Paniikkihäiriö lapsella?
Onko kenelläkään kokemusta otsikon mukaisesta?
Mun 7 vuotias tyttö on ollut koko ikänsä kova jännittämään, kerran oksensikin jännittäessään erästä tapahtumaa. Nyt viikolla alkoi sellainen oire, että lapsi sanoo miettivänsä jotain joka jännittää ja siitä ajatuksesta tulee jännittynyt olo, eli sydän hakkaa ja jännittää.
Lapsi ei osaa sanoa mikä se ajatus on, se kuulemma vain tulee silloin tällöin ja alkaa jännittää. Mietinkin onko tämä jokin lievä paniikkikohtaus tai vastaavanlainen? Tuo ei kestä edes minuttia pidempään, lapsi vaan ilmoittaa että taas mietti sitä asiaa ja silloin homma jo ohi. Näitä tapahtuu toisinaan pari kertaa päivässä ja toisinaan on parikin päivää välissä ettei tapahdu.
Sykkeen olen mitannut tuon jälkeen mutta ei ole erityisen korkea. (85-95 yleensä).
Lapsen sydän on sivuäänen takia 1,5 vuotta sitten tutkittu ultralla ja sydänfilmillä normaaliksi joten mitään sydänperäistä tämän en usko olevan, kun ei ole muita oireita ja sanoo sen selvästi olevan "jännitys olo". Sanoo myös jotain tilannetta jännittäessään tuosta sydämen pompottelusta, eli kuuluu jännityksen oireisiin hänellä..
Miten tälläiseen pitäisi suhtautua ja miten helpottaa jännitystä?
Kommentit (6)
Tuo on sosiaalista jännittämistä tai muuta jännittämistä, mikä saattaa kehittyä paniikkihäiriöksi, jos siihen puutu ajoissa. Joillakin ihmisllä fyysiset oireet ovat voimakkaampia kuin toisilla. Kannattaa käydä lääkärissä puhumassa, ettei ala rajoittaa elämää, jos oireet pahenevat esim. murrosiässä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sosiaalista jännittämistä tai muuta jännittämistä, mikä saattaa kehittyä paniikkihäiriöksi, jos siihen puutu ajoissa. Joillakin ihmisllä fyysiset oireet ovat voimakkaampia kuin toisilla. Kannattaa käydä lääkärissä puhumassa, ettei ala rajoittaa elämää, jos oireet pahenevat esim. murrosiässä.
Kiitos vastauksesta!
Meillä on lähiaikoina tulossa koululääkärin tarkastus, voin varmaan siellä kysellä asiasta lisää? Lueskelin asiasta että tässä iässä jännitys on tiettyyn pisteeseen asti normaalia ja voi oirehtia eri tavoin, mutta jatkuessaan tulee puuttua. Lapsi on perfektionismiin taipuvainen, eli kirjaimet ja numerotkin on oltava ns. täydellisiä, veikkaan että pitkälti johtuu tästä luonteestakin tuo jännittäminen.
Kyllä siellä taustalla jokin selkeä ajatus tai ajatuksia todennäköisesti on mutta lapsi ei ehkä kehtaa sanoa asiaa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siellä taustalla jokin selkeä ajatus tai ajatuksia todennäköisesti on mutta lapsi ei ehkä kehtaa sanoa asiaa ääneen.
Näin itsekin luulen, mutten ole viitsinyt pakottaa kertomaan kun väittää ettei osaa tai muista mitä ajatteli. Muistan itsekin että ekalla-tokalla mulle tuli ajatuksia siitä että ei eläkään ikuisesti, aloin pelätä vanhempien kuolemaa ja kaikkea sellaista, veikkaan että taustalla voi olla jotain tälläistä mutta lapsi ei kehtaa sitten niitä kertoa...
Mun mielestö kannattaisi lapsen kanssa keskustella ihan avoimesti siitä että mitä jännitys on ja mitä ihan oikeasti ihmisessä silloin tapahtuu...ja painottaa ettö ne ovat normaaleita tunnetiloja ja että niihin on syy miksi ne tulevat ja että kaikki kokevat saman. Kerro miksi ihmiselle on ammoisina aikoina ollut tärkeää että hermosto toimii ja jännitys olotila tulee päälle. Ja voi vaikka vielä kehua lasta että on oppinut itsessään tunnistamaan ko piirteen....ja kerro myös ettö sitä olotilaa voi itse opetella hallitsemaan!
Nostan.