Lue keskustelun säännöt.
Erosin, teinkö oikein
17.02.2017 |
Taikka muutin erilleen. Uusioperhettä yritettiin. Mies ei tullutkaan ihan satasella toimeen murrosikäisen tyttäreni kanssa, miehellä omat näkökulmansa, minulla omani. Ei saatu toimimaan. Muutin erilleen tavallaan lapseni takia, enempi itseni takia koska koin yksinäisyyttä parisuhteessa. Nyt koen yksinäisyyyttä sitten yksin... Josta kymmenen vuoden kokemus. Kaipaan kuitenkin miestä, jolla hyvätkin puolensa. Mitä pitäisi tehdä? Yksinäisyyden tunne yksin vai parisuhteessa? Mitä sinä tekisit?
Kommentit (19)
Miksi yksinäisyyttä parisuhteessa? Liittyykö sekin lapseesi? Murrosikäiset voivat olla vaikeita... varsinkin puolison lapsi. Jos lapsesi on ollut ihan perseilijä, ymmärrän etteivät tulleet toimeen. Mutta jos "normaali" murkku niin olet tehnyt mielestäni oikein, kun olet antanut kaikille miettimisaikaa ja muuttanut pois. Voittehan jatkaa seurustelua miehesi kanssa, ja muuttaa yhteen kun lapsi muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ongelmana on ollut se, että olet tuntenut olosi yksinäiseksi suhteessanne ja lisäksi kumppanisi ei ole edes tullut toimeen lapsesi kanssa niin eiköhän tuossa ole kaksi aika olennaista asiaa. Huonoihin asioihin ei pidä sopeutua tai tyytyä. Katse eteenpäin, tulevaisuus on siellä.
Kasvata lapsesi kunnialla aikuiseksi ja ala vasta sen jälkeen yhteiseloprojekteihin miesten kanssa. Myös murrosikäinen stressaantuu vanhemman uudesta puolisosta.
Yksinäisyyttä oli parisuhteessa, koska mies oli jotenkin armoton minun lapselleni. Lapsi teki miehen mielestä paljon väärin. Ei tehnyt HETI mitä pyydettiin, viivytteli, ei pitänyt huonettaan siistinä, uhmaili. Miehellä neljä omaa lasta, joista kolmella tyttärellä hyvinkin havaittava murrosikä aikanaan - mutta josta äiti eli ex-puoliso oli kantanut raskaimmat osuudet. Nuorin, poika, saman ikäinen kuin oma tyttäreni. Pojalla ei isälleen mitään uhmaa, tekee kaiken mitä pyydetään ja oikeastaan ennen kuin ehditään pyytää. Mies on ollut sitä mieltä että hemmottelen tytärtäni. No en hemmottele, mutta onhan minulla tietty pehmeys ja anteeksianto kuten hänellä pojalleen. Tyttäreni joutui jotenkin varjoon, olemaan niin kuin ei olisikaan. Tekeytymään näkymättömäksi. No, nyt se on ohi ja tytär saa näkyä taas. Ja saa sen arvon mikä hänelle kuuluu - olla RAKAS LAPSI, ei huomaamaton.
Eos mutta turhaa sitä on nyt enää miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse puhun sellaisen äidin lapsena, joka piti miehensä puolta kaikessa meidän lasten kustannuksella.
Lapsuuteni oli kurja ja traumaattinen, keräilen niitä palasia kasaan edelleen 26-vuotiaana, ja kaikki johtuu isäpuolestani, joka on kuulunut elämääni jo kaksikymmentä vuotta.
En sano muuta kun mieti tarkkaan mitä päätöksiä teet lapsesi kustannuksella, niitä asioita ei saa ikinä takaisin.
Sinulla on lapsesi ja toivottavasti ystäviä. Mukava mies voi osua kohdallesi, mutta sinulla on velvollisuus lastasi kohtaan myöskin.
Mitennii turha enää miettiä? Voihan palata yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse heitin jokin aika sitten pellolle miehen, joka alkoi enenevissä määrin kyykyttää mun poikaa. Alkuun tilanteet saatiin selvitettyä puhumalla. Mutta kun poikani kasvoi, miehen käytös alkoi muuttua epäreilummaksi. Häntä ärsytti moni asia pojassani ja antoi sen kuulua. Kuittailua, määräämistä, nolostuttamista. Laitoin miehen lähtemään, enkä kadu yhtään. En todellakaan ole sellainen äiti, joka sallii isäpuolen kyykyttää lasta. Mikä surullisinta, poikani ei koskaan noussut miestä vastaan. Ei sanonut pahasti, ei huutanut, ei mitään. Hän on luonteeltaan kiltti. Kaduttaa, että yritin silotella ja sietää tilannetta näinkin kauan.
Vierailija kirjoitti:
Itse puhun sellaisen äidin lapsena, joka piti miehensä puolta kaikessa meidän lasten kustannuksella.
Lapsuuteni oli kurja ja traumaattinen, keräilen niitä palasia kasaan edelleen 26-vuotiaana, ja kaikki johtuu isäpuolestani, joka on kuulunut elämääni jo kaksikymmentä vuotta.
En sano muuta kun mieti tarkkaan mitä päätöksiä teet lapsesi kustannuksella, niitä asioita ei saa ikinä takaisin.
Sinulla on lapsesi ja toivottavasti ystäviä. Mukava mies voi osua kohdallesi, mutta sinulla on velvollisuus lastasi kohtaan myöskin.
Niin. Tätä olenkin miettinyt. Paljon. Minulla on nimittäin samanlainen tausta. Mutta kuitenkin avomieheni kohteli lastani myöskin hyvin, mitä oma isäpuoleni ei tehnyt. Mutta ei tarpeeksi hyvin kuitenkaan, koska lähdin. - Lapseni on minulle tärkein. Miehiä tulee ja miehiä menee, mutta lapsi on ja pysyy, onneksi. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse heitin jokin aika sitten pellolle miehen, joka alkoi enenevissä määrin kyykyttää mun poikaa. Alkuun tilanteet saatiin selvitettyä puhumalla. Mutta kun poikani kasvoi, miehen käytös alkoi muuttua epäreilummaksi. Häntä ärsytti moni asia pojassani ja antoi sen kuulua. Kuittailua, määräämistä, nolostuttamista. Laitoin miehen lähtemään, enkä kadu yhtään. En todellakaan ole sellainen äiti, joka sallii isäpuolen kyykyttää lasta. Mikä surullisinta, poikani ei koskaan noussut miestä vastaan. Ei sanonut pahasti, ei huutanut, ei mitään. Hän on luonteeltaan kiltti. Kaduttaa, että yritin silotella ja sietää tilannetta näinkin kauan.
Miten sinun poikasi on kokenut tilanteen? Oletteko saaneet keskusteltua? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulempa että teit oikein. Ja taidat itsekin olla sisimmässäsi sitä mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Luulempa että teit oikein. Ja taidat itsekin olla sisimmässäsi sitä mieltä.
Juu. Olet oikeassa. Tukea kuitenkin haen, koska se epäröinti... Omat tunteet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosikäinen muutenkin itsenäistyy vanhemmista, niin on normaalia, ettei uusvanhemmat nappaa. Sinnittele muutama vuosi älä syytä ketään, vähiten itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Murrosikäinen muutenkin itsenäistyy vanhemmista, niin on normaalia, ettei uusvanhemmat nappaa. Sinnittele muutama vuosi älä syytä ketään, vähiten itseäsi.
Lämmin kiitos sinulle! Yritän olla syyttämättä - vaikka syytänkin. Eniten pelkään, että tytär syyttää itseään meidän erosta (tiedänkin, että syyttää) koska on "rakennettu" sillä tavalla. Turhaan syyttää, itse me aikuiset asiamme sotkettiin. Mutta millä sen tyttärelle kerrot. Etenkin kun itse olen tämmöinen vatuloija, joka pohtii asiat rikki.
Olet tehnyt ihan oikein.
Minäkin uudessa seurystelusuhteessa välillä mietin, että teenkö oikein miestä kohtaan, kun en halua vielä muuttaa yhteen, teinipoikani takia. He tulevat ihan asiallisesti toimeen, mutta mies olisi myös ankarampi. Myös, koska ihmiset on lempeämpiä omille lapsilleen, ei muiden.
Nyt luettuasi juttusi, olen taas sitä mieltä, ettei minun kuulu miettiä, mikä on oikein miehelle. Lapsellani on vain yksi äiti, joka pitää hänen puolta. aikuinen mies pärjää kyllä. Minun pitääkin miettiä, mikä on oikein lapselle. Jos mies on oikeasti hyvä, tämä on hänelle ok, ja hän on myös lapselle lempeä. Jos miehen etu, oma ihastuminen, ja lapsen etu on keskenään ristiriidassa, totta helkkarissa lapsen etu tulee ykkösenä.
Hyvin teit. Halit täältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse puhun sellaisen äidin lapsena, joka piti miehensä puolta kaikessa meidän lasten kustannuksella.
Lapsuuteni oli kurja ja traumaattinen, keräilen niitä palasia kasaan edelleen 26-vuotiaana, ja kaikki johtuu isäpuolestani, joka on kuulunut elämääni jo kaksikymmentä vuotta.
En sano muuta kun mieti tarkkaan mitä päätöksiä teet lapsesi kustannuksella, niitä asioita ei saa ikinä takaisin.
Sinulla on lapsesi ja toivottavasti ystäviä. Mukava mies voi osua kohdallesi, mutta sinulla on velvollisuus lastasi kohtaan myöskin.Niin. Tätä olenkin miettinyt. Paljon. Minulla on nimittäin samanlainen tausta. Mutta kuitenkin avomieheni kohteli lastani myöskin hyvin, mitä oma isäpuoleni ei tehnyt. Mutta ei tarpeeksi hyvin kuitenkaan, koska lähdin. - Lapseni on minulle tärkein. Miehiä tulee ja miehiä menee, mutta lapsi on ja pysyy, onneksi. - Ap
Ei kiva kuulla taustastasi, mutta teit kyllä oikean päätöksen. Täällä toinen 24-vuotias, jolla on samanlainen tausta, ja pääni ei ole oikein vieläkään kunnossa asian suhteen. Voi, kuinka toivonkaan että äitini olisi tehnyt aikoinaan samanlaisen päätöksen kuin sinä teit juuri.
Miksi niitä uusperheitä pitää perustaa noin vain. Miksi ei vain voi seurustella muuttamatta yhteen ne ensivuodet. Yhteen muutto, kun lapsetkin jo,aikuisia.
Miten olit yksin parisuhteessa?