Oletko koskaan kuullut että kukaan on lähtenyt vapaaehtoisesti vakivirasta?

Puolison työn perässä muuttaminen.

Tunnen kymmeniä. Ovat vaihtaneet toiseen työpaikkaan valtiolta yksityiselle tms.

Tunnen useita. Huono esimiestoiminta eli johtaminen. Kiusaaminen siis. Hyvin ovat pärjänneet myöhemmin, paremmin kuin julkisella näiden kiusaajien alaisina.

Juu, vaihdoin paremmin palkattuun työhön.

Olen. Tuttava lähti vakivirazta pieneen pätkätyöhön. Jotta pääsi ilman karenssia ansiosidonnaiselle

Joo montakin. Ovat saaneet paremman duunin, jääneet kotivanhemmaksi vaikka nuorin lapsi on täyttänyt 3v, ovat muuttaneet syystä tai toisesta (puolison työ, tukiverkostot...).

Kyllä. Minä. Valmistuttuani jatko-opinnoistani uusiin tehtäviin.

Minä. Vaihdoin toiseen työhän, sellaiseen joka sopi paremmin silloiseen elämäntilanteeseen. Työmatka lyheni 80km päivässä.

Tunnen. Siskoni irtisanoi itsensä kun pääsi aikoinaan hoitoalan koulutukseen.

Itse nyt kieltäydyin vakituisesta työpaikasta kun pääsin kauan toivomalle alalle opiskelemaan..

Tunnen toki, itseni. Työ ei antanut tarpeeksi haastetta. Joten lähdin.

Olen. Lähti yksityiselle paremmin palkattuun vastaavaan työhön. Vaikka työpaikka nyt on epävarmempi, ei ole katunut. 

Urakehitys

Täällä yksi. Minulla oli ns eläkevirka opettajana. Kyllästyin täysin sekä esimieheni (rehtori) huonoon johtamiseen että siihen, ettei opettajilla ole enää mitään työkaluja pitää kuria ja toisaalta tukea riittävästi niitä jotka tukea opiskeluissaan tarvitsisivat.

Hyppäsin tyhjän päälle (uskalsin, koska mies oli suht varmassa huvätuloisessa työssä). Uusiokouluttauduin ja nyt olen töissä ja 99% tyytyväinen elämääni.

Minä itse. Valtion virka oli pe..eestä. Menin yksityiseen firmaan ja se oli elämäni paras päätös.

Minä. Työ oli niin stressaavaa eikä aikaa jäänyt perheelle. Työaika 14- 22 ja lähes aina meni ylitöiksi. Työ vei liikaa.

Siitä lähtien köyhä velallinen, työtönkin vielä. Ei kaduta.

Minä. Hain kesätöitä vuonna -90 ja minulle tarjottiin virkaa. Sanoin, että voin olla vain kesän koska haluan jatkaa opiskeluja. Oli niin huutava pula tekijöistä, että ottivat minut silti siihen virkaan, vaikka tiesivät minun lähtevän 4 kuukauden päästä. Nykyään tarina kuulostaa urbaanilta legendalta. Mainittakoon vielä, että se jäi ainoaksi vakituiseksi virakseni ikinä - sen kesän jälkeen iski lama. Olen nyt 50 vuotta ja tehnyt koko elämäni pätkää ja ollut välillä työttömänä. Että näin.

Olen lähtenyt kaksi kertaa vakinaisesta virasta. Ensimmäisellä kerralla paremmin palkattuun toiseen vakivirkaan, ja sieltä sitten viiden vuoden kuluttua kolmanteen, myös vakinaiseen työsuhteeseen kauhean johtamisen, epäselvien työtehtävien ja huonojen työaikojen takia. Olen siis kolmannessa vakituisessa työsuhteessani, ja tällä kertaa en taida vaihtaa.

Toki. Olen itsekin lähtenyt kolmesta vakituisesta virasta. Syynä urakehitys, työilmapiiriongelmat ja huono johtaminen. Tällä hetkellä haluan olla sijaisena ja juuri kieltäydyin vakituisesta paikasta.

Maaseudulla, jossa vakivirkoja on vähän ja vaihtuvuus hidasta, eräs reilusti viisikymppinen mies lähti peuskoulunopettajan työstä. Oppilaitten rauhattomuus oli yksi syy, työ muuttui koko ajan vaativammaksi, mutta erityisesti vanhempien vaatimukset ja kysymykset eli jatkuvat yhteydenotot iltaisin ja viikonloppuisin useimmiten joutavista asioista ja toisaalta, ettei niiden oppilaiden vanhemmat alkuunkaan välittäneet, joiden lapset eniten olisivat apua tarvinneet. Lähti aivan muun alan yrittäjäksi, ennen kuin kyynistyi ja vielä oli voimia opetella uusi ala. Ei ole katunut, vaikka paikkakuntalaiset eivät oikein ymmärrä (varsinkaan vanhempi, kouluttamaton ikäpolvi).

Enää ei kukaan lähde, ei edes eläkkeelle, vaan istutaan toistaitoisina 68v ikään saakka. Tässä kohtaa sais tuottavuusohjelma tai mikä tahansa leikata sitä loislaumaa. Ovat näitä toimistojen asiantuntijatyötä tekeviä.