Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollista, että olen toimillani estänyt vatsatautiin sairastumisen...
17.02.2017 |
...Vai onko minulla vain hyvä vastustuskyky vatsatauteja vastaan?
Lapsi 7v. On joka vuosi sairastanut oksennustaudin 2-vuotiaasta lähtien, itse en ole sairastunut toistaiseksi kertaakaan. Joka vuosi kun lapsi alkaa (yöllä) oksentaa, toimin kuin kone:
-Itselle hengityssuojain naamalle ja hanskat käteen (olen töistä hamstrannut kotiin)
-Lapsi alkuun suihkuun oksentamaan ja pestäväksi
-Lapselle patja sekä tyyny ja peitto ilman petivaatteita olohuoneen lattialle
-Matot pois, jos matto sotkeentuu, kannetaan se ulos myöhempää pesua varten. Mattoon ei kosketa ennen kuin 2 viikkoa on kulunut (vatsatautipöpöt elää pinnoilla ja tekstiileillä jopa 2 viikkoa), tämän jälkeen matto pestään kunnolla
-Lapsi sairastaa patjalla, ei lupaa siirtyä muualle kuin keittiöön/koskea muualle kuin vedsan kahvaan ja pestä kädet vessassa, vetää vessa ym.
-Lapsella ämpäri vieressä johon oksentaa siististi
-Minulla hanskat ja suusuojain käytössä aina kun tyhjennän ämpäriä (oksennustauti tarttuu erittäin herkästi aerosolina eli jos hengität oksennushöyryjä), vessanpytyn kansi kiinni aina kun vetää vessan ettei leviä pöpöt ilmaan
-Terveet käyttää eri vessaa kuin sairastunut/ sairastuneet
-Vain minä hoidan lasta, mies ei koske, minä en valmista ruokaa
-Hanskojen vaihto jokaisen kosketuskerran jälkeen ja saippuapesu 40sek. +käsidesi. Pelkkä käsidesi ei auta pöpöihin
-Joka kerta jos kosken lapseen/lapsen sairaspetiin pesen kädet
-Sairaspedillä ollaan vielä 1-2vrk taudin loppumisen jälkeen
-Desinfioin kotona kaikki kosketuspinnat 1-2kertaa vrk kloritella
-Kukaan ei taudin aikana ja sen jälkeen hetkeen käytä pyyhettä käsien kuivattamiseen vaan käytössä käsipaperit
-Kun tauti ohi, kaikki peitot, petivaatteet ym pestään 95asteessa.
Ja vaikkei kukaan usko, olen ihan tavallinen äiti, en pöpökammoinen, en vain halua vatsatautia ja yritän katkaista kierteen mahd nopeasti
Ja Ainiin miehen kanssa ei suudella taudin aikana eikä sen jälkeen hetkeen. Mies saa taudin joka kerta, jolloin minä nukun sohvalla, ei mitään kosketusta mieheen.
Olen sairastanut elämäni aikana vatsataudin 2-vuotiaana, 10- vuotiaana sekä noron 20-vuotiaana (alkuraskaudessa) jolloin oksensin kaksi kertaa ja olin vrk kuumeessa. Äitini ja isäni ei ole muistaakseni ollut kertaakaan taudissa.
Kommentit (76)
No vähän kyllä kuulostaa neuroottiselta. 😂😂
Eiköhän se vatsatauti tartu, jos on tarttuakseen, vaikka et muutakaan kotiasi eristysosastoksi taudin ajaksi. Toki voi vähentää mahdollisuuksia sairastua.
En minäkään ole mahataudissa oikeastaan ikinä, vaikka en välttele sairastuneen seuraa, käytä käsidesiä, välttele ovenkahvoihin tarttumista missään tai pese mitään 95 asteessa, pureskelen kynsiä tai muuten vain kosken sormilla suuta. Enkä kyllä sen puoleen muutakaan tautia sairastele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin tyylillään. Itse muistelen suorastaan lämmöllä lapsuuden sairasteluja, kun pidettiin hyvänä ja huolehdittiin ja olosta yritettiin tehdä mahdollisen mukava.
Kuulostaa suoraan sanottuna melko kauhealta lapsen näkökannalta tulla eristetyksi lakanattomalle patjalle lattialle josta ei saa liikkua päiväkausiin kuin vessaan tekemään tarpeensa ja äiti välttelee kosketusta kumihanskat ja hengityssuojaimet päällä kuin lapsi olisi likainen ja eristettävä olento, samaan aikaan kun olo on fyysisestikkin todella huono,
Työnantaja varmaan tykkää, kun hamstraat työpaikalta hengitysmaskeja ja suojakäsineitä...
Yksi ystäväni sai kerran vatsataudin ja hän majoittui siksi ajaksi yhteen makuuhuoneeseen ja käytti vain yhtä vessaa, johon muulla perheellä ei ollut asiaa. Niin vain pöpö kiersi muutkin perheenjäsenet.
Meillä on vaan yksi vessa, joten kaikkien on pakko sitä käyttää oli sairaana tai ei. Yhtä tuskaa silloin, kun jollain perheenjäsenellä on vatsatauti.
Kohdeltiinko sinua lapsena yhtä ikävästi sairastaessasi, kun olet alkanut kammoamaan tartuntaa noin kovasti aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään. Itse muistelen suorastaan lämmöllä lapsuuden sairasteluja, kun pidettiin hyvänä ja huolehdittiin ja olosta yritettiin tehdä mahdollisen mukava.
Kuulostaa suoraan sanottuna melko kauhealta lapsen näkökannalta tulla eristetyksi lakanattomalle patjalle lattialle josta ei saa liikkua päiväkausiin kuin vessaan tekemään tarpeensa ja äiti välttelee kosketusta kumihanskat ja hengityssuojaimet päällä kuin lapsi olisi likainen ja eristettävä olento, samaan aikaan kun olo on fyysisestikkin todella huono,
Niin, ymmärrän että kuullostaa tosi karulta.. Aikaisemmat vuodet on menneet oikeastaan niin, että lapsi on ollut niin väsynyt ettei ole jaksanut edes liikkua muualle kuin vessaan, patjalta katsellut lastenohjelmia, netflixiä ym ja makoillut/nukkunut, minä ollut seurana koko ajan sohvalla ja puuhaillut ympärillä. Ja aina kun oksentanut olen sivellyt selkää ja oksennuksen jälkeen pyyhkinyt suuta paperilla.
Lapsi nykyään oma-aloitteisesti aina kipeänä raahaa patjan sängystään lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Kohdeltiinko sinua lapsena yhtä ikävästi sairastaessasi, kun olet alkanut kammoamaan tartuntaa noin kovasti aikuisena?
En tiedä kun en ole ilmeisesti sairastanut muutakuin sen yhden kerran 2-vuotiaana. Pelkään kyllä oksentamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä taudit tarttuvat tehokkaimmin ennen oireiden alkamista. Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä, että pystyisit estämään oman tartunnan saman perheen sisällä, ellet sitten jatkuvasti kulje kumihanskat kädessä yms.
Et ole välttänyt tautia toimillasi koska se tarttuu jo ENNEN oireiden alkua. Poltatko sen patjan joka taudin lopuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukin tyylillään. Itse muistelen suorastaan lämmöllä lapsuuden sairasteluja, kun pidettiin hyvänä ja huolehdittiin ja olosta yritettiin tehdä mahdollisen mukava.
Kuulostaa suoraan sanottuna melko kauhealta lapsen näkökannalta tulla eristetyksi lakanattomalle patjalle lattialle josta ei saa liikkua päiväkausiin kuin vessaan tekemään tarpeensa ja äiti välttelee kosketusta kumihanskat ja hengityssuojaimet päällä kuin lapsi olisi likainen ja eristettävä olento, samaan aikaan kun olo on fyysisestikkin todella huono,
Niin, ymmärrän että kuullostaa tosi karulta.. Aikaisemmat vuodet on menneet oikeastaan niin, että lapsi on ollut niin väsynyt ettei ole jaksanut edes liikkua muualle kuin vessaan, patjalta katsellut lastenohjelmia, netflixiä ym ja makoillut/nukkunut, minä ollut seurana koko ajan sohvalla ja puuhaillut ympärillä. Ja aina kun oksentanut olen sivellyt selkää ja oksennuksen jälkeen pyyhkinyt suuta paperilla.
Lapsi nykyään oma-aloitteisesti aina kipeänä raahaa patjan sängystään lattialle.
Ehkä vähän kärkkäästi kommentoin, ei tuo noinpäin sanottuna kuulosta niin ikävältä. Joskin uskon että sinulla on vain hyvä vastustuskyky koska tauti tarttuu ennen oireiden alkuakin.
Itsekkin tykkään kipeänä makoilla jossain muualla kuin omalla sängyllä.
Kuulostaa neuroottiselta. Minkä takia haluat opettaa lapselle, että vatsaflunssa on kuin joku rutto? Onko se nyt niin kamalaa, jos päivän tai pari sairastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kammoan minäkin oksentamista, mutta suhtaudun asiaan silti rationaalisesti. Jos tauti iskee, niin harvoin oksentamista kestää päiväkausia, koska en syö mitään. Se menee siis nopeasti ohi.
Lapsi saa nukkua omassa sängyssä, jossa on muutenkin aina patjansuojus petarin alla. Oksennustauti yleensä alkaa yöllä, joten silloin laitan petarin pesuun. Sänkyyn laitan monta kerrosta pyyhe+lakana-settejä. Päivisin matot pois, ämpäri ja puhtaita pyyhkeitä joka huoneeseen, jotta lapsi voi olla sohvallakin. Oksennuksen iskiessä pyyhe on hyvä hätäapu jos ei ehdi ämpärille. Tai jos vahinko käy. Ei ole roiskeita ympäriinsä.
Eiköhän sinulla ole myös luontaista vastustuskykyä osalle taudeista. Minä en esimerkiksi noroa lukuunottamatta ole sairastanut aikuisiällä yhtään vatsatautia, vaikka mikään hygieniaguru en olekaan.
Meillä otetaan heti lasillinen viskiä eikä vatsatauti ole tarttunut vuosikausiin! Paljon helpompi ja hauskempi menetelmä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai omilla tekemisillä on vaikutusta. Jos jaksaa olla tarkkana niin voi välttää taudin tiettyyn pisteeseen asti.
Yksilöllisiä eroja on eli osa ihmisistä sairastuu aina ja pieni osa ei oikeastaan koskaan. Joku tutkimus on tehty että vatsahapot määrää kuinka helposti sairastuu. Jos on tosi väkevät vatsahapot niin pöpöt kuolee ja ei sairastu. Lievät vatsahapot ei tapa pöpöjä ja ne pääsee suolistoon.
Miten se siihen mieheen tarttuu, jos se on eristettynä lapsesta kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Et ole välttänyt tautia toimillasi koska se tarttuu jo ENNEN oireiden alkua. Poltatko sen patjan joka taudin lopuksi?
Niin tämä varmasti totta. Ja ilmeisesti vielä paremmin se tarttuu oireiden loputtua, päiviä-viikon ajan, kaksi viikkoa ulosteen välityksellä.
En polta, patjassa on irrotettava päällinen jonka voi pestä.
Vierailija kirjoitti:
Miten se siihen mieheen tarttuu, jos se on eristettynä lapsesta kuitenkin?
Ei ole eristettynä, ei vain siivoa lapsen eritteitä eikä hoida lasta, koska mun mielestä on järkevämpää "saastuttaa" vain toinen vanhemmista, myös senkin vuoksi ettei mies kanna pöpöä esim töihin ja sairastuta porukkaa. Mutta tosiaan joka vuosi mies siihen sairastuu teki mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa neuroottiselta. Minkä takia haluat opettaa lapselle, että vatsaflunssa on kuin joku rutto? Onko se nyt niin kamalaa, jos päivän tai pari sairastaa?
Aina se ei vatsataudissa mene niin, että päivän-pari sairastaa.. Siitä voi tulla isompikin juttu. Enkä yritä opettaa mitään, pyrin vain pitämään itseni terveenä jotta voin huolehtia kodista ja muista sairastuneista sekä pyrin estämään kierteen ettei sairastuta samaan tautiin uudestaan ja uudestaan
En usko että lapsi kärsii siitä että pesen käskä paljon tai käytän suusuojainta tyhjentäessäni oksennusämpäriä.. Lapsi tykkää olla "karanteenissa" niinkuin asian joku ilmaisi mieluummin olohuoneessa muiden seurassa kuin yksin omassa huoneessaan jossa ei ole televisiota.
Vierailija kirjoitti:
Kammoan minäkin oksentamista, mutta suhtaudun asiaan silti rationaalisesti. Jos tauti iskee, niin harvoin oksentamista kestää päiväkausia, koska en syö mitään. Se menee siis nopeasti ohi.
Lapsi saa nukkua omassa sängyssä, jossa on muutenkin aina patjansuojus petarin alla. Oksennustauti yleensä alkaa yöllä, joten silloin laitan petarin pesuun. Sänkyyn laitan monta kerrosta pyyhe+lakana-settejä. Päivisin matot pois, ämpäri ja puhtaita pyyhkeitä joka huoneeseen, jotta lapsi voi olla sohvallakin. Oksennuksen iskiessä pyyhe on hyvä hätäapu jos ei ehdi ämpärille. Tai jos vahinko käy. Ei ole roiskeita ympäriinsä.
Eiköhän sinulla ole myös luontaista vastustuskykyä osalle taudeista. Minä en esimerkiksi noroa lukuunottamatta ole sairastanut aikuisiällä yhtään vatsatautia, vaikka mikään hygieniaguru en olekaan.
Meillä lapsi ei halua sairastaa/nukkua yksin omassa huoneessaan, jossa olisi eristyksissä muista eikä olisi telkkaria ym. Kun lapsi sairastaa en minäkään nuku omassa sängyssä vaan sohvalla olohuoneessa lapsen kanssa, lapsi nukahtelee/oksentelee sitten patjalla, siitä on helppo käydä vessassa ja tyhjäämässä ämpäriä ym
Oho, ajatusvirhe, lapsella ei siis lupaa siirtyä patjalta muualle kuin vessaan. ei missään nimessä keittiöön ole asiaa :D
-Ap