Lue keskustelun säännöt.
Oksettaa, kun on niin ikävä entistä elämää
17.02.2017 |
Aikaa ennen avioliittoa ja lapsia. Silloin oli kavereita ja elämää. Sitten tuli tämä nykyinen mieheni ja kaikki hävisi. Mä olen niin yksinäinen kuin ihminen vain voi olla ja sitä pahentaa se, kun en saisi edes tuntea sitä yksinäisyyttä puolison ja lasten takia. Mutta kun suhde on kuollut kaikin tavoin ja lapset ei täytä sitä aikuisen seuran tarvetta, niin kyllä on yksinäinen olo.
Kunpa olisin odottanut muutaman vuoden ennen avioliittoa ja lapsia. Lapsia en kadu, mutta miestä. Olisin ehkä ajoissa huomannut, että mies on väärä. Nyt ei voi enää erota ja hajottaa perhettä. Eikä mulla olisi sitten tämänkään vertaa ihmisiä ympärillä. Säälittävää.
Aurinko paistaa, kevät tulee ja mä vain katselen, kun elämä valuu ohi.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut apua masennukseesi?
Vuosi sitten kävin lääkärissä ja se vain kirjoitti reseptin. En mä lääkkeitä kaipaa vaan enemmänkin olisin kaivannut jotain kenelle jutella. Ei ne lääkkeet poista yksinäisyyttä ja tätä hirveää katkeruuden ja vihan määrää. Ja katumusta. Kaduttaa niin paljon hukkaan heitetty elämä ja väärät valinnat.
Erohan se oikea ratkaisu olisi, mutta juuri nyt tuntuu, ettei se muuttaisi yhtään mitään. Paitsi lasten koko elämän ja sitä en haluaisi. Ehkä sitten, kun ovat isompia.
ap.
Älä tee tuota että jäät onnettomana elämään yhteen miehesi kanssa. Jos koetat parantaa välejä se tietty ok.
Olen itse elänyt lapsuuden kodissa jossa vanhemmat vältteli, mökötti, puhui meidän kautta, tappeli muka piilossa. Sitten ero kun minä iso ja molemmat muutti uusiin koteihin. Nyt heillä uudet puolisot ja minulla kaksi ei niin tuttua lapsuudenkotia. Älä siirrä asioita jos arvelet että lopputulos vuosien päästä sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne johon selvästi tarvitsisit tukea. Miksi et pysty pitämään yhteyttä ystäviin, estääkö mies sen? Saatko minkäänlaista omaa aikaa jotta voisit tavata ystäviä kuten ennen? Kerroit että miehesi tietää tuntemuksistasi, miten hän suhtautuu? Auttaisiko jos pääsisit purkamaan mieltäsi ammatti-ihmisen kanssa, voisit saada uutta näkökulmaa asioihin.
En kannusta ensimmäisenä eroamaan mutta ero ei ole maailmanloppu vaan joskus parempi ratkaisu kuin jääminen suhteeseen jossa jompikumpi tai molemmat kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut apua masennukseesi?
Vuosi sitten kävin lääkärissä ja se vain kirjoitti reseptin. En mä lääkkeitä kaipaa vaan enemmänkin olisin kaivannut jotain kenelle jutella. Ei ne lääkkeet poista yksinäisyyttä ja tätä hirveää katkeruuden ja vihan määrää. Ja katumusta. Kaduttaa niin paljon hukkaan heitetty elämä ja väärät valinnat.
Erohan se oikea ratkaisu olisi, mutta juuri nyt tuntuu, ettei se muuttaisi yhtään mitään. Paitsi lasten koko elämän ja sitä en haluaisi. Ehkä sitten, kun ovat isompia.
ap.
Varaa aika terveyskeskukseen sairaanhoitajan vastaanotolle. Toinen vaihtoehto on perheneuvola. Sinne voi mennä yksinkin, jos mies ei halua lähteä mukaan. Myös seurakunnan diakonit tarjoavat mahdollisuutta keskustella.
Kuulostaa että sulle on sattunut kohdalle pskiais mies! Potkaise pihalle tuollainen ahdistelija ja riistäjä. On miehiä jotka hellii ja pitää naistaan hyvänä, auttaa hädänhetkellä. Puhuu ja pussaa :)
Aikuisena moni muukin elää perhekeskeistä elämää, ja niillä sun kaipaamillasi kaverillakin varmaan on jo perhe ja uudet suhteet. Monesti perheellä on yhteiset tuttavat ja toinen perhe ystävinä, eikö teillä ole sellaisia?
Monesti työpaikkaa vaihtaessa tai eläkkeelle tai muuten kotiin siirryttäessä nekin hyvät työkaverit vähitellen jäävät pois aktiivisesta tapaamisista. Niin se vain menee.
Tietysti on suuri onni, jos perheessä on kaikki hyvin ja mies joka rakastaa ja kunnioittaa. Kysy itseltäsi, onko alakuloisuutesi syynä kaipuu nuoruuteen vai voisitko saada jotain erilaista, mutta hyvää irti omasta perheestäsi?
Kokeile kehua miestäsi jostain, mikä hänessä on hyvää, saattaa lopulta vanha rakkaus herätä.
Tai tietenkin jos miehesi on jotenkin rajoittava tai ilkeä tai jopa pahoinpitelevä, niin ero on ratakaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihan mun ex-vaimolta. Silläkin oli tylsää, se kaipaisi kavereita, lapset eivät totelleet, rahat eivät riittäneet, naapureilla oli parempi auto, kavereilla kalliimpi talo ja töissäkin oli kaikki päin persettä. Kaikkeen löytyi syy, joka olin minä. Sillä ettei itse halunnut harrastaa mitään, keskustella lasten kanssa huutamisen sijaan, ottaa vastaan töissä tarjottua haastetta paremmasta tehtävästä, säästää rahaa tai osallistua edes jotenkin yhteiseen talouteen, eikä katsellut uutta työpaikkaa, ollut tietenkään mitään tekemistä asian kanssa. Tylsä ukko oli kaiken syy.
Yksi päivä monen vuoden kituuttamisen jälkeen se päätti parantaa kaiken kerralla eli ilmoitti haluavansa eron. Minäkin olin siinä vaiheessa jo aivan riittävästi saanut vastuunkantamisesta joka ainoassa asiassa, joten olin alkujärkytyksen jälkeen jopa tyytyväinen että päätös oli tehty.
Nyt muutama vuosi erosta ja exällä on yhä tylsää, ei kavereita, lapset ei vieläkään tottele, rahaa ei ole enää ollenkaan, auto on myyty, talo on vaihtunut vuokrakämppään ja töissäkin kaikki on entiseen malliin perseellään.
Minulla menee puolestaan oikein hyvin :)
Ota ap itseäsi niskasta, sinä sen oman elämäsi teet!
Miehesi vei kaverit? Itselläsi ei mitään tekemistä asian kanssa? Taidat olla aika tossukka nainen?
Miehesi pakotti naimisiin ja tekemään lapset?
Pakottanut sut elämään kanssasi? Oi luoja mitä syyttelyä.... ja se varmaan elää onnellisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite vaan menisin kavereiden kanssa hengaamaan. Mies voi hoitaa lapset. Ei ole vain vaimon tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se miehesi on miehiään?
Vihelteleekö onnellisena elämästään? Tyytyväinen kun vaimo kärsii?
Lähde nyt hittoon sieltä kotoas jos miehes kontrolloi sua noin lujaa. Saatko pitää sukulaisiis yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi miehesi puolesta kun joutuu elämään sun kanssa. Se tunne kun se kuulee yhteisten vuosien jälkeen että se onkin ollut erehdys.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että sulle on sattunut kohdalle pskiais mies! Potkaise pihalle tuollainen ahdistelija ja riistäjä. On miehiä jotka hellii ja pitää naistaan hyvänä, auttaa hädänhetkellä. Puhuu ja pussaa :)
Mikä ahdistelija ja riistäjä, vai onko ketjusta poistettu viestejä, jossa ap kertoo miehensä olevan sellainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde nyt hittoon sieltä kotoas jos miehes kontrolloi sua noin lujaa. Saatko pitää sukulaisiis yhteyttä?
Luette ilmeisesti ihan eri ketjua? Missä on kerrottu, että mies kontrolloi?
Kummaa kun kuolleet kirjoittelee tänne itkuvirsiään...
Miksi kuoletat suhteenkin mieheesi? Jos inhoat sitä niin eroa. Älä pilaa kaikkien elämää jäämällä jos et kykene olemaan onnellinen. Kyllä lapset selviää erosta jos heillä on rakastavat vanhemmat vaikka eri osoitteissa. Pahimmassa tapauksessa kohta on kaksi tympääntynyttä vanhempaa ja lapset miettii että mitä mä tein kun ne ei oo iloisia.