Tykkäätkö sinä, että kuulumiset laitetaan/kysytään mielummin viestillä kuin soittamalla?

Viestejä kiitos ja mieluummin kirjoitettuja kuin niitä vitun ääniviestejä joiden kuuntelussa menee ikä ja terveys!

Riippuu vähän henkilöstä. En jaksaisi näpytellä pitkiä viestejä ja iskee myös itsesensuuri mitä tulee kirjoitettuun sanaan. Sitä paitsi puhelimeni muisti menee aina täyteen niistä mammuttiviesteistä, mitä jotkut näpyttelevät. Eli kaipa valintani on puhelu. Tai oikeastaan, mieluiten sovin tapaamisen tekstarilla ja vaihdan kuulumiset kasvotusten.

Se vähän vaihtelee. Usein viesteily on mukavaa, mutta kyllä minä puhelimessakin puhun, mutta vielä mieluummin Skypessä. Joskus tulee juteltua neljä tuntia yhteen menoon, kun joku kilauttaa ja olen online-tilassa. Ei siis ole yhtä ainoaa totuutta kohdallani. Harrastan toisinaan myös pitkää sähköpostittelua, kun on aikaa eikä muuta merkittävää ole menossa.

Mielestäni viestittelyä välttävät ovat jopa hieman epäkohteliaita ja röyhkeitä. Viesti on aina kohteliaampi tapa yhteyttä. Se antaa mahdollisuuden vastata silloin kun on aikaa ja myös miettiä vastausta. Se kertoo vastaanottajalle kuka yritti tavoittaa ja miksi.

Jos soitat,se vaatii välitöntä reagointia juuri silloin kun SINÄ haluat. Se edellyttää että toisen pitää vastata vieraaseen nroon tietämättä asiaa tai soittaa takaisin tietämättä edes kenelle soittaa. Siinä mennään siis pelkästään sinun ehdoillasi. Puhelua puhuessa on myös monesti hankalampi sopia asioita,jos kuulee väärin tai toinen puhuu epäselvästi ym.

Viestillä ehdottomasti. Puheluun menee liian kauan ja toimintakyky loppuu lähes kokonaan siksi aikaa. Vaikka kädet olisivat vapaat, niin keskittymiskyky ainakin menee. Viestiin voi vastata sopivassa välissä ja siihen vastaukseen ehtii sentään laittaa jotain ajatustakin.

Vihaan viestejä ja yleensä poistan ne heti edes lukematta niitä. Viesteistä tulee sellainen tunne, että kysellään niitä kuulumisia ihan vain siksi, että halutaan olla kohtelias välittämättä silti aidosti asiasta.

Viestillä asiat, joihin voi vastata yhdellä tai maksimissaan kahdella lauseella. Kuulumiset ym. soittamalla. Inhoan näpytellä kymmeniä viestejä ja sitä kun pitää yrittää ahtaa asiat pieneen tilaan. Esimerkki: Tulee viesti "Mitä kuuluu? Miten on mennyt vauvan kanssa? Ootteko saaneet nukuttua vai onko valvottanut? Miten pärjäsitte kun mies oli töissä? Onko miehen työtilanteeesta mitään uutta?" Minä aloitan vastaamaan: Ihan hyvää kuuluu. Vauvan kanssa on lähtenyt ihan hyvin ja muutenkin mennyt ihan hyvin" Sitten alan miettiä, mitäs muuta viestissä kysyttiin. Seuraavaksi tulee mieleen, että eihän nuo "ihan hyvät" kerro todellisuudessa mitään ja niitä seuraa samanlainen kysymystulvaviesti. Yritän hetken tiivistää tapahtumia pariin lauseeseen. Tuskastun ja soitan kysyjälle. Pääsee paljon helpommalla kun soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Viestillä ehdottomasti. Puheluun menee liian kauan ja toimintakyky loppuu lähes kokonaan siksi aikaa. Vaikka kädet olisivat vapaat, niin keskittymiskyky ainakin menee. Viestiin voi vastata sopivassa välissä ja siihen vastaukseen ehtii sentään laittaa jotain ajatustakin.

Se, että ei kykene vaihtamaan kuulumisia tekemättä samalla jotain, viestii minusta kiinnostuksen puutteesta. Tuollainen ihminen ei halua nähdä ystävän tai muun läheisen eteen niin paljoa vaivaa, että pysähtyisi toviksi vain keskustelemaan hänen kanssaan säätämättä muuta. Samanlainen ihminen varmasti myös räplää koko ajan puhelinta, kun tapaa ystäviä jne. Se jos mikä osoittaa kiinnostuksen puuteetta. Itse lopetan tuollaiset tapaamiset lyhyeen. En kaipaa puhelimen seuraa vaan oikeaa keskustelua. 

Toki on ymmärrettävää, että aina ei ole aikaa tai mahdollisuutta puhua puhelimeen. Sen ymmärtää jokainen normaali ihminen. Silloin voi soittaa uudelleen sopivammalla hetkellä. Kenenkään elämä ei voi koko aikaa olla sellaista, ettei pysty vaikkapa puolta tuntia puhumaan puhelimessa. Siinä ajassa ehtii jo puhua paljon.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän henkilöstä. En jaksaisi näpytellä pitkiä viestejä ja iskee myös itsesensuuri mitä tulee kirjoitettuun sanaan. Sitä paitsi puhelimeni muisti menee aina täyteen niistä mammuttiviesteistä, mitä jotkut näpyttelevät. Eli kaipa valintani on puhelu. Tai oikeastaan, mieluiten sovin tapaamisen tekstarilla ja vaihdan kuulumiset kasvotusten.

Käytä whatsappia.

Viestittely sopii mulle parhaiten. Nykyään on kiva kun voi laittaa kuvia ym. mukaan.

Koko kännykkäajan puhelinta olen käyttänyt hyvin vähän soittamiseen. Viimeiset 4 vuotta en ole pitänyt edes ääniä päällä ellen harvoin odota jotain puhelua tulevaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni viestittelyä välttävät ovat jopa hieman epäkohteliaita ja röyhkeitä. Viesti on aina kohteliaampi tapa yhteyttä. Se antaa mahdollisuuden vastata silloin kun on aikaa ja myös miettiä vastausta. Se kertoo vastaanottajalle kuka yritti tavoittaa ja miksi.

Jos soitat,se vaatii välitöntä reagointia juuri silloin kun SINÄ haluat. Se edellyttää että toisen pitää vastata vieraaseen nroon tietämättä asiaa tai soittaa takaisin tietämättä edes kenelle soittaa. Siinä mennään siis pelkästään sinun ehdoillasi. Puhelua puhuessa on myös monesti hankalampi sopia asioita,jos kuulee väärin tai toinen puhuu epäselvästi ym.

Millä tavoin on kohteliaampaa laittaa kysyjä odottamaan vastausta (viesti) kuin että antaisi vastauksen heti (puhelu)? Minusta menee nimenomaan päinvastoin. Jos mahdollista, asia hoidetaan heti, eikä epäkohteliaasti venytetä vastausta SINULLE sopivaan aikaan. Esimerkiksi työantajat ja rekrytoijat eivät todellakaan odottele, koska ehdit vastailla viestiin. He soittavat seuraavalle ja sitten kun vaivaudut vastaamaan, on paikka jo mennyt. Puhelussakin selviää heti alussa kuka tavoittelee ja miksi. Erona viestiin vain se, että asia sanotaan kirjoittamisen sijaan.

Ja tuota noin... Kyseletkö useinkin kuulumisia ihan random-ihmisiltä, vai miksi numero olisi tuntematon? Kuulumisten vaihtamisestahan tässä ketjussa kyseltiin. Minulla ja todennäköisesti muillakin on tapana tallentaa merkityksellisten ihmisten numerot, jolloin soittaessa näkyy, kuka soittaa.

Toinen kysymys: Etkö tiedä, että puhelimeen ei tarvitse vastata, jos on hankala hetki? Ei se edellytä välitöntä reagointia. Voit soittaa takaisin, kun SINULLE sopii tai vastata kun SINULLE sopii. Ihan oma valinta. Tuntemattomaan numeroon soittaminen ei ole sen vaarallisempaa kuin tuttuunkaan. Sieltä vastataan ja selviää, kuka soitteli tai ei vastata ja asian voi jättää sikseen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ahdista puhelut, mutta ei-kiireelliset asiat ja kuulumisten kyselyt mieluummin viesteinä. Kännyköiden aikakaudella puhelin on mukana käytännöllisesti katsoen aina ja se aiheuttaa paljon hankalamman tilanteen kuin aiemmin lankapuhelinten aikana. Ts puhelin voi soida silloinkin, kun on hankalassa paikassa vastaamaan ja puhumaan.  Tietysti puhelimeen voisi jättää vastaamattakin, mutta mulla on mm iäkäs äiti, joten kännykkä on kuitenkin kaivettava laukun pohjalta ja katsottava, kuka soittaa. En halua olla vastaamatta puheluun, jos esim äitini on kaatunut eikä pääse itse ylös. Joskus mut on hälytetty menemään katsomaan, onko kaikki hyvin, kun lähellä asuvaa diabeetikkosukulaista omaiset eivät tavoita. Siksi puhelimitse vain sellaiset asiat, joihin mun on reagoitava välittömästi eikä vasta tunnin tai kahden päästä. 

Jos on hankalassa paikassa eikä voi puhua, puhelin laitetaan äänettömälle. Ei tule ongelmaa. Sitten sopivalla hetkellä katsotaan puhelinta ja soitetaan takaisin, jos on tullut puheluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän henkilöstä. En jaksaisi näpytellä pitkiä viestejä ja iskee myös itsesensuuri mitä tulee kirjoitettuun sanaan. Sitä paitsi puhelimeni muisti menee aina täyteen niistä mammuttiviesteistä, mitä jotkut näpyttelevät. Eli kaipa valintani on puhelu. Tai oikeastaan, mieluiten sovin tapaamisen tekstarilla ja vaihdan kuulumiset kasvotusten.

Käytä whatsappia.

En ole tuo jolle vastasit, mutta pilkulleen samaa mieltä hänen kanssaan. Whatsapp ei toimi näppäinpuhelimessa enkä tasan ala ostaa satojen eurojen puhelinta megaviestien takia. Puhelimella soitetaan tai laitetaan lyhyitä vietejä, joihin voi vastata lyhyesti. Laajat selostukset mieluiten kasvotusten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni viestittelyä välttävät ovat jopa hieman epäkohteliaita ja röyhkeitä. Viesti on aina kohteliaampi tapa yhteyttä. Se antaa mahdollisuuden vastata silloin kun on aikaa ja myös miettiä vastausta. Se kertoo vastaanottajalle kuka yritti tavoittaa ja miksi.

Jos soitat,se vaatii välitöntä reagointia juuri silloin kun SINÄ haluat. Se edellyttää että toisen pitää vastata vieraaseen nroon tietämättä asiaa tai soittaa takaisin tietämättä edes kenelle soittaa. Siinä mennään siis pelkästään sinun ehdoillasi. Puhelua puhuessa on myös monesti hankalampi sopia asioita,jos kuulee väärin tai toinen puhuu epäselvästi ym.

Millä tavoin on kohteliaampaa laittaa kysyjä odottamaan vastausta (viesti) kuin että antaisi vastauksen heti (puhelu)? Minusta menee nimenomaan päinvastoin. Jos mahdollista, asia hoidetaan heti, eikä epäkohteliaasti venytetä vastausta SINULLE sopivaan aikaan. Esimerkiksi työantajat ja rekrytoijat eivät todellakaan odottele, koska ehdit vastailla viestiin. He soittavat seuraavalle ja sitten kun vaivaudut vastaamaan, on paikka jo mennyt. Puhelussakin selviää heti alussa kuka tavoittelee ja miksi. Erona viestiin vain se, että asia sanotaan kirjoittamisen sijaan.

Ja tuota noin... Kyseletkö useinkin kuulumisia ihan random-ihmisiltä, vai miksi numero olisi tuntematon? Kuulumisten vaihtamisestahan tässä ketjussa kyseltiin. Minulla ja todennäköisesti muillakin on tapana tallentaa merkityksellisten ihmisten numerot, jolloin soittaessa näkyy, kuka soittaa.

Toinen kysymys: Etkö tiedä, että puhelimeen ei tarvitse vastata, jos on hankala hetki? Ei se edellytä välitöntä reagointia. Voit soittaa takaisin, kun SINULLE sopii tai vastata kun SINULLE sopii. Ihan oma valinta. Tuntemattomaan numeroon soittaminen ei ole sen vaarallisempaa kuin tuttuunkaan. Sieltä vastataan ja selviää, kuka soitteli tai ei vastata ja asian voi jättää sikseen.

 

Jos on aktiivisena työnhakijana ja tietää, että että rekrytoijat saattavat ottaa yhteyttä,ihminen yleensä osaa itsekin odottaa puhelua. TOSIN itse en ole koskaan pystynyt vastaamaan sillä sekunnilla rekrytoijallekaan, koska työni on sellainen etten voi sitä keskeyttää vaikka tulisi puhelu. Olen soittanut sitten kun olen pystynyt. Monet rekrytoijat myös ottavat viestillä tai sähköpostilla yhteyttä nykyään.

Kuulumisten kyselystä sen verran, että en huomannut enää viestiketjua plärättyäni että tässä puhuttiin nimenomaan tutuista ihmisistä.

Minun mielestäni vastuu asian esittämisestä on sillä,jolla asiaa on. Jos soittaa eikä saa vastausta,on normaalia laittaa viesti ja kertoa asiansa. Soittelu menee helposti siihen että soitellaan ristiin,kun kumpikaan ei ehdi sillä hetkellä puhumaan ja asian selviämisessä kestää ja kestää. Useimmat ehtivät paremmin näpyttää vastausviestin sopivassa välissä, kuin soitella monta kertaa päivässä. Lisäksi monen työ on sellaista, että työaikana puheluita on hankala hoitaa yksityisesti eli muutkin työntekijät kuulevat puhelusi. Viesti on yksityisempi.

Minulta kuulumisenkyselyviestit saavat vastauksesi soiton. En jaksa alkaa näpytellä pitkää viestiä ja muotoilla sanoja viestiin mahtuvaksi. Lyhyissä asioissa viestit on ok, muuten soitto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni viestittelyä välttävät ovat jopa hieman epäkohteliaita ja röyhkeitä. Viesti on aina kohteliaampi tapa yhteyttä. Se antaa mahdollisuuden vastata silloin kun on aikaa ja myös miettiä vastausta. Se kertoo vastaanottajalle kuka yritti tavoittaa ja miksi.

Jos soitat,se vaatii välitöntä reagointia juuri silloin kun SINÄ haluat. Se edellyttää että toisen pitää vastata vieraaseen nroon tietämättä asiaa tai soittaa takaisin tietämättä edes kenelle soittaa. Siinä mennään siis pelkästään sinun ehdoillasi. Puhelua puhuessa on myös monesti hankalampi sopia asioita,jos kuulee väärin tai toinen puhuu epäselvästi ym.

Millä tavoin on kohteliaampaa laittaa kysyjä odottamaan vastausta (viesti) kuin että antaisi vastauksen heti (puhelu)? Minusta menee nimenomaan päinvastoin. Jos mahdollista, asia hoidetaan heti, eikä epäkohteliaasti venytetä vastausta SINULLE sopivaan aikaan. Esimerkiksi työantajat ja rekrytoijat eivät todellakaan odottele, koska ehdit vastailla viestiin. He soittavat seuraavalle ja sitten kun vaivaudut vastaamaan, on paikka jo mennyt. Puhelussakin selviää heti alussa kuka tavoittelee ja miksi. Erona viestiin vain se, että asia sanotaan kirjoittamisen sijaan.

Ja tuota noin... Kyseletkö useinkin kuulumisia ihan random-ihmisiltä, vai miksi numero olisi tuntematon? Kuulumisten vaihtamisestahan tässä ketjussa kyseltiin. Minulla ja todennäköisesti muillakin on tapana tallentaa merkityksellisten ihmisten numerot, jolloin soittaessa näkyy, kuka soittaa.

Toinen kysymys: Etkö tiedä, että puhelimeen ei tarvitse vastata, jos on hankala hetki? Ei se edellytä välitöntä reagointia. Voit soittaa takaisin, kun SINULLE sopii tai vastata kun SINULLE sopii. Ihan oma valinta. Tuntemattomaan numeroon soittaminen ei ole sen vaarallisempaa kuin tuttuunkaan. Sieltä vastataan ja selviää, kuka soitteli tai ei vastata ja asian voi jättää sikseen.

 

Jos on aktiivisena työnhakijana ja tietää, että että rekrytoijat saattavat ottaa yhteyttä,ihminen yleensä osaa itsekin odottaa puhelua. TOSIN itse en ole koskaan pystynyt vastaamaan sillä sekunnilla rekrytoijallekaan, koska työni on sellainen etten voi sitä keskeyttää vaikka tulisi puhelu. Olen soittanut sitten kun olen pystynyt. Monet rekrytoijat myös ottavat viestillä tai sähköpostilla yhteyttä nykyään.

Kuulumisten kyselystä sen verran, että en huomannut enää viestiketjua plärättyäni että tässä puhuttiin nimenomaan tutuista ihmisistä.

Minun mielestäni vastuu asian esittämisestä on sillä,jolla asiaa on. Jos soittaa eikä saa vastausta,on normaalia laittaa viesti ja kertoa asiansa. Soittelu menee helposti siihen että soitellaan ristiin,kun kumpikaan ei ehdi sillä hetkellä puhumaan ja asian selviämisessä kestää ja kestää. Useimmat ehtivät paremmin näpyttää vastausviestin sopivassa välissä, kuin soitella monta kertaa päivässä. Lisäksi monen työ on sellaista, että työaikana puheluita on hankala hoitaa yksityisesti eli muutkin työntekijät kuulevat puhelusi. Viesti on yksityisempi.

Työ ei ole ongelma. Jos on mahdollista vastata työaikana, lause "Olen nyt töissä, voitko soittaa uudestaan klo x kun olen kotona" riittää. Fiksu myös hankkii vastaajapalvelun, jonne voi tarvittaessa kertoa asiansa samalla kun soittaa. Silloin myös tietää, tarvitseeko soittaa takaisin. Läheiset useimmiten tietävätkin työajat edes suunnilleen eivätkä työaikana soittele. Työhakemukseen voi kirjoittaa, koska on tavoitettavissa, joten sekään ei ole ongelma. Puheluista vaan tehty ihme peikko nykyään. "Apua, joku haluaa puhua minulle, mitä teen"....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestillä ehdottomasti. Puheluun menee liian kauan ja toimintakyky loppuu lähes kokonaan siksi aikaa. Vaikka kädet olisivat vapaat, niin keskittymiskyky ainakin menee. Viestiin voi vastata sopivassa välissä ja siihen vastaukseen ehtii sentään laittaa jotain ajatustakin.

Se, että ei kykene vaihtamaan kuulumisia tekemättä samalla jotain, viestii minusta kiinnostuksen puutteesta. Tuollainen ihminen ei halua nähdä ystävän tai muun läheisen eteen niin paljoa vaivaa, että pysähtyisi toviksi vain keskustelemaan hänen kanssaan säätämättä muuta. Samanlainen ihminen varmasti myös räplää koko ajan puhelinta, kun tapaa ystäviä jne.

Ei, vaan 100% päinvastoin. Haluan keskittyä ajatuksella siihen mitä sanon ja mitä minulle sanotaan, ja minulla harvoin on aikaa keskittyä puheluun sen vaatimalla tavalla. Ei minun kiireeni ole sen ihmeempää kuin ruuanlaittoa naperolle tai laskujen maksamista mutta joka tapauksessa jotain mikä vähän vie koko ajan fokusta. Viesteihin nimenomaan ehtii keskittymään kunnolla koska sen voi tehdä aina sopivassa välissä.

Tykkään nykyään paljon enemmän viestittelystä. Yhteen aikaan hieman ahdisti, kun eräs kaveri ei ollut facebookissa eikä whatsappissakaan, eikä tykännyt viestittelystä niin hän soitti. Ymmärrän kyllä täysin hänen periaatteensa mutta jos vailka laitoin viestin niin hän aina soitti takaisin, vaikka minulla ei sen kummin olisi ollut asia, kuin sen viestin verran.

Itse elin myös aika yksitoikkoista aikaa ja viikottain tai edes parin viikon välein ei ollut mitään uutta kerrottavaa, joten puhelut oli jotenkin vähän kiusallisia.

Tyklään viestitellä enemmän, kun on enemmän aikaa miettiä vastaista ym. Toki välillä on kiva soitella mutta säännölliset kuulumiset vaihdan mieluummin viestien muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään. Viestit on niin helppoja ja niihin ei tarvitse heti olla vastaamassa. Puhelut ahdistavat!

Tykkään.Koen monet sosiaaliset tilanteet ahdistaviksi,ja jos suinkin voin,vältän puhelimessa puhumista.Hoidan viralliset asiat sähköpostilla ja epäviralliset tekstiviestillä.Onneksi useimmilla ystävilläni on sama juttu,joten pidämme yhteyttä lähinnä facebookviestein ja tekstarein :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni viestittelyä välttävät ovat jopa hieman epäkohteliaita ja röyhkeitä. Viesti on aina kohteliaampi tapa yhteyttä. Se antaa mahdollisuuden vastata silloin kun on aikaa ja myös miettiä vastausta. Se kertoo vastaanottajalle kuka yritti tavoittaa ja miksi.

Jos soitat,se vaatii välitöntä reagointia juuri silloin kun SINÄ haluat. Se edellyttää että toisen pitää vastata vieraaseen nroon tietämättä asiaa tai soittaa takaisin tietämättä edes kenelle soittaa. Siinä mennään siis pelkästään sinun ehdoillasi. Puhelua puhuessa on myös monesti hankalampi sopia asioita,jos kuulee väärin tai toinen puhuu epäselvästi ym.

Millä tavoin on kohteliaampaa laittaa kysyjä odottamaan vastausta (viesti) kuin että antaisi vastauksen heti (puhelu)? Minusta menee nimenomaan päinvastoin. Jos mahdollista, asia hoidetaan heti, eikä epäkohteliaasti venytetä vastausta SINULLE sopivaan aikaan. Esimerkiksi työantajat ja rekrytoijat eivät todellakaan odottele, koska ehdit vastailla viestiin. He soittavat seuraavalle ja sitten kun vaivaudut vastaamaan, on paikka jo mennyt. Puhelussakin selviää heti alussa kuka tavoittelee ja miksi. Erona viestiin vain se, että asia sanotaan kirjoittamisen sijaan.

Ja tuota noin... Kyseletkö useinkin kuulumisia ihan random-ihmisiltä, vai miksi numero olisi tuntematon? Kuulumisten vaihtamisestahan tässä ketjussa kyseltiin. Minulla ja todennäköisesti muillakin on tapana tallentaa merkityksellisten ihmisten numerot, jolloin soittaessa näkyy, kuka soittaa.

Toinen kysymys: Etkö tiedä, että puhelimeen ei tarvitse vastata, jos on hankala hetki? Ei se edellytä välitöntä reagointia. Voit soittaa takaisin, kun SINULLE sopii tai vastata kun SINULLE sopii. Ihan oma valinta. Tuntemattomaan numeroon soittaminen ei ole sen vaarallisempaa kuin tuttuunkaan. Sieltä vastataan ja selviää, kuka soitteli tai ei vastata ja asian voi jättää sikseen.

 

Jos on aktiivisena työnhakijana ja tietää, että että rekrytoijat saattavat ottaa yhteyttä,ihminen yleensä osaa itsekin odottaa puhelua. TOSIN itse en ole koskaan pystynyt vastaamaan sillä sekunnilla rekrytoijallekaan, koska työni on sellainen etten voi sitä keskeyttää vaikka tulisi puhelu. Olen soittanut sitten kun olen pystynyt. Monet rekrytoijat myös ottavat viestillä tai sähköpostilla yhteyttä nykyään.

Kuulumisten kyselystä sen verran, että en huomannut enää viestiketjua plärättyäni että tässä puhuttiin nimenomaan tutuista ihmisistä.

Minun mielestäni vastuu asian esittämisestä on sillä,jolla asiaa on. Jos soittaa eikä saa vastausta,on normaalia laittaa viesti ja kertoa asiansa. Soittelu menee helposti siihen että soitellaan ristiin,kun kumpikaan ei ehdi sillä hetkellä puhumaan ja asian selviämisessä kestää ja kestää. Useimmat ehtivät paremmin näpyttää vastausviestin sopivassa välissä, kuin soitella monta kertaa päivässä. Lisäksi monen työ on sellaista, että työaikana puheluita on hankala hoitaa yksityisesti eli muutkin työntekijät kuulevat puhelusi. Viesti on yksityisempi.

Työ ei ole ongelma. Jos on mahdollista vastata työaikana, lause "Olen nyt töissä, voitko soittaa uudestaan klo x kun olen kotona" riittää. Fiksu myös hankkii vastaajapalvelun, jonne voi tarvittaessa kertoa asiansa samalla kun soittaa. Silloin myös tietää, tarvitseeko soittaa takaisin. Läheiset useimmiten tietävätkin työajat edes suunnilleen eivätkä työaikana soittele. Työhakemukseen voi kirjoittaa, koska on tavoitettavissa, joten sekään ei ole ongelma. Puheluista vaan tehty ihme peikko nykyään. "Apua, joku haluaa puhua minulle, mitä teen"....

Moni epäsäännöllistä/vuorotyötä tekevä ei todellakaan voi kirjoittaa hakemukseensa milloin on tavoitettavissa. Työvuoroja ei valitettavasti hirveän pitkälle etukäteen tiedä ja ne voivat elää vielä.

Samalla vaivalla kun soittaa ja ei saa vastausta,voi näpytellä viestin "hei, olen x ja yrittänyt tavoitella asiassa y. Otatko yhteyttä". Itselle on esim.tänään tullut 6 eri puhelua vieraista numeroista vaikka en odota puhelua mistään ja jos en näe,että nro on viraston, en kyllä rupea kaikkia soittelemaan läpi näin iltasella.