Tykkäätkö sinä, että kuulumiset laitetaan/kysytään mielummin viestillä kuin soittamalla?

Viesti parempi, inhoan jorista puhelimessa. Ikävä kyllä välillä yksi sukulaisnainen soittaa, usein jotain ihan pikkuasiaa mutta jää jopa tuntitolkulla pölpättämään jonninjoutavaa sontaa. Omia asioitaan kertoo ja aina yks asia johtaa toiseen jutunjuureen, tahti on semmoinen puheessa, että ei ehdä väliin sanoa kuin joo, niin, aijaa...

Vihaan viestejä. Vastaamiseen menee kamalasti aikaa ja pitää viestitellä edestakaisin. Usein myös jossain vaiheessa unohdan vastata viestiin ja se toinen tietysti loukkaantuu. Puhelimessa homma sujuu pienemmällä vaivalla ja siinä voi samalla myös tehdä jotain muuta, viikata pyykkejä, kävellä töistä kotiin tms.

Tykkään viesteistä!

Viestit on helpompi ja mukavampi. Puhelimessa olo keskeytyy minulla jatkuvasti taaperon takia, keskustelu on katkonaista ja vaikea pysyä kärryillä kun vilkasta taaperoa vahtaa toisella silmällä ja joutuu neuvomaan, komentamaan ja ohjaamaan koko ajan.

Viesteihin taas pystyn vastaamaan silloin kun itsellä on hetki aikaa ja pystyy paremmin keskustelemaan kun ei tartte koko aikaa kysyä "anteeksi, en kuullut" tai "odota hetki, niin mitä sanoit?".

En tykkää vaihtaa kuulumisia viestissä, en tajua pointtia ollenkaan. Tykkään mieluiten sopia viesteillä tapaamisen. Viestien näpyttelyssä on vaivaa ja ei nautintoa sosiaalisesta kanssakäymisestä. No ehkä lyhyt "välipäivitys" jostain asiasta viestillä on ok, mutta jos jotkut haluaa pitää yhteyttä lähes kokonaan viesteillä vaikka asuisi samassa kaupungissa...onneksi kaverini tuntuvat tajuavan kommunikoinnistani, että en ole viesti-ihminen!

Av:lle kyllä näpytän :D

Mun mielestä ihmiset saisi enemmän jättää tekstiviestejä jos ei tavoita toista ensin puhelimitse.

Olisi todella jees jos ei saa toista kiinni ekalla yrittämällä niin jättäisi viestin jossa lukisi "hei olen x ja tavoittelin asiassa x, voitko soittaa takaisin". Ei tarvitsisi miettiä tai googlettaa kuka soittaja oli. Jotkut ihmiset ei ikinä suostu laittamaan viestiä ja vain soittavat sulle lähemmäs 10 kertaa, jätän periaatteesta vastaamatta.

Minulle taas sopii puhelu. En jaksa näpytellä mitään pitkiä viestejä puhelimella. Ja jos joku erikseen kyselee kuulumisia viestillä, niin vastaaminen tapahtuu sitten joskus, jos ei ole mitään tekemistä. 

Tykkään viesteistä. Puhelu tuppaa aina tulemaan väärään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään viesteistä. Puhelu tuppaa aina tulemaan väärään aikaan.

Puheluunhan ei ole ihan pakko vastata, tai voit sanoa, että "soiteletko tunnin päästä, nyt on vähän huono hetki".

Siis jos joku lähettää viestin "mitä kuuluu?", niin vastaus on yleensä "hyvää". Jos jotain oikeasti haluaa kuulla, niin voi soittaa.

Ehdottomasti viestit/sähköpostit. Livetapaamisistakin tykkään mutta iso osa ystävistäni asuu muualla joten niiden varaan ei voi yhteydenpitoa rakentaa.

Puhelimessa puhuminen on mielestäni aina epämiellyttävää. Lisäksi se vaatii pitkän ajan pyhittämistä vain puhelulle eikä taaperon kanssa sellaista oikein ole irroittaa. Viestiä voi vaihtaa aina sopivan tilanteen sattuessa ja käydä vaihtamassa vaipat välillä ja lämmittämässä ruokaa. Puhelut joissa toinen häsää koko ajan jotain tuollaista ovat todella rasittavia.

Riippuu ihmisestäkin. Ärsyttää kun miesystäväni kysyy viestillä "mites menee". Nähdään joka päivä, niin asiat hoituisi nopeasti puhelimessa. Toisaalta tulee se olo, että haluaa juuri sen "hyvin menee"-vastauksen, ettei tarvii enempiä jutella. Samoin äidin kanssa mieluummin puhun. Kavereiden ja tuttujen kanssa viestittely toimii hyvin. Voi mm. miettiä rauhassa mitä haluaa kertoa sen hetkisestä elämästä ja mitä kommentoida kaverin asioihin,  ja vastausta ei odoteta sillä sekunnilla. "Chättäilystä" en tykkää kenenkään kanssa.

En yleensäkään tykkää, että multa kysellään yhtään mitään. Mutta jos on jotakin tärkeää niin viestillä.

Joo. Mä olen aina töistä vähän ylistressaantunut, ja suorastaan pelkään puhelimen pirinää. Viestit ei ahdista juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään. Viestit on niin helppoja ja niihin ei tarvitse heti olla vastaamassa. Puhelut ahdistavat!

Ihan sama juttu minulla!

Inhoan puhua puhelimessa, etenkin niiden kanssa jotka diipa-daapaa ikuisuuden. En ymmärrä ollenkaan jotain tunnin puheluita. Viesti siis mieluummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tykkään. Viestit on niin helppoja ja niihin ei tarvitse heti olla vastaamassa. Puhelut ahdistavat!

Ihan sama juttu minulla!

Niinhän sitä luulis ettei tarvi vastata heti viesteihin. Kuitenkin, jos ei vastaa pian niin eikös jo vedetä johtopäätöksiä siitä miksei vastaa heti ja jopa suututa! Tätäkin on nähty. On se kun nykyaikana pitää aina olla saavutettavissa sillä sekunilla.

Mua ei ahdista puhelut, mutta ei-kiireelliset asiat ja kuulumisten kyselyt mieluummin viesteinä. Kännyköiden aikakaudella puhelin on mukana käytännöllisesti katsoen aina ja se aiheuttaa paljon hankalamman tilanteen kuin aiemmin lankapuhelinten aikana. Ts puhelin voi soida silloinkin, kun on hankalassa paikassa vastaamaan ja puhumaan.  Tietysti puhelimeen voisi jättää vastaamattakin, mutta mulla on mm iäkäs äiti, joten kännykkä on kuitenkin kaivettava laukun pohjalta ja katsottava, kuka soittaa. En halua olla vastaamatta puheluun, jos esim äitini on kaatunut eikä pääse itse ylös. Joskus mut on hälytetty menemään katsomaan, onko kaikki hyvin, kun lähellä asuvaa diabeetikkosukulaista omaiset eivät tavoita. Siksi puhelimitse vain sellaiset asiat, joihin mun on reagoitava välittömästi eikä vasta tunnin tai kahden päästä. 

nosto

Tosi vähän tulee puhelinta käytettyä ylipäänsä, mutta mieluummin viestillä. Puhuminen ei välttämättä sovi juuri siihen ajankohtaan, kun taas viestiin voi vastata sitten kun ehtii ja voi miettiä miten vastaa. Sitten jos sovitaan päivämääriä tai kellonaikoja tai mitä vaan, ne voi sieltä viestihistoriasta tarkistaa myöhemminkin.