Onko saksanpaimenkoira kaikkein luotettavin iso koira?

Koirat ovat yksilöitä. Rotu ei kerro kuin osan totuutta. 

Saksanpaimenkoirat on jalostettu lonkkavikaisiksi, joten varaudu menettämään se parin vuoden jälkeen.

Labrador on myös hyvä valinta. Ei tosinkaan välttämättä mitään suojeluviettiä omaa :D

Vierailija kirjoitti:

Labrador on myös hyvä valinta. Ei tosinkaan välttämättä mitään suojeluviettiä omaa :D

Oho, tais mennä multa ohi et nimenomaan sanoit ettet halua noutajaa:D pahoittelut

Luonnevikaisia ja arvaamattomia, vihonviimeinen koira jonka itse ottaisin.

Kun on iso ego pitää olla bemari ja susikoira.

Saksanpaimenkoira on suosittu rotu ja niitä on monenlaisia. Aivan uskomattoman hienoja ja hyviä koiria, mutta ikävä kyllä myös koiria, jotka eivät ole terveydellisesti eivätkä luonteeltaan kovinkaan kummoisia. Olennaista on valita kasvattaja huolella! Onko sinulla kokemusta koirista, haluat kovan koiran, pystytö myös kasvattamaan ja kouluttamaan sellaisen?

No kyllä ainakin yksi luotettavimmista sanon minä, mutta ehdottomasti riippuu mistä koiran hommaat, noita kasvattajia kun on laidasta laitaan kun kyseessä on näin yleinen rotu. Ja toki se miten koiran kasvatat ja koulutat vaikuttaa hyvin paljon lopputulokseen.

Täällä päin asuu kolme sussaria, kaikilla jonkin asteinen luonnevika. Eivät yksikään tottele omistajaansa muiden koirien läheisyydessä vaan pomppivat ja räyhäävät hihnassa jopa kaksin jaloin seisten ja kiskoen. Kamalaa katsottavaa. En usko että nuo kaikki kolme ovat vain huonosti opetettuja, kahta ulkoiluttaa eri miehet. Oma keskikokoinen urokseni ei onneksi välitä tai provosoidu toisten räyhäämisestä vaan kävelee kiltisti vain hihnassa noiden skitsokoirien ohi. 

Mikä aloittajan koirakokemus on? Jos ei ole kokemusta vahtikoiran kasvatuksesta, ensikoiraksi sellainen ei kyllä monelle sovi. Myöskään rotu ei takaa, ettei koira olisi täysi lössykkä. Tiedän yhden rotikan, joka piileskelee omistajansa selän takana jo chihun räkätyksen vuoksi ;) 

Belgianpaimenkoira sopii kuvaukseesi, mutta en sano että sakemanni sitä huonompi vaihtoehto olisi .

Valitettavasti minulla ei ole auktoriteettia. Kun olin työharjoittelussa päiväkodissa, taaperoikäiset lapsetkin pompottivat minua. Tarvitseeko saksanpaimenkoiran kanssa olla kovaääninen ja lujaluontoinen emäntä, fyysisesti isokokoinen? Minusta kun ei luonnostaan ole sellaiseen. 

Olen luonteeltani enemmänkin arka, mutta eikö koira opi siihen, että minä olen emäntä ja minua tulee totella, vaikka olenkin arka ja hiljainen?

Haluaisin että koira olisi se vahva meidän suhteessa. Onko ajatukseni ihan nurinkurinen?

Mitä rotua sitten suosittelisitte minulle? Minusta saksanpaimenkoirat ovat söpöimpiä, uljaimpia ja "miehekkäimpiä". Sen takia haluaisin sellaisen.

Puolitoista vuotiaan sakemannin omistajana voin todeta, että sakemanni on mitä paras renki, mutta isännäksi sitä ei pidä päästää. Sakemannin kanssa saa aika pamjon nähdä vaivaa koulutuksen ja auktoriteettiaseman kanssa. Toki sakemanni leimaantuu todella kiinni "laumaansa" ja on isäntänsä perskärpänen. Ap et kerro, mikä sairaus sinulla on, mutta palveluskoirarotujen kanssa tarvii voimaa, liikuntaa ja jaksamista, mitä kannattaa miettiä onko sinulla jaksamista kaikelle mitä sakemanni vaatii. Meitä on kaksi tervettä ja nuorta ihmistä ja kyllä tuo koira melkein lapsesta käy.

Jos taaperot päiväkodissa pompottivat sinua, sinulle ei sovi koira ollenkaan, rotuun katsomatta. Koiran ja lasten kanssa pitää aikuisen olla auktoriteetti, ei kova ja rankaiseva, vaan ohjaava, rakastava ja jämäkkä. Jos se ei onnistu, voi ottaa pehmolelun. 

Saksanpaimenkoira vaatii omistajaltaan jämäkkyyttä, hyvää itsetuntoa, fyysistä voimaa, auktoriteettia.

Suosittelisin tutkimaan toisiakin rotuja ja keskustelemaan eri kasvattajien kanssa.

Kaksi vikaa lausetta luettuani: ei saksanpaimenkoiraa tuollaiselle. Hanki iso villakoira.

Meillä ollut aina perheessä saksanpaimenkoiria ja nyt itselläni myös oma koira. Parhaimmillaan koiria on ollut neljä samaan aikaan. Muuta rotua en suostu ottamaan. Käyttölinjaisia meillä kaikki olleet.

Joku mainitsi, että lonkkavikaisia joten varaudu luopumaan parin vuoden päästä. Meillä ollut yksi ainoa lonkkavikainen, joka lopetettiin 11 vuotiaana, kun lonkat alkoivat vaivaamaan. Muistaa vain, että alle 1 vuotiasta ei saa hihnalenkittää, etenkään asfaltilla.

Saksanpaimenkoirasta saa todella hyvän, erittäin fiksun ja uskollisen sekä tottelevaisen koiran, mutta töitä ja pitkää pinnaa se vaatii. 2-3 vuotiaana tuntuvat unohtavan kaiken aiemmin opetetun, jolloin kaikki täytyy aloittaa alusta. Mutta kun vaan ei luovuta, niin kyllä se palkitsee myöhemmin. Sen olen huomannut, että mitä kovempi luonne saksanpaimenella on pentuna, niin sitä "parempi" koira siitä aikuisena on tullut. Näin ainakin meillä.

Niin ja muistutuksena: Saksanpaimen vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa; joulusta juhannukseen ja juhannuksesta jouluun. Eli karvaa lähtee ja paljon, etenkin nartuilta, kun juoksujakin varten vaihtavat karvan.

Collie on mun ehdotukseni.

Mieti nyt vielä tuota koira-asiaa. Kuulostaa vähän siltä ettei sulle sovi mikään koira.

Sieluni silmin näen sut hihnanpäässä piipittämässä kun iso koira vie sinua lenkillä.

Kaikki koirat ovat vaarallisia väärissä käsissä. Kultainennoutajakin saattaa purra jos omistalla ei ole siihen mitään auktoriteettia ja on annettu koiran ottaa johtajan paikka.

Aivan ehdottomasti ei sakemannia sinulle !!!

Onko vika koirissa vai omistajissa, en osaa sanoa vaikka veikkaankin että omistajissa. Olen törmännyt yhteen täyspäiseen ja luonteeltaan kilttiin sakemanniin ja ne muut, joihin olen törmännyt, ovat olleet kaikkea muuta. Puhumattakaan niiden jalostuksella pilatusta terveydestä.

Ehdotankin että tutustut rotuihin ihan livenä ja juttelet omistajien kanssa. Kasvattajan valinta on sitten ihan oma projektinsa, johon kannattaa laittaa aikaa ja vaivaa.

Toivottavasti sinulla on joku tuttava, joka ymmärtää koirien päälle enemmän ja tietää myös sinun tarpeesi koiran suhteen.

Älä ota jos olet aranpuoleinen. Itse tein virheen ja otin rescuena vielä, aikuisena, sakemannin ja olen myös arka ja pienikokoinen nainen. Arki menee ihan hyvin, ja olen saanut koiraa koulutettua palkitsemisen avulla varsin hyvin. Mutta jos tulee tilanne jossa pitäisi koiraa saada hallittua vastoin sen tahtoa, niin turpaan tulee minulle. Kyllä hävetti esim. eläinlääkärissä rokotuksilla kun en pystynyt omaa koiraani hallitsemaan että olisi saatu rokotettua, vaan se puri ja räyhäsi kuin mielipuoli. Rokottaminen jätettiin kokonaan tekemättä koska eläinlääkäri ei halunnut vaarantaa itseään eikä eläintenhoitajaa moisen pedon pitelemisellä  :(