Ketipinorin lopetus?

Jos kymmeniä vuosia syönyt lääkettä, niin sita ei tosiaan saa eikä voi lopettaa seinään! Se on hiukan eri asia, kun jotkin satunnaiset kokeilut. Eipä psykiatrinen puoli yleensä juuri ikinä määräile mihinkään labroihin, vaan ne tehdään tk n puolella. Tietty jos on jonkun esim litiumin aloitus niin silloin laittavat labroihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas ystäväni on käyttänyt ketipinoria vuosia ja on aikalailla zombi. Alkuperäinen ongelma on kadonnut jo vuosia sitten ja jostain syystä lääkitystä on jatkettu vuodesta toiseen. Onko kukaan saanut lopetettua lääkitystä vielä vuosienkin päästä vai onko tuo loppuelämän kohtalo?

Mikä tässä on ongelma?

Itsellä alkoi Ketipinor 25mg ja sitten siitä meni teho ja sitä nostettiin ylöspäin... Lopulta söin 400mg/vrk.

Ei minulla ole ollut psykoosia tai skitsofreniaa, vaan vakava masennus sekä pakko-oireinen häiriö.

Sitten vaan lopetin eräänä päivänä Ketipinorin syönnin ja ilmoitin lääkärille. Ihan hyvin meni ei mitään ongelmia paitsi unettomuus kahtena päivänä. Nyt menee Voxra ja elämä sujuu!

Ongelma on mielestäni se (yritän olla puuttumatta liikaa toisen elämään ja syöttämättä hänelle ajatuksia, mutta tältä se näyttää - ollaan siis tekemisissä useita kertoja/vko), että se alkuperäinen shokki elämässä, mikä ajoi mielenterveyden raiteiltaan, on ollut ja mennyt. Ja sitä vaihetta seurannut masennuskin on ollut ja mennyt. Ei hän enää itsekään koe itseään masentuneeksi. Mutta hän silti syö laajaa repertuaaria lääkkeitä, joilla ei saada kaikkia ongelmia kuitenkaan kuntoon: 

- on täysin aloitekyvytön, tyytyväinen siihen että viettää päivät kotona lukien lehtiä ja viikon ohjelma on kaupassakäynti

- siivoaminen vaatii tolkutonta ponnistusta 

- asioiden hoitaminen ahdistaa

- nukkuisi vuorokauden ympäri, jos antaisi itsensä nukkua - ei siksi, että on masentunut, mutta siksi että elämässä ei ole mitään sisältöä

- välillä kädet tärisevät itsestään

- muisti ei toimi normaalisti eikä etenkään järki. Kyseessä on mensan tasoinen akateeminen kovapalkkaista työtä tehnyt ihminen, joka ei pysty kunnolla ratkomaan edes sudokuja enää. 

- hänellä ei ole mitään suunnitelmia tulevan suhteen, hän ei haaveile matkoista, taidenäyttelyistä, metsäkävelyistä, uusista vaatteista, kahvilla käynnistä, yhtään mistään, mitä normaali ihminen joskus haluaa mausteeksi elämäänsä

- lapset eivät käy tapaamassa äitiään kuin pari kertaa vuodessa, toisaalta ymmärrän lapsia hyvin, mutta sekin surettaa silti

Ensimmäiset useat vuodet pidin lääkitystä ihan tarpeellisena, mutta mielestäni se on nyt vaan jätetty päälle, koska kukaan ei jaksa paneutua siihen niin paljon, että kyseenalaistaisi sen. 

Ap

Eikö psykiatrian potilas voi hakeutua yksityiselle psykiatrille? Kyllä voi, ehkä siellä on enemmän aikaa katsoa kokonaisvaltaisesti. Ajan voi varata netin kautta, suuremmilla lääkäriasemaketjuilla on myös psykiatrian erikoislääkäreiden aikoja. Ihan varmasti saa tarvittavat laboratoriotutkimukset.

Tottakai yksityisellä saa parempaa hoitoa! Kaikilla nyt ei ole vaan rahaa käydä yksityisellä, jos sen itse joutuu maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö psykiatrian potilas voi hakeutua yksityiselle psykiatrille? Kyllä voi, ehkä siellä on enemmän aikaa katsoa kokonaisvaltaisesti. Ajan voi varata netin kautta, suuremmilla lääkäriasemaketjuilla on myös psykiatrian erikoislääkäreiden aikoja. Ihan varmasti saa tarvittavat laboratoriotutkimukset.

Ei hän ole vuosiin ollut psyk. puolen potilas vaan asioi tk:ssa. Keskusteluapua sai joskus vuosia sitten viimeksi. 

Miksi et ottaisi asiaa puheeksi ystäväsi kanssa ja varaisi aikaa yksityiselle erikoislääkärille. Siellä paneudutaan aivan eri tavalla asiakkaan ongelmiin. Auta ystävääsi, ei yksi käynti mahdottomasti maksa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ottaisi asiaa puheeksi ystäväsi kanssa ja varaisi aikaa yksityiselle erikoislääkärille. Siellä paneudutaan aivan eri tavalla asiakkaan ongelmiin. Auta ystävääsi, ei yksi käynti mahdottomasti maksa. 

Ihan järkevä ehdotus. Näissä asioissa on pakko edetä aika hienotunteisesti, ettei astu vahingossa toisen varpaille. Mutta laitan ehdottomasti mieleen. 

Ap

Mitä jos ap lopettaisit toisten asioiden hoitamisen ja keskittyisit omiisi.

Varmaan osaat esittää asiasi oikein ystävälle. Harvalla on noin välittävää ihmistä tukenaan. Suosittelen lämpimästi käyntiä. Ystäväsi voi saada elämänsä takaisin, oikealla lääkityksellä ammattilaisen avulla.

Mä lopetin Ketipinorin ihan ns. seinään tuossa kuukausi sitten. Käytettiin mulla unen saamiseen eli toki olisi ollut vaikeaa luopua siitä ellei tilalle olisi löytynyt jotain muuta unen tuovaa. Nyt käytän pitkävaikutteista resepti-melatoninia (Circadin) joka toimii mulla tosi hyvin ja tuntuu luonnollisemmalta vaihtoehdolta kuin tuo Ketipinor.

Mä en tiiä näkyykö tuo Ketipinor laajassa verenkuvassa? Kun sitä joku ehdotti. Mä käytin Ketipinoria yli vuoden ja kävin samana aikana varmasti 5-7 kertaa verikokeissa, joilla seurattiin muun psyykenlääkityksen tasoja veressä (Lito). Luulis, että samoilla kokeilla olis sitten tsekattu tuo Ketipinor myös, jos sitäkin tosiaan voi seurata verestä? Mut jos tää on mahdollista niin sehän on hyvä juttu.

Oon nyt about kertalaakista jättänyt ihan kaikki lääkkeet pois tuota melatoniinia lukuunottamatta, suunnilleen vuodenvaihteesta ollut ilman. Mun kokemus on tosi hyvä, mitä nyt oon tullut aika helposti liikuttuvaksi kun itken kaikille mainoksillekin 😜. Mutta sitä pidän kyllä ainoastaan ihanana juttuna, kun ei ole moneen vuoteen kokenut iloa eikä surua. Turta olo on pahin ja sen lääkkeet toi ainakin mulle. Käytössä oli siis Cymbalta, Voxra ja Ketipinor.

Kovasti tsemppiä kaverillesi ja ihanaa että kannat hänestä huolta! ❤

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin Ketipinorin ihan ns. seinään tuossa kuukausi sitten. Käytettiin mulla unen saamiseen eli toki olisi ollut vaikeaa luopua siitä ellei tilalle olisi löytynyt jotain muuta unen tuovaa. Nyt käytän pitkävaikutteista resepti-melatoninia (Circadin) joka toimii mulla tosi hyvin ja tuntuu luonnollisemmalta vaihtoehdolta kuin tuo Ketipinor.

Mä en tiiä näkyykö tuo Ketipinor laajassa verenkuvassa? Kun sitä joku ehdotti. Mä käytin Ketipinoria yli vuoden ja kävin samana aikana varmasti 5-7 kertaa verikokeissa, joilla seurattiin muun psyykenlääkityksen tasoja veressä (Lito). Luulis, että samoilla kokeilla olis sitten tsekattu tuo Ketipinor myös, jos sitäkin tosiaan voi seurata verestä? Mut jos tää on mahdollista niin sehän on hyvä juttu.

Oon nyt about kertalaakista jättänyt ihan kaikki lääkkeet pois tuota melatoniinia lukuunottamatta, suunnilleen vuodenvaihteesta ollut ilman. Mun kokemus on tosi hyvä, mitä nyt oon tullut aika helposti liikuttuvaksi kun itken kaikille mainoksillekin 😜. Mutta sitä pidän kyllä ainoastaan ihanana juttuna, kun ei ole moneen vuoteen kokenut iloa eikä surua. Turta olo on pahin ja sen lääkkeet toi ainakin mulle. Käytössä oli siis Cymbalta, Voxra ja Ketipinor.

Kovasti tsemppiä kaverillesi ja ihanaa että kannat hänestä huolta! ❤

Hienoa kuulla, että sinä olet löytänyt toimivamman keinon hoitaa itseäsi!

En siis mitenkään halua puuttua ystäväni asioihin tungettelevasti tai päsmäröivästi tai jotenkin lääkevastaisesti haluta vierottaa häntä, mutta kun jotenkin se on alkanut vaikuttaa siltä, että niistä lääkkeistä olisi nykyään enemmän harmia kuin hyötyä. Eikä hän itsekään ole tyytyväinen elämäänsä, mutta on toisaalta niin turta, ettei osaa edes haaveilla muusta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rakas ystäväni on käyttänyt ketipinoria vuosia ja on aikalailla zombi. Alkuperäinen ongelma on kadonnut jo vuosia sitten ja jostain syystä lääkitystä on jatkettu vuodesta toiseen. Onko kukaan saanut lopetettua lääkitystä vielä vuosienkin päästä vai onko tuo loppuelämän kohtalo?

Mää käytin jonku 3v 200 g päivä ja onnistuin kyllä lopettaan, mut ei se helppoo ollu. Ehdottomasti asteittain täytyy lopettaa, ei kerrasta poikki.

Ystäväni lopetti vuosia jatkuneen ketipinorin syönnin, omasta tahdostaan, lääkäri ei ottanut mitään kantaa. Vähensi hiljalleen, tuo aika oli kamalaa kilaroimista hänellä. Hetken meni hyvin lääkkeen lopetuksen jälkeen. Aloitti opiskelut, kaikki tuntui alkavan rullaamaan. Alle vuosi ketipinorin lopettamisen jälkeen alkoi epäillä kaikkea, kaikkia. Veti katseesta ihme johtopäätöksiä. Reilu vuosi ketipinorin lopetuksen jälkeen tappoi itsensä. Luulen että hänen olisi kannattanut jatkaa tai lääkärin tarkkailla lopetusta tai tilaa jälkeen lopetuksen.

Tk n puolelta sitten psykiatriselle puolelle takaisin siihen on oikeus. Minä olen psyk puolen sairaseläkeläinen ja monesti yritetty siirtää tk n puolelle mutta en ole suostunut (kenekään ei pitäisi!). Kuvaus ystävästäsi on suoraan kuin minun oireista/arjesta. Sama Ketipinor minulla käytössä jo vuosia, enkä vieläkään ole päässyt siitä eroon.

Yksityiselle menin minäkin käymään yhdessä vaiheessa, mutta kun siihen ei todellakaan tietenkään mitkään yhdet käynnit riitä, niin minulla ei ollut rahaa jatkaa. Lisäksi he eivät tietenkään tunne sinua, niin saat selittää koko sairashistorian alusta asti. Harva sairas sitä jaksaa. Tietysti he voivat tilata sairaskertomuksen julkiselta myöhemmin, jos potilas antaa luvan.

Huomaan, että täällä nyt joku yksityislääkäri yrittää kovasti mainostaa palveluitaan:)

Ap "puutu" ihmeessä ystäväsi asioihin. Sinä voit olla ehkä hänen ainoa toivonsa parempaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Tk n puolelta sitten psykiatriselle puolelle takaisin siihen on oikeus. Minä olen psyk puolen sairaseläkeläinen ja monesti yritetty siirtää tk n puolelle mutta en ole suostunut (kenekään ei pitäisi!). Kuvaus ystävästäsi on suoraan kuin minun oireista/arjesta. Sama Ketipinor minulla käytössä jo vuosia, enkä vieläkään ole päässyt siitä eroon.

Yksityiselle menin minäkin käymään yhdessä vaiheessa, mutta kun siihen ei todellakaan tietenkään mitkään yhdet käynnit riitä, niin minulla ei ollut rahaa jatkaa. Lisäksi he eivät tietenkään tunne sinua, niin saat selittää koko sairashistorian alusta asti. Harva sairas sitä jaksaa. Tietysti he voivat tilata sairaskertomuksen julkiselta myöhemmin, jos potilas antaa luvan.

Huomaan, että täällä nyt joku yksityislääkäri yrittää kovasti mainostaa palveluitaan:)

Ap "puutu" ihmeessä ystäväsi asioihin. Sinä voit olla ehkä hänen ainoa toivonsa parempaan elämään.

Kun ollaan puhuttu tuosta psykiatrisesta niin hän ei itse koe sille enää mitään tarvetta, siis ainakaan keskusteluavulle, koska hänellä ei oikeastaan ole henkisesti enää mitään keskusteltavaa. Ne asiat ovat menneet jo ohi 5-10 vuotta sitten. Toki näitä oireita on: huono vire, kadonnut äly (onneksi sydän on tallella!) ja jännittämistä. Mutta hän ei koe että olisi noiden oireiden lisäksi mitään akuuttia puitavaa elämään liittyen. Tämä tilanne alkoi siis erittäin vaikeassa ja shokkimaisessa elämäntilanteessa, nyt elämä on tasaista ja turvallista ja hän on surunsa surrut ja järkytyksestään toipunut. 

En usko, että häntä otettaisiin edes tällä hetkellä psykan puolelle ihan vain siksi, että käyttää psyykeenlääkkeitä ja jännittää vai otettaisiinko?

Ap

Mikä sairaus kyseessä? Skitsofrenian negatiiviset oireet ovat juuri edellämainitsemiasi, eivätkä johdu lääkkeistä. Sensijaan antipsykoottien lopetuksen jälkeen todennäköisesti positiiviset oireet palaavat. Riippuu tietysti siitä mitä ne oireet kenelläkin ovat olleet, kaikilla ei ole kaikkia. Psykoosisairauksissa pysyvä lääkehoito on erittäin tärkeä, nimitetään estilääkkeeksikin ja se saattaa olla pienemmällä annoksella kuin akuuttivaiheessa. Ilman sitä yli 85%saa relapsin.Jos olet huolissasi mene ystäväsi mukaan vastaanotolle ja kerro huolesi ja etsi myös aiheesta lisää tietoa. On hienoa, että tuet tässä ystävääsi!

Vierailija kirjoitti:

Tk n puolelta sitten psykiatriselle puolelle takaisin siihen on oikeus. Minä olen psyk puolen sairaseläkeläinen ja monesti yritetty siirtää tk n puolelle mutta en ole suostunut (kenekään ei pitäisi!). Kuvaus ystävästäsi on suoraan kuin minun oireista/arjesta. Sama Ketipinor minulla käytössä jo vuosia, enkä vieläkään ole päässyt siitä eroon.

Yksityiselle menin minäkin käymään yhdessä vaiheessa, mutta kun siihen ei todellakaan tietenkään mitkään yhdet käynnit riitä, niin minulla ei ollut rahaa jatkaa. Lisäksi he eivät tietenkään tunne sinua, niin saat selittää koko sairashistorian alusta asti. Harva sairas sitä jaksaa. Tietysti he voivat tilata sairaskertomuksen julkiselta myöhemmin, jos potilas antaa luvan.

Huomaan, että täällä nyt joku yksityislääkäri yrittää kovasti mainostaa palveluitaan:)

Ap "puutu" ihmeessä ystäväsi asioihin. Sinä voit olla ehkä hänen ainoa toivonsa parempaan elämään.

Vai yksityislääkäri, en voi ottaa tuota kunniaa, olen tyytyväinen potilas, jolla on luottolääkäri. Olen eläkkeellä oleva sydänpotilas.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus kyseessä? Skitsofrenian negatiiviset oireet ovat juuri edellämainitsemiasi, eivätkä johdu lääkkeistä. Sensijaan antipsykoottien lopetuksen jälkeen todennäköisesti positiiviset oireet palaavat. Riippuu tietysti siitä mitä ne oireet kenelläkin ovat olleet, kaikilla ei ole kaikkia. Psykoosisairauksissa pysyvä lääkehoito on erittäin tärkeä, nimitetään estilääkkeeksikin ja se saattaa olla pienemmällä annoksella kuin akuuttivaiheessa. Ilman sitä yli 85%saa relapsin.Jos olet huolissasi mene ystäväsi mukaan vastaanotolle ja kerro huolesi ja etsi myös aiheesta lisää tietoa. On hienoa, että tuet tässä ystävääsi!

Ei ole skitsofreniaa, ainakaan diagnosoitu enkä ole koskaan nähnyt hänen käyttäytyvän skitsofrenisesti. Oli isosta järkytyksestä aiheutunut kierroksilla olo (ahdistus ja unettomuus ja turvattomuus) sekä ongelma käsitellä tunteita, ne piti saada jotenkin turrutettua. Moni varmaan turvautuu siinä vaiheessa alkoholiin, mutta ystäväni on absolutisti. Sitä sitten seurasi vielä masennusvaihe, kun järkytyksen aiheuttanut ongelmatilanne jäi ensin päälle ja sitten vielä toipumis- ja suruvaihe, kun koko ikävä asia oli lopullisesti ohi. Voisi verrata vaikka perheenjäsenen joutuvan onnettomuuteen ja joka sitten on laitoshoidossa pari vuotta ennen kuin kuolee. En halua tähän laittaa todellista syytä, ettei kukaan vain tunnistaisi.

Tämä on siis tapahtumaketju, jonka joku muu olisi saanut käsiteltyä ilman lääkkeitäkin, mutta herkkä ystäväni suistui pitkäksi aikaa raiteiltaan. 

Ap  

Ap kannattaa aina kokeilla. Nro 37 en tarkoittanut sinun kommentointia;) Ja jos rahasta ei ole kiinni niin sit tietty vaan yksityiselle hoitoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sairaus kyseessä? Skitsofrenian negatiiviset oireet ovat juuri edellämainitsemiasi, eivätkä johdu lääkkeistä. Sensijaan antipsykoottien lopetuksen jälkeen todennäköisesti positiiviset oireet palaavat. Riippuu tietysti siitä mitä ne oireet kenelläkin ovat olleet, kaikilla ei ole kaikkia. Psykoosisairauksissa pysyvä lääkehoito on erittäin tärkeä, nimitetään estilääkkeeksikin ja se saattaa olla pienemmällä annoksella kuin akuuttivaiheessa. Ilman sitä yli 85%saa relapsin.Jos olet huolissasi mene ystäväsi mukaan vastaanotolle ja kerro huolesi ja etsi myös aiheesta lisää tietoa. On hienoa, että tuet tässä ystävääsi!

Ei ole skitsofreniaa, ainakaan diagnosoitu enkä ole koskaan nähnyt hänen käyttäytyvän skitsofrenisesti. Oli isosta järkytyksestä aiheutunut kierroksilla olo (ahdistus ja unettomuus ja turvattomuus) sekä ongelma käsitellä tunteita, ne piti saada jotenkin turrutettua. Moni varmaan turvautuu siinä vaiheessa alkoholiin, mutta ystäväni on absolutisti. Sitä sitten seurasi vielä masennusvaihe, kun järkytyksen aiheuttanut ongelmatilanne jäi ensin päälle ja sitten vielä toipumis- ja suruvaihe, kun koko ikävä asia oli lopullisesti ohi. Voisi verrata vaikka perheenjäsenen joutuvan onnettomuuteen ja joka sitten on laitoshoidossa pari vuotta ennen kuin kuolee. En halua tähän laittaa todellista syytä, ettei kukaan vain tunnistaisi.

Tämä on siis tapahtumaketju, jonka joku muu olisi saanut käsiteltyä ilman lääkkeitäkin, mutta herkkä ystäväni suistui pitkäksi aikaa raiteiltaan. 

Ap  

Koskahan on käynyt lääkärin vastaanotolla viimeksi? Säännöllisen lääkkeen käyttöön tulisi myös kuulua verikokeet (suositeltavaa myös ekg) vuosittain. Skitsofrenia ei läheskään aina oireile niin, että muut sen huomaavat. Riippuu hyvin paljon siitä minkä tyyppiset oireet ovat. Työskentelen alalla ja ei ole lainkaan tavatonta ettei potilaat kerro läheisilleen mikä sairaus kyseessä, aikoinaan burn out oli sairaus jota kaikki "sairasti" riippumatta siitä mikä sairaus todellisuudessa oli. Johtunee paljolti siitä, että mielisairauksila edelleen stigmatisoiva vaikutus kansan keskuudessa. Väkisinkin tämä tulee mieleen ystäväsi kohdalla, kun hän ei itse ole lainkaan halukas palaamaan mt -palveluihin. Mikäli on pysyvällä eläkkeellä (nykyisin nimike on toistaiseksi voimassa oleva kuntoutustuki) on varsin vakavasta sairaudesta kyse sillä vahva pyrkimys on kuntouttaa takaisin työelämään tai opiskelemaan. Ystäväsi lähtötaso korkea kertomasi perusteella, silloin edellytykset kuntoutumisellekin ovat paremmat luin matalammat kognitiiviset taidot lähtökohtaisesti omanneella.

Keskustele vielä ystäväsi kanssa, kysy mitä hän toivoo tulevaisuudelta, miten aikoo sen saavuttaa, voitko olla avuksi siinä jne. Ehkä sitten voit tiedustella paremmin tuota sairauttakin.. Tsemppiä!