Lue keskustelun säännöt.
Miten aikuisena voisi (rakentavasti) kompensoida ns. elämättä jäänyttä nuoruutta?
16.02.2017 |
Sairastuin yksinäisyyden vuoksi masennukseen teini-ikäisenä ja en ole siitä suosta päässyt vielä tähän mennessä ylös (olen kolmekymppinen). Kavereita minulla ei siis ole. Olen opiskellut vuosia yliopistossa, opinnot eivät ole ahdistuksen ja pitkien sairaslomien takia edenneet. Tiedostan kipeästi, että nyt olisivat käsillä ne ihan viimeiset mahdollisuudet "maistella nuoruutta" ennenkuin olen virallisesti keski-ikäinen ja minun tulisi keskittyä ruuhkavuosiini (mitä en koskaan tule kokemaan, en varsinaisesti edes halua perhettä).
Katkeruus hiipii sisimpään aika kovalla voimalla ja mua surettaa ne asiat, joita en koskaan tule kokemaan. Bileet, kavereiden kanssa hengailut, seurustelut... Olen sosiaalinen ihminen ja kaipaan ihmisseuraa, mutta minulla on huonot sosiaaliset taidot enkä ole viimeiseen 15 vuoteen edes uskaltanut lähestyä ihmisiä, eikä kukaan tietenkään lähesty minua. Olen yrittänyt nauttia elämästä, mutta kaiken, mitä olen tehnyt (shoppailut, elokuvat, pienet reissut), olen tehnyt aina yksin. Aika masentavaa.
SPR:n ystävähakemus on ollut pitkään vetämässä, mutta sieltä päästä ei kuulu mitään. Nyt jo huomaan ajatuksieni muuttuneen todella katkeriksi verrattuna muutaman vuoden takaisiin. Pelkään että kohta katkeroidun ihan toden teolla.Mitä ihmettä voisin tehdä parantaakseni omaa tilannettani? Joitakin kertoja olen tuppautunut esim. opiskeluideni siivellä jonkin tapahtuman yhteydessä baariin, mutta siellä olen kokenut lähinnä sosiaalista ahdistusta ja ulkopuolisuutta. En koskaan sitä ihanaa tunnetta, että nyt pidetään hauskaa kavereiden kanssa tms. Haluan mennä ja tehdä, mutta en osaa. Mikä neuvoksi? Olen myös yrittänyt opetella hyväksymään omaa tilannettani ja selittänyt itselleni, että minä nyt vain olen sellainen ihminen jonka elämään ne kaverit ja sosiaalisuudet eivät kuulu, mutta se ei auta. Pahalta tuntuu aina vaan.
Kommentit (47)
Kaipaisin myös ystäviä, mutta en tiedä, osaanko olla ihmisten kanssa enää just noin, että olisi hauskaa. En oikein jaksa puhua asioistanikaan. Mistä olet kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut?
Tampereella. Olen miettinyt ystävien hankkimisen kokeilua netin kautta, mutta en sitten kuitenkaan uskalla tehdä ilmoitusta omana itsenäni, koska pelkään etten lopulta olekaan tarpeeksi kiinnostava, tai tuotan jotenkin pettymyksen, olenhan ollut yksin hyvin pitkään enkä ole varma siitä osaanko toimia kaverisuhteessa tositilanteessa.
Löytyisikö opiskelijapiireistä mukavampaa tekemistä kuin bileet ja baari-illat? Lukupiirejä, kulttuuriharrastuksiin keskittyneitä porukoita, lautapelikerhoja, leffakerhoja tms.? En ole itse koskaan innostunut baarikulttuurista enkä bilettämisestä, olen kokenut ne jotenkin masentaviksi jutuiksi. Eivät ne mun mielestä ole mikään välttämätön osa nuoruutta.
Kolmekymppinen ei ole vielä ollenkaan vanha elämään nuoruuttaan. Olen itse nyt nelikymppisenä palannut yliopistolle jatko-opiskelijaksi, kun lapset ovat jo teini-ikäisiä, ja olen pari kertaa ollut nuorten opiskelijoiden tapahtumissa mukana. En ole tuntenut itseäni yhtään liian vanhaksi siellä, mukana on nykyään paljon 30+ ikäistä porukkaa.
Harrastus. Laskuvarjohyppy, laskettelu, seinäkiipeily, askartelu, lautapelit, tanssi, jumppa...
Tekevä ihminen ei kerkee niin paljoa hermoilla omaa olemustaan ym. Voi tuntua vaikeelta ensin, mutta kannattaa ainakin kokeilla. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä päin asut?
Tampereella. Olen miettinyt ystävien hankkimisen kokeilua netin kautta, mutta en sitten kuitenkaan uskalla tehdä ilmoitusta omana itsenäni, koska pelkään etten lopulta olekaan tarpeeksi kiinnostava, tai tuotan jotenkin pettymyksen, olenhan ollut yksin hyvin pitkään enkä ole varma siitä osaanko toimia kaverisuhteessa tositilanteessa.
Laita sähköpostiosoite tänne, monet ovat samanlaisessa tilanteessa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastus. Laskuvarjohyppy, laskettelu, seinäkiipeily, askartelu, lautapelit, tanssi, jumppa...
Tekevä ihminen ei kerkee niin paljoa hermoilla omaa olemustaan ym. Voi tuntua vaikeelta ensin, mutta kannattaa ainakin kokeilla. :)
Harrastuksissa ei kuitenkaan tutustu kehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö opiskelijapiireistä mukavampaa tekemistä kuin bileet ja baari-illat? Lukupiirejä, kulttuuriharrastuksiin keskittyneitä porukoita, lautapelikerhoja, leffakerhoja tms.? En ole itse koskaan innostunut baarikulttuurista enkä bilettämisestä, olen kokenut ne jotenkin masentaviksi jutuiksi. Eivät ne mun mielestä ole mikään välttämätön osa nuoruutta.
Kolmekymppinen ei ole vielä ollenkaan vanha elämään nuoruuttaan. Olen itse nyt nelikymppisenä palannut yliopistolle jatko-opiskelijaksi, kun lapset ovat jo teini-ikäisiä, ja olen pari kertaa ollut nuorten opiskelijoiden tapahtumissa mukana. En ole tuntenut itseäni yhtään liian vanhaksi siellä, mukana on nykyään paljon 30+ ikäistä porukkaa.
Komppaan tätä! Yliopistolla on monenikäistä, fiksua porukkaa. Mene johonkin tekemiseen mukaan. Et ole liian vanha mihinkään! Tiedän mistä puhut. Itse löysin oman yhteisöni kuorosta, sulla se voi olla joku muu. Yhteistä tekemistä, ja siinä sivussa luontevasti tutustuu. Älä nosta rimaa korkealle äläkä mene suurin odotuksin, vaan pikkuhiljaa, ei ole oleellista mitä teet, vaan että murrat itsesi ulos tuosta kehästä, pienin askelin. Ole ystävällinen muille. Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, olet tosi mukavalta kuulostava ihminen! Tunsin suurta myötätuntoa. Tampere ja opiskeluajat. Perusyksinäisyys. Harrastuksen ja porukan etsiminen. Kuitenkin aina vähän ulkopuolisena, ei ydinryhmässä, helposti unohdettuna. Tilanne laukesi vasta poikaystävän myötä. Olin jo teini-iässä usein jotenkin erilainen nuori ja vieläkään minulla ei ole kuin muutama naisystävä. Mutta mieheeni luotan, hän on paras ystäväni. Toivon sinulle onnea. Nuoruuttasi et saa enää takaisin, mutta parempia päiviä tulee!
Terapiaan tai toimintaterapiaan tms ensi töiksi ilman muttia. Siihen ohelle joogaa, meditaatiota, taijia tai jotain minkä kautta opit olemaan enemmän ok tämän maailman kanssa. Ja liikuntaa jotta elämä tulee vähän ulos pään sisältäkin välillä. Olisi varmaan hyvä kartoittaa onko sinulla asperger tms mikä vaikuttaa elämääsi ja jonka tunnistaminen auttaisi kohti oikeita ratkaisuita.
Tuon sortin ongelmista on niin pitkä matka keskimääräisen normaaliin elämään ettei mitään loikkaa siihen todennäköisesti itsestään tapahdu. Jokainen muutos siihen suuntaan vaatii harjoittelua.
Sillä välin kun tuo prosessi etenee niin kannattaa tehdä niitä asioita joita voi tehdä yksinkin (lähes kaikki) ja mitkä itsellesi ovat merkityksellisiä. Sitten kun sosiaaliset taidot alkavat kohentua ja aurinko paistamaan risukasaan niin ihmiset varmasti haluavat mieluummin kuulla sinulle tärkeistä asioista joista olet innostunut ja joita olet kokenut kun että olet viimeiset 10 vuotta odottanut lähinnä ystävää saapuvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama ongelma,olen 30-vuotias. Olen tosi yksinäinen mutta samanlaisia kavereita on vaikea löytää. Tunnen itseni n. 23-vuotiaaksi, haluaisin aloittaa sosiaalisen elämän rakentamisen suunnilleen siitä kohtaa. Olin tosi kateellinen tänäänkin penkkaribilettäjille.... Mulla nuoruuden "katkaisi" raskaaksi tuleminen melko nuorena ja sittemmin fyysinen sairaus, mutta sen lisäksi olen vähän sosiaalisesti outo ja ehkä lievä asperger. Olin vähän ulkopuolinen siis jo jostain lukioikäisestä. Ne ihmiset jotka muhun tutustuu ja "tajuaa" mut, pitää musta yleensä paljon, tiedän että en ole ihan epäonnistunut - mulle on vaan vähän vaikeaa toimia tässä maailmassa! Ei aloittajakaan mikään superongelmapesäke ole, vähän outo saakin olla, jos se omaan luonteeseen kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa mukavalta ja mielenkiintoiselts, kuten moni muukin tässä ketjussa. Rohkeasti liikkeelle.
Olen aloittajaa parikymmentä vuotta vanhempi, mutta tunteet ovat samankaltaisia. Jossain vaiheessa ystävien ja seuran hakeminen alkaa tuntua työltä ja mahdolliset pettymykset suurilta. Alkaa myös turhaan jännittää ihmisten seuraa, vaikka kukaan muu ei huomaa mitään outoa. Harrastuksiin on tylsää mennä aina yksin, niissä ei juuri tutustu. Toivottavasti jaksat ap vielä yrittää, mukavaa kevättä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pakko yrittää hankkia ystäviä. Riittää jos yrittää elää niin kuin tuntee oikeaksi. Itse muutettuani toiselle paikkakunnalle aloin käydä urheilemassa säännöllisesti ja alkaa käydä kursseja säännöllisesti iltaisin. Tuntuu oikealta.
Olen systemaattisesti jättänyt kaikki pomon järjestämät pikkukivaa illanvietot väliin jollakin tekosyyllä, koska ei ole muuta todellisuutta kuin se mikä on. Eli jos pomo tekee moraalittomuuksia töissä muille kuin sukulaisille, ei sitä tarvitse kumartaa illalla firman piikkiin tarjotun kaljalasin äärellä. Ei tämä maailma pyöri rahan ympärillä vaikka joku 170 cm 61-v niin luulee, pikkupaikalla.
Tee niin kuin oikein on.
Olen sinua vanhempi ja perheellinen mutta tunnistan itseäni tekstistäsi. Yllä olevat neuvot ovat varmasti hyvät, tärkeintä on aloittaa ulos ihmisten ilmoille menemisen jotta saat alun ja mene mielellään johonkin missä tehdään jotain mistä olet OIKEASTI kiinnostunut. Tunnen syvää empatiaa sinua kohtaan, toivon ettet katkeroidu vaan että saisit toivoamasi muutoksen elämääsi.
Oletko ottanut yhteyttä Tampereen nuorten palveluihin? Varmaan löytyy vapaa-ajan viettoa ym alle 30-v.
Vierailija kirjoitti:
Tuon sortin ongelmista on niin pitkä matka keskimääräisen normaaliin elämään ettei mitään loikkaa siihen todennäköisesti itsestään tapahdu. Jokainen muutos siihen suuntaan vaatii harjoittelua.
Täysin päinvastainen kokemus. Tietenkin jos on oikeasti pahoja mt-ongelmia niin sitten voi olla toisin. Mutta tosi huonossa tilanteessakin on usein vain askeleen tai parin päässä normaaliudesta.
Kompensoida? Hyvin valittu sana. Kompensoi menestymällä aikuisten elämässä. Näin ainakin olen nähnyt joidenkin huonon nuoruuden viettäneiden mutta aikuisena pärjäävien menetelleen. Kyllä toki joillakin heistä se katkeruus näkyy sitten vaikkapa kovina puheina (en tunnista ystävyyttä, on vain molemminpuoleista hyötymistä yms.).
Missä päin asut?