Kysy mitä vain yksinäiseltä lukiolaiselta
Kommentit (63)
Markku-täti kirjoitti:
Miten sujuu pyörähdyskappaleen tilavuuden laskenta?
Oikein hyvin sujuu. Kyseessähän on periaatteessa äärettömän ohuiden lieriöiden tilavuuksien "summaaminen". Siinä missä normaalissa (Riemann)-integroinnissa "summataan" äärettömän kapeita suorakulmioita pyörähdyskappaleen integroinnissa summataan lieriöitä. Mielestäni tämä on hyvin intuitiivista. Ap
Anna minulle vinkkejä. Olen ihastunut yhteen kanssaopiskelijaan, en saa häntä mielestäni mitenkään. En sano että vihaan ketään, koska se on negatiivinen tunne, mutta suhtaudun kouluni opiskelijoihin aika neutraalisti. Menee siis ihan hyvin, kehenkään en suhtaudu negatiivisesti vaan ajattelen että kaikki on ookoo. Paitsi tuo yksi johon olen ihastunut, häneen suhtaudun ihastumisen myötä ihan eri tavalla, hänen näkemisensä ilahduttaa, vaikka hän tavallaan on ihan samanlainen kuin muutkin. Olen samalla tavalla yksinäinen kuin sinä, en ole kiinnittynyt porukkaan, enkä kiinnity. Miten siis unohdan tuon ihastumisen? Se kun ei mihinkään johda, että mietin häntä päivät ja yöt. Hänellä on omat kaverinsa, hödin tuskin huomaa minua. Pelkään kyllä että hän on saattanut huomata ihastuneen käytökseni hänen ollessa lähellä. Olen yrittänyt pitää ihastumisen täysin piilossa ja mielestäni onnistunut, mutta en ole varma. Pelkään että mielenterveys pettää jos jään miettimään häntä loppuopiskeluni ajaksi, joten jotain on keksittävä.
Aiotko tulla tähän ketjuun huomenna takaisin? Palsta sulkeutuu vierailijoille klo 23.
Onko teillä läsnäolopakko joku tietty prosenttimäärä? Ite opiskelen tekniikan alla amk:sa, ja läsnäoloapakkoa on matikas, enkus ja viestinnäs. Pakko vaihtaa kyllä monimuotopuolelle kun tuo kouluun raahautuminen on joskus vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Anna minulle vinkkejä. Olen ihastunut yhteen kanssaopiskelijaan, en saa häntä mielestäni mitenkään. En sano että vihaan ketään, koska se on negatiivinen tunne, mutta suhtaudun kouluni opiskelijoihin aika neutraalisti. Menee siis ihan hyvin, kehenkään en suhtaudu negatiivisesti vaan ajattelen että kaikki on ookoo. Paitsi tuo yksi johon olen ihastunut, häneen suhtaudun ihastumisen myötä ihan eri tavalla, hänen näkemisensä ilahduttaa, vaikka hän tavallaan on ihan samanlainen kuin muutkin. Olen samalla tavalla yksinäinen kuin sinä, en ole kiinnittynyt porukkaan, enkä kiinnity. Miten siis unohdan tuon ihastumisen? Se kun ei mihinkään johda, että mietin häntä päivät ja yöt. Hänellä on omat kaverinsa, hödin tuskin huomaa minua. Pelkään kyllä että hän on saattanut huomata ihastuneen käytökseni hänen ollessa lähellä. Olen yrittänyt pitää ihastumisen täysin piilossa ja mielestäni onnistunut, mutta en ole varma. Pelkään että mielenterveys pettää jos jään miettimään häntä loppuopiskeluni ajaksi, joten jotain on keksittävä.
En oikeasti tiedä mitä tuossa tekisi, kuulostaa kovin ikävältä. Minun kohdallani on aina toiminut että olen ajatellut asioita loogisesti, sitä että miksi ihastuu (koska tällainen käytös on auttanut esivanhempiamme selviytymään, hyvin raa'asti yksinkertaistaen).
En ehdi kirjoittaa pitempää koska palsta menee ilmeisesti kiinni 23:00. Palaan vastaamaan kysymyksiin huomenna, jos joku on kirjoittanut niitä tänne yön aikana. Ap. Kiitos varoituksesta, 44.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä läsnäolopakko joku tietty prosenttimäärä? Ite opiskelen tekniikan alla amk:sa, ja läsnäoloapakkoa on matikas, enkus ja viestinnäs. Pakko vaihtaa kyllä monimuotopuolelle kun tuo kouluun raahautuminen on joskus vaikeaa.
Meillä on niin, että viisi selittämätöntä poissaloloa johtaa kurssin keskeytymiseen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna minulle vinkkejä. Olen ihastunut yhteen kanssaopiskelijaan, en saa häntä mielestäni mitenkään. En sano että vihaan ketään, koska se on negatiivinen tunne, mutta suhtaudun kouluni opiskelijoihin aika neutraalisti. Menee siis ihan hyvin, kehenkään en suhtaudu negatiivisesti vaan ajattelen että kaikki on ookoo. Paitsi tuo yksi johon olen ihastunut, häneen suhtaudun ihastumisen myötä ihan eri tavalla, hänen näkemisensä ilahduttaa, vaikka hän tavallaan on ihan samanlainen kuin muutkin. Olen samalla tavalla yksinäinen kuin sinä, en ole kiinnittynyt porukkaan, enkä kiinnity. Miten siis unohdan tuon ihastumisen? Se kun ei mihinkään johda, että mietin häntä päivät ja yöt. Hänellä on omat kaverinsa, hödin tuskin huomaa minua. Pelkään kyllä että hän on saattanut huomata ihastuneen käytökseni hänen ollessa lähellä. Olen yrittänyt pitää ihastumisen täysin piilossa ja mielestäni onnistunut, mutta en ole varma. Pelkään että mielenterveys pettää jos jään miettimään häntä loppuopiskeluni ajaksi, joten jotain on keksittävä.
En oikeasti tiedä mitä tuossa tekisi, kuulostaa kovin ikävältä. Minun kohdallani on aina toiminut että olen ajatellut asioita loogisesti, sitä että miksi ihastuu (koska tällainen käytös on auttanut esivanhempiamme selviytymään, hyvin raa'asti yksinkertaistaen).
En ehdi kirjoittaa pitempää koska palsta menee ilmeisesti kiinni 23:00. Palaan vastaamaan kysymyksiin huomenna, jos joku on kirjoittanut niitä tänne yön aikana. Ap. Kiitos varoituksesta, 44.
Ajattelet asioita ehkä enemmän järjellä kuin minä, säästyt silloin tällaisilta murheilta :) Aina ku nään sen, lähes joka päivä, mietin miten paljon rakastan sitä. Yleensä kotona tajuan sitten, että ei se niin ihmeellinen olekaan. Eli tunnepuoleni hyökkää aika vahvasti esiin, enkä tiedä pystynkö ajattelemaan järkevästi hänen suhteen. Kiitos kuitenkin näkökulmastasi, se on vähän vaihtelua mun päässä velloviin mietteisiin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna minulle vinkkejä. Olen ihastunut yhteen kanssaopiskelijaan, en saa häntä mielestäni mitenkään. En sano että vihaan ketään, koska se on negatiivinen tunne, mutta suhtaudun kouluni opiskelijoihin aika neutraalisti. Menee siis ihan hyvin, kehenkään en suhtaudu negatiivisesti vaan ajattelen että kaikki on ookoo. Paitsi tuo yksi johon olen ihastunut, häneen suhtaudun ihastumisen myötä ihan eri tavalla, hänen näkemisensä ilahduttaa, vaikka hän tavallaan on ihan samanlainen kuin muutkin. Olen samalla tavalla yksinäinen kuin sinä, en ole kiinnittynyt porukkaan, enkä kiinnity. Miten siis unohdan tuon ihastumisen? Se kun ei mihinkään johda, että mietin häntä päivät ja yöt. Hänellä on omat kaverinsa, hödin tuskin huomaa minua. Pelkään kyllä että hän on saattanut huomata ihastuneen käytökseni hänen ollessa lähellä. Olen yrittänyt pitää ihastumisen täysin piilossa ja mielestäni onnistunut, mutta en ole varma. Pelkään että mielenterveys pettää jos jään miettimään häntä loppuopiskeluni ajaksi, joten jotain on keksittävä.
En oikeasti tiedä mitä tuossa tekisi, kuulostaa kovin ikävältä. Minun kohdallani on aina toiminut että olen ajatellut asioita loogisesti, sitä että miksi ihastuu (koska tällainen käytös on auttanut esivanhempiamme selviytymään, hyvin raa'asti yksinkertaistaen).
En ehdi kirjoittaa pitempää koska palsta menee ilmeisesti kiinni 23:00. Palaan vastaamaan kysymyksiin huomenna, jos joku on kirjoittanut niitä tänne yön aikana. Ap. Kiitos varoituksesta, 44.
Ajattelet asioita ehkä enemmän järjellä kuin minä, säästyt silloin tällaisilta murheilta :) Aina ku nään sen, lähes joka päivä, mietin miten paljon rakastan sitä. Yleensä kotona tajuan sitten, että ei se niin ihmeellinen olekaan. Eli tunnepuoleni hyökkää aika vahvasti esiin, enkä tiedä pystynkö ajattelemaan järkevästi hänen suhteen. Kiitos kuitenkin näkökulmastasi, se on vähän vaihtelua mun päässä velloviin mietteisiin :)
Kurja tilannehan tuo on. Sen lohdutuksen sanan kuitenkin haluan sanoa, että kokemukseni mukaan myös aika auttaa. Ihastuminenkin menee ohi. Ap
Oletko kirjoittanut pitkän matikan, fysiikan ja kemian? Jos olet ja ne meni ok ja todistuksesi on hyvä muutenkin, voit päästä ehkä jopa suoraan papereiden perusteella opiskelemaan matikkaa ja tai/ kemiaa Helsingin yliopistoon (nyk. Aalto).
Toinen vaihtoehto on pyrkiä TKK:hon Aalto yliopistoon opiskelemaan esim kemiaa pääaineena. Lienet tyttö. Siellä on aika paljon tyttöjä. Pääsykoe on joskus alkukesästä eli heti kirjoitusten jälkeen tilaat entiset pääsykokeet opskelijajärjestöstä (soita sinne) ja pänttäämään matikkaa ja kemiaa. Ja voihan olla että käyt päätsykokeissa myös Aallon puolella esim. biologiassa, josta pidät. Ala ottamaan selvää pääsykoekirjoista ja puuhaa riittää eikä pitkästymään ehdi. Sinulla ei ole joutilasta aikaa tuhlattavaksi. Sitten saat omanlaisiasi uusia ystäviä siellä.
Eikun eippaasti vain touhuamaan.
Ensin kannattaa päättää minne pyrkii ja sitten sitä kohti. Ei voi lukea monia pääsykoekirjoja tuloksekkaasti yhtäaikaa. Jos hakluat Teknilliseen yliopistoon Aalto yliopiston puolella päätä mikä olisi pääaina, esim. kemia ja ota selvää mitä kirjoa siellä vaaditaan. Muistaakseni siellä on matematiikan ja kemian pääsykokeet kun pyrkii pääaineena kemiaa lukemaan. Pohjana lukiosta pitää kyllä olla pitkä kemia ja matikka.
Älkääs nyt höpiskö siitä kemiasta kun ollaan jo sovittu, että ap menee Aaltoon lukemaan tietotekniikkaa ja tutustuu siellä toisiin nörtteihin, alkaa larpata ja boffata ja harrastaa kisakoodausta.
Olitko ap mukana Datatähti-kisassa tänä vuonna? Tai matikkakilpailussa? Noistahan olisi voinut saada sen opiskelupaikan jo valmiiksi, ei tarvitsisi sitten stressata pääsykokeista. Tietotekniikkaa pääset kyllä varmasti opiskelemaan pääsykokeiden kauttakin, sitä en epäile hetkeäkään.
Vähän harmittaa ap:n puolesta, ettei hän hoksannut mennä Päivölään lukioon. Siellä olisi voinut viettää pari vuotta samanhenkisessä porukassa (ja aina siellä muutama asperger pyörii) eikä olisi tarvinnut tulla kiusatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Älkääs nyt höpiskö siitä kemiasta kun ollaan jo sovittu, että ap menee Aaltoon lukemaan tietotekniikkaa ja tutustuu siellä toisiin nörtteihin, alkaa larpata ja boffata ja harrastaa kisakoodausta.
Olitko ap mukana Datatähti-kisassa tänä vuonna? Tai matikkakilpailussa? Noistahan olisi voinut saada sen opiskelupaikan jo valmiiksi, ei tarvitsisi sitten stressata pääsykokeista. Tietotekniikkaa pääset kyllä varmasti opiskelemaan pääsykokeiden kauttakin, sitä en epäile hetkeäkään.
Vähän harmittaa ap:n puolesta, ettei hän hoksannut mennä Päivölään lukioon. Siellä olisi voinut viettää pari vuotta samanhenkisessä porukassa (ja aina siellä muutama asperger pyörii) eikä olisi tarvinnut tulla kiusatuksi.
En ollut kummassakaan noista kilpailuista, meidän lukiossa ei niitä kai edes pidetty, en muista. Muutenkin tykkään mieluummin ratkoa ongelmia omaan tahtiini kuin tiukan aikarajan puitteissa. Joskus keksin ratkaisun hankalaan tehtävään tehdessäni ja ajatellessani jotain aivan muuta.
Uskon että hyvä valmistautuminen pääsykokeisiin ja hyvät YO-tulokset riittävät pääsyyn sinne minne päätän hakea, ja jos ei niin aina on B-, C- ja D-vaihtoehdot. AP
Missä lukiossa oot??? Ite meinasin hakee lukio tänä vuon ja mietin jjst vaihtoehtpi ku ka 6.9 - 7.2 jotai tolta väliltä
Vierailija kirjoitti:
Missä lukiossa oot??? Ite meinasin hakee lukio tänä vuon ja mietin jjst vaihtoehtpi ku ka 6.9 - 7.2 jotai tolta väliltä
En viitsi sanoa kun anonyyminä kuitenkin palstailen. Sanoisin, että kannattaa aloittaa tarkastamalla keskiarvorajat oman paikkakuntasi lukioihin. Pienillä paikkakunnilla on myös usein alhaiset rajat (toki muutto on aina oma vaivansa). PK-seudulla ainakin sen mitä katsoin niin noin alhaisella ei ole päässyt, mutta pieniin lukioihin voi kyllä päästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
En suosittelisi ulkomaille menoa. Suomessa on hyvällä tasolla oleva tietotekniikan opetus ja nörttipiireistä löytyy samanhenkistä seuraa. Sopivia nörttiharrastuksia ovat esim. larppaus, boffaus, lautapelit ja algoritmikerho. Ap:n pitää vaan etsiytyä näihin porukoihin niin löytää kyllä uusia ystäviä, jotka eivät pidä häntä liian outona.
Voi myös olla että AP ei ole lainkaan outo, vaan hän on vain jostakin syystä joutunut kiusaajien hampaisiin. Siitä tulee helposti kierre. Uusi alku ihan millä vain alalla voi jo riittää. (Ei ollut kysymys, pikemminkin kannustus)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittelisi ulkomaille menoa. Suomessa on hyvällä tasolla oleva tietotekniikan opetus ja nörttipiireistä löytyy samanhenkistä seuraa. Sopivia nörttiharrastuksia ovat esim. larppaus, boffaus, lautapelit ja algoritmikerho. Ap:n pitää vaan etsiytyä näihin porukoihin niin löytää kyllä uusia ystäviä, jotka eivät pidä häntä liian outona.
Voi myös olla että AP ei ole lainkaan outo, vaan hän on vain jostakin syystä joutunut kiusaajien hampaisiin. Siitä tulee helposti kierre. Uusi alku ihan millä vain alalla voi jo riittää. (Ei ollut kysymys, pikemminkin kannustus)
Sama kokemus! Siis tuo kiusaajien hampaissa oleminen. Tai no, itseäni ei kiusata, mutta semmosta silmätikuksi ottamista.. Väittävät että ei kiinnosta mutta jaksavat nähdä vaivaa mustamaalatakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lukiossa oot??? Ite meinasin hakee lukio tänä vuon ja mietin jjst vaihtoehtpi ku ka 6.9 - 7.2 jotai tolta väliltä
En viitsi sanoa kun anonyyminä kuitenkin palstailen. Sanoisin, että kannattaa aloittaa tarkastamalla keskiarvorajat oman paikkakuntasi lukioihin. Pienillä paikkakunnilla on myös usein alhaiset rajat (toki muutto on aina oma vaivansa). PK-seudulla ainakin sen mitä katsoin niin noin alhaisella ei ole päässyt, mutta pieniin lukioihin voi kyllä päästä. Ap
No oon jo muuttanu monta kertaa yksin xdd muttajoo en PK seudulle aikonukka hakee ku ahistaa ihmispaljous:/ et just meinasinki noit pikkukaupunkie lukioihi:)
On tainnut AP kadota tästä ketjusta
Mihinpä täältä menisin, selailen tässä samalla korkeakoulujen sivuja kun tuli tuo korkeakouluasia tässä ketjussa esille.
En voi sietää humalaisten seuraa, silloin ihmiset muuttuvat entistä vaikeammin ymmärettäviksi. Nauravat melkein kaikelle, ja tekevät asioita joista en voi parhaalla tahdollanikaan ymmärtää miksi. Itse en juo, koska en ymmärrä miksi haluaisin sumentaa aistini ja päättelykykyni edes väliaikaisesti. Suurin nautinto elämässä minulle tulee asioiden pohtimisesta, joten miksi haluaisin turruttaa kykyni tehdä niin?
Muiden juominen ei kuitenkaan sinällään ärsytä minua. Tiedostan, että heillä on siihen oikeus, ja jos menen baariin niin ei minulla ole oikeutta suuttua siitä että ihmiset juovat siellä. Se on odotettua. Yksinkertaisesti en koskaan hakeudu tilanteisiin, missä joutuisi viettämään humalaisten seurassa aikaa. Lisättäköön että joku viinilasi illallisella nyt on mielestäni täysin ok (vaikka itse en ota sitäkään jos on alkoholiton vaihtoehto tarjolla).
Muiden baaritarinoihin en kiinnitä huomiota.
Yksinäisyyteen suhtaudutaan aika neutraalisti. Kiusaaminen jota tietyt henkilöt harjoittavat on sitten aivan toinen tarina. Ap