Miksi neljän seinän sisällä oleminen passivoittaa niin nopeasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyvä neuvo tuo aamukävely. Veri ei kierrä kunnolla aivoihin asti, jos ei jonkinverran liiku ja ulkoile.

Höpö höpö nuo veren kiertämiset. Jos veri ei oikeasti kunnolla kiertäisi vaikka aivoihin niin olisit tajuttomana hetken kuluttua tai ainakin sinulla olisi todella huono olo eikä vaan mitään saamattomuutta.

Jos sidot vaikka ympärille tiukan narun tms niin että verisuonet painuu kasaan eikä kierrä niin voit itse katsoa mitä tapahtuu jo hyvin lyhyessä ajassa ja miltä se oikeasti tuntuu kun veri ei kierrä jossain ruumiin osassa.

Veren kiertämisellä aivoihin tarkoitin tietysti kuvaannollisesti sitä, että saa uusia ajatuksia ja näkökulmia. En konkreettista verenkiertoa. Vaikka ulkoilun myötä tämä konkreettinen veri voi kyllä olla hapekkaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos syö karkkia, hampurilaisia ja juo limsaa joka päivä, lihoo ja voi saada diabeteksen. Jos ei hae ahkeroi opiskelussa saa huonot arvosanat eikä muista mitään oppimaansakaan. Jos ei pyri saamaan hyvää tutkintoa ja työpaikkaa niin ei saa hyvää palkkaakaan.

Oletko alakoulussa? Lapseni saa yhtä syvällisiä oivalluksia. Vieläkun vähän kasvat, ymmärrät että ihminen ei aina toimi kuten haluaisi tai olisi viisainta. Tähän on monia syitä, mutta niiden miettiminen taitaa olla liian moniulotteista käsityskyvyllesi.

Rakentaminen on useimmilla rakennustavoilla edullisinta toteuttaa niin, että tilat ovat suorakulmaisia, ja tilankäytöllisesti on edullisinta määrittää huoneen perusmuodoksi suorakaide. Siksi.

Oletko kokeillut viettää elämää viiden seinän sisällä? Ja onko eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos syö karkkia, hampurilaisia ja juo limsaa joka päivä, lihoo ja voi saada diabeteksen. Jos ei hae ahkeroi opiskelussa saa huonot arvosanat eikä muista mitään oppimaansakaan. Jos ei pyri saamaan hyvää tutkintoa ja työpaikkaa niin ei saa hyvää palkkaakaan.

Oletko alakoulussa? Lapseni saa yhtä syvällisiä oivalluksia. Vieläkun vähän kasvat, ymmärrät että ihminen ei aina toimi kuten haluaisi tai olisi viisainta. Tähän on monia syitä, mutta niiden miettiminen taitaa olla liian moniulotteista käsityskyvyllesi.

Kiitos kohteliaisuudesta, lapsethan ovat huomattavasti älykkäämpiä kuin aikuiset. Eli äläpä halveksu lapsesi viisautta. Kummallista vihamielisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos syö karkkia, hampurilaisia ja juo limsaa joka päivä, lihoo ja voi saada diabeteksen. Jos ei hae ahkeroi opiskelussa saa huonot arvosanat eikä muista mitään oppimaansakaan. Jos ei pyri saamaan hyvää tutkintoa ja työpaikkaa niin ei saa hyvää palkkaakaan.

Oletko alakoulussa? Lapseni saa yhtä syvällisiä oivalluksia. Vieläkun vähän kasvat, ymmärrät että ihminen ei aina toimi kuten haluaisi tai olisi viisainta. Tähän on monia syitä, mutta niiden miettiminen taitaa olla liian moniulotteista käsityskyvyllesi.

Ei toimi niinkuin pitäisi, kun pitää mennä sieltä missä on aita matalin, taikka on laiska eikä ole tavoitteita. Sairaus on sitten eri asia, he eivät välttämättä voi aina tilanteelleen mitään, tosin kuntoutus on tärkeää ja eteenpäin pyrkiminen kyvyillään.

Vierailija kirjoitti:

Näin yliopisto-opiskelijana yritän käydä mahdollisimman paljon luennoilla, vaikka ne eivät olekaan pakollisia ja välillä tekisi mieli jäädä vain nukkumaan puoleksi päiväksi (toki joskus jäänkin kotiin vain). Jos en mene muutamaan päivään koululle niin olo on kuin sumussa ja muutenkin onneton. Jos taas käyn luennoilla edes muutaman tunnin, saan jotain kunnon virikettä aivoille ja ehkä puhun jollekin tuttavalle jotain niin heti tehokkaampi olo kotonakin. Passivoituminen on käynyt minulle niin usein.

Tuo pitää itselläni paikkansa, että kun saa jutella niitä näitä, niin piristyy kummasti. Myös kun saa väännettyä itsensä edes viemään roskat tms pientä happihyppelyä, niin se auttaa kumman paljon. 

Tuttua. Mulla on koulusta etäpäiviä, jolloin pitäisi tietysti opiskella. No, vien aamulla lapsen hoitoon ja sitten en oikein saakaan mitääk tehtyä. Päikkäritkin on pakko ottaa usein. Iltapäivällä ei meinaa päästä liikkeelle ja hakea lasta. Pläh.

Kotiäitivuodet oli just tollasia myös, ei oikein tullut tehtyä mitään. Puistoon meneminen oli suuri ponnistus.

Tuttua. Olen lasten kanssa kotona ollut jo useamman vuoden ja usein on kausia etten jaksaisi tehdä mitään. Vaikka olen aina ollut toimelias ja esim. töissä en juuri pysähdy edes kahvipaussille. Lapset kyllä aina hoidan vaikka koen oloni ihan uupuneeksi. Pitäisi heti aamusta lähteä johonkin ja mieluusti vielä niin että tiedossa on myös sitä aikuista seuraa, sitten jaksaa paremmin. On vaikea motivoida itseään esim. lasten suureen pukemisrumbaan, jos tiedossa on vaan pihalla loskassa seisoskelua lasten kanssa. 

Onneksi palaan pian töihin. 

Siksi kotona pitää yrittää luoda rutiineja. Aina samaan aikaan nukkumaan ja ylös aamulla. Aina samaan aikaan lenkille. Joka viikko pyykkipäivä. Viikon ruokalistan suunnittelu etukäteen. Aikarajat, jolloin pitäisi ehtiä tehdä sitä sun tätä. Pienen lapsen kanssa luulisi olevan helpompaa tällainen. Pistä lapsi päiväunille ja pakota itsesi tekemään rästihommat tänä aikana. Rutiinien saavuttamiseen meni muistaakseni kuusi viikkoa (tästä on tehty tutkimus), joten pinnistelkää. Tehkää to do-lista joka päivälle, käyttäkää vaikka tomaattitekniikkaa apuna (pomodore vai mikä se oli?) tai hankkikaa puhelimeen appi, joka kasvattaa virtuaalista puuta niin kauan, kun et koske puhelimeen. Ja mikä tärkeintä, pakottakaa itsenne edes lenkille päivittäin.