Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi neljän seinän sisällä oleminen passivoittaa niin nopeasti?
16.02.2017 |
En ymmärrä. Tämähän on kotini, kaikki tavarat, esineet ja vempeleet ovat itse valitsemiani. Miksi kuitenkin runsas kotona olo tuottaa saamattoman tilan, jossa en saa juuri mitään aikaan eikä mikään inspiroi? Tarkoitan nyt nimenomaan ajanjaksoja, jolloin mikään ei katkaise kotona/sisällä oloa.
Kommentit (70)
Älkää odottako että muut käskevät teitä tekemään vaan tehkää itse. Ette tarvitse isän tai äidin lupaa enää. Olette aikuisia ja ne asiat jäävät hoitamatta jos te ette niitä tee.
Voi tietysti olla että olette tietämättänne sairaita (masennus, raudapuute, kilpirauhasen vajaatoiminta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä ilmiö on ihan internetin ja/tai television vikaa. Kokeilkaapa olla viikko kämpässänne ilman mitään aistiärsykkeitä ja helppoa ajanvietettä (mitä kirjan lukeminen esim. ei ole), niin johan alkaa tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä ilmiö on ihan internetin ja/tai television vikaa. Kokeilkaapa olla viikko kämpässänne ilman mitään aistiärsykkeitä ja helppoa ajanvietettä (mitä kirjan lukeminen esim. ei ole), niin johan alkaa tapahtua.
Olet todennäköisesti oikeassa.
Mutta. Voi iskeä myös ahdistus. Tämä mojuminen ja maaninen puhelimen räplääminen voi peittää masennusta tai ahdistusta. Masentuneella ei ole tarmoa eikä eikä esim päätöstentekokykyä. Aloitteellisuus katoaa.masennus voi olla lievää mutta kroonista. Se ei tarkoita sitä että itkettäisi koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä ilmiö on ihan internetin ja/tai television vikaa. Kokeilkaapa olla viikko kämpässänne ilman mitään aistiärsykkeitä ja helppoa ajanvietettä (mitä kirjan lukeminen esim. ei ole), niin johan alkaa tapahtua.
Hmm, itse olin jossain vaiheessa noin 10 vuotta ilman telkkariakaan, eikä silloin vielä mitään älypuhelimia ollut, ja ihan samalla tavalla velttoilin kotona -ja nautin siitä täysillä- silloinkin. Itse en tosin edes haluaisi tehdä mitään, minusta laiskottelu on ihanaa!
Mä uskon, että tuo liittyy osittain siihen samaan, miksi suurin osa lapsista hyötyy rutiineista. Tietty ennustettava ruoka- ja unirytmi on kaiken a ja o, ja jos on "vaan" kotona, niin ihan niiden uni- ja ruokarytmien noudattamatta jättäminen tekee tota. Olen myös todennut oman lapseni perusteella, ettei ihmislasta ole luotu sisätiloissa kasvamaan. Jos lapsi tarvitsee happea ja liikuntaa, niin miksei aikuinenkin?
Ehkä ihminen tosiaan lamaantuu herkästi, jos mikään ulkopuolinen ärsyke ei pakota olemaan valppaana (kuten tyyliin karhu luolamiesten ja -naisten aikaan tai metsästyskausi, joka pakotti ulos luontoon). Itse tarvitsen kiireisen arjen vastapainoksi lamaannuspäiviä palautumiseen, mutta jos niitä tulee peräkkäin enemmän kuin yksi, tapahtuu juuri ap:n kuvaama tilanne. Mulla oli äitiyslomallakin lähes jokaiselle päivälle jokin meno tai agenda, ihan kalenteriin kirjoitettu, muuten ahdisti. Mut ne piti tosiaan olla kirjoitettuna to do-listalla, muuten ei tullut edes aloitettua.
En voi myöskään käsittää sitä, kuinka paljon enemmän saan nykyään aikaan päivän aikana ollessani työelämässä kuin silloin kotona. Siis jopa ihan niitä kotijuttujakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velttoilu on ok - paitsi silloin kun haluaisi tehdä kaikkea mutta ei vaan jaksa / saa ryhdyttyä. Oma taitonsa onkin erottaa se, milloin oikeasti kannattaa laiskotella eli levätä, ja milloin halu tehdä jotain onkin oikeasti velvollisuudentunnetta, että ( jonkun muun mielestä) _pitäisi_ tehdä sitä ja tätä ja suorittaa, kun laiskuus on kauhea synti. Ja milloin on masentunut, ja mikä siihen auttaa. Ja milloin pitäisi vain ottaa itseään niskastta kiinni ja käydä virkistävällä kävelyllä. Näiden erottaminen ei ole aina helppoa.
Tämä on vähän tylsä neuvo siinä mielessä että tätä toitotetaan niin usein, mutta sanon sen ihan pyytteettömästi: kokeilkaa liikuntaa ja nimenomaan aamulla. Nouskaa ylös kun olette heränneet ja lähtekää kohtalaisen lyhyen ajan päästä heräämisestä (esim. aamiaisen jälkeen) ulos kävelylle. Ei tartte pitkä lenkki olla eikä mikään puolihölkkää mutta piristää. Kun vähän pakottaa itseään aluksi niin siitä tulee rutiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jyvä neuvo tuo aamukävely. Veri ei kierrä kunnolla aivoihin asti, jos ei jonkinverran liiku ja ulkoile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuanlaittoon saa menemään monta tuntia päivässä kun laittaa kunnollista ruokaa alusta asti itse. Siistimiseen menee aikaa, tavaroiden järjestelyyn. Sitten joka päivä kävelylenkki. Viikkosiivous. Kasvojenhoito kuorimisineen ja naamioineen, hiustenhoito, jalkojenhoito raspaus, vartalonhoito. Näihinkin menee aikaa sen verran että päivä hujahtaa soljuen ohi.
Joo päivä. Mutta entä sitten kun päivästä toiseen on kotona, eikai nyt joka päivä raspilla jalkoja hinkata? Et ole tainnut ikinä olla kotona pitempää aikaa?
Jokaiselle päivälle riittää hommaa. Välillä pitää puhdistaa ilmanvaihtokanavat, uuni taikka sulattaa pakastin ja pestä lokerot. Viedä lehtiä paperinkeräykseen, leipoa, käydä salilla, järjestellä papereita, pyyhkiä pölyjä. Kotityöt eivät lopu kesken.
Riittää toki kotitöitä ja tunnenkin ihmisiä jotka puuhaavat noita koko ajan, mutta ketju käsitteli sitä mitä tapahtuu niille jotka kotiin jäädessä jäävät kuin pauselle. Sen sijaan että pädet omalla tehokkuudellasi kerropa käytkö töissä tai opiskeletko ja jos, se on sun persoona eikö? Tai olet kotiäiti joka ei muuta kaipaa?
Jaa, enpä tiedä olisiko sitä sitten jotenkin pirteämpi viisikulmaisessa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä ilmiö on ihan internetin ja/tai television vikaa. Kokeilkaapa olla viikko kämpässänne ilman mitään aistiärsykkeitä ja helppoa ajanvietettä (mitä kirjan lukeminen esim. ei ole), niin johan alkaa tapahtua.
Olet todennäköisesti oikeassa.
Mutta. Voi iskeä myös ahdistus. Tämä mojuminen ja maaninen puhelimen räplääminen voi peittää masennusta tai ahdistusta. Masentuneella ei ole tarmoa eikä eikä esim päätöstentekokykyä. Aloitteellisuus katoaa.masennus voi olla lievää mutta kroonista. Se ei tarkoita sitä että itkettäisi koko ajan.
Juu, tiedän. Kirjoitin tuon ihan omasta kokemuksesta, kun netti oli viikon poikki ja telkkaria ei ole. Kaikista addiktioista vieroittautuminen tuo ensin ahdistuksen, mutta lopulta pää alkaa selkiytyä. Ensimmäiset viisi päivää tuntuivat mielestäni todella pahalta ja osasin lähinnä kävellä ympyrää kämpässäni, mutta viimeiset pari päivää olin jo ihan eri ihminen kuin nettiä käyttäessäni. Sitten netti valitettavasti tuli taas takaisin. :S
Vierailija kirjoitti:
Jyvä neuvo tuo aamukävely. Veri ei kierrä kunnolla aivoihin asti, jos ei jonkinverran liiku ja ulkoile.
Höpö höpö nuo veren kiertämiset. Jos veri ei oikeasti kunnolla kiertäisi vaikka aivoihin niin olisit tajuttomana hetken kuluttua tai ainakin sinulla olisi todella huono olo eikä vaan mitään saamattomuutta.
Jos sidot vaikka ympärille tiukan narun tms niin että verisuonet painuu kasaan eikä kierrä niin voit itse katsoa mitä tapahtuu jo hyvin lyhyessä ajassa ja miltä se oikeasti tuntuu kun veri ei kierrä jossain ruumiin osassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jyvä neuvo tuo aamukävely. Veri ei kierrä kunnolla aivoihin asti, jos ei jonkinverran liiku ja ulkoile.
Höpö höpö nuo veren kiertämiset. Jos veri ei oikeasti kunnolla kiertäisi vaikka aivoihin niin olisit tajuttomana hetken kuluttua tai ainakin sinulla olisi todella huono olo eikä vaan mitään saamattomuutta.
Jos sidot vaikka ympärille tiukan narun tms niin että verisuonet painuu kasaan eikä kierrä niin voit itse katsoa mitä tapahtuu jo hyvin lyhyessä ajassa ja miltä se oikeasti tuntuu kun veri ei kierrä jossain ruumiin osassa.
Siis tarkoitin että sidot vaikka käden ympärille tiukan narun jne
Tuttu juttu, saatan makoilla sohvalla ja surffailla ja hups, huomaan että olen tehnyt sitä 8 tuntia. Piti siivota, piti tehdä ruokaa.
Opiskelen, mutta usein on ajanjaksoja ettei ole koulua vaikka 3 päivään, mies tulee 6 aikaan töistä enkä välttämättä ole saanut mitään aikaiseksi. Koulupäivänä seison koko päivän ja olen väsynyt, mutta silti saatan häärätä loppuillan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruuanlaittoon saa menemään monta tuntia päivässä kun laittaa kunnollista ruokaa alusta asti itse. Siistimiseen menee aikaa, tavaroiden järjestelyyn. Sitten joka päivä kävelylenkki. Viikkosiivous. Kasvojenhoito kuorimisineen ja naamioineen, hiustenhoito, jalkojenhoito raspaus, vartalonhoito. Näihinkin menee aikaa sen verran että päivä hujahtaa soljuen ohi.
Joo päivä. Mutta entä sitten kun päivästä toiseen on kotona, eikai nyt joka päivä raspilla jalkoja hinkata? Et ole tainnut ikinä olla kotona pitempää aikaa?
Jokaiselle päivälle riittää hommaa. Välillä pitää puhdistaa ilmanvaihtokanavat, uuni taikka sulattaa pakastin ja pestä lokerot. Viedä lehtiä paperinkeräykseen, leipoa, käydä salilla, järjestellä papereita, pyyhkiä pölyjä. Kotityöt eivät lopu kesken.
Riittää toki kotitöitä ja tunnenkin ihmisiä jotka puuhaavat noita koko ajan, mutta ketju käsitteli sitä mitä tapahtuu niille jotka kotiin jäädessä jäävät kuin pauselle. Sen sijaan että pädet omalla tehokkuudellasi kerropa käytkö töissä tai opiskeletko ja jos, se on sun persoona eikö? Tai olet kotiäiti joka ei muuta kaipaa?
Kerroin vain että tekemistä riittää, en suinkaan itsekään saa kaikkea täydellisesti suoritettua eikä kukaan saakaan. Muutin kyllä jossain vaiheessa asennoitumistani sen suhteen, että tekemisillä on seurauksensa. Jos ei laita ruokaa niin sitten ei ole syötävää. Jos ei liiku niin kunto romahtaa. Jos ei siivoa, koti on kuin sikolätti. Jos ei hoida terveyttään ja hampaitaan, niin hampaat mätänevät ja vartalo roikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Älkää odottako että muut käskevät teitä tekemään vaan tehkää itse. Ette tarvitse isän tai äidin lupaa enää. Olette aikuisia ja ne asiat jäävät hoitamatta jos te ette niitä tee.
Voi tietysti olla että olette tietämättänne sairaita (masennus, raudapuute, kilpirauhasen vajaatoiminta)
No itselläni on ADD. Aivoja on vaikea saada "päälle" ja itseä aktiiviseksi. Sittenkun saan, on hankala lopettaa. Toiminnanohjaus ei onnistu. Minulla on siis vain kaksi moodia: keskittymätön ameeba tai aktiivinen toimija jo ka täytyy toimia KOKO AJAN jotta toiminnanohjaus onnistuu. Sen takia tarvitsen menoja ja "pakkoja" jotta pysyn toimintakykyisenä. Sairausloma ja työttömyys on hankalia aikoja.
Jos syö karkkia, hampurilaisia ja juo limsaa joka päivä, lihoo ja voi saada diabeteksen. Jos ei hae ahkeroi opiskelussa saa huonot arvosanat eikä muista mitään oppimaansakaan. Jos ei pyri saamaan hyvää tutkintoa ja työpaikkaa niin ei saa hyvää palkkaakaan.
Jo viikon kotona löhöilyn jälkeen pelkkä roskapussin vienti alkaa tuntua mahdottomalta tehtävältä.
Alue: Aihe vapaa
Minulla jokainen lauantai on tällainen. suunnittelen etukäteen innoissani kaikkea mutta en saa yhtään mitään aikaiseksi. Työ vie voimia, mutta ei niin paljoa että koko lauantai pitäisi vain maata sohvalla. Ärsyttävää ja masentavaa.