Lue keskustelun säännöt.
Milloin Alzheimeria sairastava kotihoidosta laitoshoitoon?
16.02.2017 |
Olen huolissani äitini pärjäämisestä kotona. Hän on 86v., Alzheimer diagnosoitu 4 vuotta sitten. Tilanne on huonontunut selkeästi viimeisten kuukausien aikana, hän unohtaa sovitut asiat, ei muista vuotta (päivistä ja kuukausista puhumattakaan), ei muista oikein syödä vaan ruoat unohtuvat kaappiin ja pilaantuvat, laskut jäävät maksamatta, koska hän hukkaa papereita ja heittää toisinaan pois avaamattomia kirjeitä, enkä aina ehdi hakemaan niitä heti niiden saavuttua. Hänestä on myös tullut hyvin kiukkuinen, ja pari kertaa hän on käynyt minuun käsiksi - ei mitään mustelmia pahempaa kylläkään. Kotihoito käy aamuisin antamassa lääkkeet, aamulääkkeiden oton valvovat, mutta päivä-ja iltalääkkeet on joskus ottamatta ja piilotettu esim. eteisen lipaston laatikkoon josta löytyvät kun käyn katsomassa. Sisareni kuoli tammikuussa syöpään, eikä äiti joko muista, tai ymmärrä asiaa. Soitan äidille päivittäin ja ajan 60 km 3-4 kertaa viikossa katsomaan äitiä, useammin en yksinkertaisesti jaksa - omakin kunto on vaikean fyysisen sairauden vuoksi huono. Kaupungin mielestä äiti vielä selviää, minua hirvittää että hän unohtaa hellan/kahvinkeittimen tm. päälle, ja polttaa koko talon, tai eksyy jonnekin ja paleltuu. Tunnen itseni hirviöksi, kun olen väsynyt ja ärtynyt äidin asioiden hoitamiseen...
Kommentit (41)
On tämä onnetonta, muistisairaan ihmisen pitää pärjätä yksin kotona.
Suurempaa huolta kannetaan josta espanjan ja romania piskeistä, mutta sairas vanhus jätetään heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
F kirjoitti:
Ihan ensiksi pitää siis lisätä kotipalvelun käyntejä ja riittävästi heille tunteja että katsovat perään ja lääkkeen annot valvotusti. Kuka nyt jakaa ja hoitaa lääkkeet? Edunvalvonta vireille, siinä menee helposti 3kk että saa maistraatista ja käräjäoikeudesta paperit. Ruokapalvelu että saa ruokaa?
Kotihoito jakaa ja valvoo aamulääkkeiden ottamisen, päivä ja illtälääkkeet pitäisi vanhuksen muistaa itse, siispä soitan ja muistutan, mutta pulelimen kautta en näe, ottaako hän ne oikeasti. Kotihoidolle mainittu lääkkeiden piilottamisesta, mutta eivät voi kulemma tehdä mitään. Edunvalvonta laitettu vireille, saa raha-asiat järjestykseen, ei vain näytä olevan mikään nopea homma. Ruokapalvelun saamiseen ei kuulemma ole kriteerejä, kun vielä osaa jotain itsekin laittaa, ja vaikka ruokapalvelu tulisikin, ikä takaa että hän myös syö sen ruoan? Kotipalvelun käyntejä ei lisätä, koska siihenkään ei kuulemma vielä ole tarvetta - tämä kunnalta kysytty ja näin vastattiin. Äiti on ollut kaksi kertaa vuoden sisään kaatumisen seurauksena sairaalahoidossa, ja palautettu pikaisesti kotiin. Nyt hänellä on turvaranneke, mutta senkin ottaa välillä pois ja piilottaa.
Ei siinä ruokapalvelussa mitään "saamista" ole. Sen voi itse tilata. Se on jotain 7-8 euroa per päivä ja totta kai on perusteita lisätä kotihoitoa jos ei itse muista ottaa lääkkeitä. Ei meilläkään tarvinnut kuin ilmoittaa vaan, että lisätään yksi käynti. Kukaan ei kysynyt mitään. Maksaahan se tietty.
Jos on sellaisessa kunnossa, että edes kuvitellaan, että itse muistaa ottaa lääkkeet niin ei tilanne ole edes erityisen huono. Kotihoidossa on kai ihan sängynpohjallakin olevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
On tämä onnetonta, muistisairaan ihmisen pitää pärjätä yksin kotona.
Suurempaa huolta kannetaan josta espanjan ja romania piskeistä, mutta sairas vanhus jätetään heitteille.
Kun niin moni ei edes halua laitokseen. Haluavat olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Yksityiseen palvelutaloon /hoivakotiin pääsee hyvinkin nopealla aikataululla.
SEn on mahdollista vaikkei olisi varakas, eläkkeestä osa, kunta maksaa loput.
Siihen että kunta ostaa palvelun ostopalveluna löytyy kyllä myös kriteerinsä ja yleensä toimintakyvyn osalta ne on samat kuin kunnallisessa palveluasumisessa.
Meillä vitkutellaan tuhottoman kauan muistisairaan siirtämistä laitoshoitoon. Monia hoitaa iäkäs puoliso, joka myös usein on sairas, mutta kun muisti pelaa, niin ... Ja vaikka laitospaikka olisi saatavissakin, niin moni peruu sen, sillä mitähän ne muut ihmiset sanovat, jos laitan puolisoni laitokseen tai sitten vedotaan siihen, että kun 60 vuotta sitten papin edessä luvattiin, että myötä ja vastoinkäymisissä. Vaikka puolisot rakastaisivat toisiaan miten paljon tahansa, niin vielä suurempi rakkaudenteko on se, että muistisairas raskashoitoinen puoliso siirretään laitokseen ja paremmassa kunnossa oleva puoliso saa levätä vihdoin viimein. Ainut ongelma on nykyään, että koskaan ei tiedä, missä se laitospaikka on, lähellä vai kaukana. Monesti se on naapurikunnassa eikä ajokortiton ja autoton puoliso pääse tervehtimään puolisoaan niin usein kuin tahtoisi.
Jos minun äitini olisi samassa jamassa kuin ap:n äiti, niin kääntäisin jokaisen kiven ja kannon, että hoitopaikka löytyisi. Tuotahan voi jo miltei sanoa heitteillejätöksi. Miten muka ammattilaiset voivat arvioida, että hän pärjää edelleen kotona vain kotihoidon kertakäynnillä aamuisin. Eräs läheiseni, mies 80+, asuu edelleen kotona. Hänellä pelaa pää edelleen, mutta liikkuminen on huonoa. Hänellä käy kuitenkin kotihoito ja kotisairaanhoito useamman kerran päivässä, ruoka tuodaan kotiin, siivooja käy kerran viikossa siivoamassa ja pesemässä pyykin. Kaikista näistä palveluista huolimatta olen sitä mieltä, että hänen olisi parempi olla hoitokodissa, jossa olisi mahdollisesti seuraakin. Nyt seurallinen mies vaipuu yksinäisyyteen ja puhumattomuuteen. Minä en ole vastuussa hänen asioistaan, joten voin vain mahdollisuuksieni mukaan pistäytyä tarinoimassa silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittamasi perusteella äitisi ei todellakaan pärjää yksin. Laitokset ovat täynnä juurikin em kuntoisia vanhuksia.
Haet laitospaikka ja pyydät kotihoitoa puoltamaan tätä.
Lääkkeitä toki ei kukaan pakota laitoksessakaan ottamaan mutta kyllä hoitajat keinot keksivät että lääkkeet tulee otettua.
Kun äitisi kaahuilee, siis erityisesti lähtee vaeltelemaan ulos tai käyttäytyy väkivaltaisesti, kutsu poliisit. Tällöin asia on virallinen, ja poliisiin luotetaan (ihan syystä). Myös jos naapurit valittavat, niin se on kanssa painava juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudestaan yhteys kotihoitoon. Saa lisää käyntejä, kun painotat että SINÄ joudut soittelemaan ja muistuttamaan lääkkeistä, muutoin jäävät ottamatta. Kerrot siis että äitisi ei ITSE niistä enää huolehdi. Painota myös ruokailuasiaa. Voisit myös pyytää kotihoidon ottamaan painon kerran kuussa äidiltäsi(tai ota itse), painon lasku on yleinen, mutta huolestuttava tila muistisairailla.
Todennäköisesti eivät ota äitiäsi edes jonoon kun kotihoidon käynnit ei ole maksimissa. Meillä päin vaaditaan kotihoidon käynnit 4krt/vrk ennen kun edes keskustellaan laitospaikasta. Karkailu sun muu ulkona hoipertelu hoidetaan ovihälyttimellä eli eipä sekään auta että lähtee kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito siis käy vain aamuisin.
AP
Miksi vain kerran päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito siis käy vain aamuisin.
AP
Miksi vain kerran päivässä?
Koska ei kuulemma ole tarvetta käydä useammin. Ollaan menossa muistilääkärille ensi kuussa, josko siellä saisi vakuutettua että lisäkäyntejä tarvitaan. Äitini asuinkunnassa on monella samankaltainen tilanne. Kävisin mielelläni päivittäin äitiä katsomassa, mutta asun siis 60km päässä, ja oma liikkumiseni on rajoitettua (kuljen osittain kepeillä, joskus joudun turvautumaan pyörätuoliin - sairastan rappeuttavaa sairautta). Edunvalvontaa mietittiin sisareni kanssa, hänen oli tarkoitus ruveta, mutta valitettavasti leukemia vei hänet muutamassa viikossa ja asia on jäänyt kaiken surun ja järkytyksen ja huolen jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähärit kirjoitti:
Kirjoittamasi perusteella äitisi ei todellakaan pärjää yksin. Laitokset ovat täynnä juurikin em kuntoisia vanhuksia.
Haet laitospaikka ja pyydät kotihoitoa puoltamaan tätä.
Lääkkeitä toki ei kukaan pakota laitoksessakaan ottamaan mutta kyllä hoitajat keinot keksivät että lääkkeet tulee otettua.
Ihanan sinisilmäinen näkemys.
Ei omaiset hae laitospaikkaa (paitsi yksityistä)
Laitospaikkaa varten pitää täyttyä tietyt kriteerit. Sitten kotihoidon sairaanhoitaja voi laittaa asiakkaan "sas:iin" Sas työryhmä käsittelee asiakkaan jatkohoidon. Jääkö kotihoidon asiakkaaksi, vai pääseekö jonoon hoitopaikkaa varten. Jonotusaika voi olla jopa 6kk. Paikkoja ei vaan ole. Ja tulioita en enemmän kun mitä paikkoja vapautuu. Ja päättäjät sulkee koko ajan lisääntyvässä määrin näitä hoitopaikkoja. Kotona pitää pärjätä. Näkisittepä millaisi vanhuksia kotona asuu kun eivät vaan pääse muualle.
Nyt pyydät kotihoidon kanssa palaveria, jossa käytte läpi voisiko käyntejä lisätä.
Kotiin lukollinen lääkekaappi josta hoitaja antaa lääkkeet ja valvoo niiden oton (pakottaa ei voi ottamaan)
Ruokapalvelusta voi ihan kuka vain tilata ruuan. Tosin halvemmaksi tulee ostaa kaupasta valmisruokia, jos äitisi osaa vielä mikrossa lämmittää.
Kotihoidon rinnalle kannattaa ostaa palveluita ylsityiseltä, jos vaan rahaa on. Esim. siivoukset, kaupassakäynti, ulkoilutus, saunotus, ruuanlaitto, saattoapu esim lääkärissä käyntejä varten, jos itse ei pääse.
Tai hommata kokonaan kotihoito yksityiseltä, jolloin heillä on enemmän aikaa kun kotihoidolla jonka resurssit on vedetty hyvin tiukoille.
-Hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoito siis käy vain aamuisin.
AP
Miksi vain kerran päivässä?
Koska ei kuulemma ole tarvetta käydä useammin.
Kenen mielestä ei ole tarvetta useammille käynneille, kuka on tilanteen arvioinut, miten ja onko esim. tehty toimintakykykartoistus tai muistitestiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähärit kirjoitti:
Kirjoittamasi perusteella äitisi ei todellakaan pärjää yksin. Laitokset ovat täynnä juurikin em kuntoisia vanhuksia.
Haet laitospaikka ja pyydät kotihoitoa puoltamaan tätä.
Lääkkeitä toki ei kukaan pakota laitoksessakaan ottamaan mutta kyllä hoitajat keinot keksivät että lääkkeet tulee otettua.Ihanan sinisilmäinen näkemys.
Ei omaiset hae laitospaikkaa (paitsi yksityistä)
Laitospaikkaa varten pitää täyttyä tietyt kriteerit. Sitten kotihoidon sairaanhoitaja voi laittaa asiakkaan "sas:iin" Sas työryhmä käsittelee asiakkaan jatkohoidon. Jääkö kotihoidon asiakkaaksi, vai pääseekö jonoon hoitopaikkaa varten. Jonotusaika voi olla jopa 6kk. Paikkoja ei vaan ole. Ja tulioita en enemmän kun mitä paikkoja vapautuu. Ja päättäjät sulkee koko ajan lisääntyvässä määrin näitä hoitopaikkoja. Kotona pitää pärjätä. Näkisittepä millaisi vanhuksia kotona asuu kun eivät vaan pääse muualle.Nyt pyydät kotihoidon kanssa palaveria, jossa käytte läpi voisiko käyntejä lisätä.
Kotiin lukollinen lääkekaappi josta hoitaja antaa lääkkeet ja valvoo niiden oton (pakottaa ei voi ottamaan)
Ruokapalvelusta voi ihan kuka vain tilata ruuan. Tosin halvemmaksi tulee ostaa kaupasta valmisruokia, jos äitisi osaa vielä mikrossa lämmittää.
Kotihoidon rinnalle kannattaa ostaa palveluita ylsityiseltä, jos vaan rahaa on. Esim. siivoukset, kaupassakäynti, ulkoilutus, saunotus, ruuanlaitto, saattoapu esim lääkärissä käyntejä varten, jos itse ei pääse.
Tai hommata kokonaan kotihoito yksityiseltä, jolloin heillä on enemmän aikaa kun kotihoidolla jonka resurssit on vedetty hyvin tiukoille.
-Hoitaja
Yleensä sasiin voi ottaa yhteyttä myös omainen, eikä hakemusta voi allekirjoittaa hoitaja vaan sen tekee joko hakija (vanhus) itse tai hänen edeuvalvojansa/asioita hoitava omainen.
Tuota noin, työskentelen kotihoidossa eikä olisi mitenkään mahdollista olla lisäämättä käyntejä tuossa tilanteessa. Meillä on kymmeniä asiakkaita päivässä joille huolehditaan kaikki päivän ruokailut ja lääkkeenotot (tosiaan pakottaa ei voida). Joskus on tilanteita joissa omaisen ja meidän näkökulmat poikkeaa toisistaan, silloinkin käydään sovitusti useammin jolloin kokonaiskuva välittyy meillekin. Ja kyllä ne omaiset ovat 95% oikeassa, ei yhdellä 10min käynnillä mitenkään saa kaikkia ongelmia selville joita siellä kotona on. Toisinaan muistisairaat osaa peitellä älyttömän hyvin tilanteensa. Ja kun hoitajat vaihtuu, tarvitaan omaisten näkemystä juuri sen kokonaiskuvan hahmottamiseen. Pakolla ei myöskään voida kenenkään luona käydä, sekin pitää muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Lähärit kirjoitti:
Kirjoittamasi perusteella äitisi ei todellakaan pärjää yksin. Laitokset ovat täynnä juurikin em kuntoisia vanhuksia.
Haet laitospaikka ja pyydät kotihoitoa puoltamaan tätä.
Lääkkeitä toki ei kukaan pakota laitoksessakaan ottamaan mutta kyllä hoitajat keinot keksivät että lääkkeet tulee otettua.Ihanan sinisilmäinen näkemys.
Ei omaiset hae laitospaikkaa (paitsi yksityistä)
Laitospaikkaa varten pitää täyttyä tietyt kriteerit. Sitten kotihoidon sairaanhoitaja voi laittaa asiakkaan "sas:iin" Sas työryhmä käsittelee asiakkaan jatkohoidon. Jääkö kotihoidon asiakkaaksi, vai pääseekö jonoon hoitopaikkaa varten. Jonotusaika voi olla jopa 6kk. Paikkoja ei vaan ole. Ja tulioita en enemmän kun mitä paikkoja vapautuu. Ja päättäjät sulkee koko ajan lisääntyvässä määrin näitä hoitopaikkoja. Kotona pitää pärjätä. Näkisittepä millaisi vanhuksia kotona asuu kun eivät vaan pääse muualle.Nyt pyydät kotihoidon kanssa palaveria, jossa käytte läpi voisiko käyntejä lisätä.
Kotiin lukollinen lääkekaappi josta hoitaja antaa lääkkeet ja valvoo niiden oton (pakottaa ei voi ottamaan)
Ruokapalvelusta voi ihan kuka vain tilata ruuan. Tosin halvemmaksi tulee ostaa kaupasta valmisruokia, jos äitisi osaa vielä mikrossa lämmittää.
Kotihoidon rinnalle kannattaa ostaa palveluita ylsityiseltä, jos vaan rahaa on. Esim. siivoukset, kaupassakäynti, ulkoilutus, saunotus, ruuanlaitto, saattoapu esim lääkärissä käyntejä varten, jos itse ei pääse.
Tai hommata kokonaan kotihoito yksityiseltä, jolloin heillä on enemmän aikaa kun kotihoidolla jonka resurssit on vedetty hyvin tiukoille.
-Hoitaja
Yksin kotona maalla sivukylällä asunut muistisairas äitini joutui odottamaan hoitokotipaikkaa noin 2 vuotta.
Vaaratilanteita oli lukuisia, äiti esim. lähti yöllä pakkaseen yövaatteilla tai löytyi kaatuneena ojasta.
Koska itsellä oli pienet lapset ja lainat maksettavana ei ollut mahdollista ryhtyä omaishoitajaksi.
Kunnalta pahoiteltiin, että valitettavasti vanhus on omaisten vastuulla kun hoitopaikkoja ei ole.
Kotihoito ehti käydä maksimissaan 2krt/vrk, aamulla ja päivällä. Silloin antoivat lääkkeet ja lämmittivät ruuan.
Omaisena tämä aika oli jatkuvaa huolehtimista soitoilla ja käynneillä (sama matka eli noin 30 km/suunta). Ap:n äidin kohdalla lääkkeet pitää siirtää lukolliseen kaappiin, mistä kotihoito ne antaa.
Hellaan on hyvä asentaa automaattinen virrankatkaisu.
Puhelinmyyntiesto täytyy laittaa ja samalla kun laskut tulevat ap:lle niin pystyy katsomaan onko joku yhdistys kuitenkin saanut tilaamaan jotain.
Käteisen määrä kannattaa rajoittaa, koska pian alkaa hypätä ovelta ovelle kauppiaita. Ainakin jos ei enää ymmärrä rahan arvosta mitään niin käydään myymässä ylihintaan vaikka mitä.
Jos ap:n äidillä on huolehtivia naapureita niin kannattaa vaihtaa yhteystiedot, että voi pyytää käymään äidin luona ellei vastaa puhelimeen tms.
Ja ilmoittamaan jos huomaavat ap:n äidin esim. lähtevän ulos yövaatteissa.
Riippuen missä asuu niin vara-avain täytyy olla saatavilla jos ap:n äiti lukitsee itsensä ulos.
Muita vinkkejä ei nyt tule mieleen, kun muistelen tuota raskasta aikaa.
Tsemppiä ap:lle!
Huh, AP:n tilanne on kyllä ikävä, vielä oma sairaus ja sisaren äkillinen menehtyminen lisänä. Toivottavasti saat lisäapua äitisi kanssa, valitettavasti epäilen nykytilanteessa ettei laitos/palveluasuntopaikkaan vielä ole mahdollisuuksia, kaikesta kun säästetään ja pyritään pitämään huonokuntoisetkin vanhukset kotona mahdolisimman pitkään. Tuohon liittyen kysymys paremmin asiaa tunteville: vaikuttaako lähiomaisen terveydentila mitenkään hoitopaikan löytymiseen? Mietin vain, kun AP kertoi olevansa liikuntarajoitteinen. Minä en jaksaisi vanhempieni omaishoitajana, ja toivon, etten jää lapsieni huollettavaksi kun vanhenen, vaan saisin lähteä saappaat jalassa suht terveenä ja täysijärkisenä.
Valitettavasti tilanne tulee vain pahenemaan seuraavan vajaan 30 vuoden aikana, jolloin suuret ikäluokat ovat oikeasti iäkkäitä ja suuri osa hyvin sairaita, eikä tehostetun palveluasumisen paikkoja riitä läheskään kaikille tarvitsijoille.
AP:n kannattaa ottaa yhteyttä kotihoidon palvelupäällikköön ja pyytää palaveria, jossa äitisi asiat kartoitetaan perusteellisemmin. Uskon, että palaverin avulla saat äidillesi järjestettyä lisää kotihoidon käyntejä ja mahdollisesti ateriapalvelun. Palveluasumisen kriteerit eivät valitettavasti taida täyttyä, jos karkailuakaan ei ole ja vaikka täyttyisivätkin niin jonottaessa kuluu aikaa.
Puutteellinen ravitsemus ja lääkehoidon huono toteutuminen pahentavat äitisi tilaa. Ne pitää saada kuntoon, ketjussa jo ohjeita.
Älä usko kaikkea mitä kunta sanoo, sanovat tietysti aina ekana EI. Ole sinnikäs, hae tietoa vanhuksen oikeuksista. Onko hän milloin käynyt muistihoitajalla? Sairaalassa tutkimuksissa? Milloin kunto on viimeksi kartoitettu?