Elämä nuorena opiskelijana ja sinkkuna on mielettömän kivaa
Töitä on tarjolla niin paljon kun jaksaa opiskelujen ohella tehdä, eli rahaa riittää. Opiskelen minua kiinnostavaa alaa ja minulla on paljon ihania kavereita sekä koulussa, että koulun ulkopuolella. Olen terve ja kaunis. Sinkku ja lapseton. Voin itse päättää menemisistäni ja tulemisistani, kukaan ei kotona vaadi minulta mitään vaan saan rauhassa tehdä asioita joista nautin. Nään paljon ystäviäni, shoppailen, sisustan. Nautin myös työstäni ja saan siitä positiivista palautetta. Nuorena naisena voin harrastaa yhden illan juttuja niin halutessani, kiinnostavien ja kuumien miesten kanssa. Voin käydä treffeillä niin paljon kun huvittaa, tai olla käymättä jos ei huvitakkaan. Tiedän että lähes kaikki miehet haluaisivat minua, ja valinnanvaraa on älyttömän paljon; tätä ei enää ole vanhetessa. Nykymaailma pyörii nuorien ja kauniiden ympärillä, ja jos olet näitä kahta asiaa, mahdollisuutesi ovat rajattomat.
Elämä on niin kivaa. En haluaisi vanheta. En nää myöskään mitään syytä hankkia lapsia jalkaan roikkumaan tai aloittaa suhdetta; irtoseksiä ja halikavereita on saatavilla rajaton määrä, jos niin haluaa. Voikun vanhenemisen voisi pysäyttää.
Kommentit (26)
Harmi että vanhenemista ei voi pysäyttää. Tuollaista se oli minullakin nuorempana; nyt vain useampi kakara riesoina ja typerä mies, plus huonopalkkainen työ.
Vierailija kirjoitti:
Harmi että vanhenemista ei voi pysäyttää. Tuollaista se oli minullakin nuorempana; nyt vain useampi kakara riesoina ja typerä mies, plus huonopalkkainen työ.
Oliko pakko tehdä lapset? Ja tollaisen miehen kanssa? Olisko kannattanu panostaa uraan ja opiskeluun?
Nauti. Nuoruus on ihanaa aikaa. Muistan kun olin itse nuori,kaunis ja hoikka ei ollut seurasta ja drinkkien tarjoajista pulaa. Nyt vanhana ei kukaan edes huomaa jos joskus baarissa olen,tosin sitä tapahtuu ani harvoin kun on mies ja lapset riesana.
Minulla on usein ollut tuo fiilis, että voi kun elämä ei muuttuisi. Esim ulkomailla asumisen aikoina tai kun perhe-elämä oli auvoista. Niin vain elämä menee eteenpäin, oma mieli muuttuu, ja ihan itse olen halunnut muuttaa ja erota.
Kun tapasin uuden mieheni, niin elimme nuoruutta uudelleen nelivitosina. Panimme, joimme viiniä, nauroimme, panimme.... toivoin, ettei elämä muuttuisi. Tästä on aikaa muutama vuosi ja täytyy todeta, että haluan sittenkin jotain muuta.
Älä siis suotta stressaa. Kyllä se siitä. Ja kun oket vanha niin mietit, kuinka vaikeaa elämä silloin nuorena olikaan, miksi ihmeessä luulit sen olevan parasta maailmassa.
Tosi hyvä, että olet onnellinen. Mä nyt en kyllä kehuskelisi millään irtoseksillä ja miesten saannilla, siinä ei kehumista tai mitään ylpeyden aihetta ole.
On myös kivaa olla parin kk päästä valmistuva nuori, parisuhteessa oleva opiskelija joka sai oman alan vakityön :)
Pääasia että ihmiset elävät elämäänsä niin kuin haluavat.
Taidat opiskella Turun kauppiksessa? 😁
Komppaan ap:ta! Opiskelen lipastolla, uudehko (halpa) kämppä, paljon kavereita, bileitä.... olen nuori, kaunis, kovassa fyysisessä kunnossa. Voi mennä ja tulla ihan mielensä mukaan, eikä kenellekään tarviste olla tilivelvollinen. Jaksan bilettää, opiskella, treenata, matkustaa. Elämä on nuorena ihanaa!
MUTTA. Asioihin kuuluu aina epävarmuus; löytääkö kumppania? Saanko töitä? Miten elämäni tästä rakentuu? Minne tämä yhteiskunta on menossa? Yksi suuri miinus on kunnollisten tukiverkkojen puute. Ei ole omaa perhettä, joista voi ottaa tukea tiukan paikan tullen. Kaverit tottakai auttaa, mutta heilläkin on omat murheensa. Oma lapsuuden perhe on tottakai rakas, mutta kun on jo aikuinen niin on pärjättävä omillaan. Kaikissa asioissa on puolensa, nuoruuden vapaus, tuottaa myös epävarmuutta.
N22
Mikä siinä biletyksessä ja itsensä jakamisessa on niin hienoa? Muuten toki hieno asia, jos nuorilla menee hyvin.
No, tiettyyn rajaan asti sen vanhenemisen voi kyllä pysäyttää. Kehon hajoamista ja sairauksia ei voi lopulta estää, mutta elämäntapavalinnat kyllä auttavat pysymään nuorena psyologisesti ja sosiaalisesti. Lapsia ei ole mikään pakko hankkia, naimisiin ei tarvitse mennä, hauskanpidosta e tarvitse luopua, ruuhkavuosia ei tarvitse kokea.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on usein ollut tuo fiilis, että voi kun elämä ei muuttuisi. Esim ulkomailla asumisen aikoina tai kun perhe-elämä oli auvoista. Niin vain elämä menee eteenpäin, oma mieli muuttuu, ja ihan itse olen halunnut muuttaa ja erota.
Kun tapasin uuden mieheni, niin elimme nuoruutta uudelleen nelivitosina. Panimme, joimme viiniä, nauroimme, panimme.... toivoin, ettei elämä muuttuisi. Tästä on aikaa muutama vuosi ja täytyy todeta, että haluan sittenkin jotain muuta.
Älä siis suotta stressaa. Kyllä se siitä. Ja kun oket vanha niin mietit, kuinka vaikeaa elämä silloin nuorena olikaan, miksi ihmeessä luulit sen olevan parasta maailmassa.
Minulla oli samanlaista opiskeluaikana ja vielä useamman vuoden sen jälkeenkin. Ihanaa aikaa, aina sanon tyttärilleni, että nauttikaa siitä kun olette nuoria ja vapaita! Mutta tosiaan, jossain vaiheessa alkoi kaivata jotain uusia asioita, ja siitä nuo tyttäretkin tulivat. ;) Aikansa kutakin, kannattaa nauttia omista elämänvaiheistaan, mikään ei niin kaduta kuin tekemättä jättäminen :)
AP:lle elämä on yhtä kivaa ellei kivempaa myös keski ikäisenä sinkkuna ja muilla asiolla joita mainitsit,olen onnellinen ettei ole tarvinnut kuunnella rääkyviä lapsia ja muuta siihen liittyviä juttuja,eikä ole tarvinnut kuunnella rasittavia kavereita kun niitä ei ole ollutkaan ja tarvinnut tuhlata resursseja niihin,olenkin huomannut että se on yksinäisyys ja sinkkuus voi olla todellinen lottovoitto.
Hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
Olispa mullakin tollanen itsevarmuus kun ap:lla! T. katkera luuseri
Mä olen 45 ja koen itseni yhtä vapaaksi. Sinkku olin parikymppisenäkin, kuten myös kolmikymppisenä.
Ei se onni ikää katso. Mulla on kiva työ ja paljon vapaa-aikaa, jolloin teen tasan mitä haluan eli en mitään :-)
Kyllä AP:n kannattaakin nauttia juuri nyt, sillä 98 prosenttia ihmisistä kuitenkin joutuu/pääsee siihen ihanaan parisuhteeseen, josta aikanaan syntyy lapsia ja asuntolainaa ja kaikkea kammottavaa.
Tärkeintä kaiketi on olla onnellinen ja hyvä, että edes joku on!
Enjoy!
Mutta itsetuntosi on selvästi todella surkea sillä joudut pönkittämään elämääsi tällaisilla turhilla ketjuilla.
Jos et ole trolli niin olen todella surullinen puolestasi.
Kateellinen olen.