kolmas tyttö ja sukulaisten kommentit!!
Mun on pakko johonkin avautua tästä. Ehkä muiltakin löytyy vastaavia kokemuksia. Odotan siis kolmatta lasta ja ultrassa paljastui tämäkin tytöksi. Ei olla kerrottu sukulaisille tätä koska kommentit on jo nytkin vaan sitä, että toivottavasti se poika vihdoin tulee, oletetaan että poikaa yritimme saada ja tsempataan kovasti että olisi nyt poika ettei tarvi enempää tehdä. Ilmeisesti nykyäänkin poika on jotenkin toivotumpi ja parempi kun tyttö. Ihan ekasta lapsesta asti kyllä näitä kommentteja on tullut mutta nyt asia vasta ahdistaa. Nimiehdotuksiakin satelee.
Pahinta oli kun ultran jälkeen huomasin itsekin olevani vähän surullinen. Vihaan oikeasti itseäni koska en tietoisesti kyllä toivonut kuin tervettä lasta. Yksi vauva on jo menetetty 20 viikolla joten oikeasti terveys on kaikista tärkeintä. Olen vihainen että sukulaisten toiveet ja sieltä tuleva paine vaikuttaa itseeni näin! Keksisinpä jotain oikein nasevaa sanottavaa takaisin.
Toisen tytön jälkeen kuultiin mm:
- onko isä pettynyt
- ette saaneet vieläkään poikaa, yritättekö poikaa kuitenkin vielä
- onhan ne tytötkin ihan kivoja
- toivoitteko poikaa
Jne.
En tiedä miten jaksan ottaa sen kaiken säälin vastaan kun tämä tyttö syntyy. Melkein eniten loukkaa kyselyt kuinka mieheni tästä selviää ja onko hän kovin pettynyt ja kuinka minä en ole voinut yhtään poikaa hänelle antaa.
Miehen suvussa tosin nämä tytöt on ainoita tyttöjä ja miehellä kolme veljeä joten anoppi sentään on onnessaan näistä tytöistä ja olisi varmasti yhtä lailla pojista. Omat sukulaiseni ovat näitä joille asia on suurikin ongelma.
Kommentit (54)
Ymmärrän niin hyvin tuon oman surun tunteesi ultran jälkeen..itselläni on viisi tyttöä ja aina ultraan asti on voinut elätellä toiveita pojasta..totuuden selvitessä mielessä käy pettymys vaikka jokainen lapsi on todella rakas sukupuoleen katsomatta 😊
Ihan sama mitä sieltä on tulossa, aina on jollain jotain "fiksua" kommentoitavaa. Esikoispojan jälkeen äitini totesi, että oiskohan se nyt sitten SE tyttö kun aloin toista odottaa. No tyttö tuli. Kolmatta kun odotin ja sain tietää, että poika tulossa, niin äitini totesi, että "tyttö olis kyl ollut aika ihana". Noh, eipä olla muutenkaan kovin hyvissä väleissä, joten toisesta korvasta sisään ja...
Meillä kolme poikaa ja aina tuli vitsiä, että kai te seitsemän veljestä laitatte kasaan? Juu, ei. Ihania kaikki, ja pojilla saa tyttäriä, jos aivan heteroita ovat!
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko johonkin avautua tästä. Ehkä muiltakin löytyy vastaavia kokemuksia. Odotan siis kolmatta lasta ja ultrassa paljastui tämäkin tytöksi. Ei olla kerrottu sukulaisille tätä koska kommentit on jo nytkin vaan sitä, että toivottavasti se poika vihdoin tulee, oletetaan että poikaa yritimme saada ja tsempataan kovasti että olisi nyt poika ettei tarvi enempää tehdä. Ilmeisesti nykyäänkin poika on jotenkin toivotumpi ja parempi kun tyttö. Ihan ekasta lapsesta asti kyllä näitä kommentteja on tullut mutta nyt asia vasta ahdistaa. Nimiehdotuksiakin satelee.
Pahinta oli kun ultran jälkeen huomasin itsekin olevani vähän surullinen. Vihaan oikeasti itseäni koska en tietoisesti kyllä toivonut kuin tervettä lasta. Yksi vauva on jo menetetty 20 viikolla joten oikeasti terveys on kaikista tärkeintä. Olen vihainen että sukulaisten toiveet ja sieltä tuleva paine vaikuttaa itseeni näin! Keksisinpä jotain oikein nasevaa sanottavaa takaisin.
Toisen tytön jälkeen kuultiin mm:
- onko isä pettynyt
- ette saaneet vieläkään poikaa, yritättekö poikaa kuitenkin vielä
- onhan ne tytötkin ihan kivoja
- toivoitteko poikaa
Jne.En tiedä miten jaksan ottaa sen kaiken säälin vastaan kun tämä tyttö syntyy. Melkein eniten loukkaa kyselyt kuinka mieheni tästä selviää ja onko hän kovin pettynyt ja kuinka minä en ole voinut yhtään poikaa hänelle antaa.
Miehen suvussa tosin nämä tytöt on ainoita tyttöjä ja miehellä kolme veljeä joten anoppi sentään on onnessaan näistä tytöistä ja olisi varmasti yhtä lailla pojista. Omat sukulaiseni ovat näitä joille asia on suurikin ongelma.
No mutta, mikäs olisi ollut reaktio, jos olisikin vastanut, että: No kyl me ollaan tosi pettyneitä tähän tyttöön. Aiotaan ehdottomasti antaa hänet pois ja eikun poikaa vaan heti yrittämään. Ei isä kyllä hyväksy yhtäkään uutta tyttöä enää. Vain poika kelpaa ja se siitä.
Siis noinko pitäisi vastaa vai miten nuo hölmöt kehtaavat kysyä moisia? Koska oletushan varmaan on, että vanhemmat vakuuttelevat, että kyllä se tyttökin kelpaa. Ei haittaa, vaikka ei tullut poikaa. Ja nämä kyselijät sitten myhäilevät mielessään, että kyllä heitä kuitenkin harmittaa. Hmm.
En voi uskoa että tällaisia sivistymättömiä urpoja ihan oikeasti vielä on olemassa. Itse välttelisin aktiivisesti tuollaisia ihmisiä (toki ymmärrän, ettei ole välttämättä mahdollista). Ei tarvitse olla ihmisten kanssa jotka aiheuttavat pahaa mieltä, varsinkaan kun samalla loukataan sitä tärkeintä; lasta.
Varsinkin miehen sukulaisia voinet valistaa ,että lapsen sukupuoli on täysin riippuvainen miehestä. Äidillä on vain x-kromosomeja.Sulla ei ole osaa eikä arpaa koko hommassa.
Sanot vaan rauhallisesti ja asiallisesti että tuollaiset kommentit ovat loukkaavia ja asiattomia. Tämä tehoaa parhaiten. Jos suutahdat, he saavat syyn pitää sinua "helposti loukkaantuvana" ja vierittävät vastuun omasta typeryydestään sinulle. Kokeile, toimii :-)
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa että tällaisia sivistymättömiä urpoja ihan oikeasti vielä on olemassa. Itse välttelisin aktiivisesti tuollaisia ihmisiä (toki ymmärrän, ettei ole välttämättä mahdollista). Ei tarvitse olla ihmisten kanssa jotka aiheuttavat pahaa mieltä, varsinkaan kun samalla loukataan sitä tärkeintä; lasta.
Niinpä. Ja valitettavan usein nämä urpot ovat sukulaisia joiden kanssa on "pakko" olla tekemisissä. Kunnes huojentuneena tajuaa että mitään pakkoa ei ole.
Meillä jo ekasta olivat miehen sukulaiset pettyneitä, kun olikin vain poika. Ei päässyt ostamaan mekkoja, kun saimmekin väärää sukupuolta.
Vastaa että "tahdikkuutta ja hienotunteisuutta voi alkaa opetella missä iässä tahansa". Mut joo, todella epäasiallista kommentointia.
Itse kuittasin takaisin viidennen kohdalla kun monet ihmettelivät että vieläkö jaksan tyttöä yrittää, että toivon viidetta poikaa vaikka asialla minulle ei oikeasti merkitystä ollut. Nyt minulla on viisi upeaa poikaa ja rehellisesti sanottuna, pelkäsin että viidennestä tulee tyttö vaikka toki terveys ja se että ylipäänsä saan lapsen oli tärkeintä. Olin vain niin tottunut omaan poikalaumaani että pelkäsin etten osaisi olla äiti tytölle. :D
Kun meille selvisi, että oli kolmas tyttö tulossa ja siitä iloisina kerroimme, anopin kommentti oli että no hyvä, ei tarvii vaihtaa vaunuja. Meidän vaunut oli vihreän ja lilan väriset. Ilmeisesti olis sitten kai pitänyt hankkia tummansiniset ja liekkikuviot tai pääkallot kylkiin pikkuprinssille.
En jaksanut kaikkia kommentteja lukea, mutta aloittajalle viesti, että noi sukulaisten pulinat ovat juurikin sitä merkityksetöntä small talkia, jonka puutteesta suomalaisia usein syytetään. Eivät merkitse mitään sen enempää.
Tämä voisi olla minun kirjoittama :( tuntuu pahalta kun muiden toiveet ja odotukset vaikuttaa niin paljon vaikka pitäisi ajatella että hittoako se muille kuuluu minkä sukupuolisia lapsia meille tulee. On kurjaa olla vitsailun ja naureskelun kohde kun on vaan tyttöjä. Meidän suvussa poikaperheitä ei säälitä samalla tavalla vaan on jopa hienoa jos on kolmen veljeksen sarja. Tytöt sen sijaan on niitä "ihan kivoja". Kyllä tuntuu todella pahalta että vielä nykyäänkin ajatusmaailma on tämä.
Tsempit ap!