Saako lihavuutta esitellä positiivisessa valossa?

Mun mielestä ei saa.

Lihavuus on itseaiheutettu sairaus eikä siinä ole mitään ihannoitavaa tai hyväksyttävää. Eihän kukaan ihannoi keuhkosyöpää sairastavaa tupakoitsijaakaan...

Ylipainoisilla on syömishäiriö. Siitä ei parannuta ihmedieeteillä,vaan vaatii paljon päänsisäistä työtä. Yksi tärkeä osa tätä päänsisäistä työtä on hyväksyä ja nähdä itsensä arvokkaana ja kauniina. Itseään vihaava vain ruoskii itsensä laihaksi,kärsii henkisesti ja lihoo takaisin. Aika paljon henkistä väkivaltaa saavat lihavat kestää muka "yhteisen hyvän nimissä" tai "ihan terveyttä ajatellen vaan". Lisäksi olisi mielestäni aika hyväksyä että ruumiinrakenteita ja aineenvaihduntoja on erilaisia. Tulisi hyväksyä monimuotoisuus. Joku on laiha vaikka elää pizzalla ja roskaruualla eikä liiku koskaan,toinen on lievästi ylipainoinen vaikka urheilee monta kertaa viikossa ja syö terveellisesti.

jos joku välttämättään haluu läskeillään esitellä kai se on ok. Kunhan kestää komentit

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitäisi esitellä positiivisesti. Itse olen ylipainoinen, mutta toki tiedostan ylipainon vaarat eikä siihen missään nimessä pidä kannustaa

Sama juttu, olen lihava eikä tässä ole todellakaan mitään positiivista. Olen nyt laihtunut 8 kiloa (pudotettavaa jäljellä toki vielä n 17kg) ja harmittaa ihan vietävästi etten ole laihduttanut jo aiemmin. Yrittänyt olen tietenkin lukuisia kertoja ja viimeiset 20 vuotta olen ollut jatkuvalla "laihdutuskuurilla" ja yhtä kauan lihonut tasaisesti. Olo kun on jo nyt niin paljon parempi eikä tämä loppujen lopuksi ole edes vaikeaa.

Vähän niin kuin tupakanpolton lopettaminen, sen helpompaa ei olekaan kunhan se lopettamispäätös vain on aito ja oma. Ei kukaan enää pysty polttamaan henkostakaan sen jälkeen kun ei sitä enää itse halua.

Tämän kampanjan sijaan olisi voitu kannustaa ihmisiä elämänmuutokseen ja opettaa keinoja itsekurin kehittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitäisi esitellä positiivisesti. Itse olen ylipainoinen, mutta toki tiedostan ylipainon vaarat eikä siihen missään nimessä pidä kannustaa

Ihanko oikeasti joku päättää ryhtyä lihavaksi, jos näkee, että lihavakin ihminen voi olla rakastettu?

Minusta tuo on upea kampanja ja erittäin tarpeellinen nykyisen läskirasismin vastapainoksi.

t Nainen, lihava, rakastettu ja täysin terve

Kerropa, mitä vittua on läskirasismi? Onko se rasva kalkkeuttanut jo aivosikin?

Lihavuus on säälittävää ja epäviehättävää. Miettikää minkälaiseksi homo sapiens evoluution kautta luotiin - pitkäraajainen, hoikka, maailman paras kestävyysjuoksija. Nyt, katsokaa meitä. Irvokkaat läskipallot lyllertävät menemään tuolla kadulla, lapaten suuhunsa mitä vaan mikä houkuttaa. Läskissä henkilöstä tiivistyy nykyajan huonot puolet - itsekontrollin puute, markkinavoimille antautuminen ja yltiöpäinen fyysinen hedonismi. Ihmisen irvikuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitäisi esitellä positiivisesti. Itse olen ylipainoinen, mutta toki tiedostan ylipainon vaarat eikä siihen missään nimessä pidä kannustaa

Sama juttu, olen lihava eikä tässä ole todellakaan mitään positiivista. Olen nyt laihtunut 8 kiloa (pudotettavaa jäljellä toki vielä n 17kg) ja harmittaa ihan vietävästi etten ole laihduttanut jo aiemmin. Yrittänyt olen tietenkin lukuisia kertoja ja viimeiset 20 vuotta olen ollut jatkuvalla "laihdutuskuurilla" ja yhtä kauan lihonut tasaisesti. Olo kun on jo nyt niin paljon parempi eikä tämä loppujen lopuksi ole edes vaikeaa.

Vähän niin kuin tupakanpolton lopettaminen, sen helpompaa ei olekaan kunhan se lopettamispäätös vain on aito ja oma. Ei kukaan enää pysty polttamaan henkostakaan sen jälkeen kun ei sitä enää itse halua.

Tämän kampanjan sijaan olisi voitu kannustaa ihmisiä elämänmuutokseen ja opettaa keinoja itsekurin kehittämiseen.

Kokeile Guarem-rakeita. Sitä saa apteekista ilman reseptiä ja kannattaa ostaa 500g tölkki. Tuote on tarkoitettu diabeteksen ja/tai kolesterolin hoitoon, mutta toimii myös useilla laihdutuksen tukena. Mittalusikallinen ruokailun yhteydessä runsaan veden kera. Riittoisa ja halpa, purkki maksoi 18,90 lähiapteekissa.

Vierailija kirjoitti:

jos joku välttämättään haluu läskeillään esitellä kai se on ok. Kunhan kestää komentit

Miksi pitäisi kommentoida? Jokainen saa toki olla hiljaa mielessään mitä mieltä haluaa mutta en voi ymmärtää ihmisiä jotka huutelevat ylipainoisille "vitun rumaa läskiä" tai "hyi saatanaa". Suurin osa haukkujista ei ole edes huolissaan ylipainoisen terveydestä vaan tarkoitus on ainoastaan nöyryyttää. Kyseessä voi olla syömishäiriö siinä missä esim anoreksia, mutta anorektikkoa halutaan auttaa pääsemään eroon syömishäiriöstään, ylipainoinen saa vain paskaa niskaansa ja "se täytyy vaan kestää".

Ja otsikkoon vastaan ylipainoisena että lihavuutta ei pitäisi esitellä positiivisessa valossa, kuten ei muutakaan epäterveellistä.

Lihavien osuus väestössä on noussut jo niin suureksi, että heidät otetaan huomioon omana life style -kuluttajajoukkonaan medioissa ja markkinoinnissa. Itsensä salliva nautiskelija syö yli kehonsa tarpeen, tarvitsee erityiskokovaatteita ja on myös pysyvä laihdutustuotteiden, -laitteiden ja liikkumispalvelujen kuluttaja. Mielihyvän ja hyväksynnän tavoittelu sekoittuvat heidän elämässään paradoksaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ei lihavuuteen kannustaa tule, mutta läskivihassa on se ongelma, että se ei ainakaan kannusta ketään laihduttamaan. Murto-osa ihmisistä kokee esimerkiksi puolison piikittelyn motivoivana, aika moni sen sijaan lannistuu entisestään. Samoin monen tunnesyistä liikaa syövän ajatuksissa on jatkuva itsevihan mantra käynnissä.

Heille on ihan äärimmäisen tärkeää hyväksyä itsensä ensin, sellaisena kuin ovat juuri nyt, ennen kuin laihdutus voi onnistua. He ovat usein voimattomia tekemään muutosta itse ja tarvitsevat ulkopuolista apua kuten vaikka masentuneet. Heidän - kuten jokaisen - tulee voida lähteä kotoa hyvällä mielellä, eikä niin että häpeillen kuljetaan seinänvieriä ja pyydetään anteeksi olemassaoloa. Sitten he voivat tervehtyä ja samalla laihtua.

T. Hoikka, jolla on sama päänsisäinen ongelma, mutta mun kohdalla opittu itseinho ei johtanut liikasyömiseen vaan johonkin muuhun. Muuten olisin itsekin ylipainoinen.

Kas kun et käske työntämän virtahepoa neulansilmän läpi. Itsekin entisenä ylipainoisena (161/82) voin kokemuksesta sanoa että laihduttaminen oli lastenleikkiä siihen verrattuna että olisin hyväksynyt ja arvostanut itseäni lihavana. Ihan kaikki elämässäni on nyt paremmin ja itsensä hyväksymisessä tai arvostamisessa ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin, ja se tuli ihan itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittelenpä sitten tässä lihavuutta positiivisessa valossa. Itse olen lihava. Minulla on yliopistokoulutus ja olen tutkinut ja työskennellyt, ja saanut jotain aikaiseksi, jopa jotain toisten elämää hyödyttävää ja helpottavaa. Tiedän samanlaisia lihavia, ja useat heistä ovat saaneet enemmänkin aikaiseksi. Mitä olis tapahtunut, jos oltais kaikki vaan aivottomasti käyty salilla ja keskitytty ruumiinpalvontaan...

Mitähän kettua taas. Hyvä ystäväni on tekniikan tohtori, eli on kouluja käyty ja on tehty erilaisia kehitysjuttuja ihmisten auttamiseksi. Mutta on myös erittäin kova urheilemaan. Käy salilla ja harrastaa erilaisia urheilulajeja. 

Vai että aivottomasti. Tämä oli kyllä tähän mennessä paras tekosyy.

Ai meinaat, että se äly oikein pulppuaa siinä painoja nostellessa tai kyykkyliikkeitä tehdessä...

Minusta harrastukset ovat hyvä henkireikä yliopiston ohessa. Toiselle harrastus voi olla liikuntaa, toisille vaikka ruoka. Itse ainakin virkistyn kunnon treenin jälkeen ja esimerkiksi pitkällä juoksulenkillä ehtii ajatella paljon. Urheilu on myös sosiaalista eli näkee samanhenkisiä kavereita vapaa-ajalla. Itse säästän sillä etten osta roskaruokia: kun niitä ei kämpästä löydy niin pysyy väkisinkin hyväkuntoisena. Lisäksi se että kropasta löytyy voimaa antaa itsevarmuutta ja auttaa esimerkiksi jaksamaan töissä opiskelun ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittelenpä sitten tässä lihavuutta positiivisessa valossa. Itse olen lihava. Minulla on yliopistokoulutus ja olen tutkinut ja työskennellyt, ja saanut jotain aikaiseksi, jopa jotain toisten elämää hyödyttävää ja helpottavaa. Tiedän samanlaisia lihavia, ja useat heistä ovat saaneet enemmänkin aikaiseksi. Mitä olis tapahtunut, jos oltais kaikki vaan aivottomasti käyty salilla ja keskitytty ruumiinpalvontaan...

Lihavuus tutkitusti heikentää mm. kognitiivisia kykyjä

Lähteitä, kitoooos!

Lapsilla ja nuorilla:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4456183/

Mekanismeista, miksi näin tapahtuu:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4456183/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4237034/

Tällaiset löysin nopeasti. Näissä viitataan aikaisempiin tutkimuksiin, missä yhteys on todettu ja selvitelty, miksi näin tapahtuu. Kyseessä on ilmeisesti ihan kausaliteetti, eikä pelkästään korrelaatio.

Ensinnäkään nämä kirjoitukset eivät todista älykkyyteen vahvasti liittyvien kognitiivisten tekijöiden ja ylipainon suhteesta. Motoriikka on selvä juttu, mutta Stephen Hawking yms..

The existing literature is mixed on the effects among obesity, general cognitive functioning, language, learning, memory, and academic achievement.

Nämä artikkelit ovat hyvin ongelmallisia. Termit ja asiat, jotka ovat monimutkaisia ja epämääräisiä (esim. language, learning, memory, and academic achievement), otetaan selvinä. Tutkijat myös lähtevät todistamaan, mitä haluavat saada tulokseksi, vaikkakin se maskeerataan hypoteesiksi:

We hypothesize that neurocognitive functioning will be negatively correlated with obesity and obesity-related behaviors in children and adolescents.

On the other hand, a few studies found no relationship between general cognitive ability and weight. Obese preschool children performed similarly to non-obese children on a test battery measuring cognitive development. Other studies have shown no relationship between BMI, intelligence and cognitive performance in children and adolescents.

However, various studies have reported no relationship between BMI, working memory, and verbal recall performance in children and adolescents.

Longitudinally, an increase from non-overweight to overweight status from kindergarten to third grade was associated with a decline in standardized reading and math test scores for girls only. However, there was no relationship between obesity and academic achievement in a group of 6–12 year-old Portuguese students, after accounting for socioeconomic status. One study with fourth grade, predominantly African American children found no relationship between BMI and scores on academic achievement tests. In addition, a large longitudinal study of fourth to ninth graders found that BMI was unrelated to academic achievement scores on math and language arts standardized state-wide tests over a 4-year period.

Ainakin toinen artikkeli on julkaistu huonomaineisessa julkaisussa:

http://deevybee.blogspot.fi/2015/06/my-collapse-of-confidence-in-fronti…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun jotkut ihmiset puhuvat ylipainoisista, äänessä ei kuulu huoli terveydestä vaan ihan aito viha. Se on vastenmielistä.

Kyllä se yleensä menee niin, että pullukoilla on huono omatunto ja ovat yliherkkiä ylipainoasioissa.

Huonoon suuntaan on menossa yhteiskuntamme, kun lihavuuteen suorastaan pyritään kannustamaan "positiivisuuskampanjoilla". Sen myötä liikalihavuusongelma tulee varmasti räjähtämään käsiin tulevina vuosina. Jo nyt eesimerkiksi 12-vuotiaat ovat huonommassa kondiksessa kuin koskaan. Ja nyt heitä mammat kannustavat tyyliin "kulta sinä olet hyvä sellaisena kuin olet"

Bottom line: lihavuus on tutkitusti _terveydellinen_ ongelma. Ja iso sellainen, paitsi kantajalleen myös yhteiskunnalle. Tämän tulee olla lähtökohta tarkasteltaessa asiaa. Suvaitsevaisuuskysymys tämä ei ole, vaan yksinomaan terveydellinen kysymys.

Tämä on aivan selvästi sinun pääsi sisäinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoisilla on syömishäiriö. Siitä ei parannuta ihmedieeteillä,vaan vaatii paljon päänsisäistä työtä. Yksi tärkeä osa tätä päänsisäistä työtä on hyväksyä ja nähdä itsensä arvokkaana ja kauniina. Itseään vihaava vain ruoskii itsensä laihaksi,kärsii henkisesti ja lihoo takaisin. Aika paljon henkistä väkivaltaa saavat lihavat kestää muka "yhteisen hyvän nimissä" tai "ihan terveyttä ajatellen vaan".

TÄMÄ!!! Paras viesti tässä ketjussa <3 

Katsoin noita kuvia eikä siellä mielestäni mitään lihavuutta ihannoida, tai mitenkään sanota, että lihavuus ei olisi terveysriski. Siellä vaan yritetään edes vähän antaa (usein vuosia ylipainostaan kiusatuille ja yhteiskunnan syrjimille) sitä viestiä, että KAIKEN KOKOISET IHMISET ANSAITSEVAT RAKKAUTTA. Hoikkien/normaalipainoisten ihmisten saattaa olla vaikea nähdä, miten kieroutuneesti ja syyllistävästi yhteiskunta, media jne. suhtautuu ylipainoisiin ihmisiin sekä painonhallintaan ylipäätänsä. 

Jos toteatte että ette hyväksy kuvia lihavista ihmisistä koska "onhan se lihavuus terveysriski", niin luuletteko että se jotenkin helpottaa lihavien painonhallintaa? Vai kenties vaikeuttaakohan se sitä? 

Tosi moni laiha (ja lihavakin) on siinä uskossa, että paras tapa muuttaa jotain ominaisuutta itsessään on keskittää yhä enemmän ja enemmän energiaa sen vihaamiseen siinä toivossa, että se muuttuu sillä. 

No, ei se suurimmalle osalle ihmisistä vaan toimi niin, ainakaan pitkällä aikavälillä. Sen sijaan jos oppii näkemään itsensä arvokkaana juuri sellaisena kuin on, se muutoskin saattaa sieltä jossain vaiheessa tulla - hitaammin, mutta pysyvämpänä. Eikä elämäkään niin ikävää, niin ei tarvitse purkaa itseinhoaan muihin/itseensä ja jaksaa olla kivempi työkaveri/puoliso/vanhempi/lapsi/kaveri/mikävaan.

Rakkautta teille kaikille tähän torstaihin! :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittelenpä sitten tässä lihavuutta positiivisessa valossa. Itse olen lihava. Minulla on yliopistokoulutus ja olen tutkinut ja työskennellyt, ja saanut jotain aikaiseksi, jopa jotain toisten elämää hyödyttävää ja helpottavaa. Tiedän samanlaisia lihavia, ja useat heistä ovat saaneet enemmänkin aikaiseksi. Mitä olis tapahtunut, jos oltais kaikki vaan aivottomasti käyty salilla ja keskitytty ruumiinpalvontaan...

Toi ei kyllä esitelly lihavuutta mitenkään positiivisesti. Normipainoisena on myös lapsellisen helppo pysyä, ei tarvita mitään fitnessiä ja ruumiinpalvontaa. Kunhan ei lapa kaksin käsin suuhunsa ruokaa.

Olen eri mieltä tästä. Se ei ole kaikille helppoa.

Minulla ei ainakaan ole mitään itsehillintää, jos on nälkä tai haluan jotain herkkuja. En edes yritä hillitä. Jos tekee mieli suklaata, menen ja ostan suklaata. Minun vain ei tee mieli kovin usein, joten olen mahtunut S-kokoon aina. Mutta syön mitä huvittaa enkä tiedä miten pystyisin hillitä, jos jostain syystä pitäisi pudottaa 7-8 kiloa. Elämästä tulisi kurjaa. Ymmärrän kyllä ihmisiä, joiden myös tekee mieli herkkuja ja jostain syystä useammin kuin minulla. Ei hoikkuuteni ole saavutus jolla kehuskella. Epäilen, että se ei ole saavutus monelle niistäkään, jotka kehuskelevat. Se vain tulee heille helpommin kuin monille muille.

Ei ristus sentään tätä selittelyä. 

Ihan murto-osalla ylipainoisista tilanne johtuu sairaudeta tms. Mutta valtaosalla asia vain johtuu saamattomuudesta, tai sitten vain tykkää olla iso. 

Mitä jos yrität vastata jotenkin kommenttiini liittyen tai sitten kirjoitat lainaamatta kenenkään tekstiä. Et lukenut tuota *LIHAVOIMAASI* lausetta enempää, ennen kuin aloit räyhätä. Miten joku viitsii keskustella noin?

Mitä sinä nyt taas lässytät. Muu osa viestistä oli ympäripyöreää lätinää. Se lihavoitu osuus on se minkä nostin tuosta kommentista esiin. 

Miten joku jaksaa vinkua tuollaisesta. 

Jollain on lääkkeet loppu... Jos tämä on merkki laihan tai normaalipainoisen ylivoimaisesta älykkyydestä, niin taidan käydä jääkaapilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittelenpä sitten tässä lihavuutta positiivisessa valossa. Itse olen lihava. Minulla on yliopistokoulutus ja olen tutkinut ja työskennellyt, ja saanut jotain aikaiseksi, jopa jotain toisten elämää hyödyttävää ja helpottavaa. Tiedän samanlaisia lihavia, ja useat heistä ovat saaneet enemmänkin aikaiseksi. Mitä olis tapahtunut, jos oltais kaikki vaan aivottomasti käyty salilla ja keskitytty ruumiinpalvontaan...

Ei se, että käy salilla ja pitää huolta kehostaan tarkoita, että se olisi pois ajattelutyöstä. Asia on lähinnä päinvastoin.

Totta kai se on poissa ajattelutyöstä! Se aika menee kyykkyliikkeisiin, eikä ajattelutyöhön tai esmes nussimiseen!

Samalla tavalla kuin se, että lihava ihminen käyttää puolet valveillaoloajastaan ruoan mässäämiseen, on pois ajattelutyöstä. Mieluummin käyttää sen ajan sitten aivottomaan kunnon parantamiseen kuin aivottomaan mässäilyyn :D

a) lihava ihminen ei mitenkään automaattisesti käytä enempää aikaa syömiseen kuin laiha tai normaalipainoinen

b) syömiseen käytetty aika (ja ruoan valmistamiseen yleensä) on suhteellisen vähäinen aika, eikä varmasti pahemmin eroa läskin, laihan tai normaalipainoisen välillä

c) kyykkyliikkeitä suorittaessa ei kyllä ajatella mitään kovin syvällistä

d) syödessä voi aivan hyvin ajatella syvällisiä asioita

Saako matalan hemoglobiinin omaavia esitellä postiivisessa valossa?

Saako laskuhumalassa olevia esitellä positiivisessa valossa?

Ihmisarvohan on kaikilla, ja oikeus olla hyväksyttyjä.

Veikkaanpa, että kun vielä vuodet kuluvat, laihat alkavat olla todella harvinaisuuksia ja ilkuttavia

friikkejä. Lihavuus tulee olemaan uusi normaali. Jatkossa  he määräävät muodin trendit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittelenpä sitten tässä lihavuutta positiivisessa valossa. Itse olen lihava. Minulla on yliopistokoulutus ja olen tutkinut ja työskennellyt, ja saanut jotain aikaiseksi, jopa jotain toisten elämää hyödyttävää ja helpottavaa. Tiedän samanlaisia lihavia, ja useat heistä ovat saaneet enemmänkin aikaiseksi. Mitä olis tapahtunut, jos oltais kaikki vaan aivottomasti käyty salilla ja keskitytty ruumiinpalvontaan...

Mitähän kettua taas. Hyvä ystäväni on tekniikan tohtori, eli on kouluja käyty ja on tehty erilaisia kehitysjuttuja ihmisten auttamiseksi. Mutta on myös erittäin kova urheilemaan. Käy salilla ja harrastaa erilaisia urheilulajeja. 

Vai että aivottomasti. Tämä oli kyllä tähän mennessä paras tekosyy.

Ai meinaat, että se äly oikein pulppuaa siinä painoja nostellessa tai kyykkyliikkeitä tehdessä...

Ei

snip

Mutta lähinnä minua nauratti tuo ylipainoisen ihmisen kommentti "aivottomasta" ruumiinpalvonnasta.

Ja kuitenkin tunnustat, että se salilla käynti on aika aivotonta ruumiinpalvontaa...

Ei, vaan se on kropan hyvinvoinnin ylläpitämistä. Ja kyllä hyvä kunto edesauttaa pääkopan toimintaa ja jaksamista. 

Olet ihan ensimmäinen ihminen, joka kertoo saavansa älyllisiä oivalluksia painoja nostellessa. Tässä olis nyt aihetta tieteelliselle artikkelille tai monelle! Otapa yhteyttä ... ainakin psykologian laitokseen lähiyliopistossasi. Odotetaan innolla tuloksia!

No, itse läskidenialistina taidat uskoa, että neroutesi nousee huippulukemiin istuessasi sohvalla TV:tä tapittaen ja sipsiä mussuttaen, röyhtäilyn ja pierujen säestämänä. Kun maha on kasvanut taas uudet 10cm, saat varmaan jonkun elämää suuremman älynväläyksen?

Tässäpä äly oikeen liekehtii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitäisi esitellä positiivisesti. Itse olen ylipainoinen, mutta toki tiedostan ylipainon vaarat eikä siihen missään nimessä pidä kannustaa

Ihanko oikeasti joku päättää ryhtyä lihavaksi, jos näkee, että lihavakin ihminen voi olla rakastettu?

Minusta tuo on upea kampanja ja erittäin tarpeellinen nykyisen läskirasismin vastapainoksi.

t Nainen, lihava, rakastettu ja täysin terve

Kerropa, mitä vittua on läskirasismi? Onko se rasva kalkkeuttanut jo aivosikin?

Lihavuus on säälittävää ja epäviehättävää. Miettikää minkälaiseksi homo sapiens evoluution kautta luotiin - pitkäraajainen, hoikka, maailman paras kestävyysjuoksija. Nyt, katsokaa meitä. Irvokkaat läskipallot lyllertävät menemään tuolla kadulla, lapaten suuhunsa mitä vaan mikä houkuttaa. Läskissä henkilöstä tiivistyy nykyajan huonot puolet - itsekontrollin puute, markkinavoimille antautuminen ja yltiöpäinen fyysinen hedonismi. Ihmisen irvikuvia.

Kirjoituksesi on läskirasismia.

... 74 kommentoi vielä sen verran, että tämä vallitseva "hate yourself into being skinny"-kulttuuri ja muu saa (etenkin Yhdysvalloissa) toki joskus aikaan jo vähän ylimitoitettuja vastareaktioita, joissa ihmiset painaa monta sataa kiloa ja silti terveydellinen puoli unohdetaan kokonaan ja kaikki mahdollinen nähdään syrjintänä. Mutta nämä vastareaktiot, vaikkakin ylimitoitettuja, ovat lieveilmiöitä jotka kertovat mielestäni nimenomaan siitä, miten syyllistävästi ja absurdisti yhteiskunta suhtautuu kaikkeen ihmisen painoon liittyvään.

 

Ei tietenkään pidä kannustaa epäterveellisiin elämäntapoihin tai ihannoida niitä, mutta ihan tällaista läskivihaa en oikein ymmärrä. Siis että mennään surutta henkilökohtaisuuksiin ja käytetään nöyryyttävää kieltä muka terveydestä huolehtimisen nimissä.

Toisen terveydestä voi huolehtia myös ystävällisesti ja lähimmäisenrakkaudella. Voi puhua suoraankin, mutta luultavasti lihava on jo hyvin tietoinen riskeistä. Päätös laihtumisesta ei muodostu nöyryyttämällä ja vihamielisillä kommenteilla. Siksi tuntuu, että läskivihalla on vain tarkoitus buustata omaa egoaan ja ajattelu on "hah, olet lihava, siksi olen sinua parempi ihminen".