Mitä vanhenemisen merkkejä huomasit ikävuosien 20-30 välissä?
En tarkoita että joku 27 v olisi ikäloppu ja toki vanheneminen mielletään vanhusten, aikaisintaan keski-ikäisten jutuksi. Kuitenkin 15-vuotiaalla ja 30-vuotiaalla on eroa, onhan siinä jo tuplasti elettykin.
Olen itse 23-vuotias enkä pysty enää valvomaan kuten ennen. Täysi-ikäistymisen tienoilla pärjäsin onnettomilla yöunilla. Monesti kävin koulussa ja töissä, valvoin koko yön, seuraavana päivänä taas koulua ja töitä. Tottakai väsytti, mutta tuollainen valvominen oli mahdollista.
Nykyään jo yhden yön heikot yöunet vaikeuttavat elämää huomattavasti. Tulee fyysisesti todella huono olo eikä ajatus kulje lainkaan. Jos valvoisin yön, todennäköisesti seuraava päivä menisi seinää tuijottaessa.
Liikunnan määräni ei ole muuttunut mihinkään ja olen alkanut syömään terveellisemmin, mutta silti koen olevani huonommassa kunnossa kuin muutama vuosi sitten.
Kommentit (49)
Nykyään tietää mistä tykkää ja mitä haluaa, osaa pitää kiinni oikeuksistansa!
Mutta erillis heittona nykyteinit käyttää vittu sanaa joka lauseessa kun on kaveriporukassa, itse en esimerkiksi tykkää musiikista jossa on joka toinen sana kiroilua.... ei vaan uppoo!
Järkyttävä lihominen! Ennen ei tarvinut tehdä mitään ja söin mitä halusin ja olin alipainoinen. Nyt 28-vuotiaana painan 58 kg (165 cm) enkä saa painoa enää laskemaan en sitten millään. Maha näyttää siltä että olisin raskaana ja kaikki vaatteet puristaa ikävästi ja joudun koko ajan imemään mahaa sisään. En usko enää koskaan pääseväni eroon tästä mahamakkarasta :( hyvästi nuoruus ja hoikkuus!
Olen nyt 26 ja katsoessa kuvia vielä parin vuoden takaa, huomaa kasvoissani jotain lapsekasta, nyt koen olevani aikuisemman naisen näköinen.
Myös jotain juonteita alkaa pikku hiljaa muodostua kasvoihin, lähinnä otsaan.
Viimeisen vuoden aikana näköni on huonontunut. Olen tosin varma että se liittyy jatkuvaan ruudun tuijottamiseen.
En kestä enää alkoholia kuten ennen ja yli kolme lasia viiniä tarkoittaa karseaa krapulaa seuraaviksi päiviksi.
Olen saavuttanut tasaisen painon ja kunnon. Nuorempana kärsin syömishäiriöistä, paino vaihteli jatkuvasti ja olin koko ajan alipainoinen.
Itsetuntoni on parempi ja olen myös ulkonäkööni tyytyväisempi kuin koskaan.
Tiedostan kyllä että koko ajan tässä vanhetaan. Olenkin hiljaa mielessäni alkanut todella panostaa hyvään ravintoon, välttelen tietoisesti aurinkoa ja tupakkaa ja pidän itsestäni parempaa huolta. Treenatessa mietin että minulla alkaa olla viimeiset mahdollisuudet olla elämäni huippukunnossa.
Sieraimet ja korvakäytävät ja nenänpää tuntuvat isommilta, niin kuin rusto olisi jotenkin pehmentynyt. Ennen sieraimet olivat pyöreät, nykyään soikeat.
Posket jotenkin lerpahtaneet, tunnen ne koko ajan. Ikenet vetäytyneet vaikka olen aina harjannut extra soft -harjalla.
Ilmejuonteita, naururyppyjä tai otsakurttuja mulla taas ei ole ollenkaan, koska olen aika ilmeetön enkä paljon hymyile. Ja iho on niin öljyisen rasvainen. Tässä kohtaa kai alkaa vähitellen näkyä se rasvaisen ihon etu millä lääkäri mua teininä lohdutti... Olen 29-vuotias.
20-38 -vuotiaana en huomannut mitään muutoksia. Sitten ilmestyivät ensimmäiset harmaat hiukset. Unen ja levon tarve on lisääntynyt rasituksen jälkeen, ja ruoan/energian tarve on vähentynyt. Sokerin sieto on vähentynyt myös. Nyt 42-vuotiaana kasvoissani ei ole vieläkään ryppyjä, mikä on kummallista, koska tupakoin ja minulla on jatkuva stressi. Minua luullaan noin kolmekymppiseksi (vielä muutama vuosi sitten kysyttiin jatkuvasti papereita). Mutta eiköhän sitä rupsahda ihan kokonaan muutamassa vuodessa ja alkaa näyttää ikäiseltään.
Ikävuodet 20 - 30 eivät mielestäni tehneet muuta kuin, että vähäsen joissain asioissa viisastuin. Multa on kysytty paperit monessa paikassa vielä 35 -vuotiaana ja syödä olen voinut, mitä haluan tähän päivään asti ilman että lihon. Muutokset ihossa ja kropassa ajoitan siihen, että täytin 45. Silloin ilmestyivät silmäpussit ja naama alkoi roikkua. Tosin itselläni on ollut Sibeliukset jo teini-ikäisenä. Rasvainen iho tekee sen, että ryppyjä on vähän, mutta sitä komeampia ovat allit ja kaulaheltta. Kaikesta huolimatta en haluaisi olla parikymppinen enkä edes näyttää siltä. Elämä oli jotenkin hankalampaa ja olin niin juukelin epävarma.
Miehenä huomaa helpoiten oman hiustenlähdön, tasaisen varmasti lähtenyt ohimoilta tukka ja ohentunut päälaelta niin että näkyy jo läpi kun pidän lyhyenä.
Kerran 5v tyttö sanoi että mun hiukset näyttää kolmiolta ja oikeassahan hän oli, kun ohimolta lähtee hiukset niin hiuslinjasta tulee kolmio.
Juonteet alkoivat näkyä noin 27-vuotiaana. Lisäksi iho muuttui väsyneen näköiseksi. Myös paino alkoi pikkuhiljaa kohota. Nyt olen normaalipainoinen (172 cm 65 kg), mutta ikävä on aikoja, jolloin painoin 58 kg ja näytin hoikalta. Nyt ikää 34 v.
Iho on kuivempi. Joskus 28-vuotiaana huomasin, että silmien alla lapsesta asti olleet "juonteet" ovat syventyneet, ja jos rypistän otsaa, siihen jää hetkeksi juonteet. En tiedä liittyykö tämä ikään, mutta nykyään jos olen oikeasti nälkäinen, en enää himoitse mitään makeaa vaan jotain suolaista, josta lähtee oikeasti nälkä.