Saako Suomessa olla introvertti?
Tästähän on ollut keskustelua esim. työelämän kannalta katsottuna. Usein sosiaalisuutta vaaditaan työpaikkailmoituksissa sellaisiinkin työtehtäviin, missä ominaisuus ei ole välttämätön.
Suomalaista - yleistettynä - ei saa muutettua puheliaaksi, iloiseksi ja aurinkoiseksi "etelän ilopilleriksi" , vai onnistuuko?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Suomi yrittää olla Amerikka, mutta epäonnistuu pahasti. Emme yksinkertaisesti ole amerikkalaisia, vaan kaamoksen keskellä eleleviä metsäläisiä!
Tämä on niin totta! Miksi hiljaisuus, vaatimattomuus ja nöyryys on nykyisin niin vastenmielisiä ominaisuuksia? Minkä hiton takia amerikkalainen kulttuuri on parempi kuin esim. japanilainen jossa toista kunnioitetaan eikä hölistä suuna päänä omista saavutuksistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi yrittää olla Amerikka, mutta epäonnistuu pahasti. Emme yksinkertaisesti ole amerikkalaisia, vaan kaamoksen keskellä eleleviä metsäläisiä!
Tämä on niin totta! Miksi hiljaisuus, vaatimattomuus ja nöyryys on nykyisin niin vastenmielisiä ominaisuuksia? Minkä hiton takia amerikkalainen kulttuuri on parempi kuin esim. japanilainen jossa toista kunnioitetaan eikä hölistä suuna päänä omista saavutuksistaan?
Kaukoidän ihmiset ovat hiljaisen kohteliaita. Ihailtava piirre sikäläisessä kulttuurissa.
Suomalainen on juro. Joku on introvertti, joku vähän ulospäinsuuntautuneempi, joku toinen ujo jne.
Joka tapauksessa juro ja hymytön. Poikkeuksia lukuun ottamatta.
Tämä! Minä olen introvertti. Olen aina ollut työelämässä ja opiskelutkin menivät hyvin. Minulla on normaalit käytöstavat ja tulen ihmisten kanssa toimeen ja jutustelenkin paljon.
Introvertti luonteeni paljastuu kuitenkin pintaa syvemmältä. Vapaa-aikani vietän mielläni kotona. Harrastan juoksua ja ratsastusta, mutta hevostelutkin teen yksin maastossa hevosen kanssa. En tykkää tupata elämääni ja varsinkaan vapaa-aikaani täyteen ohjattua ja kellotettua toimintaa, vaan teen itse.
Ystäviä ei ole paljon, mutta ystäviä on ja he ovat olleet elämässäni kauan. He tietävät, että en ole aina lähdössä rientoihin mukaan, mutta pidämme silti yhteyttä ja tapaamme säännöllisesti harvakseltaan.
Olen myös onnellinen ilman miestä. Seurustelusuhteeni ovat kaatuneet siihen, että minä en jaksa vääntää yhtään mitään turhaa. Koti pysyy siistinä, raha-asiat kunnossa ja vapaa-ajan saa käyttää kuten parhaakseni näen, kun ei tarvitse huolehtia toisen aikuisen ihmisen asioista. Väsyn ja ahdistun riitelystä yms niin paljon, että koen parisuhteen tuomat haitat suurempana kuin hyödyt.