Mikä vaivaa ihmistä, joka puhuu vain, kun kysytään jotain?
Olen toisaalta jo vuosien myötä tottunut, että tuollaista se on. Mutta silti tuo kysymys nousee aina pintaan. Mikä vaivaa ihmistä, joka ei juttele oma-aloitteisesti, joka ei ikinä laajenna tai jatka keskustelua, joka vastaa vain siihen mitä kysytään ja joka puhuu vain silloin, kun häneltä kysytään jotain?
Eikä ole sellainen vain minun seurassani, vaan muut sanovat samaa. Ja mitä häntä näen muiden seurassa, niin sellaista se on. Niin kauan voidaan jutella, kun minä keksin kysyttävää. Kun minulta jossain vaiheessa lopulta väkisinkin kysymykset loppuvat, niin se on sitten siinä. Sama tekstiviesteissä. Jos kerron jotain, niin ei vastaa mitään. Jos kysyn jotain, niin siihen vastaa vastauksen yhdellä sanalla.
Mikä tuota vaivaa?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa, kun aina pitää olla jotain sanottavaa? Sen suun ei ole pakko jauhaa tyhjää jatkuvasti.
Juu selvää on, että kaveri ei ole niin kova jauhamaan. On sillä tähän kolmeen vuoteen ollut kerran asiaa. Silloin sen maailma romahti ja se vihjaisi siitä oma-aloitteisesti yhdellä lauseella.
Edelleen - mikä vaivaa ihmistä, joka puhuu vain, kun häneltä kysytään jotain?
Ap
Puhe oli sinusta. Älä jauha tyhjää ihmiselle, joka ei selvästi ole kiinnostunut tyhjänjauhamisesta. Sulje se suusi edes kerran elämässäsi.
Kyllä me paljon hiljaakin ollaan, kun tavataan. Minäkin tykkään mietiskelytauoista. Eikä minua hiljaisuus haittaa. Kiitos huomioistasi!
Ap
Itseäni ainakin vaivaa estynyt persoonallisuus, eristäytyvä persoonallisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. En oikein vaan osaa keskustella ihmisten kanssa, en keksi mitään sanottavaa eivätkä muiden puheet/arjen kuulumiset/small talk kauheasti kiinnostakaan. Olen aina vaivaantunut ja ahdistunut kun joku ei-läheinen yrittää jutella. Niiden parin läheisen ihmisenkin kanssa on vaikeaa. Vihaan tätä itsekin ja haluaisin muuttua, mutta ei se niin helppoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Siis voi jee. Näyttää että olen kaikki mahdolliset vaihtoehdot käynyt mielessäni läpi: sosiaalinen fobia, Asperger, normaali tai sosiaalisesti taitamaton. Mitään noista en ole voinut myöskään sulkea pois.
Kuten joku sanoi, niin sääliksi käy ja olen murheissani, kun ihminen haluaisi, että olisi kavereita, mutta ei pysty pitämään ihmissuhteita yllä. Meidänkin välinen ihmissuhde on hyvin yksipuolinen. Me nyt vain olemme tekemisissä keskenämme joka tapauksessa monen kautta, joten olen pyrkinyt siihen, että saman tien sitten tulisimme mahdollisimman hyvin toimeen keskenämme.
Ap
Oletko miettinyt, että syy voi olla myös sinussa. Esim. sinusta tulee heti ensimmäisestä viestistä sellainen kuva, että olet jotenkin ajatuskyvytön juoruämmä, kun teet tällaisen aloituksen tänne. Nämä ominaisuudet todennäköisesti korostuvat vain elävässä elämässä. Ihminen, joka jauhaa paskaa yhdestä ihmisestä toisesta tämän selän takana tekee samaa kaikille. Ehkä tämä henkilö on vain huomannut sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua vaivaa, kun aina pitää olla jotain sanottavaa? Sen suun ei ole pakko jauhaa tyhjää jatkuvasti.
Juu selvää on, että kaveri ei ole niin kova jauhamaan. On sillä tähän kolmeen vuoteen ollut kerran asiaa. Silloin sen maailma romahti ja se vihjaisi siitä oma-aloitteisesti yhdellä lauseella.
Edelleen - mikä vaivaa ihmistä, joka puhuu vain, kun häneltä kysytään jotain?
Ap
Puhe oli sinusta. Älä jauha tyhjää ihmiselle, joka ei selvästi ole kiinnostunut tyhjänjauhamisesta. Sulje se suusi edes kerran elämässäsi.
Kyllä me paljon hiljaakin ollaan, kun tavataan. Minäkin tykkään mietiskelytauoista. Eikä minua hiljaisuus haittaa. Kiitos huomioistasi!
Ap
Niinhän ekstrovertit aina kuvittelevat, että tykkäävät mietiskelytauoista. Outo kollektiivinen luonnevika.
Vierailija kirjoitti:
No, minä olin koulukiusattu. Opin jo aikaisin, etten kuulu porukkaan. Nykyisin pelkkä itseni esittely saa kädet hikoamaan ja sydämen tykyttämään. Ei ole kauheasti intoa tai kiinnostusta jutella, eipä ole toisaalta mitään sanottavaakaan. Pidän asiani omana tietonani. Onko muuta kysyttävää sulla?
No jos haluat vastata, niin mielelläni kysyisin, että kaipaatko muita ihmisiä ympärillesi? Että saisit sellaisen ihmissuhteen, jossa pystyisit luottamaan niin paljon, että pystyisit puhumaan?
Ap
Yllättävän paljon ap yhtäkkiä tietääkin tästä tyypistä, joka ei vaan puhu. Aika jännää.
Vierailija kirjoitti:
Se on introvertti, ei sen kummempaa.
Höpöhöpö, introverttius ei ole sama kuin epäsosiaalinen tai tuppisuu.
t. Introvertti
Vierailija kirjoitti:
Se on introvertti, ei sen kummempaa.
On kyllä introvertti. Mutta ei onnellinen sellainen. Siinä se murhe onkin, kun osaisin kyllä olla onnellinen hänen puolestaan, jos hän olisi sitä omassa olemuksessaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis voi jee. Näyttää että olen kaikki mahdolliset vaihtoehdot käynyt mielessäni läpi: sosiaalinen fobia, Asperger, normaali tai sosiaalisesti taitamaton. Mitään noista en ole voinut myöskään sulkea pois.
Kuten joku sanoi, niin sääliksi käy ja olen murheissani, kun ihminen haluaisi, että olisi kavereita, mutta ei pysty pitämään ihmissuhteita yllä. Meidänkin välinen ihmissuhde on hyvin yksipuolinen. Me nyt vain olemme tekemisissä keskenämme joka tapauksessa monen kautta, joten olen pyrkinyt siihen, että saman tien sitten tulisimme mahdollisimman hyvin toimeen keskenämme.
Ap
Oletko miettinyt, että syy voi olla myös sinussa. Esim. sinusta tulee heti ensimmäisestä viestistä sellainen kuva, että olet jotenkin ajatuskyvytön juoruämmä, kun teet tällaisen aloituksen tänne. Nämä ominaisuudet todennäköisesti korostuvat vain elävässä elämässä. Ihminen, joka jauhaa paskaa yhdestä ihmisestä toisesta tämän selän takana tekee samaa kaikille. Ehkä tämä henkilö on vain huomannut sen.
Ihan samanlainen kuva tuli minullekin. Miettii jo diagnoosiakin, miksi? Mitä oikein teet sillä tiedoll, ap? Käytät sitä kun keksit puheenaiheita muiden juoruilijoiden kanssa? Pääset pätemään sillä, että "tunnet" kaikkien asiat töissä?955
Vierailija kirjoitti:
Siis voi jee. Näyttää että olen kaikki mahdolliset vaihtoehdot käynyt mielessäni läpi: sosiaalinen fobia, Asperger, normaali tai sosiaalisesti taitamaton. Mitään noista en ole voinut myöskään sulkea pois.
Kuten joku sanoi, niin sääliksi käy ja olen murheissani, kun ihminen haluaisi, että olisi kavereita, mutta ei pysty pitämään ihmissuhteita yllä. Meidänkin välinen ihmissuhde on hyvin yksipuolinen. Me nyt vain olemme tekemisissä keskenämme joka tapauksessa monen kautta, joten olen pyrkinyt siihen, että saman tien sitten tulisimme mahdollisimman hyvin toimeen keskenämme.
Ap
Kokeilehan ilmastointiteippiä suusi päällä.
Mulla on vähän samaa. En uskalla tuoda omia mielipiteitäni kovinkaan julki, koska veljeni kiusasi koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Lyttäsi kaikki sanomiseni ja oli kaikella tavalla inhottava.
Aina puhutaan vain vanhempien vaikutuksesta, mutta kyllä niillä sisaruksillakin on vaikutusta.
Tykkäisin ottaa osaa keskusteluun enemmänkin kuin vain kysyttäessä, mutta en vain uskalla. Ikääkin jo 30, mutta niin vaan ne lapsuuden jutut vaikuttaa läpi elämän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin kyllä tyypin heti, sellaisia on ollut meilläkin sekä kotona kylässä että työpaikan kahvihuoneessa. Minusta kyllä välillä tuntuu, että joku tunne-elämän häiriö on kyseessä. Niukkuusongelma. Ei halua antaa itsestään mitään. Antaa toisen tehdä työt. Kiva istua ja kuunnella.
Kerro mitä sinä haluaisit saada minusta? 14
Haluaisin tutustua sinuun. Olet kiehtova ihminen.
Ilman muuta olen etsinyt vikaa myös minusta. Välillä taidan kuvitella olevani hänelle jokin taivaan lahja vain siksi, että olen ainoa ihminen, joka kyselee hänen kuulumisiaan. Mutta oikeasti en ole hänen tyyppiään. Hän vain tyytyy minun kaveruuteen, kun ei muitakaan ole.
Ap
Mua vaivaa ujous tai se etten jaksa keskustella. Tai en keksi mitään sanottavaa, kun seurue on sellainen ettei ole puhuttavaa. Tuttujen kanssa olen puhelias, kunnes väsyn seurusteluun 😁 auttoko?
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ainakin vaivaa estynyt persoonallisuus, eristäytyvä persoonallisuus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. En oikein vaan osaa keskustella ihmisten kanssa, en keksi mitään sanottavaa eivätkä muiden puheet/arjen kuulumiset/small talk kauheasti kiinnostakaan. Olen aina vaivaantunut ja ahdistunut kun joku ei-läheinen yrittää jutella. Niiden parin läheisen ihmisenkin kanssa on vaikeaa. Vihaan tätä itsekin ja haluaisin muuttua, mutta ei se niin helppoa ole.
Ei ole helppoa. Se on tullut jo selväksi. Jotenkin ajattelen, että tuollaiset nimet vaivalle auttaisivat käsittelemään asiaa. Tietysti ne auttaisivat minua ymmärtämään. Mutta ennen kaikkea hänelle itselle tekisi hyvää ymmärtää, että siihen on selkeä syy miksi elämä on niin vaikeaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta olen etsinyt vikaa myös minusta. Välillä taidan kuvitella olevani hänelle jokin taivaan lahja vain siksi, että olen ainoa ihminen, joka kyselee hänen kuulumisiaan. Mutta oikeasti en ole hänen tyyppiään. Hän vain tyytyy minun kaveruuteen, kun ei muitakaan ole.
Ap
Se on varmaan tyytyväinen kun muut eivät kysele...
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän paljon ap yhtäkkiä tietääkin tästä tyypistä, joka ei vaan puhu. Aika jännää.
Vastaa se kysymyksiin. Ja me ollaan oltu aika paljon tekemisissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin kyllä tyypin heti, sellaisia on ollut meilläkin sekä kotona kylässä että työpaikan kahvihuoneessa. Minusta kyllä välillä tuntuu, että joku tunne-elämän häiriö on kyseessä. Niukkuusongelma. Ei halua antaa itsestään mitään. Antaa toisen tehdä työt. Kiva istua ja kuunnella.
Tyypillinen itsekeskeinen ja empatiakyvytön ekstrovertti. "Kun minä nyt pyytämättä ja puoliväkisin tuputin sinulle tämän puolen tunnin monologin omista asioistani, niin sinä olet minulle velkaa!"
Rasittava ihmistyyppi.
Äitiään en tunne, mutta hän on antanut ymmärtää, että äitinsä on sellainen, joka pitää paljon melua itsestään.
Ap