Aloiteellisuuden hyödyt NAISEN näkökulmasta

Vierailija kirjoitti:

Miehet hoi, kertokaa nyt, onko teillä joku teoria tuosta: miksi osa naisista saa osakseen "varma pillu" -kohtelua ja toiset päätyvät treffeille, jos kumpikin tekee aloitteen? Teorioita? Kokemuksia? 

Naisetkin saavat toki vastata, mutta miehet tietävät omat motiivinsa, jotka voi anonyymisti tunnustaa jos haluaa. 

Johtuisiko ihan siitä, että aloitteen tekijä on varmaan jotenkin kiinnostunut. Ei tuo "varma pillu" paljonkaan eroa siitä miten naiset kohtelee miehiä. Jos miehenä aloitat keskustelun naisen kanssa, oletus on, että haluat panna. Ihan sama haetko tanssimaan vai jutteletko vieruskaverin kanssa tiskillä, sinuun suhtaudutaan vonkaajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä puolia ovat mm. se, että itsellä on tunne, että ei ole saalistettu, vaan tasa-arvoinen toisen kanssa. Korostuu baariympäristössä.

Jos mies tekee aloitteen naiselle => nainen on saalistettu, mutta jos nainen tekee aloitteen miehelle niin mies ei ole saalistettu?

Näistä kommenteista paistaa kilometrin päähän, että ovat miesten kirjoittamia. Sen saa tunnustaa ihan suoraan, ei tarvitse esiintyä naisena.

t. Nainen joka ei edelleenkään tee aloitteita miehille koska on mieluummin saalistettu kuin säälittävä tyrkky

Mies ei kuitenkaan ole säälittävä tyrkky 50 pakkien jälkeen...

Eihän se nainen näe, kuinka montaa naista mies on yrittänyt aikaisempina iltoina. Jos taas mies yrittää 50:ttä naista samana iltana niin hän ON säälittävä tyrkky. Itse en muista tavallisena baari-iltana edes nähneeni yli viittä mahdollisesti ainakin hieman kiinnostavaa miestä, joten jos joku näkee 50 niin hänelle kelpaa kyllä lähes kuka vaan. Tosin, myönnän, baarissa näkee paljon enemmän kauniita naisia kuin hyvännäköisiä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt *aina* aloitteita, olen nyt 40+ -vuotias. Tässä huomaamiani hyviä puolia:

- Saan itse valita seurani.

- Miehet ovat olleet miellyttävämpiä kuin minua lähestyneet (ujot ovat monesti myös empaattisempia oman kokemuksen mukaan).

- Miehet ovat yleensä otettuja huomiosta ja lähtökohtaisesti suhtautuvat positiivisesti, vaikka tulisikin pakit.

- Oma nahka paksuuntuu, koska pakkeja tulee. Suhde deittailuun on itselläni aika rento, koska tiedän, miten sattumanvaraista onnenkauppaa oikeanlaisen ihmisen lähestyminen on (puolin toisin).

Muita etuja, varmaankaan en ole ainoa laatuani? Omassa kaveripiirissäni tämä on kyllä harvinaisempaa näin päin.

Olen aina saanut itse valita seurani, vaikken olisikaan aloitteellinen. En todellakaan koe olevani velvollinen viettämään seuraa miesten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua. Ne, joita minun seurani ei kiinnosta, eivät puolestaan sitä tarjoa vaikka tekisinkin aloitteen.

En itse pidä miehistä, jotka ovat ujoja tai epäaloitteellisia, joten en joka tapauksessa lähestyisi heitä.

Ja lopuksi: en näe aloitetta jonakin mustavalkoisena asiana, jonka jompikumpi tekisi yksipuolisesti vaan onnistuneessa tapauksessa siihen tarvitaan molempia. Ensin syntyy katsekontakti ja viriää sanaton viestintä ja sen jälkeen on ihan sama, kumpi konkreettisesti tulee toisen luo ja aloittaa juttelun. En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei jo valmiiksi katsele minua "sillä silmällä" ja jos mies katselee minua sillä silmällä niin yleensä hän kyllä tulee myös jutulle.

Tuota, missä kohtaa sanoin, että asia olisi mustavalkoinen? Aloite = minun mielestäni se, että menee juttelemaan. Totta kai toisen pitää reagoida oikein, jotta homma jatkuisi, siitä en vain puhunut mitään vain sen ensimmäisen kontaktin ottamisesta. 

En ole mitenkään moittinut epäaloitteellisia naisia, ei ole minulta pois että meitä on erilaisia. :) Toin vain esille niitä hyviä puolia sen ensimmäisen kontaktin ottamisessa. 

ap

Kertaatko vielä mitä ne hyvät puolet olivat. Otetaan esimerkiksi baaritilanne:

- Jos baarissa ei ole yhtään kiinnostavaa miestä (pienessä paikassa erittäin todennäköinen skenaario jos siellä käy vain tunnin-pari kavereiden kanssa), niin ei niitä ilmesty vaikka olisin kuinka aloitteellinen.

- Jos baarissa on kiinnostavalta vaikuttava mies, mutta hän ei koe minua lainkaan kiinnostavaksi, ei aloite muuta asiaa suuntaan eikä toiseen

- Jos baarissa on kiinnostava mies, joka kokee minut kiinnostavaksi, on ihan sama kumpi tekee aloitteen ja se aloite alkaa siitä katsekontaktista, jolla kiinnostus puolin ja toisin viestitään

- Jos baarissa on mies, jonka mielestä minä olen kiinnostava, mutta hän ei kiinnosta minua, oma aloitteellisuus ei tietenkään tarjoa mitään hyviä puolia, koska enhän minä häntä lähestyisi.

Eli mitä oikeasti voittaisin aloitteellisuudella?

Pakkien saaminen on psyykkisesti raskasta,tämä ei tullut mieleen.Sitten naiset ihmettelevät miksei työkaveri-mies tee aloitetta.

Kuormasta ei kannata syödä.

Vierailija kirjoitti:

Näin miesnäkökulmasta katsottuna naisen aloitteellisuus kyllä saattaa hyvinkin kannattaa. Teen myös itse paljon aloitteita, mutta välillä käy niin että joku, joka ei ensisilmäyksellä kiinnosta niin paljon, tuleekin itse jutulle ja paljastuu todelliseksi helmeksi. 

Samoin jos vaikka pöydässä istuu kolme tuntematonta naista, joista jokainen yksinään olisi kiinnostava niin usein mies tekee aloitteen sille mielestään kauneimmalle (koska ei vielä tiedä näistä naisista mitään muuta kuin ulkonäön). Jos jompikumpi näistä kahdesta muusta avaa pelin ensin niin tilanne on ihan toinen.

Ja tietysti jos realiteetit on ne, että ulkonäkö nyt vain ei ole se vahvin valttikortti omassa kädessä niin on suorastaan tyhmää jäädä seinäruusuksi kun nätimmät viedään viereltä, koska sitten ei saa edes tilaisuutta näyttää muita puolia itsestään. 

Oman logiikkani mukaan naisen tuossa(kaan) tilanteessa nimenomaan ei kannata tehdä aloitetta juuri siksi, että kun mies on se joka tekee aloitteen niin naiselle paljastuu heti, että hän olisi halunnut sen porukan kauneimman. Ei yksikään nainen halua olla se kakkonen, joka huolitaan kun ei haluamaansa saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a, olen nuorempana pari kertaa tehnyt aloitteen ja aina sitä on pidetty merkkinä "varmasta pillusta" ja minua helppona. Enää en tee ja saan paljon tasokkaampaa ja vakavissaan olevaa seuraa :)

Miehen tekemä aloite ei tee miehestä yhtään enempää vakavissaan olevaa.Se voi tehdä aloitteita jokaiselle naiselle.

Voi toki, mutta tarkoitan että jos minä teen aloitteen niin puolen tunnin sisään alkaa vihjailu että koska sitä seksiä oikein saa. Jos mies tekee, niin pyytävät illan päätteeksi puhelinnumeron tai jatkoille. Eivät oleta automaattisesti saavansa.

Kuulostaa siltä että miehet eivät ole olleet erityisen kiinnostuneita sinusta. Joten suoraan asiaan jos vaikka kumminkin lohkeaisi, eikä väliä vaikka vaikuttavat törpöiltä, koska eivät sinua toiste halua nähdä kuitenkaan.

Tämä. Juuri tämän takia naisen ei kannata tehdä aloitteita, tässähän sen itsekin allekirjoitat.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehen näkökulmasta tuo on toki erittäin toivottavaa. Toiminnan harvinaislaatuisuuden takia tulee helposti mieleen, että onko naisella ns kaikki kotona, eli ehkä naisen kannattaa jollain lailla (en nyt äkkiseltään keksi, miten) pyrkiä suht pian todistamaan, että on tervejärkinen yms.

Miehen logiikkaa. "Jos teet kuten toivon, pidän sinua hulluna ja kohtelen sen mukaan kunnes todistat että ansaitset ihmisarvoista kohtelua. En itsekään tiedä miten sen todistat, mutta näin haluan sinun kuitenkin tekevän. Ja siihen asti että joku nainen saa tämän ihmeen aikaan, aion kiukutella netissä naisten aloitekyvyttömyydestä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt *aina* aloitteita, olen nyt 40+ -vuotias. Tässä huomaamiani hyviä puolia:

- Saan itse valita seurani.

- Miehet ovat olleet miellyttävämpiä kuin minua lähestyneet (ujot ovat monesti myös empaattisempia oman kokemuksen mukaan).

- Miehet ovat yleensä otettuja huomiosta ja lähtökohtaisesti suhtautuvat positiivisesti, vaikka tulisikin pakit.

- Oma nahka paksuuntuu, koska pakkeja tulee. Suhde deittailuun on itselläni aika rento, koska tiedän, miten sattumanvaraista onnenkauppaa oikeanlaisen ihmisen lähestyminen on (puolin toisin).

Muita etuja, varmaankaan en ole ainoa laatuani? Omassa kaveripiirissäni tämä on kyllä harvinaisempaa näin päin.

Olen aina saanut itse valita seurani, vaikken olisikaan aloitteellinen. En todellakaan koe olevani velvollinen viettämään seuraa miesten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua. Ne, joita minun seurani ei kiinnosta, eivät puolestaan sitä tarjoa vaikka tekisinkin aloitteen.

En itse pidä miehistä, jotka ovat ujoja tai epäaloitteellisia, joten en joka tapauksessa lähestyisi heitä.

Ja lopuksi: en näe aloitetta jonakin mustavalkoisena asiana, jonka jompikumpi tekisi yksipuolisesti vaan onnistuneessa tapauksessa siihen tarvitaan molempia. Ensin syntyy katsekontakti ja viriää sanaton viestintä ja sen jälkeen on ihan sama, kumpi konkreettisesti tulee toisen luo ja aloittaa juttelun. En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei jo valmiiksi katsele minua "sillä silmällä" ja jos mies katselee minua sillä silmällä niin yleensä hän kyllä tulee myös jutulle.

Ai sanaton viestintä? Josta naiset kuorossa huutavat että peruskohteliaisuus ei tarkoita naisen kiinnostusta...

Nojautuvatko peruskohteliaat naiset sinua kohti, katselevat tiiviisti kasvojasi, ehkä jopa hipaisevat käsivarttasi? He taitavat kuule olla kiinnostuneita sinusta!

Ihan oikeasti. Minkälainen puusilmä täytyy olla, ettei ymmärrä onko joku kohtelias vai siinä mielessä kiinnostunut?

Ne merkit ovat selviä vain naisten pään sisällä.Pitää kai ottaa mittanauha mukaan että tietää miltä etäisyydeltä hymyily on flirttiä ja miltä peruskohteliaisuutta.

Ovat ne selviä monelle miehellekin. Ja ne miehet eivät itke netissä, kun naiset eivät koskaan kiinnostu. Keskity sinä mittanauhoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miesnäkökulmasta katsottuna naisen aloitteellisuus kyllä saattaa hyvinkin kannattaa. Teen myös itse paljon aloitteita, mutta välillä käy niin että joku, joka ei ensisilmäyksellä kiinnosta niin paljon, tuleekin itse jutulle ja paljastuu todelliseksi helmeksi. 

Samoin jos vaikka pöydässä istuu kolme tuntematonta naista, joista jokainen yksinään olisi kiinnostava niin usein mies tekee aloitteen sille mielestään kauneimmalle (koska ei vielä tiedä näistä naisista mitään muuta kuin ulkonäön). Jos jompikumpi näistä kahdesta muusta avaa pelin ensin niin tilanne on ihan toinen.

Ja tietysti jos realiteetit on ne, että ulkonäkö nyt vain ei ole se vahvin valttikortti omassa kädessä niin on suorastaan tyhmää jäädä seinäruusuksi kun nätimmät viedään viereltä, koska sitten ei saa edes tilaisuutta näyttää muita puolia itsestään. 

Oman logiikkani mukaan naisen tuossa(kaan) tilanteessa nimenomaan ei kannata tehdä aloitetta juuri siksi, että kun mies on se joka tekee aloitteen niin naiselle paljastuu heti, että hän olisi halunnut sen porukan kauneimman. Ei yksikään nainen halua olla se kakkonen, joka huolitaan kun ei haluamaansa saanut.

Iso osa miehistä ei yritä kauneinta vaikka sen haluaisi,kun ei ole mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehen näkökulmasta tuo on toki erittäin toivottavaa. Toiminnan harvinaislaatuisuuden takia tulee helposti mieleen, että onko naisella ns kaikki kotona, eli ehkä naisen kannattaa jollain lailla (en nyt äkkiseltään keksi, miten) pyrkiä suht pian todistamaan, että on tervejärkinen yms.

Miehen logiikkaa. "Jos teet kuten toivon, pidän sinua hulluna ja kohtelen sen mukaan kunnes todistat että ansaitset ihmisarvoista kohtelua. En itsekään tiedä miten sen todistat, mutta näin haluan sinun kuitenkin tekevän. Ja siihen asti että joku nainen saa tämän ihmeen aikaan, aion kiukutella netissä naisten aloitekyvyttömyydestä."

Kieltämättä vähän hankala yhtälö. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt *aina* aloitteita, olen nyt 40+ -vuotias. Tässä huomaamiani hyviä puolia:

- Saan itse valita seurani.

- Miehet ovat olleet miellyttävämpiä kuin minua lähestyneet (ujot ovat monesti myös empaattisempia oman kokemuksen mukaan).

- Miehet ovat yleensä otettuja huomiosta ja lähtökohtaisesti suhtautuvat positiivisesti, vaikka tulisikin pakit.

- Oma nahka paksuuntuu, koska pakkeja tulee. Suhde deittailuun on itselläni aika rento, koska tiedän, miten sattumanvaraista onnenkauppaa oikeanlaisen ihmisen lähestyminen on (puolin toisin).

Muita etuja, varmaankaan en ole ainoa laatuani? Omassa kaveripiirissäni tämä on kyllä harvinaisempaa näin päin.

Olen aina saanut itse valita seurani, vaikken olisikaan aloitteellinen. En todellakaan koe olevani velvollinen viettämään seuraa miesten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua. Ne, joita minun seurani ei kiinnosta, eivät puolestaan sitä tarjoa vaikka tekisinkin aloitteen.

En itse pidä miehistä, jotka ovat ujoja tai epäaloitteellisia, joten en joka tapauksessa lähestyisi heitä.

Ja lopuksi: en näe aloitetta jonakin mustavalkoisena asiana, jonka jompikumpi tekisi yksipuolisesti vaan onnistuneessa tapauksessa siihen tarvitaan molempia. Ensin syntyy katsekontakti ja viriää sanaton viestintä ja sen jälkeen on ihan sama, kumpi konkreettisesti tulee toisen luo ja aloittaa juttelun. En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei jo valmiiksi katsele minua "sillä silmällä" ja jos mies katselee minua sillä silmällä niin yleensä hän kyllä tulee myös jutulle.

Ai sanaton viestintä? Josta naiset kuorossa huutavat että peruskohteliaisuus ei tarkoita naisen kiinnostusta...

Nojautuvatko peruskohteliaat naiset sinua kohti, katselevat tiiviisti kasvojasi, ehkä jopa hipaisevat käsivarttasi? He taitavat kuule olla kiinnostuneita sinusta!

Ihan oikeasti. Minkälainen puusilmä täytyy olla, ettei ymmärrä onko joku kohtelias vai siinä mielessä kiinnostunut?

Ne merkit ovat selviä vain naisten pään sisällä.Pitää kai ottaa mittanauha mukaan että tietää miltä etäisyydeltä hymyily on flirttiä ja miltä peruskohteliaisuutta.

Ovat ne selviä monelle miehellekin. Ja ne miehet eivät itke netissä, kun naiset eivät koskaan kiinnostu. Keskity sinä mittanauhoihin.

Mutta harva nainen osaa lukea miehen merkkejä siitä, että naisen odotetaan tekevän aloite. Sitten vaan kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, kunnes kyllästytään odottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa a, olen nuorempana pari kertaa tehnyt aloitteen ja aina sitä on pidetty merkkinä "varmasta pillusta" ja minua helppona. Enää en tee ja saan paljon tasokkaampaa ja vakavissaan olevaa seuraa :)

Miehen tekemä aloite ei tee miehestä yhtään enempää vakavissaan olevaa.Se voi tehdä aloitteita jokaiselle naiselle.

Voi toki, mutta tarkoitan että jos minä teen aloitteen niin puolen tunnin sisään alkaa vihjailu että koska sitä seksiä oikein saa. Jos mies tekee, niin pyytävät illan päätteeksi puhelinnumeron tai jatkoille. Eivät oleta automaattisesti saavansa.

Kuulostaa siltä että miehet eivät ole olleet erityisen kiinnostuneita sinusta. Joten suoraan asiaan jos vaikka kumminkin lohkeaisi, eikä väliä vaikka vaikuttavat törpöiltä, koska eivät sinua toiste halua nähdä kuitenkaan.

Tämä. Juuri tämän takia naisen ei kannata tehdä aloitteita, tässähän sen itsekin allekirjoitat.

Miten niin ei kannata? Koska voi saada myös pakit? Aloitteellinen osapuoli toki ottaa sen riskin, että tulee torjutuksi joten siinä mielessä passiivinen odottelu on "turvallisempaa". Toisaalta passiivinen odottelu pienentää mahdollisuutta löytää juuri se itselleen paras kumppani.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miesnäkökulmasta katsottuna naisen aloitteellisuus kyllä saattaa hyvinkin kannattaa. Teen myös itse paljon aloitteita, mutta välillä käy niin että joku, joka ei ensisilmäyksellä kiinnosta niin paljon, tuleekin itse jutulle ja paljastuu todelliseksi helmeksi. 

Samoin jos vaikka pöydässä istuu kolme tuntematonta naista, joista jokainen yksinään olisi kiinnostava niin usein mies tekee aloitteen sille mielestään kauneimmalle (koska ei vielä tiedä näistä naisista mitään muuta kuin ulkonäön). Jos jompikumpi näistä kahdesta muusta avaa pelin ensin niin tilanne on ihan toinen.

Ja tietysti jos realiteetit on ne, että ulkonäkö nyt vain ei ole se vahvin valttikortti omassa kädessä niin on suorastaan tyhmää jäädä seinäruusuksi kun nätimmät viedään viereltä, koska sitten ei saa edes tilaisuutta näyttää muita puolia itsestään. 

Oman logiikkani mukaan naisen tuossa(kaan) tilanteessa nimenomaan ei kannata tehdä aloitetta juuri siksi, että kun mies on se joka tekee aloitteen niin naiselle paljastuu heti, että hän olisi halunnut sen porukan kauneimman. Ei yksikään nainen halua olla se kakkonen, joka huolitaan kun ei haluamaansa saanut.

Mies valitsee kauneimmain jos on pakko valita pelkästään ulkonäön perusteella. Tietysti. Minusta on hieman erikoista että haluat välttämättä ihan itse yksinkertaistaa itsesi pelkäksi ulkokuoreksi, "toiseksi näteimmäksi naamaksi" - eikö sinulla ole omasta mielestäsikään mitään muuta annettavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt *aina* aloitteita, olen nyt 40+ -vuotias. Tässä huomaamiani hyviä puolia:

- Saan itse valita seurani.

- Miehet ovat olleet miellyttävämpiä kuin minua lähestyneet (ujot ovat monesti myös empaattisempia oman kokemuksen mukaan).

- Miehet ovat yleensä otettuja huomiosta ja lähtökohtaisesti suhtautuvat positiivisesti, vaikka tulisikin pakit.

- Oma nahka paksuuntuu, koska pakkeja tulee. Suhde deittailuun on itselläni aika rento, koska tiedän, miten sattumanvaraista onnenkauppaa oikeanlaisen ihmisen lähestyminen on (puolin toisin).

Muita etuja, varmaankaan en ole ainoa laatuani? Omassa kaveripiirissäni tämä on kyllä harvinaisempaa näin päin.

Olen aina saanut itse valita seurani, vaikken olisikaan aloitteellinen. En todellakaan koe olevani velvollinen viettämään seuraa miesten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua. Ne, joita minun seurani ei kiinnosta, eivät puolestaan sitä tarjoa vaikka tekisinkin aloitteen.

En itse pidä miehistä, jotka ovat ujoja tai epäaloitteellisia, joten en joka tapauksessa lähestyisi heitä.

Ja lopuksi: en näe aloitetta jonakin mustavalkoisena asiana, jonka jompikumpi tekisi yksipuolisesti vaan onnistuneessa tapauksessa siihen tarvitaan molempia. Ensin syntyy katsekontakti ja viriää sanaton viestintä ja sen jälkeen on ihan sama, kumpi konkreettisesti tulee toisen luo ja aloittaa juttelun. En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei jo valmiiksi katsele minua "sillä silmällä" ja jos mies katselee minua sillä silmällä niin yleensä hän kyllä tulee myös jutulle.

Ai sanaton viestintä? Josta naiset kuorossa huutavat että peruskohteliaisuus ei tarkoita naisen kiinnostusta...

Nojautuvatko peruskohteliaat naiset sinua kohti, katselevat tiiviisti kasvojasi, ehkä jopa hipaisevat käsivarttasi? He taitavat kuule olla kiinnostuneita sinusta!

Ihan oikeasti. Minkälainen puusilmä täytyy olla, ettei ymmärrä onko joku kohtelias vai siinä mielessä kiinnostunut?

Ne merkit ovat selviä vain naisten pään sisällä.Pitää kai ottaa mittanauha mukaan että tietää miltä etäisyydeltä hymyily on flirttiä ja miltä peruskohteliaisuutta.

Ovat ne selviä monelle miehellekin. Ja ne miehet eivät itke netissä, kun naiset eivät koskaan kiinnostu. Keskity sinä mittanauhoihin.

Mutta harva nainen osaa lukea miehen merkkejä siitä, että naisen odotetaan tekevän aloite. Sitten vaan kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, kunnes kyllästytään odottamaan.

Jossain tutkittiin kiinnostuneiden miesten ja naisten kehonkielen tulkintoja.Miehiä osattiin tulkita oikein,mutta ihastuneen naisen sanattomia viestejä ei osannut nähdä kumpikaan sukupuoli.

En lukenut ketjua. Olen tehnyt joskus aloitteita ja kaikki ne jutut jotka alkoi mun aloitteesta ovat päättyneet miehen aloitteesta. En halua enää olla se joka otetaan joksikin aikaa, koska olin siinä. Nykyään jos mies mut haluaa, saa tehdä aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miesnäkökulmasta katsottuna naisen aloitteellisuus kyllä saattaa hyvinkin kannattaa. Teen myös itse paljon aloitteita, mutta välillä käy niin että joku, joka ei ensisilmäyksellä kiinnosta niin paljon, tuleekin itse jutulle ja paljastuu todelliseksi helmeksi. 

Samoin jos vaikka pöydässä istuu kolme tuntematonta naista, joista jokainen yksinään olisi kiinnostava niin usein mies tekee aloitteen sille mielestään kauneimmalle (koska ei vielä tiedä näistä naisista mitään muuta kuin ulkonäön). Jos jompikumpi näistä kahdesta muusta avaa pelin ensin niin tilanne on ihan toinen.

Ja tietysti jos realiteetit on ne, että ulkonäkö nyt vain ei ole se vahvin valttikortti omassa kädessä niin on suorastaan tyhmää jäädä seinäruusuksi kun nätimmät viedään viereltä, koska sitten ei saa edes tilaisuutta näyttää muita puolia itsestään. 

Oman logiikkani mukaan naisen tuossa(kaan) tilanteessa nimenomaan ei kannata tehdä aloitetta juuri siksi, että kun mies on se joka tekee aloitteen niin naiselle paljastuu heti, että hän olisi halunnut sen porukan kauneimman. Ei yksikään nainen halua olla se kakkonen, joka huolitaan kun ei haluamaansa saanut.

Mies valitsee kauneimmain jos on pakko valita pelkästään ulkonäön perusteella. Tietysti. Minusta on hieman erikoista että haluat välttämättä ihan itse yksinkertaistaa itsesi pelkäksi ulkokuoreksi, "toiseksi näteimmäksi naamaksi" - eikö sinulla ole omasta mielestäsikään mitään muuta annettavaa?

Hyvä pointti!

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua. Olen tehnyt joskus aloitteita ja kaikki ne jutut jotka alkoi mun aloitteesta ovat päättyneet miehen aloitteesta. En halua enää olla se joka otetaan joksikin aikaa, koska olin siinä. Nykyään jos mies mut haluaa, saa tehdä aloitteen.

Mitä eroa tässä on siihen että miesten aloittamat suhteet loppuvat naisten lopettamina?

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua. Olen tehnyt joskus aloitteita ja kaikki ne jutut jotka alkoi mun aloitteesta ovat päättyneet miehen aloitteesta. En halua enää olla se joka otetaan joksikin aikaa, koska olin siinä. Nykyään jos mies mut haluaa, saa tehdä aloitteen.

Mulla on kokemusta siitä, että homma voi loppua ihan millä vain tavalla. Aloitteentekeminen ei ole vaikuttanut mihinkään suuntaan.

Veikkaan, että kaltaiseni, omaan ja toisten aktiivisuuteen luontevasti suhtautuvilla niitä kivoja kokemuksiakin on enemmän. Tai sitten minulla on vain hyvä maku. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ujo mies on paskaa myös aloitteen tekevälle naiselle. Mitä muuta uutta?

Luetun ymmärtäminen 6/5. 🤓👍👍

Kaverini valitti tinderissä tekemiensä aloitteiden lopputulemana olevan täällä mainittua vonkaamista ja itsestäänselvänä pitämistä. Ymmärrän miksi, kun hän näytti näiden miesten kuvia. Jos lähestyy niitä sliipatuimpia salimakeja tai paidattomia mallipoikia, voi olla että käytös on ylimielistä. 

Saattaa heissä olla kivojakin, en epäile, mutta kyllähän se pissa nousee helpommin pääähän jos tarjontaa on valtavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt *aina* aloitteita, olen nyt 40+ -vuotias. Tässä huomaamiani hyviä puolia:

- Saan itse valita seurani.

- Miehet ovat olleet miellyttävämpiä kuin minua lähestyneet (ujot ovat monesti myös empaattisempia oman kokemuksen mukaan).

- Miehet ovat yleensä otettuja huomiosta ja lähtökohtaisesti suhtautuvat positiivisesti, vaikka tulisikin pakit.

- Oma nahka paksuuntuu, koska pakkeja tulee. Suhde deittailuun on itselläni aika rento, koska tiedän, miten sattumanvaraista onnenkauppaa oikeanlaisen ihmisen lähestyminen on (puolin toisin).

Muita etuja, varmaankaan en ole ainoa laatuani? Omassa kaveripiirissäni tämä on kyllä harvinaisempaa näin päin.

Olen aina saanut itse valita seurani, vaikken olisikaan aloitteellinen. En todellakaan koe olevani velvollinen viettämään seuraa miesten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua. Ne, joita minun seurani ei kiinnosta, eivät puolestaan sitä tarjoa vaikka tekisinkin aloitteen.

En itse pidä miehistä, jotka ovat ujoja tai epäaloitteellisia, joten en joka tapauksessa lähestyisi heitä.

Ja lopuksi: en näe aloitetta jonakin mustavalkoisena asiana, jonka jompikumpi tekisi yksipuolisesti vaan onnistuneessa tapauksessa siihen tarvitaan molempia. Ensin syntyy katsekontakti ja viriää sanaton viestintä ja sen jälkeen on ihan sama, kumpi konkreettisesti tulee toisen luo ja aloittaa juttelun. En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei jo valmiiksi katsele minua "sillä silmällä" ja jos mies katselee minua sillä silmällä niin yleensä hän kyllä tulee myös jutulle.

Ai sanaton viestintä? Josta naiset kuorossa huutavat että peruskohteliaisuus ei tarkoita naisen kiinnostusta...

Nojautuvatko peruskohteliaat naiset sinua kohti, katselevat tiiviisti kasvojasi, ehkä jopa hipaisevat käsivarttasi? He taitavat kuule olla kiinnostuneita sinusta!

Ihan oikeasti. Minkälainen puusilmä täytyy olla, ettei ymmärrä onko joku kohtelias vai siinä mielessä kiinnostunut?

Ne merkit ovat selviä vain naisten pään sisällä.Pitää kai ottaa mittanauha mukaan että tietää miltä etäisyydeltä hymyily on flirttiä ja miltä peruskohteliaisuutta.

Ovat ne selviä monelle miehellekin. Ja ne miehet eivät itke netissä, kun naiset eivät koskaan kiinnostu. Keskity sinä mittanauhoihin.

Mutta harva nainen osaa lukea miehen merkkejä siitä, että naisen odotetaan tekevän aloite. Sitten vaan kierretään kuin kissa kuumaa puuroa, kunnes kyllästytään odottamaan.

Jossain tutkittiin kiinnostuneiden miesten ja naisten kehonkielen tulkintoja.Miehiä osattiin tulkita oikein,mutta ihastuneen naisen sanattomia viestejä ei osannut nähdä kumpikaan sukupuoli.

No miksi sitten täälläkin naisten tarvitsee valittaa, kun on tullut heti jätetyksi, kun on miehelle aloitteen mennyt tekemään. Ei ole kovin hyvin osattu miestä lukea.