Aloiteellisuuden hyödyt NAISEN näkökulmasta

Vierailija kirjoitti:

Boldauksella vastaukset

Kertaatko vielä mitä ne hyvät puolet olivat. Otetaan esimerkiksi baaritilanne:

- Jos baarissa ei ole yhtään kiinnostavaa miestä (pienessä paikassa erittäin todennäköinen skenaario jos siellä käy vain tunnin-pari kavereiden kanssa), niin ei niitä ilmesty vaikka olisin kuinka aloitteellinen. Tähän ei ole ratkaisua, mutta miksi kysyt minulta? En ole väittänyt, että miehiä tulee ovista ja ikkunoista. :D

- Jos baarissa on kiinnostavalta vaikuttava mies, mutta hän ei koe minua lainkaan kiinnostavaksi, ei aloite muuta asiaa suuntaan eikä toiseen. Ei niin, mutta jos mies on kiinnostunut mutta ei esim. rohkene tehdä aloitetta, sitten tekemäni aloite on ratkaiseva. Kun tapasin tulevan aviomieheni, hän ei ollut edes huomannut minua, koska istui siten että ei olisi nähnyt minua ilman että menin juttelemaan. 

- Jos baarissa on kiinnostava mies, joka kokee minut kiinnostavaksi, on ihan sama kumpi tekee aloitteen ja se aloite alkaa siitä katsekontaktista, jolla kiinnostus puolin ja toisin viestitään. Edelleen, mies voi olla ujo, miettiä että olet varattu, ajatella että olet liian hyvännäköinen jotta hän uskaltaisi lähestyä jne. Joskus mies ei uskalla tulla juttelemaan lainkaan.  

- Jos baarissa on mies, jonka mielestä minä olen kiinnostava, mutta hän ei kiinnosta minua, oma aloitteellisuus ei tietenkään tarjoa mitään hyviä puolia, koska enhän minä häntä lähestyisi. Ei niin, miksi ihmeessä siis lähestyisit ko. miestä? 

Eli mitä oikeasti voittaisin aloitteellisuudella?

Et jätä kaikkea miehen rohkeuden ja aloitteellisuuden varaan vaan toimit itse. Jos haluat vain niitä toisen kirjoittajan mainitsemia miehiä, jotka ovat hyvin aloitteellisia, niin sitten ei varmaan kannatakaan olla aloitteellinen. Tai jos ei vain huvita etkä koe omaksesi, älä ihmeessä ole aloitteellinen. Positiivisten puolien listaaminen ei tarkoita sitä, että mielestäni kukaan muu ei saisi toimia toisin kuin minä. :)

Minulle yksi hyöty on se, että pidän siitä, kun toimin itse vs. joku toinen toimii puolestani näissä tutustumistilanteissa. Ei ole minulle luontevaa odotella jossakin, että mies tulee juttelemaan. Lisäksi ajattelen, että ei ole miehen "tehtävä" tehdä sen enempää tai vähempää kuin minäkään. Haluan siis aidosti tasa-arvoa aloitteissa ja toteutan sitä näin.

ap

AP:n on pakko olla kilttimies, sillä niin tasapainoista tekstiä tulee, että naiset eivät sellaiseen kykene. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boldauksella vastaukset

Kertaatko vielä mitä ne hyvät puolet olivat. Otetaan esimerkiksi baaritilanne:

- Jos baarissa ei ole yhtään kiinnostavaa miestä (pienessä paikassa erittäin todennäköinen skenaario jos siellä käy vain tunnin-pari kavereiden kanssa), niin ei niitä ilmesty vaikka olisin kuinka aloitteellinen. Tähän ei ole ratkaisua, mutta miksi kysyt minulta? En ole väittänyt, että miehiä tulee ovista ja ikkunoista. :D

- Jos baarissa on kiinnostavalta vaikuttava mies, mutta hän ei koe minua lainkaan kiinnostavaksi, ei aloite muuta asiaa suuntaan eikä toiseen. Ei niin, mutta jos mies on kiinnostunut mutta ei esim. rohkene tehdä aloitetta, sitten tekemäni aloite on ratkaiseva. Kun tapasin tulevan aviomieheni, hän ei ollut edes huomannut minua, koska istui siten että ei olisi nähnyt minua ilman että menin juttelemaan. 

- Jos baarissa on kiinnostava mies, joka kokee minut kiinnostavaksi, on ihan sama kumpi tekee aloitteen ja se aloite alkaa siitä katsekontaktista, jolla kiinnostus puolin ja toisin viestitään. Edelleen, mies voi olla ujo, miettiä että olet varattu, ajatella että olet liian hyvännäköinen jotta hän uskaltaisi lähestyä jne. Joskus mies ei uskalla tulla juttelemaan lainkaan.  

- Jos baarissa on mies, jonka mielestä minä olen kiinnostava, mutta hän ei kiinnosta minua, oma aloitteellisuus ei tietenkään tarjoa mitään hyviä puolia, koska enhän minä häntä lähestyisi. Ei niin, miksi ihmeessä siis lähestyisit ko. miestä? 

Eli mitä oikeasti voittaisin aloitteellisuudella?

Et jätä kaikkea miehen rohkeuden ja aloitteellisuuden varaan vaan toimit itse. Jos haluat vain niitä toisen kirjoittajan mainitsemia miehiä, jotka ovat hyvin aloitteellisia, niin sitten ei varmaan kannatakaan olla aloitteellinen. Tai jos ei vain huvita etkä koe omaksesi, älä ihmeessä ole aloitteellinen. Positiivisten puolien listaaminen ei tarkoita sitä, että mielestäni kukaan muu ei saisi toimia toisin kuin minä. :)

Minulle yksi hyöty on se, että pidän siitä, kun toimin itse vs. joku toinen toimii puolestani näissä tutustumistilanteissa. Ei ole minulle luontevaa odotella jossakin, että mies tulee juttelemaan. Lisäksi ajattelen, että ei ole miehen "tehtävä" tehdä sen enempää tai vähempää kuin minäkään. Haluan siis aidosti tasa-arvoa aloitteissa ja toteutan sitä näin.

ap

AP:n on pakko olla kilttimies, sillä niin tasapainoista tekstiä tulee, että naiset eivät sellaiseen kykene. :)

Nyt en kyllä tiedä, pitäisikö tästä olla otettu - kiva, että vaikutan myös netitse tasapainoiselta (kuten sanottu, netin ulkopuolella en herätä hulluus-kuvitelmia :D). Sitten taas on aika kurja juttu, jos olet kohdannut vain epätasapainoisia naisia, minkä vuoksi ajattelet naisista noin. Harmi kun en voi nyt mitenkään todistaa, että ihan nainen olen. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt *aina* aloitteita, olen nyt 40+ -vuotias. Tässä huomaamiani hyviä puolia:

- Saan itse valita seurani.

- Miehet ovat olleet miellyttävämpiä kuin minua lähestyneet (ujot ovat monesti myös empaattisempia oman kokemuksen mukaan).

- Miehet ovat yleensä otettuja huomiosta ja lähtökohtaisesti suhtautuvat positiivisesti, vaikka tulisikin pakit.

- Oma nahka paksuuntuu, koska pakkeja tulee. Suhde deittailuun on itselläni aika rento, koska tiedän, miten sattumanvaraista onnenkauppaa oikeanlaisen ihmisen lähestyminen on (puolin toisin).

Muita etuja, varmaankaan en ole ainoa laatuani? Omassa kaveripiirissäni tämä on kyllä harvinaisempaa näin päin.

Olen aina saanut itse valita seurani, vaikken olisikaan aloitteellinen. En todellakaan koe olevani velvollinen viettämään seuraa miesten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua. Ne, joita minun seurani ei kiinnosta, eivät puolestaan sitä tarjoa vaikka tekisinkin aloitteen.

En itse pidä miehistä, jotka ovat ujoja tai epäaloitteellisia, joten en joka tapauksessa lähestyisi heitä.

Ja lopuksi: en näe aloitetta jonakin mustavalkoisena asiana, jonka jompikumpi tekisi yksipuolisesti vaan onnistuneessa tapauksessa siihen tarvitaan molempia. Ensin syntyy katsekontakti ja viriää sanaton viestintä ja sen jälkeen on ihan sama, kumpi konkreettisesti tulee toisen luo ja aloittaa juttelun. En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei jo valmiiksi katsele minua "sillä silmällä" ja jos mies katselee minua sillä silmällä niin yleensä hän kyllä tulee myös jutulle.

Minä näen aloitteen jonain konkreettisena, jota ei voi enää selittää väärin ymmärryksesi. Eli esim. baarissa tutustumisessa toisen luo meno ja keskustelun aloitus. Sitten kun yhteys on jo avattu, niin aloite seksin suhteen se voi olla puhetta tai selkeää toimintaa. Nuo katseet, vihjailut yms. lasken vain flirttailuksi. Ero on siinä, että flirtti voi loppua ilman, että tulee selkeästi torjutuksi. Sen voi vielä selitellä itselleen tai muille, että enhän mä mitään tarkoittanutkaan.

Naisissa tuntuu olevan vähemmän niitä, jotka uskaltavat varsinaisen aloitteen tehdä. En tiedä johtuuko se kasvatuksesta vai torjunnan pelosta, mutta monet naiset jäävät flirttailun tasolle ja harmittelevat sitten itsekseen, kun ei natsaa.  Miehen kyllä oletetaan aina olevan valmis ottamaan se riski, että tuleekin torjutuksi. Ei se sen vähempää satu miehiin kuin naisiinkaan. Ja ihan samalla tavalla miehestäkin tuntuu hyvältä olla haluttu.

Vierailija kirjoitti:

Minä näen aloitteen jonain konkreettisena, jota ei voi enää selittää väärin ymmärryksesi. Eli esim. baarissa tutustumisessa toisen luo meno ja keskustelun aloitus. Sitten kun yhteys on jo avattu, niin aloite seksin suhteen se voi olla puhetta tai selkeää toimintaa. Nuo katseet, vihjailut yms. lasken vain flirttailuksi. Ero on siinä, että flirtti voi loppua ilman, että tulee selkeästi torjutuksi. Sen voi vielä selitellä itselleen tai muille, että enhän mä mitään tarkoittanutkaan.

Naisissa tuntuu olevan vähemmän niitä, jotka uskaltavat varsinaisen aloitteen tehdä. En tiedä johtuuko se kasvatuksesta vai torjunnan pelosta, mutta monet naiset jäävät flirttailun tasolle ja harmittelevat sitten itsekseen, kun ei natsaa.  Miehen kyllä oletetaan aina olevan valmis ottamaan se riski, että tuleekin torjutuksi. Ei se sen vähempää satu miehiin kuin naisiinkaan. Ja ihan samalla tavalla miehestäkin tuntuu hyvältä olla haluttu.

Ja ihan samalla tavalla nainenkin voi tottua siihen, että joskus tulee pakkeja. Ei se ole sukupuoleen sidottua. 

Jos nainen pakotetaan tekemään aloite niin mistä sitä tietää että mies suostuessaan on kiinnostunut naisesta itsestään, siis erityisellä tavalla kiinnostunut eikä niin että mies lähtisi kenen tahansa matkaan?

Ohis, mutta ihme, etteivät miehet ole juuri kommentoineet. Luulisi, että olisi heidän kannaltaan hyvä pitää tällaisia aiheita palstalla. Koska moni mies on av-mamma, vaikka ei myönnä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt *aina* aloitteita, olen nyt 40+ -vuotias. Tässä huomaamiani hyviä puolia:

- Saan itse valita seurani.

- Miehet ovat olleet miellyttävämpiä kuin minua lähestyneet (ujot ovat monesti myös empaattisempia oman kokemuksen mukaan).

- Miehet ovat yleensä otettuja huomiosta ja lähtökohtaisesti suhtautuvat positiivisesti, vaikka tulisikin pakit.

- Oma nahka paksuuntuu, koska pakkeja tulee. Suhde deittailuun on itselläni aika rento, koska tiedän, miten sattumanvaraista onnenkauppaa oikeanlaisen ihmisen lähestyminen on (puolin toisin).

Muita etuja, varmaankaan en ole ainoa laatuani? Omassa kaveripiirissäni tämä on kyllä harvinaisempaa näin päin.

Olen aina saanut itse valita seurani, vaikken olisikaan aloitteellinen. En todellakaan koe olevani velvollinen viettämään seuraa miesten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua. Ne, joita minun seurani ei kiinnosta, eivät puolestaan sitä tarjoa vaikka tekisinkin aloitteen.

En itse pidä miehistä, jotka ovat ujoja tai epäaloitteellisia, joten en joka tapauksessa lähestyisi heitä.

Ja lopuksi: en näe aloitetta jonakin mustavalkoisena asiana, jonka jompikumpi tekisi yksipuolisesti vaan onnistuneessa tapauksessa siihen tarvitaan molempia. Ensin syntyy katsekontakti ja viriää sanaton viestintä ja sen jälkeen on ihan sama, kumpi konkreettisesti tulee toisen luo ja aloittaa juttelun. En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei jo valmiiksi katsele minua "sillä silmällä" ja jos mies katselee minua sillä silmällä niin yleensä hän kyllä tulee myös jutulle.

Minä näen aloitteen jonain konkreettisena, jota ei voi enää selittää väärin ymmärryksesi. Eli esim. baarissa tutustumisessa toisen luo meno ja keskustelun aloitus. Sitten kun yhteys on jo avattu, niin aloite seksin suhteen se voi olla puhetta tai selkeää toimintaa. Nuo katseet, vihjailut yms. lasken vain flirttailuksi. Ero on siinä, että flirtti voi loppua ilman, että tulee selkeästi torjutuksi. Sen voi vielä selitellä itselleen tai muille, että enhän mä mitään tarkoittanutkaan.

Naisissa tuntuu olevan vähemmän niitä, jotka uskaltavat varsinaisen aloitteen tehdä. En tiedä johtuuko se kasvatuksesta vai torjunnan pelosta, mutta monet naiset jäävät flirttailun tasolle ja harmittelevat sitten itsekseen, kun ei natsaa.  Miehen kyllä oletetaan aina olevan valmis ottamaan se riski, että tuleekin torjutuksi. Ei se sen vähempää satu miehiin kuin naisiinkaan. Ja ihan samalla tavalla miehestäkin tuntuu hyvältä olla haluttu.

Keskustelun aloitus = aloite? Aloite mihin? Silloin kun itse innostun baarissa käymään niin keskustelen yleensä monien ihmisten kanssa - naistenkin. En ole tajunnutkaan, että joku voi pitää sitä aloitteena.

Olisi ehkä syytä täsmentää, mitä itse kukin tarkoittaa aloitteella näissä keskusteluissa. Koska keskustelun aloittaminenhan todellakin on aloite, nimittäin aloite siihen että tutustutaan toiseen hetken aikaa tai kulutetaan hetki hänen seurassaan, mutta jos toinen kokee että se on aina aloite lähempään tutustumiseen parisuhde- tai seksimielessä, ja toiselle se on luonnollinen tapa viettää iltaa ilman mitään taka-ajatuksia (ja varattunakin, kuten allekirjoittanut), niin hankalaa on päästä yhteisymmärrykseen siitä, kuka teki aloitteen ja missä mielessä. En itse todellakaan jaksa edes jälkeen päin muistaa, kumpi tuli milloinkin juttusille tai pikemminkin kumpi sanoi ensimmäiset sanat, koska useinhan juttu alkaa sen tyyppisissä tilanteissa kuten kun seisotaan rinnakkain tilaamassa drinkkiä ja aletaan heittää läppää.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen pakotetaan tekemään aloite niin mistä sitä tietää että mies suostuessaan on kiinnostunut naisesta itsestään, siis erityisellä tavalla kiinnostunut eikä niin että mies lähtisi kenen tahansa matkaan?

Tämä! Ja sitten hän ruikuttaisi palstalla, kuinka miehen pitää ottaa se nainen, jonka onnistuu jotenkin saamaan, eikä hän saa sellaista, jonka olisi oikeasti halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miten niin saat itse valita seurasi, jos saat pakkeja niiltä, joita lähestyt? Miten itsetuntosi kestää niitä toistuvia pakkeja? Minun ei kestä. Ja mitä tässä nyt lasketaan aloitteiksi? Ensimmäinen viesti tinderissä, treffipyyntö, uuden tapaamisen ehdottaminen?

No kyllä sen seuran saa enemmän valita silloin, kun itse päättää, kenelle juttelee. Itsetuntoni ei perustu miesten huomiolle, siten kestän sen, että kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita. Hyvän itsetunnon perusta on se, että ei mittaa itseään kaikkien mahdollisten randomien mielipiteillä. 

Ja sille miehelle, joka mietti, miten luoda ei-hullu vaikutelma: on onnistunut ihan hyvin. :) En lähesty ihmisiä missään kovin erikoisissa tilanteissa vaan tinderissä, baarissa jne. joten se on ihan sallittua noissa ympyröissä.'

Ja aloitteeksi lasken juttelemaan menemisen,  ekan viestin tinderissä tai minkä vain muun konkreettisen ensimmäisen avauksen kanssakäymiseen. 

Huoh- ja trolli -kommentoija, avaa/avatkaa ihmeessä lisää asiaa. :D

ap

Eihän sinun ole pakko pitää seuraa kaikille, jotka sinua lähestyvät eikä niiden, joita sinä lähestyy ole pakko pitää seuraa sinulle. En nyt oikein tajua tuota seuran valitsemista. Tai sitten olen vaan niin surkea, kun itsellä ainakaan tuollainen ei toimi. En tosin baarissa ole ollut vuosiin, joten en nyt ehkä puhu samanlaisista tilanteista kuin sinä.

27, itse ainakin juttelen ihmisille sekä muuten vain että silloin, jos olen enemmän kiinnostunut. Sitä enemmän kiinnostunut -lähestymistä koen toteuttavani silloin, jos olemme toisen kanssa flirttailleet ensin. Toki tässä tulee väärinymmärryksiä, niin kuin kaikessa vuorovaikutuksessa, sitä ei voi täysin välttää.

Tinderissä oleminen on jo itsessään viesti siitä, että etsii seuraa. Jos ei etsi, niin varmaankaan ei sitten vastaa viestiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen pakotetaan tekemään aloite niin mistä sitä tietää että mies suostuessaan on kiinnostunut naisesta itsestään, siis erityisellä tavalla kiinnostunut eikä niin että mies lähtisi kenen tahansa matkaan?

vaikka mies tekisi aloitteen sinulle voi se silti olla valmis lähtemään kenen tahansa matkaan. Ehkä olit jopa se viimeinen vaihtoehto kun muut ei lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miten niin saat itse valita seurasi, jos saat pakkeja niiltä, joita lähestyt? Miten itsetuntosi kestää niitä toistuvia pakkeja? Minun ei kestä. Ja mitä tässä nyt lasketaan aloitteiksi? Ensimmäinen viesti tinderissä, treffipyyntö, uuden tapaamisen ehdottaminen?

No kyllä sen seuran saa enemmän valita silloin, kun itse päättää, kenelle juttelee. Itsetuntoni ei perustu miesten huomiolle, siten kestän sen, että kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita. Hyvän itsetunnon perusta on se, että ei mittaa itseään kaikkien mahdollisten randomien mielipiteillä. 

Ja sille miehelle, joka mietti, miten luoda ei-hullu vaikutelma: on onnistunut ihan hyvin. :) En lähesty ihmisiä missään kovin erikoisissa tilanteissa vaan tinderissä, baarissa jne. joten se on ihan sallittua noissa ympyröissä.'

Ja aloitteeksi lasken juttelemaan menemisen,  ekan viestin tinderissä tai minkä vain muun konkreettisen ensimmäisen avauksen kanssakäymiseen. 

Huoh- ja trolli -kommentoija, avaa/avatkaa ihmeessä lisää asiaa. :D

ap

Eihän sinun ole pakko pitää seuraa kaikille, jotka sinua lähestyvät eikä niiden, joita sinä lähestyy ole pakko pitää seuraa sinulle. En nyt oikein tajua tuota seuran valitsemista. Tai sitten olen vaan niin surkea, kun itsellä ainakaan tuollainen ei toimi. En tosin baarissa ole ollut vuosiin, joten en nyt ehkä puhu samanlaisista tilanteista kuin sinä.

No, jos mietit esimerkiksi sellaista tilannetta, että ne päällekäyvimmät miehet tulevat seuraani, niin en kyllä valitse niitä, jotka vievät aikaani, vaikka vuorovaikutus loppuisikin pian. 

Ja totta kai voi olla, että toinen ei ole kiinnostunut seurasta. Sitten jatketaan eri suuntiin. Ihan normaalia vuorovaikutusta.  

Mutta mistä näitä ihme oletuksia tuohon vuorovaikutukseen liittyen oikein tulee? :D Tuskin minäkään baarissa kävisin, jos keskustelua pitäisi jatkaa, vaikka ei kiinnosta. :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miten niin saat itse valita seurasi, jos saat pakkeja niiltä, joita lähestyt? Miten itsetuntosi kestää niitä toistuvia pakkeja? Minun ei kestä. Ja mitä tässä nyt lasketaan aloitteiksi? Ensimmäinen viesti tinderissä, treffipyyntö, uuden tapaamisen ehdottaminen?

No kyllä sen seuran saa enemmän valita silloin, kun itse päättää, kenelle juttelee. Itsetuntoni ei perustu miesten huomiolle, siten kestän sen, että kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita. Hyvän itsetunnon perusta on se, että ei mittaa itseään kaikkien mahdollisten randomien mielipiteillä. 

Ja sille miehelle, joka mietti, miten luoda ei-hullu vaikutelma: on onnistunut ihan hyvin. :) En lähesty ihmisiä missään kovin erikoisissa tilanteissa vaan tinderissä, baarissa jne. joten se on ihan sallittua noissa ympyröissä.'

Ja aloitteeksi lasken juttelemaan menemisen,  ekan viestin tinderissä tai minkä vain muun konkreettisen ensimmäisen avauksen kanssakäymiseen. 

Huoh- ja trolli -kommentoija, avaa/avatkaa ihmeessä lisää asiaa. :D

ap

Eihän sinun ole pakko pitää seuraa kaikille, jotka sinua lähestyvät eikä niiden, joita sinä lähestyy ole pakko pitää seuraa sinulle. En nyt oikein tajua tuota seuran valitsemista. Tai sitten olen vaan niin surkea, kun itsellä ainakaan tuollainen ei toimi. En tosin baarissa ole ollut vuosiin, joten en nyt ehkä puhu samanlaisista tilanteista kuin sinä.

No, jos mietit esimerkiksi sellaista tilannetta, että ne päällekäyvimmät miehet tulevat seuraani, niin en kyllä valitse niitä, jotka vievät aikaani, vaikka vuorovaikutus loppuisikin pian. 

Ja totta kai voi olla, että toinen ei ole kiinnostunut seurasta. Sitten jatketaan eri suuntiin. Ihan normaalia vuorovaikutusta.  

Mutta mistä näitä ihme oletuksia tuohon vuorovaikutukseen liittyen oikein tulee? :D Tuskin minäkään baarissa kävisin, jos keskustelua pitäisi jatkaa, vaikka ei kiinnosta. :D

ap

No sinähän itse sanoit, että tekemällä itse aloitteen saat valita seurasi. Ethän saa. Voit saada pakit ja toisaalta voit myös valita seurasi niistä jotka sinulle tekevät aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen pakotetaan tekemään aloite niin mistä sitä tietää että mies suostuessaan on kiinnostunut naisesta itsestään, siis erityisellä tavalla kiinnostunut eikä niin että mies lähtisi kenen tahansa matkaan?

Tämä! Ja sitten hän ruikuttaisi palstalla, kuinka miehen pitää ottaa se nainen, jonka onnistuu jotenkin saamaan, eikä hän saa sellaista, jonka olisi oikeasti halunnut.

No siinä on sitten hommat kohdillaan. Toinen tekee aloitteita vaikka ei haluaisi ja ryhdytään vielä parisuhteeseenkin, vaikka ei haluta, tai ainakaan toinen ei halua. 

Aloitteellisuus ei tarkoita mitään pakotettua selkä seinää vasten -touhua itselleni, enkä todellakaan suosittele erittäin vastentahtoisesti tekemään mitään, mikä liittyy ihmissuhteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt *aina* aloitteita, olen nyt 40+ -vuotias. Tässä huomaamiani hyviä puolia:

- Saan itse valita seurani.

- Miehet ovat olleet miellyttävämpiä kuin minua lähestyneet (ujot ovat monesti myös empaattisempia oman kokemuksen mukaan).

- Miehet ovat yleensä otettuja huomiosta ja lähtökohtaisesti suhtautuvat positiivisesti, vaikka tulisikin pakit.

- Oma nahka paksuuntuu, koska pakkeja tulee. Suhde deittailuun on itselläni aika rento, koska tiedän, miten sattumanvaraista onnenkauppaa oikeanlaisen ihmisen lähestyminen on (puolin toisin).

Muita etuja, varmaankaan en ole ainoa laatuani? Omassa kaveripiirissäni tämä on kyllä harvinaisempaa näin päin.

Olen aina saanut itse valita seurani, vaikken olisikaan aloitteellinen. En todellakaan koe olevani velvollinen viettämään seuraa miesten kanssa, jotka eivät kiinnosta minua. Ne, joita minun seurani ei kiinnosta, eivät puolestaan sitä tarjoa vaikka tekisinkin aloitteen.

En itse pidä miehistä, jotka ovat ujoja tai epäaloitteellisia, joten en joka tapauksessa lähestyisi heitä.

Ja lopuksi: en näe aloitetta jonakin mustavalkoisena asiana, jonka jompikumpi tekisi yksipuolisesti vaan onnistuneessa tapauksessa siihen tarvitaan molempia. Ensin syntyy katsekontakti ja viriää sanaton viestintä ja sen jälkeen on ihan sama, kumpi konkreettisesti tulee toisen luo ja aloittaa juttelun. En ikinä menisi juttelemaan miehelle, joka ei jo valmiiksi katsele minua "sillä silmällä" ja jos mies katselee minua sillä silmällä niin yleensä hän kyllä tulee myös jutulle.

Minä näen aloitteen jonain konkreettisena, jota ei voi enää selittää väärin ymmärryksesi. Eli esim. baarissa tutustumisessa toisen luo meno ja keskustelun aloitus. Sitten kun yhteys on jo avattu, niin aloite seksin suhteen se voi olla puhetta tai selkeää toimintaa. Nuo katseet, vihjailut yms. lasken vain flirttailuksi. Ero on siinä, että flirtti voi loppua ilman, että tulee selkeästi torjutuksi. Sen voi vielä selitellä itselleen tai muille, että enhän mä mitään tarkoittanutkaan.

Naisissa tuntuu olevan vähemmän niitä, jotka uskaltavat varsinaisen aloitteen tehdä. En tiedä johtuuko se kasvatuksesta vai torjunnan pelosta, mutta monet naiset jäävät flirttailun tasolle ja harmittelevat sitten itsekseen, kun ei natsaa.  Miehen kyllä oletetaan aina olevan valmis ottamaan se riski, että tuleekin torjutuksi. Ei se sen vähempää satu miehiin kuin naisiinkaan. Ja ihan samalla tavalla miehestäkin tuntuu hyvältä olla haluttu.

Keskustelun aloitus = aloite? Aloite mihin? Silloin kun itse innostun baarissa käymään niin keskustelen yleensä monien ihmisten kanssa - naistenkin. En ole tajunnutkaan, että joku voi pitää sitä aloitteena.

Olisi ehkä syytä täsmentää, mitä itse kukin tarkoittaa aloitteella näissä keskusteluissa. Koska keskustelun aloittaminenhan todellakin on aloite, nimittäin aloite siihen että tutustutaan toiseen hetken aikaa tai kulutetaan hetki hänen seurassaan, mutta jos toinen kokee että se on aina aloite lähempään tutustumiseen parisuhde- tai seksimielessä, ja toiselle se on luonnollinen tapa viettää iltaa ilman mitään taka-ajatuksia (ja varattunakin, kuten allekirjoittanut), niin hankalaa on päästä yhteisymmärrykseen siitä, kuka teki aloitteen ja missä mielessä. En itse todellakaan jaksa edes jälkeen päin muistaa, kumpi tuli milloinkin juttusille tai pikemminkin kumpi sanoi ensimmäiset sanat, koska useinhan juttu alkaa sen tyyppisissä tilanteissa kuten kun seisotaan rinnakkain tilaamassa drinkkiä ja aletaan heittää läppää.

Olikin jäänyt lause kesken. Eli tarkoitin, että baarissa toiseen tutustumisessa se aloite on toisen luo meno ja keskustelun avaus. Siis sellaisissa tilanteissa kun isketään silmänsä toiseen ja halutaan tehdä tuttavuutta juuri tuon kanssa. Jotkut tekevät sen aloitteen ja toiset tyytyvät vain hakemaan katsekontaktia tai menemään toisen lähelle tanssimaan ja siirtävät vastuun aloitteesta toiselle.

Tuo vieruskaverin kanssa keskustelun aloite on hieman eri asia. Sitä harrastaa moni ihan sosiaalisen luonteensa vuoksi ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Toki niistäkin voi jotain kehkeytyä, mutta se on enemmän sattumaa kuin tarkoitushakuista toisen "iskemistä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miten niin saat itse valita seurasi, jos saat pakkeja niiltä, joita lähestyt? Miten itsetuntosi kestää niitä toistuvia pakkeja? Minun ei kestä. Ja mitä tässä nyt lasketaan aloitteiksi? Ensimmäinen viesti tinderissä, treffipyyntö, uuden tapaamisen ehdottaminen?

No kyllä sen seuran saa enemmän valita silloin, kun itse päättää, kenelle juttelee. Itsetuntoni ei perustu miesten huomiolle, siten kestän sen, että kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita. Hyvän itsetunnon perusta on se, että ei mittaa itseään kaikkien mahdollisten randomien mielipiteillä. 

Ja sille miehelle, joka mietti, miten luoda ei-hullu vaikutelma: on onnistunut ihan hyvin. :) En lähesty ihmisiä missään kovin erikoisissa tilanteissa vaan tinderissä, baarissa jne. joten se on ihan sallittua noissa ympyröissä.'

Ja aloitteeksi lasken juttelemaan menemisen,  ekan viestin tinderissä tai minkä vain muun konkreettisen ensimmäisen avauksen kanssakäymiseen. 

Huoh- ja trolli -kommentoija, avaa/avatkaa ihmeessä lisää asiaa. :D

ap

Eihän sinun ole pakko pitää seuraa kaikille, jotka sinua lähestyvät eikä niiden, joita sinä lähestyy ole pakko pitää seuraa sinulle. En nyt oikein tajua tuota seuran valitsemista. Tai sitten olen vaan niin surkea, kun itsellä ainakaan tuollainen ei toimi. En tosin baarissa ole ollut vuosiin, joten en nyt ehkä puhu samanlaisista tilanteista kuin sinä.

No, jos mietit esimerkiksi sellaista tilannetta, että ne päällekäyvimmät miehet tulevat seuraani, niin en kyllä valitse niitä, jotka vievät aikaani, vaikka vuorovaikutus loppuisikin pian. 

Ja totta kai voi olla, että toinen ei ole kiinnostunut seurasta. Sitten jatketaan eri suuntiin. Ihan normaalia vuorovaikutusta.  

Mutta mistä näitä ihme oletuksia tuohon vuorovaikutukseen liittyen oikein tulee? :D Tuskin minäkään baarissa kävisin, jos keskustelua pitäisi jatkaa, vaikka ei kiinnosta. :D

ap

No sinähän itse sanoit, että tekemällä itse aloitteen saat valita seurasi. Ethän saa. Voit saada pakit ja toisaalta voit myös valita seurasi niistä jotka sinulle tekevät aloitteen.

Valitsen sen, kenen kanssa koen ne aloitteet ja pakit, eli seurani. Miksi tämä nyt hiertää sinua niin kovasti, mihin oikein noilla kommenteillasi pyrit? :) Ei ihan aukea. 

ap

Jaa a, olen nuorempana pari kertaa tehnyt aloitteen ja aina sitä on pidetty merkkinä "varmasta pillusta" ja minua helppona. Enää en tee ja saan paljon tasokkaampaa ja vakavissaan olevaa seuraa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miten niin saat itse valita seurasi, jos saat pakkeja niiltä, joita lähestyt? Miten itsetuntosi kestää niitä toistuvia pakkeja? Minun ei kestä. Ja mitä tässä nyt lasketaan aloitteiksi? Ensimmäinen viesti tinderissä, treffipyyntö, uuden tapaamisen ehdottaminen?

No kyllä sen seuran saa enemmän valita silloin, kun itse päättää, kenelle juttelee. Itsetuntoni ei perustu miesten huomiolle, siten kestän sen, että kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita. Hyvän itsetunnon perusta on se, että ei mittaa itseään kaikkien mahdollisten randomien mielipiteillä. 

Ja sille miehelle, joka mietti, miten luoda ei-hullu vaikutelma: on onnistunut ihan hyvin. :) En lähesty ihmisiä missään kovin erikoisissa tilanteissa vaan tinderissä, baarissa jne. joten se on ihan sallittua noissa ympyröissä.'

Ja aloitteeksi lasken juttelemaan menemisen,  ekan viestin tinderissä tai minkä vain muun konkreettisen ensimmäisen avauksen kanssakäymiseen. 

Huoh- ja trolli -kommentoija, avaa/avatkaa ihmeessä lisää asiaa. :D

ap

Eihän sinun ole pakko pitää seuraa kaikille, jotka sinua lähestyvät eikä niiden, joita sinä lähestyy ole pakko pitää seuraa sinulle. En nyt oikein tajua tuota seuran valitsemista. Tai sitten olen vaan niin surkea, kun itsellä ainakaan tuollainen ei toimi. En tosin baarissa ole ollut vuosiin, joten en nyt ehkä puhu samanlaisista tilanteista kuin sinä.

No, jos mietit esimerkiksi sellaista tilannetta, että ne päällekäyvimmät miehet tulevat seuraani, niin en kyllä valitse niitä, jotka vievät aikaani, vaikka vuorovaikutus loppuisikin pian. 

Ja totta kai voi olla, että toinen ei ole kiinnostunut seurasta. Sitten jatketaan eri suuntiin. Ihan normaalia vuorovaikutusta.  

Mutta mistä näitä ihme oletuksia tuohon vuorovaikutukseen liittyen oikein tulee? :D Tuskin minäkään baarissa kävisin, jos keskustelua pitäisi jatkaa, vaikka ei kiinnosta. :D

ap

No sinähän itse sanoit, että tekemällä itse aloitteen saat valita seurasi. Ethän saa. Voit saada pakit ja toisaalta voit myös valita seurasi niistä jotka sinulle tekevät aloitteen.

Valitsen sen, kenen kanssa koen ne aloitteet ja pakit, eli seurani. Miksi tämä nyt hiertää sinua niin kovasti, mihin oikein noilla kommenteillasi pyrit? :) Ei ihan aukea. 

ap

Ai miten niin hiertää? En vain ymmärrä. Miten voit sanoa, että valitset seurasi, jos saat pakit, mutta sitten toisaalta jos itse annat pakit, et laske tätä henkilöä seuraksesi?

Miehet hoi, kertokaa nyt, onko teillä joku teoria tuosta: miksi osa naisista saa osakseen "varma pillu" -kohtelua ja toiset päätyvät treffeille, jos kumpikin tekee aloitteen? Teorioita? Kokemuksia? 

Naisetkin saavat toki vastata, mutta miehet tietävät omat motiivinsa, jotka voi anonyymisti tunnustaa jos haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai miten niin saat itse valita seurasi, jos saat pakkeja niiltä, joita lähestyt? Miten itsetuntosi kestää niitä toistuvia pakkeja? Minun ei kestä. Ja mitä tässä nyt lasketaan aloitteiksi? Ensimmäinen viesti tinderissä, treffipyyntö, uuden tapaamisen ehdottaminen?

No kyllä sen seuran saa enemmän valita silloin, kun itse päättää, kenelle juttelee. Itsetuntoni ei perustu miesten huomiolle, siten kestän sen, että kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita. Hyvän itsetunnon perusta on se, että ei mittaa itseään kaikkien mahdollisten randomien mielipiteillä. 

Ja sille miehelle, joka mietti, miten luoda ei-hullu vaikutelma: on onnistunut ihan hyvin. :) En lähesty ihmisiä missään kovin erikoisissa tilanteissa vaan tinderissä, baarissa jne. joten se on ihan sallittua noissa ympyröissä.'

Ja aloitteeksi lasken juttelemaan menemisen,  ekan viestin tinderissä tai minkä vain muun konkreettisen ensimmäisen avauksen kanssakäymiseen. 

Huoh- ja trolli -kommentoija, avaa/avatkaa ihmeessä lisää asiaa. :D

ap

Eihän sinun ole pakko pitää seuraa kaikille, jotka sinua lähestyvät eikä niiden, joita sinä lähestyy ole pakko pitää seuraa sinulle. En nyt oikein tajua tuota seuran valitsemista. Tai sitten olen vaan niin surkea, kun itsellä ainakaan tuollainen ei toimi. En tosin baarissa ole ollut vuosiin, joten en nyt ehkä puhu samanlaisista tilanteista kuin sinä.

No, jos mietit esimerkiksi sellaista tilannetta, että ne päällekäyvimmät miehet tulevat seuraani, niin en kyllä valitse niitä, jotka vievät aikaani, vaikka vuorovaikutus loppuisikin pian. 

Ja totta kai voi olla, että toinen ei ole kiinnostunut seurasta. Sitten jatketaan eri suuntiin. Ihan normaalia vuorovaikutusta.  

Mutta mistä näitä ihme oletuksia tuohon vuorovaikutukseen liittyen oikein tulee? :D Tuskin minäkään baarissa kävisin, jos keskustelua pitäisi jatkaa, vaikka ei kiinnosta. :D

ap

No sinähän itse sanoit, että tekemällä itse aloitteen saat valita seurasi. Ethän saa. Voit saada pakit ja toisaalta voit myös valita seurasi niistä jotka sinulle tekevät aloitteen.

Valitsen sen, kenen kanssa koen ne aloitteet ja pakit, eli seurani. Miksi tämä nyt hiertää sinua niin kovasti, mihin oikein noilla kommenteillasi pyrit? :) Ei ihan aukea. 

ap

Ai miten niin hiertää? En vain ymmärrä. Miten voit sanoa, että valitset seurasi, jos saat pakit, mutta sitten toisaalta jos itse annat pakit, et laske tätä henkilöä seuraksesi?

Valitsen sen, kenen kanssa koen ne aloitteet ja pakit, eli seurani.

Jos et tästä ymmärrä asiaa, niin sitten täytyy todeta, että et tosiaan vain ymmärrä. Keskustelua on turha jatkaa tästä semanttisesta näkökulmasta, en ole kiinnostunut selittämään samaa asiaa lukuisin eri tavoin siksi, että joku ei käsitä tai halua käsittää. :)

ap