Lue keskustelun säännöt.
Yllättikö tieto parisuhteen tilasta?
14.02.2017 |
Suomalaisella parisuhteella menee hyvin. Väestöliiton tutkija, sosiologi, professori Osmo Kontula on tutkinut suomalaisten seksuaalisuutta ja parisuhdetta vuosikymmenet. Hän tietää, että suurin osa avioliiton solmineista elää suhteessaan puolison kuolemaan asti. Ja nimenomaan elää – ei kituuta!
– Reilu 90 prosenttia parisuhteessa elävistä kertoo, että he rakastavat kovasti omaa kumppaniansa. Neljä viidestä avioliitossa elävästä ihmisestä on onnellinen tai melko onnellinen. Sama pätee myös avoliittoihin, Kontula sanoo.
Maailmassa on myyty monta naistenlehteä mainostamalla, että sisäsivuilla kerrotaan onnellisen parisuhteen salaisuus. Tässä tulevat Kontulan löytämät vinkit, ja ihan verovaroin. Tutkijan mukaan hyvä suhde ei ole mitään salatiedettä: onnelliset parit kuvaavat liittoaan hyvin tutuilla asioilla.
– He kokevat tulevansa rakastetuksi ja tuntevat, että kumppani arvostaa heitä. Tärkeää on myös, että puolisoon voi luottaa, ja että hänelle voi huolissaan avautua ja kokea tulevansa ymmärretyksi.
– Ei mikään ihan ihmeellinen tai ennen kuulumaton vaatimuslista, Kontula toteaa.
Kommentit (22)
http://yle.fi/uutiset/3-9457718
Suomalaisella parisuhteella kulkee kovaa – eroamisen helppous tekee pareista onnellisia
Pitkään on vallinnut käsitys, että koko elämän kestävä onnellinen avioliitto on aikansa elänyt myytti. Ei ole. Suomalaisessa parisuhteessa rakastetaan elämän loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yllättänyt, mutta ilahdutti.
Oma ja lähipiirin suhteet ovat aika hyvässä jamassa, joten sillä otannalla ollaan ihan linjassa Kontulan tutkimuksen kanssa. Vauvallahan saa lukea enimmäkseen valituksia, mutta luulen, että niissä on enimmäkseen kyse ohimenevästä vitutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei yllättänyt, mutta ilahdutti.
Oma ja lähipiirin suhteet ovat aika hyvässä jamassa, joten sillä otannalla ollaan ihan linjassa Kontulan tutkimuksen kanssa. Vauvallahan saa lukea enimmäkseen valituksia, mutta luulen, että niissä on enimmäkseen kyse ohimenevästä vitutuksesta.
Palstalla käy paljon ihmisiä, mutta ketjuissa kirjoittaa pieni vakiojengi johon valikoitunut elämässään pettyneitä. Yleensä positiiviset ja onnelliset ketjut vaietaan hetkessä kuoliaiksi tai irvitään hiljaisiksi, vaan se ankea ilkeily jää jäljelle. Ja parisuhteistaan kirjoittavat eniten tyytymättömät, hyvin harva onnellinen viitsii onneaan toisille kertoa kun ketjujen henki on niin toisenlainen.
Yllätti ja ei. Välillä tuntuu, että vakiintunutta parisuhdetta ja perhettä mollataan ja tuodaan esiin, miten hienoa on elää sinkkuna ja miten ahdistavaa on jumittaa parisuhteessa. 90% on kuitenkin luku, jonka kiistäminen on aika kovan työn takana.
Olikohan tutkimuksen kaikki parit kuitenkaan ensimmäisellä tai edes toisella kierroksella onnen löydettyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätti ja ei. Välillä tuntuu, että vakiintunutta parisuhdetta ja perhettä mollataan ja tuodaan esiin, miten hienoa on elää sinkkuna ja miten ahdistavaa on jumittaa parisuhteessa. 90% on kuitenkin luku, jonka kiistäminen on aika kovan työn takana.
Olispa kiva tietää mitä tuo on ollut 60-70-luvulla? Ainakin itse muistan lapsuudestani pariskuntia jotka eivät koskaan mitään kaunista toisilleen sanoneet, jatkuvaa ilkeilyä. Vaikka erot ovat surullisia niin ne mahdollistavat täysin toisilleen sopimattomien ihmisten liittojen purkautumisen. Ja naisten koulutus ja työssäkäynti antaa itsenäisyyttä, ei tarvitse jäädä mihin tahansa liittoon. Ehkä suomalaisuuteen kuuluu myös jonkinlainen realismi: ei haaveilla tähtiä taivaalta parisuhteessa, tajutaan se oma vastuu omasta hyvinvoinnista ja ollaan valmiita tekemään parisuhteen ja perheen eteen.
Niinhän se on. Ihmiset jotka ajattelevat vain itseään eivät ole onnellisia liitoissaan, mutta he jotka ensisijaisesti ajattelevat toista ovat, edellyttäen että molemmat toimivat näin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olikohan tutkimuksen kaikki parit kuitenkaan ensimmäisellä tai edes toisella kierroksella onnen löydettyään?
Jos minua olisi haastateltu, niin minä olisin toisella kierroksella onnellinen. Hyvin nuorena solmittu liitto ei ollut kovin häävi, olimme ihan liian erilaisia miehen kanssa. Erottiin kun lapset lähes aikuisia. Nyt aikuisessa, onnellisessa liitossa itselleni sopivan miehen kanssa. Kumpikin saa elää omaa elämääkin, harrastaa ja tavata omia ystäviä, silto paljon hyvää yhteistä josta kumpikin haluaa pitää kiinni.
Mukava uutinen näin ystävänpäiväksi tuollainen tutkimustulos.
Kontula on Kontula ja puheet sen mukaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On onnelliset, pitkät parisuhteet ja sitten on piiri pieni pyörii-suhteet, joissa samat ihmiset vaihtuvat muutaman vuoden välein. Toisissa liitoissa on huomattavasti korkeammat eroprosentit kuin ensimmäisissä. Ihan uskottava uutinen kun katselee ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on. Ihmiset jotka ajattelevat vain itseään eivät ole onnellisia liitoissaan, mutta he jotka ensisijaisesti ajattelevat toista ovat, edellyttäen että molemmat toimivat näin :)
Jotenkin tuo on kierre, joko hyvään tai huonoon. Rakastuneena haluaa ottaa toista huomioon, toinen huomaa nuo pienet jutut ja tekee jotain vastaan, suhde syvenee ja molemmat onnellisia. Toisilla taas alkaa mennä väärään suuntaan: esim. täällä joku kertoi miehen tekemästä hassusta ystävänpäiväkortista jolle nainen nauroi, mies loukkaantui, kostaa varmaan loukkaantumisensa jotenkin josta nainen loukkaantuu ja kostaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On onnelliset, pitkät parisuhteet ja sitten on piiri pieni pyörii-suhteet, joissa samat ihmiset vaihtuvat muutaman vuoden välein. Toisissa liitoissa on huomattavasti korkeammat eroprosentit kuin ensimmäisissä. Ihan uskottava uutinen kun katselee ympärilleen.
On niitä välimuotojakin varmasti. Joillakin vaan se ensimmäinen liitto ei onnistu, ihan vääränlaiset ihmiset yhdessä, päihteitä ym. Jos ihmiset käyvät läpi liittonsa ja eronsa ja ovat tasapainoisia voi se seuraava liitto onnistua ihan hyvin. Ne jatkuvasti vaihtavat ihmiset ovat sisältä onnettomia, etsivät onnea parisuhteista eivätkä hoksaa pahan olon johtuvan itsestä, eikä silloin ne vauhdissa tehdyt erot ja uudet liitot yhtään onnellistu matkan varrella.
Hieno uutinen! Yli 25v naimisissa saman miehen kanssa. Matkalle mahtuu hyvää ja huonoa pettämisestä lähtien. Onneksi ei erottu, nyt suhde voi paremmin kuin koskaan. Arki on oikeasti ihanaa kun sen saa jakaa oikean ihmisen kanssa. Siksi kannattaakin erota jos elämä käy jatkuvasti liian raskaaksi. Ei kannata tuhlata elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllättänyt, mutta ilahdutti.
Oma ja lähipiirin suhteet ovat aika hyvässä jamassa, joten sillä otannalla ollaan ihan linjassa Kontulan tutkimuksen kanssa. Vauvallahan saa lukea enimmäkseen valituksia, mutta luulen, että niissä on enimmäkseen kyse ohimenevästä vitutuksesta.
Palstalla käy paljon ihmisiä, mutta ketjuissa kirjoittaa pieni vakiojengi johon valikoitunut elämässään pettyneitä. Yleensä positiiviset ja onnelliset ketjut vaietaan hetkessä kuoliaiksi tai irvitään hiljaisiksi, vaan se ankea ilkeily jää jäljelle. Ja parisuhteistaan kirjoittavat eniten tyytymättömät, hyvin harva onnellinen viitsii onneaan toisille kertoa kun ketjujen henki on niin toisenlainen.
Erittelet hyvin, noin se varmaan on.
Olen itsekin saanut sormilleni jos olen täällä joskus sanonut jotain positiivista parsuhteestani tai lapsistamme. Sitä on pidetty omahyväisyytenä. Enkä siis ole avannut onnestani ketjua, vaan kommentoinut keskustelussa.
Joskus on hälyttäviä viestejä alistamisesta, riippuvuudesta, välkivallasta, jotka sitten loppuvat "mutta mies on ihana isä ..." Ne surettivat minua uutena palstalaisena kovastikin. Nyt osaan jo lukea niitä vähän kriittisemmin enkä usko ihan kaikkea. Aika tavallista on myös se että ne, jotka kirjoittavat kuvauksia huonoista parisuhteista, kertovat vain siitä miten huono se puoliso on. Itsestään he eivät kerro mitään. Kannattaa lukea huolella, rivinvälejä myöten. :)
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllättänyt, mutta ilahdutti.
Oma ja lähipiirin suhteet ovat aika hyvässä jamassa, joten sillä otannalla ollaan ihan linjassa Kontulan tutkimuksen kanssa. Vauvallahan saa lukea enimmäkseen valituksia, mutta luulen, että niissä on enimmäkseen kyse ohimenevästä vitutuksesta.
Palstalla käy paljon ihmisiä, mutta ketjuissa kirjoittaa pieni vakiojengi johon valikoitunut elämässään pettyneitä. Yleensä positiiviset ja onnelliset ketjut vaietaan hetkessä kuoliaiksi tai irvitään hiljaisiksi, vaan se ankea ilkeily jää jäljelle. Ja parisuhteistaan kirjoittavat eniten tyytymättömät, hyvin harva onnellinen viitsii onneaan toisille kertoa kun ketjujen henki on niin toisenlainen.
Erittelet hyvin, noin se varmaan on.
Olen itsekin saanut sormilleni jos olen täällä joskus sanonut jotain positiivista parsuhteestani tai lapsistamme. Sitä on pidetty omahyväisyytenä. Enkä siis ole avannut onnestani ketjua, vaan kommentoinut keskustelussa.
Joskus on hälyttäviä viestejä alistamisesta, riippuvuudesta, välkivallasta, jotka sitten loppuvat "mutta mies on ihana isä ..." Ne surettivat minua uutena palstalaisena kovastikin. Nyt osaan jo lukea niitä vähän kriittisemmin enkä usko ihan kaikkea. Aika tavallista on myös se että ne, jotka kirjoittavat kuvauksia huonoista parisuhteista, kertovat vain siitä miten huono se puoliso on. Itsestään he eivät kerro mitään. Kannattaa lukea huolella, rivinvälejä myöten. :)
3
Juuripa näin. Jos ei kykene näkemään omaa puoltaan asiassa ei pysty korjaamaan käytöstään, ei nykyisessä parisuhteessa - ja saman ongelmat yllättäen voi olla edessä seuraavassakin parisuhteessa. Aika monesti olen ensi kiukun jälkeen joutunut nielaisemaan ja miettimään jutun uusiksi, olisko kuitenkin se mitä minä tein/sanoin vaikuttanut miehen käytökseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllättänyt, mutta ilahdutti.
Oma ja lähipiirin suhteet ovat aika hyvässä jamassa, joten sillä otannalla ollaan ihan linjassa Kontulan tutkimuksen kanssa. Vauvallahan saa lukea enimmäkseen valituksia, mutta luulen, että niissä on enimmäkseen kyse ohimenevästä vitutuksesta.
Palstalla käy paljon ihmisiä, mutta ketjuissa kirjoittaa pieni vakiojengi johon valikoitunut elämässään pettyneitä. Yleensä positiiviset ja onnelliset ketjut vaietaan hetkessä kuoliaiksi tai irvitään hiljaisiksi, vaan se ankea ilkeily jää jäljelle. Ja parisuhteistaan kirjoittavat eniten tyytymättömät, hyvin harva onnellinen viitsii onneaan toisille kertoa kun ketjujen henki on niin toisenlainen.
Erittelet hyvin, noin se varmaan on.
Olen itsekin saanut sormilleni jos olen täällä joskus sanonut jotain positiivista parsuhteestani tai lapsistamme. Sitä on pidetty omahyväisyytenä. Enkä siis ole avannut onnestani ketjua, vaan kommentoinut keskustelussa.
Joskus on hälyttäviä viestejä alistamisesta, riippuvuudesta, välkivallasta, jotka sitten loppuvat "mutta mies on ihana isä ..." Ne surettivat minua uutena palstalaisena kovastikin. Nyt osaan jo lukea niitä vähän kriittisemmin enkä usko ihan kaikkea. Aika tavallista on myös se että ne, jotka kirjoittavat kuvauksia huonoista parisuhteista, kertovat vain siitä miten huono se puoliso on. Itsestään he eivät kerro mitään. Kannattaa lukea huolella, rivinvälejä myöten. :)
3
Juuripa näin. Jos ei kykene näkemään omaa puoltaan asiassa ei pysty korjaamaan käytöstään, ei nykyisessä parisuhteessa - ja saman ongelmat yllättäen voi olla edessä seuraavassakin parisuhteessa. Aika monesti olen ensi kiukun jälkeen joutunut nielaisemaan ja miettimään jutun uusiksi, olisko kuitenkin se mitä minä tein/sanoin vaikuttanut miehen käytökseen...
Ah, miten oikeassa oletkaan! :D
Mikään, siis mikään, ei ole niin kitkerää kuin omien puutteittensa toteaminen/ tunnustaminen jne. Onneksi siinäkin voi harjaantua, ettei joka kerta kirpaise yhtä pahasti. Viimeistään lapset hioo sitä aikuisen erinomaisuutta pois aika tehokkaasti. Itseironiaa voi kehittää ja kasvattaa, onneksi.
3
Avioerotilastot kertovat kyllä ihan jotain muuta, myöskin suomalaisten syntyvyys on rajussa laskusuunnassa. On myös ihmisiä, jotka eivät pääse kokemaan parisuhteen iloja jopa koko elinikänsä aikana, joten se ei ole mikään itsestäänselvyys, että kaikki sellaiseen edes pääsevät. Suomessa on jo yli miljoona sinkkutaloutta, ja määrä on koko ajan kasvamaan päin. Etenkin miesten on suorastaan jopa mahdotonta päästä edes treffeille vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, sillä naisten kriteerit noin keskimäärin kumppanin suhteen ovat todella epärealistiset, ja ihan äärimmäisen korkeat.
Vierailija kirjoitti:
Avioerotilastot kertovat kyllä ihan jotain muuta, myöskin suomalaisten syntyvyys on rajussa laskusuunnassa. On myös ihmisiä, jotka eivät pääse kokemaan parisuhteen iloja jopa koko elinikänsä aikana, joten se ei ole mikään itsestäänselvyys, että kaikki sellaiseen edes pääsevät. Suomessa on jo yli miljoona sinkkutaloutta, ja määrä on koko ajan kasvamaan päin. Etenkin miesten on suorastaan jopa mahdotonta päästä edes treffeille vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa, sillä naisten kriteerit noin keskimäärin kumppanin suhteen ovat todella epärealistiset, ja ihan äärimmäisen korkeat.
Ei tässä koko Suomen kansan onnellisuudesta puhuttukaan. Nuo korkeat erotilastot tavallaan "puhdistavat" parisuhteita: onnettomat liitot loppuvat, onnelliset jäävät jäljelle, ja Kontulan laskuopin mukaan eroon päätyy n 40% liitoista. Olisi kiinnostavaa katsoa mikä erottaa onnellisen suhteen ihmisiä sinkuista ja useamman kerran eroon päätyneistä. Osittain ihan sattumaa, kenen kanssa yhteen päätynyt, mutta uskoisin joitain eroja löytyvän parisuhdetaidoista ja persoonasta. Jos jääräpäisesti on mielestään aina oikeassa on vieressä hankala olla. Toisaalta jos yrittää liikaa vain sopeutua toiseen eikä pidä mistään omasta kiinni ei kovin onnellinen voi olla. Jonkinlaista luovimista minusta yhteiselo on, pidän kiinni tärkeimmistä ja annan periksi vähemmän tärkeistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yllättänyt, mutta ilahdutti.
Oma ja lähipiirin suhteet ovat aika hyvässä jamassa, joten sillä otannalla ollaan ihan linjassa Kontulan tutkimuksen kanssa. Vauvallahan saa lukea enimmäkseen valituksia, mutta luulen, että niissä on enimmäkseen kyse ohimenevästä vitutuksesta.
Palstalla käy paljon ihmisiä, mutta ketjuissa kirjoittaa pieni vakiojengi johon valikoitunut elämässään pettyneitä. Yleensä positiiviset ja onnelliset ketjut vaietaan hetkessä kuoliaiksi tai irvitään hiljaisiksi, vaan se ankea ilkeily jää jäljelle. Ja parisuhteistaan kirjoittavat eniten tyytymättömät, hyvin harva onnellinen viitsii onneaan toisille kertoa kun ketjujen henki on niin toisenlainen.
Erittelet hyvin, noin se varmaan on.
Olen itsekin saanut sormilleni jos olen täällä joskus sanonut jotain positiivista parsuhteestani tai lapsistamme. Sitä on pidetty omahyväisyytenä. Enkä siis ole avannut onnestani ketjua, vaan kommentoinut keskustelussa.
Joskus on hälyttäviä viestejä alistamisesta, riippuvuudesta, välkivallasta, jotka sitten loppuvat "mutta mies on ihana isä ..." Ne surettivat minua uutena palstalaisena kovastikin. Nyt osaan jo lukea niitä vähän kriittisemmin enkä usko ihan kaikkea. Aika tavallista on myös se että ne, jotka kirjoittavat kuvauksia huonoista parisuhteista, kertovat vain siitä miten huono se puoliso on. Itsestään he eivät kerro mitään. Kannattaa lukea huolella, rivinvälejä myöten. :)
3
Juuripa näin. Jos ei kykene näkemään omaa puoltaan asiassa ei pysty korjaamaan käytöstään, ei nykyisessä parisuhteessa - ja saman ongelmat yllättäen voi olla edessä seuraavassakin parisuhteessa. Aika monesti olen ensi kiukun jälkeen joutunut nielaisemaan ja miettimään jutun uusiksi, olisko kuitenkin se mitä minä tein/sanoin vaikuttanut miehen käytökseen...
Ah, miten oikeassa oletkaan! :D
Mikään, siis mikään, ei ole niin kitkerää kuin omien puutteittensa toteaminen/ tunnustaminen jne. Onneksi siinäkin voi harjaantua, ettei joka kerta kirpaise yhtä pahasti. Viimeistään lapset hioo sitä aikuisen erinomaisuutta pois aika tehokkaasti. Itseironiaa voi kehittää ja kasvattaa, onneksi.
3
Teinilapset toimivat ainakin minulla hyvin peilinä, en ihan niin erinomainen kaikessa ollutkaan mitä halusin uskoa. Mutta kukapa olisi täydellinen, otin tavoitteeksi, että jos hieman ymmärtäväisempi ja toiset huomioonottavampi olisin kuin oma äitini aikoinaan (joka ei oikein aikuiseksi ole osannut kasvaa) niin hyvä niin, omista lähtökohdistani ei heti täydelliseksi olisi kyennyt tulemaankaan (kuten ei reppana äitinikään, hänellä lähtökohdat surkeat). Anteeksi pyytämällä, sataan laskemalla ja peiliin katsomalla selvisi teinitaistot, säilytti hyvät välit nyt jo aikuisiin lapsiin ja ehkä kasvoi itsekin hieman aikuisemmaksi. Onneksi tuo mies on tehnyt samaa kasvuprosessia vieressä eikä tunnu olevan mihinkään kiire nyt kun kahdestaan viikot elelemme ;)
Todella hienoa! Vaikka palstaa lukiessa on ajatus alkanut jo vääntyä näyttää tuo oma ympäristö ja sen pariskunnat paremmin kuvaavan suomalaista todellisuutta: ne kehnosti toimeentulevat parit eroavat mutta jäljelle jäävissä ihmiset ovat aika tyytyväisiä ja onnellisia.