Mitkä on vanhemman oikeudet, jos lapsi halutaan siirtää pienryhmään, mutta vanhemmat eivät sitä halua?

Ei pienryhmiin enää niin helpolla pääse, mamulapset ja kuritta kasvaneet Jessica-Nicot ovat ne paikat jo vieneet. Eli joo, pienryhmää ei enää niin hepposin perustein tarjota joten kannattanee alistua kohtaloonsa. Ja pääseehän sieltä pois.

Mikä on se tilanne, jossa vanhempana vastustaisit lapsesi siirtämistä pienryhmään?

Ei ole vanhemman oikeuksia, vaan lapsen etu.

Tämä aloitus osoittaa kyllä sellaista typeryyttää, ettei mitään rajaa. Jos on lapsen sekä koko muu luokan etu siirtää lapsi pienryhmään, niin vain idiootti vastustaa sitä. Mistä näitä tällaisia vanhempia sikiää? "Minun lapseni saa rauhassa häiriköidä muita, vaikka se ei itsekään samalla mitään opi eikä opi kyllä muutkaan. Sitä ei missään nimessä siirretä pienryhmään". Voi hyvää päivää!

En voisi kuvitellakkaan sellaista tilannetta, että olisin täysin pihalla ja harhainen lapseni oppimiskyvyn suhteen. Jos lapseni tarvitsisi pienryhmäpaikkaa, niin ottaisin ehdottomasti vastaan. En välttämättä riemusta kirkuen, mutta lapsen parasta ajatellen.

Onko kyse päiväkodista? Jos on, niin lapsi kotiin ja pois päikystä. Näin vältät pienryhmän. Tiedä sitten miten suurta tuhoa kotihoidolla saa aikaan tukea tarvitsevan lapsen kanssa.

On koulun velvollisuus tarjota lapselle tukea.

http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/oppimisen_ja_koulun…

Lapsen kannalta olisi parasta, että aikuiset vetävät yhtä köyttä, eivätkä saman köyden eri päistä. Millaiset asiat sinua nyt painavat? Miksi pienryhmään siirtäminen ei tunnu hyvältä? Mitä mieltä lapsi on? Miten kouluvuosi on sujunut tähän asti? Keiden kanssa olet keskustellut lapsen koulunkäynnin sujuvuudesta? Kaipaatko lisää tietoa jostain?

Suomessa on oppivelvollisuus, joten vanhempana sinun on esim. mahdollista toteuttaa opetus kotona. Mikäli koulussa katsotaan että lapsi tarvitsee tukea, on tosiaan koulun velvollisuus järjestää sitä. Tukea ei voida jättää sikseen vain siksi että vanhempi ei sitä halua.

Pikkuveljeäni ei aikanaan siirretty pienryhmään kun vanhemmat vastustivat, koska se olisi ollut muka häpeällistä heidän maineelleen. Veljelläni on oppimisvaikeuksia eikä hän pysynyt muiden mukana millään. Kotona häntä sitten sätittiin, haukuttiin tyhmäksi ja jopa läpsittiin kun hän muka tahallaan on perheen "idiootti" ja tahraa maineen. Hän oli silloin 9-vuotias.... :( itse olin jo yliopistossa toisella paikkakunnalla kun vanhemmat soittivat minulle kysellen heidän 'oikeudestaan' vastustaa pienryhmää ja vaikka kuinka perustelin asiaa veljeni edulla niin ei mennyt heillä kaaliin vain sain itsekin haukut. Sen jälkeen saan tasaisin välein raivopuheluita siitä kuinka veljeni on niin tyhmä kun ei osaa.

Aina kun veli tulee luokseni käymään niin tsemppaan häntä, jutellaan ja tehdään yhdessä kotiläksyjä hyvässä hengessä. Hän on nyt yläasteella ja tekisi mieli saada hänet turvaan luokseni asumaan. Vanhemmat taas ei ymmärrä miten pelolla ja väkivallalla kasvattaminen ei ole oikein kun heidän mielestään se on ainoa tapa -.-

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveljeäni ei aikanaan siirretty pienryhmään kun vanhemmat vastustivat, koska se olisi ollut muka häpeällistä heidän maineelleen. Veljelläni on oppimisvaikeuksia eikä hän pysynyt muiden mukana millään. Kotona häntä sitten sätittiin, haukuttiin tyhmäksi ja jopa läpsittiin kun hän muka tahallaan on perheen "idiootti" ja tahraa maineen. Hän oli silloin 9-vuotias.... :( itse olin jo yliopistossa toisella paikkakunnalla kun vanhemmat soittivat minulle kysellen heidän 'oikeudestaan' vastustaa pienryhmää ja vaikka kuinka perustelin asiaa veljeni edulla niin ei mennyt heillä kaaliin vain sain itsekin haukut. Sen jälkeen saan tasaisin välein raivopuheluita siitä kuinka veljeni on niin tyhmä kun ei osaa.

Aina kun veli tulee luokseni käymään niin tsemppaan häntä, jutellaan ja tehdään yhdessä kotiläksyjä hyvässä hengessä. Hän on nyt yläasteella ja tekisi mieli saada hänet turvaan luokseni asumaan. Vanhemmat taas ei ymmärrä miten pelolla ja väkivallalla kasvattaminen ei ole oikein kun heidän mielestään se on ainoa tapa -.-

Tee lastensuojeluilmoitus. Veljesi tarvitsee apua ja sinä tiedät tilanteen.

Pienryhmän oppilaspaikka maksaa moninkertaisesti tavispaikkaan nähden. Ei sinne kyllä helpolla pääse. Miksi ihmeessä vanhemat vastustaisivat siirtoa? Päätöshän tehdään sen mukaan mikä on oppilaalle parhaaksi. Vanhemmat eivät voi siirtoa estää, toki voivat yrittää, mutta lapsi voidaan vaikka huostaanottaa jos katsotaan että lapsen etu sitä vaatii.

Hei ap! Kyselet vanhempien oikeuksista. Nyt tekee mieli sanoa, että kyllä, vanhemmilla on näköjään oikeus pilata lastensa elämä kieltämällä oikeus oppia.

Mun mielestä on ihan aiheellinen kysymys, mistä me tiedämme millainen pienryhmä kyseessä? Ei pelkästään se että on pienryhmä tee siitä hyvää, vai laittaisitko omaa lastasi samaan pienryhmään häntä kiusaavien kanssa, tämä esimerkiksi??

Jos lapsi tutkimusten mukaan kuuluu erityisopetukseen, hänet voidaan huoltajien vastustustuksesta huolimatta siirtää sinne esim. opetuslautakunnan päätöksellä. Erityisopetusta voidaan antaa tavallisessa yleisopetuksen ryhmässä tai pienryhmässä.

Koululla on resurssien rajoissa valta päättää luokkasijoituksista. Myös yleisopetuksen oppilas voidaan siirtää pienryhmään. Huoltajat eivät voi määrätä, millä luokalla tai missä ryhmässä oppilas on, vaan nämä ratkaisut tehdään resurssien ja tarpeiden mukaan.

Toki näitä ratkaisuja pyritään aina tekemään yhdessä huoltajan kanssa, koska se on oppilaan etu.

Jos lapsellasi on todettu merkittäviä oppimisvaikeuksia, tulokset ovat huonot ja/tai hän ei pysty keskittymään isossa ryhmässä, on vaikea nähdä syytä, miksi huoltaja vastustaisi siirtoa. Ainoa järkevä syy olisi, että sinulla on syytä epäillä, että lapsi saisi ryhmässä huonompaa opetusta.

Mikäli vanhemmat vastustavat, pääsääntöisesti lapsi jää silloin omaan luokkaansa. Hyvin harvoin lapsi väkisin siirretään, valitettavasti.

Valitettavasti lapsen siirto jää tekemättä hyvin usein jos vanhempi vastustaa sitä. Tosin aika harvoin sitä tapahtuu. Onneksi.

Ymmärrän toki, että siirto voi tuntua raskaalta ja siihen voi liittyä pettymystä, sillä pienryhmään siirretään vain painavista syistä. Näiden syiden hyväksyminen ottaa joillakin vanhemmilla koville. Tosin monella lapsella on pidemmän aikaa ollut vakavia ongelmia ja monesti siirtopäätös on helpotus sekä lapselle että aikuiselle. Joskus harvoin vanhemmat kieltäytyvät näkemästä näitä ongelmia ja kokevat siksi siirron turhaksi/tarpeettomaksi. Pienryhmään siirtämisen takana on kuitenkin aina moniammatillinen ryhmä, eikä yksikään opettaja voi tehdä sellaista päätöstä itsekseen. Opettajaa toki kuullaan, mutta päätöstä hän ei tee, eikä edes varsinaisesti osallistu siihen.

Pienryhmässä on useampia aikuisia ja lasta pystytään tukemaan aivan eri tavoin kuin yleisopetuksen isoissa ryhmissä. Jotkut oppilaat ovat pienryhmässä useita vuosia ja osa taas vuoden tai pari kasvamassa ja harjaannuttamassa puuttuvia taitoja. Tulevaisuus on yhtä avoin näillekin lapsille kuin kenelle tahansa muulle peruskoulun päättävälle kun he saavat päättötodistuksen suoritettua.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se tilanne, jossa vanhempana vastustaisit lapsesi siirtämistä pienryhmään?

Kun pienryhmä tarkoittaisi lapselle joko neuro-perusteista ryhmää omassa koulussa, eli vaikeista oppimisen ongelmista kärsivien ryhmää, kun lapsella itsellään ei ole mitään oppimisvaikeuksia, tai siirtoa kokonaan toiseen kouluun käytöshäiriöisten ryhmään. 

Lapsella on siis ADHD, joka tarkoittaa hänen kohdallaan sitä, että vauhtia riittää, mutta lapsi ei ole aggressiivinen tms. vaan aina hyväntuulinen. Opettaja haluaisi että alkaisimme käyttää lääkitystä, mutta minä en halua sivuvaikutusten takia, ja koska lapsi ei itse kärsi tilastaan, eikä esim. satuta muita. Aiheuttaa kyllä häiriötä erityisesti siirtymätilanteissa, ja käy jonkin verran erityisopen luokassa tekemässä tehtäviä. Tämä on mulle täysin ok, enkä ymmärrä miksi näin ei jatkettaisi? Koska kuten tiedämme kaikki, vuoden-kahden päästä lastani alettaisiin taas yrittää integroida tavalliseen luokkaan, koska hän ei tosiaan ole mitenkään vaikea tapaus.  En siis halua, että lastani pallotellaan ympäriinsä, enkä halua aloittaa lääkitystä lapselle, joka ei sitä oman itsensä takia tarvite. 

Eli tässä ei nyt oikeasti haeta apua mun lapselle, vaan helpotusta opettajalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on se tilanne, jossa vanhempana vastustaisit lapsesi siirtämistä pienryhmään?

Kun pienryhmä tarkoittaisi lapselle joko neuro-perusteista ryhmää omassa koulussa, eli vaikeista oppimisen ongelmista kärsivien ryhmää, kun lapsella itsellään ei ole mitään oppimisvaikeuksia, tai siirtoa kokonaan toiseen kouluun käytöshäiriöisten ryhmään. 

Lapsella on siis ADHD, joka tarkoittaa hänen kohdallaan sitä, että vauhtia riittää, mutta lapsi ei ole aggressiivinen tms. vaan aina hyväntuulinen. Opettaja haluaisi että alkaisimme käyttää lääkitystä, mutta minä en halua sivuvaikutusten takia, ja koska lapsi ei itse kärsi tilastaan, eikä esim. satuta muita. Aiheuttaa kyllä häiriötä erityisesti siirtymätilanteissa, ja käy jonkin verran erityisopen luokassa tekemässä tehtäviä. Tämä on mulle täysin ok, enkä ymmärrä miksi näin ei jatkettaisi? Koska kuten tiedämme kaikki, vuoden-kahden päästä lastani alettaisiin taas yrittää integroida tavalliseen luokkaan, koska hän ei tosiaan ole mitenkään vaikea tapaus.  En siis halua, että lastani pallotellaan ympäriinsä, enkä halua aloittaa lääkitystä lapselle, joka ei sitä oman itsensä takia tarvite. 

Eli tässä ei nyt oikeasti haeta apua mun lapselle, vaan helpotusta opettajalle. 

Ehkä tuo pari vuotta olisi hyvä harjoitella itsehillintää pienessä ryhmässä jossa aikuisen huomiota riittää. Isossa luokassa huomio on negatiivista: opettaja ei kerkeä häntä kaitsemaan, joutuu komentamaan kieltämään ja poistamaan luokasta? Muut oppilaat huomaavat poikkeavan käyttäytymisen, lapsesta tulee luokan pelle tai tomppeli? Lapsi ei vielä kärsi tilastaan, entä kun hän joutuu paikkaan mitä ei hallitse, jossa on koko ajan se poikkeava? Ja muut taitavat kärsiä pojastasi, tuskin se huvikseen opekaan olisi pojallesi kallista pienopetusta tarjoamassa? Pienessä ryhmässä opetus on yksilöllisempää, lapsesi ei tarvitse niiden hitaimpien mukaan edetä, saa paremmin toeuttaa omia kykyjään. Ei minusta kehno vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

On koulun velvollisuus tarjota lapselle tukea.

http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/oppimisen_ja_koulun…

Lapsen kannalta olisi parasta, että aikuiset vetävät yhtä köyttä, eivätkä saman köyden eri päistä. Millaiset asiat sinua nyt painavat? Miksi pienryhmään siirtäminen ei tunnu hyvältä? Mitä mieltä lapsi on? Miten kouluvuosi on sujunut tähän asti? Keiden kanssa olet keskustellut lapsen koulunkäynnin sujuvuudesta? Kaipaatko lisää tietoa jostain?

Suomessa on oppivelvollisuus, joten vanhempana sinun on esim. mahdollista toteuttaa opetus kotona. Mikäli koulussa katsotaan että lapsi tarvitsee tukea, on tosiaan koulun velvollisuus järjestää sitä. Tukea ei voida jättää sikseen vain siksi että vanhempi ei sitä halua.

Vastaan tähän myös, koska tämä on asiallinen viesti.

Eli mulla painaa tässä nyt seuraavat asiat: 

Lääkitys. En tahdo sitä, koska lapsellani on hyvä itsetunto, ja hän tykkää itsestään juuri sellaisena kuin on. Hänellä ei siis ole ADHD-lapsille tyypillistä oloa siitä, että on tyhmä, osaamaton, kukaan ei tykkää jne. Hänellä on paljon kavereita, hän on empaattinen, tulee loistavasti muiden kanssa toimeen, ja suoriutuu koulusta ikätasoisesti. On aina hyvällä tuulella. Nämä ovat myös opettajan näkemyksiä. 

Olen itse myös käyttänyt ADHD-lääkitystä, ja tiedän miten rankkoja sivuvaikutuksia sillä usein on. En haluaisi, että lapseni joutuisi kokemaan esim. niitä selittämättömiä masennuksen ja ahdistuksen tunteita, joita lääkkeen vaikutuksen loppuessa itselleni tuli. Minusta ne ovat aivan liian rankkoja pienelle lapselle käsitellä.  Ja kun ne lääkkeet ei ole mitään taikanappeja, jotka vaan tuosta vaan auttavat, vaan lääkityksen säätäminen on usein hidasta ja hankalaa.  Koen että olisi väärin alkaa lääkitä lastani ympäristön takia, varsinkin kun noihin lääkkeisiin kuuluu sellaisiakin sivuvaikutuksia kuin kasvun pysähtyminen, kooma, äkkikuolema jne. Ja ymmärrän oikein hyvin, että monelle nuo lääkkeet ovat siunaus ja suuri apu, mutta me emme ole siinä tilanteessa.

Lapselle "sopiva" pienryhmä olisi toisessa koulussa. Tosin jännittää millaisia tyyppejä sillä luokalla olisi, koska se olisi käytöshäiriöisten ryhmä. Kuten sanottu, oma lapseni ei käyttäydy aggressiivisesti tms. vaan hänen on vaikea pysyä paikallaan ja vaikea olla puhumatta, vaikea malttaa viitata jne. Eli käytös on impulsiivista  koheltamista usein. Lapsi on kuitenkin sydämellinen ja mielikuvitusrikas ja monin tavoin ihana tyyppi, joten kavereita riittää.

Lapselle koulun vaihto olisi järkytys ja aivan varmasti isku itsetunnolle. Samoin lääkitys, häntä pelottaa että lääkkeet muuttaisivat häntä erilaiseksi ihmiseksi ( vaikka toki olen selittänyt että näin ei ole), ja hän yksinkertaisesti tykkää omien sanojen mukaan itsestään juuri sellaisena kuin on.

Koulu sujuu oppimisen puolesta ihan hyvin. Lapsi toki vaatii opettajalta ekstrahuomiota, koska hänen on vaikea lopettaa aloittamaansa toimintoa, esim. puhumista yhdellä pyynnöllä, vaan vaatii selkeämpää kontaktia. Kotona meillä ei ole  mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Olen puhunut opettajan ja erityisopettajan kanssa. Kumpikaan ei pidä pienryhmää lapselle parhaana vaihtoehtona, vaan painostavat ( koen sen sellaiseksi) aloittamaan lääkekokeilun. Se vaan tuntuu ihan hemmetin väärältä. Puhuvat toisaalta alisuoriutumisesta, mutta toisaalta että on taitava ja hommat sujuu. Eli paremmalla keskittymisellä sujuisi vielä paremmin, mutta lapsi esim.  tuo keskimäärin 80-100% oikein menneitä testejä kotiin.

Niin, mikä tässä sitten on oikein ja mikä väärin? On aina niin helppoa olla siirtämässä toisen lasta pois koulusta tai syöttämässä lääkkeitä, mutta käsi sydämellä: jos tämä olisi sinun lapsesi, kuinka itse toimisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On koulun velvollisuus tarjota lapselle tukea.

http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/perusopetus/oppimisen_ja_koulun…

Lapsen kannalta olisi parasta, että aikuiset vetävät yhtä köyttä, eivätkä saman köyden eri päistä. Millaiset asiat sinua nyt painavat? Miksi pienryhmään siirtäminen ei tunnu hyvältä? Mitä mieltä lapsi on? Miten kouluvuosi on sujunut tähän asti? Keiden kanssa olet keskustellut lapsen koulunkäynnin sujuvuudesta? Kaipaatko lisää tietoa jostain?

Suomessa on oppivelvollisuus, joten vanhempana sinun on esim. mahdollista toteuttaa opetus kotona. Mikäli koulussa katsotaan että lapsi tarvitsee tukea, on tosiaan koulun velvollisuus järjestää sitä. Tukea ei voida jättää sikseen vain siksi että vanhempi ei sitä halua.

Vastaan tähän myös, koska tämä on asiallinen viesti.

Eli mulla painaa tässä nyt seuraavat asiat: 

Lääkitys. En tahdo sitä, koska lapsellani on hyvä itsetunto, ja hän tykkää itsestään juuri sellaisena kuin on. Hänellä ei siis ole ADHD-lapsille tyypillistä oloa siitä, että on tyhmä, osaamaton, kukaan ei tykkää jne. Hänellä on paljon kavereita, hän on empaattinen, tulee loistavasti muiden kanssa toimeen, ja suoriutuu koulusta ikätasoisesti. On aina hyvällä tuulella. Nämä ovat myös opettajan näkemyksiä. 

Olen itse myös käyttänyt ADHD-lääkitystä, ja tiedän miten rankkoja sivuvaikutuksia sillä usein on. En haluaisi, että lapseni joutuisi kokemaan esim. niitä selittämättömiä masennuksen ja ahdistuksen tunteita, joita lääkkeen vaikutuksen loppuessa itselleni tuli. Minusta ne ovat aivan liian rankkoja pienelle lapselle käsitellä.  Ja kun ne lääkkeet ei ole mitään taikanappeja, jotka vaan tuosta vaan auttavat, vaan lääkityksen säätäminen on usein hidasta ja hankalaa.  Koen että olisi väärin alkaa lääkitä lastani ympäristön takia, varsinkin kun noihin lääkkeisiin kuuluu sellaisiakin sivuvaikutuksia kuin kasvun pysähtyminen, kooma, äkkikuolema jne. Ja ymmärrän oikein hyvin, että monelle nuo lääkkeet ovat siunaus ja suuri apu, mutta me emme ole siinä tilanteessa.

Lapselle "sopiva" pienryhmä olisi toisessa koulussa. Tosin jännittää millaisia tyyppejä sillä luokalla olisi, koska se olisi käytöshäiriöisten ryhmä. Kuten sanottu, oma lapseni ei käyttäydy aggressiivisesti tms. vaan hänen on vaikea pysyä paikallaan ja vaikea olla puhumatta, vaikea malttaa viitata jne. Eli käytös on impulsiivista  koheltamista usein. Lapsi on kuitenkin sydämellinen ja mielikuvitusrikas ja monin tavoin ihana tyyppi, joten kavereita riittää.

Lapselle koulun vaihto olisi järkytys ja aivan varmasti isku itsetunnolle. Samoin lääkitys, häntä pelottaa että lääkkeet muuttaisivat häntä erilaiseksi ihmiseksi ( vaikka toki olen selittänyt että näin ei ole), ja hän yksinkertaisesti tykkää omien sanojen mukaan itsestään juuri sellaisena kuin on.

Koulu sujuu oppimisen puolesta ihan hyvin. Lapsi toki vaatii opettajalta ekstrahuomiota, koska hänen on vaikea lopettaa aloittamaansa toimintoa, esim. puhumista yhdellä pyynnöllä, vaan vaatii selkeämpää kontaktia. Kotona meillä ei ole  mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Olen puhunut opettajan ja erityisopettajan kanssa. Kumpikaan ei pidä pienryhmää lapselle parhaana vaihtoehtona, vaan painostavat ( koen sen sellaiseksi) aloittamaan lääkekokeilun. Se vaan tuntuu ihan hemmetin väärältä. Puhuvat toisaalta alisuoriutumisesta, mutta toisaalta että on taitava ja hommat sujuu. Eli paremmalla keskittymisellä sujuisi vielä paremmin, mutta lapsi esim.  tuo keskimäärin 80-100% oikein menneitä testejä kotiin.

Niin, mikä tässä sitten on oikein ja mikä väärin? On aina niin helppoa olla siirtämässä toisen lasta pois koulusta tai syöttämässä lääkkeitä, mutta käsi sydämellä: jos tämä olisi sinun lapsesi, kuinka itse toimisit?

 

Ei mitään mielipiteitä? Sinänsä mulle toki riittää että lasta ei voida ilman meidän suostumusta siirtää mihinkään, mutta kun niin moni oli sitä mieltä että vanhempi on aina hullu sokea idiootti, jos ei halua laittaa lastaan pienryhmään, niin vieläkö olette sitä mieltä?

Omat lapseni ovat luokilla, joihin on integroitu erityislapsia. Raskasta se on heillekin vuodesta toiseen seurata itsekseen höpöttäviä, paikallaan pysymättömiä oppilaita joiden itsehillintä on olematonta. Mutta minkäs teet, tätä tämä nykyään on.