En kestä sitä että ihmiset ei pidä musta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Sit täytyy varmaan mennä itseensä ja miettiä, miks se toinen ei ehkä pidä susta?

Voi myös olla et henkilö ei vaan just sillä hetkellä jaksais kiinnostua kenestäkään ihmisestä vaan haluis olla rauhassa. Susta riippumattomista syistä. Silti ei halua olla töykeä.

Niin, ellei sulla ole ollut vanhemmat, jotka selittää kaiken sun saamasi käytöksen sinulla itselläsi. On aina oma syy, jos joku ei ole sinua kohtaan mukava.

Just sellanen oli toinen vanhempi. Enää en katsele yhtäkään ihmistä joka yrittää mulle samaa valhetta tuputtaa.

No miten se tähän liittyy? Koska on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät tiedä johtuuko käytöksesi heistä vai sinusta itsestäsi, niin voisitko heidän takiaan miettiä, että miten vuorovaikutat? Sinä vastaat siitä, jos sinulla on paha päivä, etkä esittele sitä muille kuin olisi mahdollista, että kyllä vika nyt on heissä.

Voin vastata omasta käytöksestä, en toisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti sun äitis on luonnevikanen. Kun luen sun analysoivaa tekstiäs mulle tulee tunne että sä et ole. Susta voi hetkellisesti tuntua et se olis helpoin tie väittää et sä et välitä lapsistas ja koitat oikeuttaa sen sillä et susta ei välitetty. Mut tiedätkö, se ei oikeuta sua siihen. Sä teit ne täysin tietosesti tähän maailmaan, äitis ei välttämättä tehny sua. (Ei pahalla.) Sun tehtäväs on pitää niistä huolta ja aivan varmasti niitä rakastatkin. Rakastaminen ei ole helppoa. Eikä lapset ole helppoja, mut elämäkään ei ole niin mustavalkoista että jos sua ärsyttää sotku sä inhoaisit lapsias. Sua ärsyttää se sotku, ei lapses. Lapset sotkee, mut säki voit järkätä kodin niin et se on helppo siivota. Haluatko sä että ne sun muksut kokee saman ku sä, sun itselkyyden takia? Edestäs löydät. Ryhdistäydy! Mun on nyt mentävä..

Ollaan mun terapeutin kanssa tultu siihen tulokseen, että äitini teki minut ankkuriksi isäni (varakas) elämään, vaikka halusi jo erota isästäni. Olen ainoa lapsi. Vanhempani erosivat kun olin 2,5 ja erosta oli keskusteltu jo ennen kuin minua harkittiin. En ole vahinko sanan varsinaisessa merkityksessä. Äiti varmaan kans koki lapsen rakastamisen raskaaksi, kuten sanoit, että se on. Se mikä minua vihastuttaa on, ettei se rakasta tai pidä minusta vieläkään minuna vaikka ei ole enää raskasta, kun olen jo aikuinen. Tai nyt on sit raskasta se, kun en voi hyvin, varmaankin. Että ei voi ikinä alkaa pitää minusta. En tainnut täyttää odotuksia. Hän siinä huono ihminen on, mutta väittää, että mä oon. Hän aloitti, mulla ei ollut mitään syytä ei-pitää hänestä. Siksi vihaan kaikkia äitejä. Ja lapset ovat huonoja ihmisiä.

t.kivikissaäiti

Niin.. Mulla ei ole edellytyksiä keskustella siitä, mitä on kun äiti ei rakasta, vaikka hänet varhain menetinkin. Isä ei rakastanu kai koskaan mut se onkin taas eri asia.. Annatko sä äitis pilata sun lastenkin elämät? Laita välit poikki.

Ei äiti pilaa mun lasten elämiä siksi, että on yhä hengissä. Vaikka hän olisi kuollutkin, niin mihin tilanne siitä muuttuisi? (=välit poikki)

t.kivikissaäiti

Välillisesti pilaa. Ei rakasta sua, aiheuttaa sulle masennusta joka välittyy lapsiis. Aina ikäviä ihmisiä ei voi välttää, mut tuossa tilanteessa voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Sit täytyy varmaan mennä itseensä ja miettiä, miks se toinen ei ehkä pidä susta?

Voi myös olla et henkilö ei vaan just sillä hetkellä jaksais kiinnostua kenestäkään ihmisestä vaan haluis olla rauhassa. Susta riippumattomista syistä. Silti ei halua olla töykeä.

Niin, ellei sulla ole ollut vanhemmat, jotka selittää kaiken sun saamasi käytöksen sinulla itselläsi. On aina oma syy, jos joku ei ole sinua kohtaan mukava.

Just sellanen oli toinen vanhempi. Enää en katsele yhtäkään ihmistä joka yrittää mulle samaa valhetta tuputtaa.

No miten se tähän liittyy? Koska on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät tiedä johtuuko käytöksesi heistä vai sinusta itsestäsi, niin voisitko heidän takiaan miettiä, että miten vuorovaikutat? Sinä vastaat siitä, jos sinulla on paha päivä, etkä esittele sitä muille kuin olisi mahdollista, että kyllä vika nyt on heissä.

Voin vastata omasta käytöksestä, en toisten.

No sitä juuri, vai tarkoititko sanoa, että omista tunteistasi, et toisten? Ole sitten rauhassa sika-moukka, jota muiden tunteet ei kiinnosta. Toivottavasti sinut sen takia hylätään. Kukaan ei kestä sinunlaisiasi sikoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti sun äitis on luonnevikanen. Kun luen sun analysoivaa tekstiäs mulle tulee tunne että sä et ole. Susta voi hetkellisesti tuntua et se olis helpoin tie väittää et sä et välitä lapsistas ja koitat oikeuttaa sen sillä et susta ei välitetty. Mut tiedätkö, se ei oikeuta sua siihen. Sä teit ne täysin tietosesti tähän maailmaan, äitis ei välttämättä tehny sua. (Ei pahalla.) Sun tehtäväs on pitää niistä huolta ja aivan varmasti niitä rakastatkin. Rakastaminen ei ole helppoa. Eikä lapset ole helppoja, mut elämäkään ei ole niin mustavalkoista että jos sua ärsyttää sotku sä inhoaisit lapsias. Sua ärsyttää se sotku, ei lapses. Lapset sotkee, mut säki voit järkätä kodin niin et se on helppo siivota. Haluatko sä että ne sun muksut kokee saman ku sä, sun itselkyyden takia? Edestäs löydät. Ryhdistäydy! Mun on nyt mentävä..

Ollaan mun terapeutin kanssa tultu siihen tulokseen, että äitini teki minut ankkuriksi isäni (varakas) elämään, vaikka halusi jo erota isästäni. Olen ainoa lapsi. Vanhempani erosivat kun olin 2,5 ja erosta oli keskusteltu jo ennen kuin minua harkittiin. En ole vahinko sanan varsinaisessa merkityksessä. Äiti varmaan kans koki lapsen rakastamisen raskaaksi, kuten sanoit, että se on. Se mikä minua vihastuttaa on, ettei se rakasta tai pidä minusta vieläkään minuna vaikka ei ole enää raskasta, kun olen jo aikuinen. Tai nyt on sit raskasta se, kun en voi hyvin, varmaankin. Että ei voi ikinä alkaa pitää minusta. En tainnut täyttää odotuksia. Hän siinä huono ihminen on, mutta väittää, että mä oon. Hän aloitti, mulla ei ollut mitään syytä ei-pitää hänestä. Siksi vihaan kaikkia äitejä. Ja lapset ovat huonoja ihmisiä.

t.kivikissaäiti

Niin.. Mulla ei ole edellytyksiä keskustella siitä, mitä on kun äiti ei rakasta, vaikka hänet varhain menetinkin. Isä ei rakastanu kai koskaan mut se onkin taas eri asia.. Annatko sä äitis pilata sun lastenkin elämät? Laita välit poikki.

Ei äiti pilaa mun lasten elämiä siksi, että on yhä hengissä. Vaikka hän olisi kuollutkin, niin mihin tilanne siitä muuttuisi? (=välit poikki)

t.kivikissaäiti

Välillisesti pilaa. Ei rakasta sua, aiheuttaa sulle masennusta joka välittyy lapsiis. Aina ikäviä ihmisiä ei voi välttää, mut tuossa tilanteessa voi.

Tajuatko, että se kaikki masennus ja muu on aiheutettu jo? Se syntyi silloin siellä lapsuudessa. Sillä onko äiti elossa edes enää, tai vaikka miten olisin hylännyt hänet, ei ole asiassa enää mitään merkitystä. The damage is done.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Sit täytyy varmaan mennä itseensä ja miettiä, miks se toinen ei ehkä pidä susta?

Voi myös olla et henkilö ei vaan just sillä hetkellä jaksais kiinnostua kenestäkään ihmisestä vaan haluis olla rauhassa. Susta riippumattomista syistä. Silti ei halua olla töykeä.

Niin, ellei sulla ole ollut vanhemmat, jotka selittää kaiken sun saamasi käytöksen sinulla itselläsi. On aina oma syy, jos joku ei ole sinua kohtaan mukava.

Just sellanen oli toinen vanhempi. Enää en katsele yhtäkään ihmistä joka yrittää mulle samaa valhetta tuputtaa.

No miten se tähän liittyy? Koska on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät tiedä johtuuko käytöksesi heistä vai sinusta itsestäsi, niin voisitko heidän takiaan miettiä, että miten vuorovaikutat? Sinä vastaat siitä, jos sinulla on paha päivä, etkä esittele sitä muille kuin olisi mahdollista, että kyllä vika nyt on heissä.

Voin vastata omasta käytöksestä, en toisten.

No sitä juuri, vai tarkoititko sanoa, että omista tunteistasi, et toisten? Ole sitten rauhassa sika-moukka, jota muiden tunteet ei kiinnosta. Toivottavasti sinut sen takia hylätään. Kukaan ei kestä sinunlaisiasi sikoja.

Tarkoitin että mä olen läksyni oppinut mutta en voi sille mitään jos joku toinen ei ole. Kiinnostaa paljonkin toisten tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Sit täytyy varmaan mennä itseensä ja miettiä, miks se toinen ei ehkä pidä susta?

Voi myös olla et henkilö ei vaan just sillä hetkellä jaksais kiinnostua kenestäkään ihmisestä vaan haluis olla rauhassa. Susta riippumattomista syistä. Silti ei halua olla töykeä.

Niin, ellei sulla ole ollut vanhemmat, jotka selittää kaiken sun saamasi käytöksen sinulla itselläsi. On aina oma syy, jos joku ei ole sinua kohtaan mukava.

Just sellanen oli toinen vanhempi. Enää en katsele yhtäkään ihmistä joka yrittää mulle samaa valhetta tuputtaa.

No miten se tähän liittyy? Koska on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät tiedä johtuuko käytöksesi heistä vai sinusta itsestäsi, niin voisitko heidän takiaan miettiä, että miten vuorovaikutat? Sinä vastaat siitä, jos sinulla on paha päivä, etkä esittele sitä muille kuin olisi mahdollista, että kyllä vika nyt on heissä.

Voin vastata omasta käytöksestä, en toisten.

No sitä juuri, vai tarkoititko sanoa, että omista tunteistasi, et toisten? Ole sitten rauhassa sika-moukka, jota muiden tunteet ei kiinnosta. Toivottavasti sinut sen takia hylätään. Kukaan ei kestä sinunlaisiasi sikoja.

Eihän siinä näin todettu. Itse ainakin käsitin niin että henkilö itse on muille ystävällinen ja kohtelias mutta ei voi mitenkään vaikuttaa siihen miten muut käyttäytyvät.

Ja sellasessa kognitiivisessa terapiassa se terapeutti sanoi mulle, että "oot varmasti ollut äidilles tärkee". Harmi kun en tajunnut sanoa, että nii-in, ajatella, miten tärkeä pedofiilillekin se lapsi oli, vau. Sehän rakasti sitä lasta.

Että mitä niin kuin liikkuu terapeutin päässä, kun koittaa sössöttää vanhemmastaan kärsineelle tuollaista paskaa? Että mä tuntisin itseni jotenkin arvokkaammaksi, vai? Oppis vaan, ettei kukaan tartte tunteakseen itsensä arvokkaaksi häntä satuttaneen ihmisen mielikuvitusrakkautta.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti sun äitis on luonnevikanen. Kun luen sun analysoivaa tekstiäs mulle tulee tunne että sä et ole. Susta voi hetkellisesti tuntua et se olis helpoin tie väittää et sä et välitä lapsistas ja koitat oikeuttaa sen sillä et susta ei välitetty. Mut tiedätkö, se ei oikeuta sua siihen. Sä teit ne täysin tietosesti tähän maailmaan, äitis ei välttämättä tehny sua. (Ei pahalla.) Sun tehtäväs on pitää niistä huolta ja aivan varmasti niitä rakastatkin. Rakastaminen ei ole helppoa. Eikä lapset ole helppoja, mut elämäkään ei ole niin mustavalkoista että jos sua ärsyttää sotku sä inhoaisit lapsias. Sua ärsyttää se sotku, ei lapses. Lapset sotkee, mut säki voit järkätä kodin niin et se on helppo siivota. Haluatko sä että ne sun muksut kokee saman ku sä, sun itselkyyden takia? Edestäs löydät. Ryhdistäydy! Mun on nyt mentävä..

Ollaan mun terapeutin kanssa tultu siihen tulokseen, että äitini teki minut ankkuriksi isäni (varakas) elämään, vaikka halusi jo erota isästäni. Olen ainoa lapsi. Vanhempani erosivat kun olin 2,5 ja erosta oli keskusteltu jo ennen kuin minua harkittiin. En ole vahinko sanan varsinaisessa merkityksessä. Äiti varmaan kans koki lapsen rakastamisen raskaaksi, kuten sanoit, että se on. Se mikä minua vihastuttaa on, ettei se rakasta tai pidä minusta vieläkään minuna vaikka ei ole enää raskasta, kun olen jo aikuinen. Tai nyt on sit raskasta se, kun en voi hyvin, varmaankin. Että ei voi ikinä alkaa pitää minusta. En tainnut täyttää odotuksia. Hän siinä huono ihminen on, mutta väittää, että mä oon. Hän aloitti, mulla ei ollut mitään syytä ei-pitää hänestä. Siksi vihaan kaikkia äitejä. Ja lapset ovat huonoja ihmisiä.

t.kivikissaäiti

Niin.. Mulla ei ole edellytyksiä keskustella siitä, mitä on kun äiti ei rakasta, vaikka hänet varhain menetinkin. Isä ei rakastanu kai koskaan mut se onkin taas eri asia.. Annatko sä äitis pilata sun lastenkin elämät? Laita välit poikki.

Ei äiti pilaa mun lasten elämiä siksi, että on yhä hengissä. Vaikka hän olisi kuollutkin, niin mihin tilanne siitä muuttuisi? (=välit poikki)

t.kivikissaäiti

Välillisesti pilaa. Ei rakasta sua, aiheuttaa sulle masennusta joka välittyy lapsiis. Aina ikäviä ihmisiä ei voi välttää, mut tuossa tilanteessa voi.

Tajuatko, että se kaikki masennus ja muu on aiheutettu jo? Se syntyi silloin siellä lapsuudessa. Sillä onko äiti elossa edes enää, tai vaikka miten olisin hylännyt hänet, ei ole asiassa enää mitään merkitystä. The damage is done.

t.kivikissaäiti

Kuinka ilmaista vuorovaikutustilanteessa ettei ole keskustelijan kanssa samaa mieltä vai täytyykö teeskennellä olevansa? Vai rajoittaako vastaaminen minimiin. Onko se taas töykeää? Monet vois tarkistaa omatkin juttunsa, eli jos sanotaan et teeskennellä ei saa mut silti pitäis keskustella kivasti. Jotenki ristiriitasta. Älkääkä nyt poistattako tätä ketjua vaan antakaa järkevä perustelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti sun äitis on luonnevikanen. Kun luen sun analysoivaa tekstiäs mulle tulee tunne että sä et ole. Susta voi hetkellisesti tuntua et se olis helpoin tie väittää et sä et välitä lapsistas ja koitat oikeuttaa sen sillä et susta ei välitetty. Mut tiedätkö, se ei oikeuta sua siihen. Sä teit ne täysin tietosesti tähän maailmaan, äitis ei välttämättä tehny sua. (Ei pahalla.) Sun tehtäväs on pitää niistä huolta ja aivan varmasti niitä rakastatkin. Rakastaminen ei ole helppoa. Eikä lapset ole helppoja, mut elämäkään ei ole niin mustavalkoista että jos sua ärsyttää sotku sä inhoaisit lapsias. Sua ärsyttää se sotku, ei lapses. Lapset sotkee, mut säki voit järkätä kodin niin et se on helppo siivota. Haluatko sä että ne sun muksut kokee saman ku sä, sun itselkyyden takia? Edestäs löydät. Ryhdistäydy! Mun on nyt mentävä..

Ollaan mun terapeutin kanssa tultu siihen tulokseen, että äitini teki minut ankkuriksi isäni (varakas) elämään, vaikka halusi jo erota isästäni. Olen ainoa lapsi. Vanhempani erosivat kun olin 2,5 ja erosta oli keskusteltu jo ennen kuin minua harkittiin. En ole vahinko sanan varsinaisessa merkityksessä. Äiti varmaan kans koki lapsen rakastamisen raskaaksi, kuten sanoit, että se on. Se mikä minua vihastuttaa on, ettei se rakasta tai pidä minusta vieläkään minuna vaikka ei ole enää raskasta, kun olen jo aikuinen. Tai nyt on sit raskasta se, kun en voi hyvin, varmaankin. Että ei voi ikinä alkaa pitää minusta. En tainnut täyttää odotuksia. Hän siinä huono ihminen on, mutta väittää, että mä oon. Hän aloitti, mulla ei ollut mitään syytä ei-pitää hänestä. Siksi vihaan kaikkia äitejä. Ja lapset ovat huonoja ihmisiä.

t.kivikissaäiti

Niin.. Mulla ei ole edellytyksiä keskustella siitä, mitä on kun äiti ei rakasta, vaikka hänet varhain menetinkin. Isä ei rakastanu kai koskaan mut se onkin taas eri asia.. Annatko sä äitis pilata sun lastenkin elämät? Laita välit poikki.

Ei äiti pilaa mun lasten elämiä siksi, että on yhä hengissä. Vaikka hän olisi kuollutkin, niin mihin tilanne siitä muuttuisi? (=välit poikki)

t.kivikissaäiti

Välillisesti pilaa. Ei rakasta sua, aiheuttaa sulle masennusta joka välittyy lapsiis. Aina ikäviä ihmisiä ei voi välttää, mut tuossa tilanteessa voi.

Tajuatko, että se kaikki masennus ja muu on aiheutettu jo? Se syntyi silloin siellä lapsuudessa. Sillä onko äiti elossa edes enää, tai vaikka miten olisin hylännyt hänet, ei ole asiassa enää mitään merkitystä. The damage is done.

t.kivikissaäiti

Kuinka ilmaista vuorovaikutustilanteessa ettei ole keskustelijan kanssa samaa mieltä vai täytyykö teeskennellä olevansa? Vai rajoittaako vastaaminen minimiin. Onko se taas töykeää? Monet vois tarkistaa omatkin juttunsa, eli jos sanotaan et teeskennellä ei saa mut silti pitäis keskustella kivasti. Jotenki ristiriitasta. Älkääkä nyt poistattako tätä ketjua vaan antakaa järkevä perustelu.

Riippuu niin seurasta. Miten tämä mun äidin käytökseen minua kohtaan liittyy vai liittykö, kun lainasit sitä? Minua ei haittaa, vaikkeivät työkaverit esim. aina kaikkia mun mielipiteitä asioista tiedäkään ja voin aivan hyvin olla samaa mieltä. Tai siis hyväksyä sen, mitä mieltä he ovat (että he siis ovat sitä mieltä, olkoot vaan) ja nyökkäillä sille, vaikka itse olisinkin jotain muuta mieltä. Ei välttämättä synny kauheasti keskustelua (siitä aiheesta), mutta se ei haittaa, olen töissä. Tuttavien kanssa vähän sama juttu, jolloin voi vaihtaa puheenaihetta vain sopivampaan. Ystävistä mulla on niin vähän kokemusta, etten osaa sanoa. Perheenjäsenen taas kuuluu minusta sanoa jos loukkaantuu ja sen, joka loukkasi tulisi oppia ymmärtämään toista, että omakin käytös saattaa loukata, eikä vain jyrätä paskaa toisen niskaan. Mutta jos joku perheessä ei mitään, oletan ettei loukkaantunut.

t.kivikissaäiti

siis jos joku perheessä ei sano mitään