En kestä sitä että ihmiset ei pidä musta...

Vierailija kirjoitti:

Tajusin tämän ketjun myötä, että en pidä omista lapsistani itsekään, kuten minunkaan äitini ei pitänyt minusta. Mies sallii heille kaikenlaisia vapauksia, jotka saavat minut raivon partaalle lapsiakin kohtaan. Se ei ole lasten vika, mutta ei sekään ollut minun vikani, että minun äitini ei pidä/pitänyt minusta. Se oli ihan todella haavoittavaa. Kasvaa kaksin sellaisen ihmisen kanssa. Mietin, miksei hän hylännyt minua kun ei kerran pitänyt minusta? Hän on selittänyt, että jonkun oli pidettävä huolta minusta. Minusta se on tosi huono syy, koska ei Suomessa lapsi nälkään kuole, vaikka ei asuisikaan omassa kodissaan :)

Pidän lapsiani ihan ilkeinä apinoina, hmh, nyt sitten tätäkin vääristymää terapiaan selvittämään mars. Huooh. Todellakin haluaisin jonkun viriilin kollin, jonka kanssa vain aloittaa lapseton elämä, nyt kun vihdoinkin haluan miestä ja seksiä. Mieheni voi pukea essun eteensä ja ottaa kauhan käteensä ja imurin toiseen.

t.kivikissaäiti

Älä kosta niille lapsille omaa lapsuuttas. Ei ne ole tehny mitään ansaitakseen sitä vai ansaitsitko sä sen? Kuulostat vähän tuuliviirille, mut en tiedä oletko sä sitä todellisuudessa.

Kaikki lapset on ihan huonoja, enkä tajua, miksi yksikään vanhempi tykkää omistaan. Parasta vain myöntää odottelevansa senkin 18-vuotiskakun lusimista loppuun. Toki ehdonalainen jatkuu sen jälkeenkin. Mutta siinä pääsee jo vähän parempaan seuraan.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin tämän ketjun myötä, että en pidä omista lapsistani itsekään, kuten minunkaan äitini ei pitänyt minusta. Mies sallii heille kaikenlaisia vapauksia, jotka saavat minut raivon partaalle lapsiakin kohtaan. Se ei ole lasten vika, mutta ei sekään ollut minun vikani, että minun äitini ei pidä/pitänyt minusta. Se oli ihan todella haavoittavaa. Kasvaa kaksin sellaisen ihmisen kanssa. Mietin, miksei hän hylännyt minua kun ei kerran pitänyt minusta? Hän on selittänyt, että jonkun oli pidettävä huolta minusta. Minusta se on tosi huono syy, koska ei Suomessa lapsi nälkään kuole, vaikka ei asuisikaan omassa kodissaan :)

Pidän lapsiani ihan ilkeinä apinoina, hmh, nyt sitten tätäkin vääristymää terapiaan selvittämään mars. Huooh. Todellakin haluaisin jonkun viriilin kollin, jonka kanssa vain aloittaa lapseton elämä, nyt kun vihdoinkin haluan miestä ja seksiä. Mieheni voi pukea essun eteensä ja ottaa kauhan käteensä ja imurin toiseen.

t.kivikissaäiti

Älä kosta niille lapsille omaa lapsuuttas. Ei ne ole tehny mitään ansaitakseen sitä vai ansaitsitko sä sen? Kuulostat vähän tuuliviirille, mut en tiedä oletko sä sitä todellisuudessa.

Sehän kostautuu jo sillä, että mä synnytin ne. Niiltä jää tilaisuus heistä pitävään äitiin. Muut ihmiset voivat heistä toki pitää, mutta korvaako se äidin? Ehkä laihasti, jos tarpeeksi nuorina saavat sen tajuta, eikä huijata 4-kymppisiksi, että khyllä äiti tässä teistä pitää! te ite vain olette niin saatanan paskoja!

t.kivikissaäiti

Ja minun äidilleni ei riittänyt se, ettei pidä minusta. Sen täytyi myös opastaa minulle, ettei minusta pidä kukaan muukaan! Varmaan pelkäsi, että löydänkin muualta kivempia ihmisiä, kuin se itse oli. Käänsi ja selitti tilanteet aina siten, että voi selittää miten ei minusta kukaan muukaan pidä yhtään! Ja nyt mun mies on sitten halunnut pitää välejä mun äitiin! Luopio.

t.kivikissaäiti

Niin miten mä voisin luopioiden kanssa onnellisena elää? :(

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Kivikissaäiti sun äitis on luonnevikanen. Kun luen sun analysoivaa tekstiäs mulle tulee tunne että sä et ole. Susta voi hetkellisesti tuntua et se olis helpoin tie väittää et sä et välitä lapsistas ja koitat oikeuttaa sen sillä et susta ei välitetty. Mut tiedätkö, se ei oikeuta sua siihen. Sä teit ne täysin tietosesti tähän maailmaan, äitis ei välttämättä tehny sua. (Ei pahalla.) Sun tehtäväs on pitää niistä huolta ja aivan varmasti niitä rakastatkin. Rakastaminen ei ole helppoa. Eikä lapset ole helppoja, mut elämäkään ei ole niin mustavalkoista että jos sua ärsyttää sotku sä inhoaisit lapsias. Sua ärsyttää se sotku, ei lapses. Lapset sotkee, mut säki voit järkätä kodin niin et se on helppo siivota. Haluatko sä että ne sun muksut kokee saman ku sä, sun itselkyyden takia? Edestäs löydät. Ryhdistäydy! Mun on nyt mentävä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Sit täytyy varmaan mennä itseensä ja miettiä, miks se toinen ei ehkä pidä susta?

Voi myös olla et henkilö ei vaan just sillä hetkellä jaksais kiinnostua kenestäkään ihmisestä vaan haluis olla rauhassa. Susta riippumattomista syistä. Silti ei halua olla töykeä.

Jos ei jaksa sillähetkellä olla aidosti mukava, jos on vaikka omia asioita mietittävänä. Eikä se sitäpaitsi tarkota et yoisessa olis mitään vikaa jos siittä ei vaan pidä. Se on vaan "toinen ihminen", ei sen enempää tai vähempää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Sit täytyy varmaan mennä itseensä ja miettiä, miks se toinen ei ehkä pidä susta?

Voi myös olla et henkilö ei vaan just sillä hetkellä jaksais kiinnostua kenestäkään ihmisestä vaan haluis olla rauhassa. Susta riippumattomista syistä. Silti ei halua olla töykeä.

Niin, ellei sulla ole ollut vanhemmat, jotka selittää kaiken sun saamasi käytöksen sinulla itselläsi. On aina oma syy, jos joku ei ole sinua kohtaan mukava.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti sun äitis on luonnevikanen. Kun luen sun analysoivaa tekstiäs mulle tulee tunne että sä et ole. Susta voi hetkellisesti tuntua et se olis helpoin tie väittää et sä et välitä lapsistas ja koitat oikeuttaa sen sillä et susta ei välitetty. Mut tiedätkö, se ei oikeuta sua siihen. Sä teit ne täysin tietosesti tähän maailmaan, äitis ei välttämättä tehny sua. (Ei pahalla.) Sun tehtäväs on pitää niistä huolta ja aivan varmasti niitä rakastatkin. Rakastaminen ei ole helppoa. Eikä lapset ole helppoja, mut elämäkään ei ole niin mustavalkoista että jos sua ärsyttää sotku sä inhoaisit lapsias. Sua ärsyttää se sotku, ei lapses. Lapset sotkee, mut säki voit järkätä kodin niin et se on helppo siivota. Haluatko sä että ne sun muksut kokee saman ku sä, sun itselkyyden takia? Edestäs löydät. Ryhdistäydy! Mun on nyt mentävä..

Ollaan mun terapeutin kanssa tultu siihen tulokseen, että äitini teki minut ankkuriksi isäni (varakas) elämään, vaikka halusi jo erota isästäni. Olen ainoa lapsi. Vanhempani erosivat kun olin 2,5 ja erosta oli keskusteltu jo ennen kuin minua harkittiin. En ole vahinko sanan varsinaisessa merkityksessä. Äiti varmaan kans koki lapsen rakastamisen raskaaksi, kuten sanoit, että se on. Se mikä minua vihastuttaa on, ettei se rakasta tai pidä minusta vieläkään minuna vaikka ei ole enää raskasta, kun olen jo aikuinen. Tai nyt on sit raskasta se, kun en voi hyvin, varmaankin. Että ei voi ikinä alkaa pitää minusta. En tainnut täyttää odotuksia. Hän siinä huono ihminen on, mutta väittää, että mä oon. Hän aloitti, mulla ei ollut mitään syytä ei-pitää hänestä. Siksi vihaan kaikkia äitejä. Ja lapset ovat huonoja ihmisiä.

t.kivikissaäiti

Lapset ovat huonoja ihmisiä. Katsokaa vain ympärillenne kun näette huonon ihmisen, niin sekin on ollut joskus lapsi. Se oli huono ihminen jo silloin. Vain parhaat valioyksilöt on kasvatettu pois siitä lapsen huonoudesta ihmisenä. Siis parhaat valioyksilöt = ne, joilla on hyvät vanhemmat. Ei siinä lapsilla mitään omaa ansiota itsellään ole, vaan kunnon vanhemmat.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Sit täytyy varmaan mennä itseensä ja miettiä, miks se toinen ei ehkä pidä susta?

Voi myös olla et henkilö ei vaan just sillä hetkellä jaksais kiinnostua kenestäkään ihmisestä vaan haluis olla rauhassa. Susta riippumattomista syistä. Silti ei halua olla töykeä.

Niin, ellei sulla ole ollut vanhemmat, jotka selittää kaiken sun saamasi käytöksen sinulla itselläsi. On aina oma syy, jos joku ei ole sinua kohtaan mukava.

Just sellanen oli toinen vanhempi. Enää en katsele yhtäkään ihmistä joka yrittää mulle samaa valhetta tuputtaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä koen samoin äitini kanssa. En kestä sitä, ettei hän pidä minusta. Hän häpäisee sillä minut. Se on kaikki alunalkaenkin HÄNEN syytään, ja hän vain hähhättelee mulle kun mä tunnen itseni siksi ihan paskaksi.

t.kivikissaäiti

Varmaan sun omaa mielikuvitusta. Ootko kysynyt tykkääkö susta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti sun äitis on luonnevikanen. Kun luen sun analysoivaa tekstiäs mulle tulee tunne että sä et ole. Susta voi hetkellisesti tuntua et se olis helpoin tie väittää et sä et välitä lapsistas ja koitat oikeuttaa sen sillä et susta ei välitetty. Mut tiedätkö, se ei oikeuta sua siihen. Sä teit ne täysin tietosesti tähän maailmaan, äitis ei välttämättä tehny sua. (Ei pahalla.) Sun tehtäväs on pitää niistä huolta ja aivan varmasti niitä rakastatkin. Rakastaminen ei ole helppoa. Eikä lapset ole helppoja, mut elämäkään ei ole niin mustavalkoista että jos sua ärsyttää sotku sä inhoaisit lapsias. Sua ärsyttää se sotku, ei lapses. Lapset sotkee, mut säki voit järkätä kodin niin et se on helppo siivota. Haluatko sä että ne sun muksut kokee saman ku sä, sun itselkyyden takia? Edestäs löydät. Ryhdistäydy! Mun on nyt mentävä..

Ollaan mun terapeutin kanssa tultu siihen tulokseen, että äitini teki minut ankkuriksi isäni (varakas) elämään, vaikka halusi jo erota isästäni. Olen ainoa lapsi. Vanhempani erosivat kun olin 2,5 ja erosta oli keskusteltu jo ennen kuin minua harkittiin. En ole vahinko sanan varsinaisessa merkityksessä. Äiti varmaan kans koki lapsen rakastamisen raskaaksi, kuten sanoit, että se on. Se mikä minua vihastuttaa on, ettei se rakasta tai pidä minusta vieläkään minuna vaikka ei ole enää raskasta, kun olen jo aikuinen. Tai nyt on sit raskasta se, kun en voi hyvin, varmaankin. Että ei voi ikinä alkaa pitää minusta. En tainnut täyttää odotuksia. Hän siinä huono ihminen on, mutta väittää, että mä oon. Hän aloitti, mulla ei ollut mitään syytä ei-pitää hänestä. Siksi vihaan kaikkia äitejä. Ja lapset ovat huonoja ihmisiä.

t.kivikissaäiti

Niin.. Mulla ei ole edellytyksiä keskustella siitä, mitä on kun äiti ei rakasta, vaikka hänet varhain menetinkin. Isä ei rakastanu kai koskaan mut se onkin taas eri asia.. Annatko sä äitis pilata sun lastenkin elämät? Laita välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Sit täytyy varmaan mennä itseensä ja miettiä, miks se toinen ei ehkä pidä susta?

Voi myös olla et henkilö ei vaan just sillä hetkellä jaksais kiinnostua kenestäkään ihmisestä vaan haluis olla rauhassa. Susta riippumattomista syistä. Silti ei halua olla töykeä.

Niin, ellei sulla ole ollut vanhemmat, jotka selittää kaiken sun saamasi käytöksen sinulla itselläsi. On aina oma syy, jos joku ei ole sinua kohtaan mukava.

Just sellanen oli toinen vanhempi. Enää en katsele yhtäkään ihmistä joka yrittää mulle samaa valhetta tuputtaa.

No miten se tähän liittyy? Koska on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät tiedä johtuuko käytöksesi heistä vai sinusta itsestäsi, niin voisitko heidän takiaan miettiä, että miten vuorovaikutat? Sinä vastaat siitä, jos sinulla on paha päivä, etkä esittele sitä muille kuin olisi mahdollista, että kyllä vika nyt on heissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä koen samoin äitini kanssa. En kestä sitä, ettei hän pidä minusta. Hän häpäisee sillä minut. Se on kaikki alunalkaenkin HÄNEN syytään, ja hän vain hähhättelee mulle kun mä tunnen itseni siksi ihan paskaksi.

t.kivikissaäiti

Varmaan sun omaa mielikuvitusta. Ootko kysynyt tykkääkö susta?

Sen tuntee kyllä, aika kauan vain menikin, että tajusin, että sitä se on. Vai kuvitteletko sä, että ihmisen, joka tykkää minusta, käytös voisi tuntua aivan siltä kuin ei tykkäisi? Jos nyt leikitään, että niin olisikin, että hän tykkäisi minusta, niin mitä hyötyä mulle lapselle siitä on, että se ei tunnu missään? Että se tuntuu pahalta? Rakastaahan pedofiilikin lasta.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Mut kaikkien kanssa ei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa. Mun mielestä on tökeröä käydä arvostelemaan toista siittä, et toinen edes yrittää olla mukava.

Mitä ihemttä sä mulle tuota horiset? En arvostellut siitä, vaan nimenomaan siitä, että ei edes jakseta koittaa näyttää mukavilta. Sen lisäksi voi mennä itseensä miettimään, että miksi sitä mukavaa täytyy näytellä. Joku voi vaistota senkin, ja ihmetellä, miksei hänestä voi pitää.

Sit täytyy varmaan mennä itseensä ja miettiä, miks se toinen ei ehkä pidä susta?

Voi myös olla et henkilö ei vaan just sillä hetkellä jaksais kiinnostua kenestäkään ihmisestä vaan haluis olla rauhassa. Susta riippumattomista syistä. Silti ei halua olla töykeä.

Niin, ellei sulla ole ollut vanhemmat, jotka selittää kaiken sun saamasi käytöksen sinulla itselläsi. On aina oma syy, jos joku ei ole sinua kohtaan mukava.

Just sellanen oli toinen vanhempi. Enää en katsele yhtäkään ihmistä joka yrittää mulle samaa valhetta tuputtaa.

No miten se tähän liittyy? Koska on olemassa vielä ihmisiä, jotka eivät tiedä johtuuko käytöksesi heistä vai sinusta itsestäsi, niin voisitko heidän takiaan miettiä, että miten vuorovaikutat? Sinä vastaat siitä, jos sinulla on paha päivä, etkä esittele sitä muille kuin olisi mahdollista, että kyllä vika nyt on heissä.

Voin miettiä ja olen miettinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti sun äitis on luonnevikanen. Kun luen sun analysoivaa tekstiäs mulle tulee tunne että sä et ole. Susta voi hetkellisesti tuntua et se olis helpoin tie väittää et sä et välitä lapsistas ja koitat oikeuttaa sen sillä et susta ei välitetty. Mut tiedätkö, se ei oikeuta sua siihen. Sä teit ne täysin tietosesti tähän maailmaan, äitis ei välttämättä tehny sua. (Ei pahalla.) Sun tehtäväs on pitää niistä huolta ja aivan varmasti niitä rakastatkin. Rakastaminen ei ole helppoa. Eikä lapset ole helppoja, mut elämäkään ei ole niin mustavalkoista että jos sua ärsyttää sotku sä inhoaisit lapsias. Sua ärsyttää se sotku, ei lapses. Lapset sotkee, mut säki voit järkätä kodin niin et se on helppo siivota. Haluatko sä että ne sun muksut kokee saman ku sä, sun itselkyyden takia? Edestäs löydät. Ryhdistäydy! Mun on nyt mentävä..

Ollaan mun terapeutin kanssa tultu siihen tulokseen, että äitini teki minut ankkuriksi isäni (varakas) elämään, vaikka halusi jo erota isästäni. Olen ainoa lapsi. Vanhempani erosivat kun olin 2,5 ja erosta oli keskusteltu jo ennen kuin minua harkittiin. En ole vahinko sanan varsinaisessa merkityksessä. Äiti varmaan kans koki lapsen rakastamisen raskaaksi, kuten sanoit, että se on. Se mikä minua vihastuttaa on, ettei se rakasta tai pidä minusta vieläkään minuna vaikka ei ole enää raskasta, kun olen jo aikuinen. Tai nyt on sit raskasta se, kun en voi hyvin, varmaankin. Että ei voi ikinä alkaa pitää minusta. En tainnut täyttää odotuksia. Hän siinä huono ihminen on, mutta väittää, että mä oon. Hän aloitti, mulla ei ollut mitään syytä ei-pitää hänestä. Siksi vihaan kaikkia äitejä. Ja lapset ovat huonoja ihmisiä.

t.kivikissaäiti

Niin.. Mulla ei ole edellytyksiä keskustella siitä, mitä on kun äiti ei rakasta, vaikka hänet varhain menetinkin. Isä ei rakastanu kai koskaan mut se onkin taas eri asia.. Annatko sä äitis pilata sun lastenkin elämät? Laita välit poikki.

Ei äiti pilaa mun lasten elämiä siksi, että on yhä hengissä. Vaikka hän olisi kuollutkin, niin mihin tilanne siitä muuttuisi? (=välit poikki)

t.kivikissaäiti