En kestä sitä että ihmiset ei pidä musta...

Pidätkö sinä ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö sinä ihmisistä?

En pidä. Mutta en näytä sitä

Vaikka on kasvatettu tietynlaiseksi ei tarkoita että täytyy loppuikä pysyä samanlaisena. Voit oppia pois miellyttämisen tarpeesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidätkö sinä ihmisistä?

En pidä. Mutta en näytä sitä

Se vaistotaan. Aitoutta ei voi feikata.

Mä koen samoin äitini kanssa. En kestä sitä, ettei hän pidä minusta. Hän häpäisee sillä minut. Se on kaikki alunalkaenkin HÄNEN syytään, ja hän vain hähhättelee mulle kun mä tunnen itseni siksi ihan paskaksi.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vaikka on kasvatettu tietynlaiseksi ei tarkoita että täytyy loppuikä pysyä samanlaisena. Voit oppia pois miellyttämisen tarpeesta.

Olisiko jollain käytännön neuvoja tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka on kasvatettu tietynlaiseksi ei tarkoita että täytyy loppuikä pysyä samanlaisena. Voit oppia pois miellyttämisen tarpeesta.

Olisiko jollain käytännön neuvoja tähän?

Eikö se ole ihan itsetuntokysymys? Helvetin vaikea parantaa itsetuntoaan noista lähtökohdista, kun tunttu, että muut inhoaa sua jo lähtömetreillä ja sinä heitä.

t.kivikissaäiti

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Että meinaan, että ei nuo hyväitsetuntoiset helpolla elämässään päässeet siihen mitään käytännön neuvoja osaa antaa eivätkä tiedä. Heille se on niin helppoa käyttäytyä inhottavasti ja olla siitä ei-moksiskaan.

t.kivikissaäiti

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Kuten sanoin.

t.kivikissaäiti

Minulla sama ongelma kuin ap:lla, mutta minä oikeasti pidän ihmisistä ja ajattelen heistä aina lähtökohtaisesti hyvää. En voi jotenkin käsittää, jos joku tekee jotain pahaa tahallaan tai jos ei pidä jostakusta (esim minusta) kun itse olen tottunut ajattelemaan näin. Ja jos huomaan/ kuulen, että joku ei pidä minusta, se on ihan kamalaa. Siksi minun on "pakko" ajatella, että kaikki pitävät minusta. Vaikka minulla on tosi huono itsetunto ja se ilmenee epävarmuutena ja ujoutena.

Minäkään en inhoa ihmisiä, enkä lapsena inhonnut äitiäni, siksi minun on niin vaikea käsittää, miksi hän ei ole pitänyt minusta. Sen täytyy olla jonkinlainen vamma ihmisessä. Ei sen tietäminen silti auta niitä haavoja paranemaan, jotka se käytös on aiheuttanut. Jos nyt joitakuita, niin minä vihaan äitejä, mutta vain "hyvän äidin" ja "mä oon paras" roolissa. Kaikki äidit on oikeesti ihan paskoja ja vain hyvin harvan lapsi kasva ilman äidin aiheuttamia traumoja. Tämä on ihan faktaa. Eri asia kantsiiko äitejä siksi vihata, mutta ei voi mitään :((

t.kivikisaäiti

Tämä palstakin on mainio osoitus äitien vinoon kasvattamista ihmisistä. Jotka sitten kiusavat muita.

t.kivikissaäiti

Minut on myös kasvatettu "kiltiksi tytöksi". Ihan viime vuosina vasta alkanut ymmärtämään lapsuuden merkitystä nykypäivään.. t. 34v

justjookl kirjoitti:

Miksi pitäisi pitää? En ymmärrä tommosia lampaita.

Pidätkö sinä ihmisistä?

Sitten vastaat "en, ja ei mua haittaa jos minusta ei pidetä". Okei, ilmeisesti teet siis sen oletuksen, ettei muitakaan haittaa, jos sä et pidä heistä ja annat sen näkyä. Sen sijaan, että menisit itseesi ja miettisit, miksi et pidä muista ja kehtaatkin vielä näyttää sen heille kuin olisit maailman napa.

Joo, selkeästi palstoila ja muuallakin elämässä on paljon pahoja tai ainakin pahasti käyttäytyviä ihmisiä, joiden mielestä on ihan ok purkaa omaa mieltään aloittajan asemassa oleviin ihmisiin ja muka-perusteluna on se, ettei se heitä itseäänkään haittais. Tai jopa se, että mitäs on hakeutunut kyseiseen asemaan, vaikkei arvostelijaa itseään ikinä edes valittaisi kyseiseen asemaan.

Sitä en vain ymmärrä, miten jonkun äidin mielestä on ok olla pitämättä omasta lapsestaan ja näyttää se lapselle mutta valehdella itselleen ja lapselle jotakin aivan muuta, ja pitää lasta pahana, kun tämä oireilee sitä, ettei vanhempi pidä hänestä.

Mutta alhaisilta palstalaisilta onnistuu tällaisenkin äidin kehuminen hyväksi äidiksi. Kai niin, kun tuskin omia lapsiaan aidosti rakastavat, itsekkäästi itsensä jatkeina vain. Eivät halua huomata mitään eroa lapsiaan oikeasti rakastavan vanhemman ja oman feikkirakastamisensa välillä.

t.kivikissaäiti

Ei todellakaan tarvitse miellyttää. Se ei tee kenestäkään hyvää ihmistä. Mut ei myöskään tarvitse olla ilkeä. Antaa vaan olla ja jos vaikka perusilmekin näyttäis siltä, et vihaat kaikkia ihmisiä, sitten se näyttää. Et ole ainut tässä maassa.

Sama vika. Nykyään olen edennyt sen verran että ajattelen muista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, mutta paskoja ihmisiä saan pitää paskoina jos he käytöksensä perusteella osottautuvat sellaisiksi. Kaikkia ei tarvii kumartaa/pelätä/pitää itseään parempana.

Tajusin tämän ketjun myötä, että en pidä omista lapsistani itsekään, kuten minunkaan äitini ei pitänyt minusta. Mies sallii heille kaikenlaisia vapauksia, jotka saavat minut raivon partaalle lapsiakin kohtaan. Se ei ole lasten vika, mutta ei sekään ollut minun vikani, että minun äitini ei pidä/pitänyt minusta. Se oli ihan todella haavoittavaa. Kasvaa kaksin sellaisen ihmisen kanssa. Mietin, miksei hän hylännyt minua kun ei kerran pitänyt minusta? Hän on selittänyt, että jonkun oli pidettävä huolta minusta. Minusta se on tosi huono syy, koska ei Suomessa lapsi nälkään kuole, vaikka ei asuisikaan omassa kodissaan :)

Pidän lapsiani ihan ilkeinä apinoina, hmh, nyt sitten tätäkin vääristymää terapiaan selvittämään mars. Huooh. Todellakin haluaisin jonkun viriilin kollin, jonka kanssa vain aloittaa lapseton elämä, nyt kun vihdoinkin haluan miestä ja seksiä. Mieheni voi pukea essun eteensä ja ottaa kauhan käteensä ja imurin toiseen.

t.kivikissaäiti

Lapset sotkeekin kotona niin paljon, ei siellä (kotona) tule _ihmisen_ elämästä mitään :( Jos sitä olisi jokin sotkeva apinalajike, niin sittenhän tähän menoon sopeutuisi oikein kunnolla, mutta kun ei ole.

t.kivikissaäiti