Mies on impulssiostaja. Voiko oman aviomiehensä saada jotenkin holhouksen alaiseksi, kun meillä on yhteiset, hurjaa vauhtia hupenevat varat?
Olemme ihan hyvätuloisia, mutta eipä olla kauaa, jos mies ei hallitse ostoimpulssejaan. Saattaa ostaa kahdet melkein samanlaiset talvikengät peräkkäisinä päivinä. Ihan muuten vaan. Tai ostaa jotain, jolle ei oikeastaan ole mitään käyttöä. Meitä on kaksi ja meillä on kuitenkin viisi ruumaan sopivaa matkalaukkua, pienemmistä puhumattakaan. Ei lennetä koskaan bisnesluokassa, joten eihän millekään matkalle voida ottaa kahta laukkua enempää.
Tänään mies lähti autopesuun lähistölle ja kun sillä kesti jotenkin poikkeuksellisen kauan, aloin huolestua. Mies tuli kuitenkin tunnin päästä uuden auton kanssa. Oli jättänyt likaisen auton autoliikkeen pihalle ja tullut koejamaan uutta, ajoi kotiin näyttämään sitä. Tämä meidän nykyinenkin auto on vasta kaksi vuotta vanha, eikä siinä ole mitään vikaa. Miehen "perustelut" uuden auton hankkimiselle olivat ne, että vanhassa autossa ei ollut takalasinpyyhkijää, ei kattotelineitä (joita me ei olla ikinä, 15-vuotisen avioliiton aikana tarvittu mihinkään), eikä peruutustutkaa. Niin ja vanha auto oli tietenkin likainen ja se olisi pitänyt pyyhkiä ja imuroida myös sisältä.
Pienen, mutta tehokkaan riitelyn jälkeen mies lähti takaisin autokauppaan ja tuli lopulta meidän vanhan, mutta pestyn auton kanssa takaisin kotiin.
Meillä ei ole lapsia ja rahaa jää myös säästöön kaksista tuloista, joten ei nyt varsinaisesti olla rahan kanssa pulassa, mutta kohta ei säästöön jää mitään! Me säästämme loma-asuntoa varten ja se jää kyllä tällaisella tuhlaamisella vain haaveeksi.
Kommentit (27)
Miksi ihmisillä, joilla on noin erilainen tapa käyttää rahaa, on yhteistalous? Periaatteesta, tyhmyydestä vai molemmista?
Vierailija kirjoitti:
No jos mies suostuu että laitaa sinun yksin hallinnoimalle tilille tietyn summan joka kuukausi niin se summa olisi sitten "turvassa" miehen impulsseilta, ehkä. Tosin eihän se estäisi ostamasta velaksi ja jostain ne velat olisi sitten maksettava...
Minusta kannattaisi ekaksi miettiä miksi mies käyttäytyy noin ? Onko käytös muuttunut ja jos on niin milloin ? Onko alkamassa maaninen kausi ? Vai hakeeko ostelulla jotain tyydytystä koska töissä vaikeaa tai jotain muuta vastaavaa ?
Itselläni menisi kyllä kunnioitus tuollaisen käytöksen myötä. Itse kun arvostan säästämistä ja kaiken turhan välttämistä.
Ei ole oikeastaan muuttunut, paitsi että voi toteuttaa näitä impulssiostoksiaan nyt kun rahaa on. Köyhänä opiskelijana 15 vuotta sitten elettiin opintotuilla, joten luonnollisesti ei osteltu yhtään mitään. Ehkä kyse on siis vain siitä, että voi vihdoinkin tehdä jotain tällaista, kun siihen on varaa.
ap
Pussinsuu kiinni kirjoitti:
Miksi ihmisillä, joilla on noin erilainen tapa käyttää rahaa, on yhteistalous? Periaatteesta, tyhmyydestä vai molemmista?
No me tehdään kaikki yhdessä, on aina tehty. Kaikki on yhteistä, omaisuus, talo, rahat, aina ollut. Aloimme seurustella lukioikäisinä ja mentiin naimisiin 25-vuotiaina. Nyt ollaan nelikymppisiä. Ei ole ollut tarvetta millekään erillisille tileille tai rahoille. Tätä tuhlaamista ei ole aiemmin tapahtunut tässä mittakaavassa, mutta viime vuosina molempien urakehitysten vuoksi tulotaso on eri kuin aiemmin - on siis sitä rahaa, mitä tuhlata.
ap
Kuulostaa bipolaarilta maanisessa vaiheessa, ei kuitenkaan pahimmasta päästä ollenkaan.
Tuolla logiikalla 95% suomalaisista naisista kuuluisi holhouksen alle.
Miksi kuvittelet, että vain sinun sanasi ja päätöksesi ovat parisuhteessanne tärkeitä?
Sinun himoitsemasi loma-asunto on tärkeä, miehen autonvaihto ei?
Ei taida tuo impulssiostaminen olla miehesi ainoa ongelma. Suosittelen kyllä hankkimaan erilliset tilit ja tosiaan taloustili, jolta menee pakolliset menot.
Ja mies tietenkin tienaa paremmin, mutta rahat ovat "yhteisiä"?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa bipolaarilta maanisessa vaiheessa, ei kuitenkaan pahimmasta päästä ollenkaan.
Tähän, mutta ymmärrän myös siirtymän niukemmista varoista leveämmän elämän mahdollistaviin tuloihin. Esimerkiksi auton ostaminen yhteisillä rahoilla on sen mittaluokan juttu, että kyllä teidän on nyt yhdessä sovittava mitä jatkossa teet. Vaihtoehtoja ovat varmaankin nykyiseen tyyliin jatkaminen, täysin erilliset rahat tai yhdessä sovittu jako menojen ja säästöjen suhteen. Käyttövaraa pitäisi kummallakin olla, mutta miettikää mikä on kohtuullinen summa. Säästöjä voi jemmata "lukkojen taakse" määräaikaiselle säästötilille tai sijoituksiin tms. Toki nekin voi purkaa ja yleensä aika epäedullisesti, mutta ei kai kokeilemisesta haittaakaan ole.
Onko miehelläsi muun kuin rahankäytön kanssa samanlaista menoa?
Vierailija kirjoitti:
Tuolla logiikalla 95% suomalaisista naisista kuuluisi holhouksen alle.
Miksi kuvittelet, että vain sinun sanasi ja päätöksesi ovat parisuhteessanne tärkeitä?
Sinun himoitsemasi loma-asunto on tärkeä, miehen autonvaihto ei?
Minä en ostele loma-asuntoja hetken mielijohteesta, vaan 10-20 vuoden säästämisen jälkeen. Onhan siinä nyt eroa tuohon, että mies voisi ostaa auton noin vain, kun edellinen auto on likainen!
Mun mielestä miehen rahankäyttö alkaa olla holtitonta. Kuten ne talvikengät. Osti siis jotkut Dr. Mitkälie-kengät ja ne toisenmerkkiset, joita kaikilla on, Timberlanditko? Ihan täsmälleen samanlaiset mustat nilkkurit kahtena peräkkäisenä päivänä. Itse en edes huomaa niissä mitään eroa, mutta molemmat oli pakko saada.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ja mies tietenkin tienaa paremmin, mutta rahat ovat "yhteisiä"?
Nyt ei ole kyse edes siitä. Me tienataan aika lailla yhtä paljon, vaihtelee eri vuosina. Tänä vuonna mun tulot on noin +30% isommat kuin miehen, viime vuonna mies tienasi enemmän. Ei tuloilla ole mitään väliä meille, kun ne siis ovat täysin yhteisiä. Menee samalle, yhteiselle tilille, jonne menee ne S-bonuksetkin ja ihan kaikki muutkin tulot. Ei ole mitään väliä sillä mitä kukakin tienaa.
ap
Ottakaa ero. Joku nuori hempukka saa hyvän sokeri-isukan, joka tykkää myös tulla mukaan shoppailemaan. Pitävät yhdessä kikattavan hauskoja shoppailupäiviä ja illalla naivat kuin kanit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa bipolaarilta maanisessa vaiheessa, ei kuitenkaan pahimmasta päästä ollenkaan.
Tähän, mutta ymmärrän myös siirtymän niukemmista varoista leveämmän elämän mahdollistaviin tuloihin. Esimerkiksi auton ostaminen yhteisillä rahoilla on sen mittaluokan juttu, että kyllä teidän on nyt yhdessä sovittava mitä jatkossa teet. Vaihtoehtoja ovat varmaankin nykyiseen tyyliin jatkaminen, täysin erilliset rahat tai yhdessä sovittu jako menojen ja säästöjen suhteen. Käyttövaraa pitäisi kummallakin olla, mutta miettikää mikä on kohtuullinen summa. Säästöjä voi jemmata "lukkojen taakse" määräaikaiselle säästötilille tai sijoituksiin tms. Toki nekin voi purkaa ja yleensä aika epäedullisesti, mutta ei kai kokeilemisesta haittaakaan ole.
Onko miehelläsi muun kuin rahankäytön kanssa samanlaista menoa?
Ei ole mitään muita ongelmia. Harkitseva ja järkevä mielestäni muuten. Ehkä siis kyse loppujen lopuksi onkin se, että kun vihdoin on rahaa, niin haluaa käyttää sitä huolettomammin. Molempien lapsuudessa kuitenkin elettiin paljon niukemmin, joten tällainen tilanne voi houkutella ostelemaan. Kyllä sen ymmärrän, mutta pelkään mieheni ajautuvan johonkin vakavampaan ostelukierteeseen. Tuo auton kanssa pelleily herätti.
ap
Isälläni tuo johtui maanis-depressiosta, eli maanisesta vaiheesta, tuhlailu oli vaan tuhansissa euroissa per päivä.. lopulta meni mökki, koti ja autot alta... kannattaa puuttua ajoissa, äitini ei sitä hennonut tehdä alussa, kun se olisi vaatinut järeitä toimia.
Roadwalker kirjoitti:
Ottakaa ero. Joku nuori hempukka saa hyvän sokeri-isukan, joka tykkää myös tulla mukaan shoppailemaan. Pitävät yhdessä kikattavan hauskoja shoppailupäiviä ja illalla naivat kuin kanit.
Öö joo. Olipas rakentava kommentti.
Vaikka mies söisi kaikki meidän rahat, niin ei se olisi mikään syy erota. Ei raha meitä yhteen tuonut, eikä se meitä erotakaan.
ap
Mies ostaa kahdet talvikengät ja täällä on jaettu tuomiot ties minkälaisista mielenterveysongelmista.
Palstapsykologit taas vauhdissa. Mikä oli aloittajan oikea ongelma? Kahdet kengät? really?
Pitäisikö sinun kuitenkin säästää jotain itselle, pahanpäivän varalle?
Miesystäväni kerää uusien tavaroiden lisäksi myös vanhaa. Hamstraus on jotain psyykkistä. Kamala nähdä kun tekee kodistaan kaatopaikkaa. Onneksi ei asuta yhdessä.
Tärkeää että turvaat oman tulevaisuutesi jos sairaus, tai mikä sitten onkaan, pahenee.
Jos hänellä todetaan esim bipolaarihäiriö, siihen on lääkitys.
Roadwalker kirjoitti:
Mies ostaa kahdet talvikengät ja täällä on jaettu tuomiot ties minkälaisista mielenterveysongelmista.
Miesvihapalstalla on miesvihapalstan jutut.
Minun miehelläni on samanlaisia oireita. Hän saattaa ostaa yhtäkkiä ja keskustelematta minun kanssani esimerkiksi uuden auton, moottoriveneen tai vaikka viisi talvitakkia kuukaudessa. Hamstraa muutenkin tiettyjä asioita, kuten kelloja tai solmioita. Miehellä on rahaa käyttäytyä näin, mutta minua häiritsee summittainen tuhlaus. Joitakin näistä asioista hän ei käytä ikinä. Esimerkiksi mökille ostettu mönkijä on ajettu kerran kaupasta sinne ja mökin tallissa se on seissyt siitä saakka, eli parisen vuotta.
Mies ei kuitenkaan ole tuhlaavainen koko aikaa. Tuntuu naurettavalta, että tällä tavalla törsäävä mies syynää esimerkiksi ruokakaupassa todella tarkasti hintoja tai valittaa siitä, että otan ravintolassa viisi euroa kalliimman annoksen kuin hän. Vaikka siis itse maksaisin sen.
Joku ihme vipu naksahtaa päässä välillä väärään asentoon ja sitten taas lähdetään kaupoille. Tilanne menee vuosi vuodelta pahemmaksi, ikävä kyllä.
No jos mies suostuu että laitaa sinun yksin hallinnoimalle tilille tietyn summan joka kuukausi niin se summa olisi sitten "turvassa" miehen impulsseilta, ehkä. Tosin eihän se estäisi ostamasta velaksi ja jostain ne velat olisi sitten maksettava...
Minusta kannattaisi ekaksi miettiä miksi mies käyttäytyy noin ? Onko käytös muuttunut ja jos on niin milloin ? Onko alkamassa maaninen kausi ? Vai hakeeko ostelulla jotain tyydytystä koska töissä vaikeaa tai jotain muuta vastaavaa ?
Itselläni menisi kyllä kunnioitus tuollaisen käytöksen myötä. Itse kun arvostan säästämistä ja kaiken turhan välttämistä.