Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et pidä siitä, että iloitsen elämän pienistä iloista
13.02.2017 |
Olen ihminen, joka puhuu elämän pienistä iloista: käsiä lämmittävästä teekupillisestä, ostamastani tarjousruusukimpusta ja aurinkoisesta päivästä, joka piristää mieltä. Arvostan valtavasti elämän pieniä iloja ja joillekin se tuntuu olevan ongelma (nämä ihmiset ovat sanoneet, etteivät itse osaa nähdä elämän pieniä iloja). Usein nämä pienille iloilleni nyrpistelijät ovat vakituisessa työssä olevia työkavereitani, pienten lasten äitejä, joilla odottaa työpäivän jälkeen kotona puoliso, lapset ja oma koti. Toivoisin, että et katsoisi nenänvarttasi pitkin tätä pienistä asioista iloitsemistani. Miksikö?
Iloitsen elämän pienistä asioista, koska minulla ei ole suuria asioita, joista iloita. Minulla ei ole perhettä, sillä aviomieheni lähti toisen naisen matkaan. Jäin yksin, ilman puolisoa eikä lapsiakaan ole. Ikääntyvät vanhemmat asuvat kaukana. Minulla ei ole vakituista työtä, vaan kitkuttelen määräaikaisissa pätkätöissä eikä varmuutta tulevaisuudesta ole. Työtilanteeni takia minulla ei ole mahdollisuutta omaan asuntoon, vaan asun vuokralla kerrostalossa. Jouduin muuttamaan pätkätöiden perässä kauas entisestä asuinpaikastani, asun vieraassa pikkukaupungissa ja olen saanut yhden ainoa kaverin. Jos minulla on jokin hätänä, esimerkiksi sairastun, kukaan ei huolehdi minusta, käy puolestani kaupassa tai apteekissa. Minulla ei siis ole puolisoa, lapsia, ei vakituista työtä, ei omaa kotia, ei laajaa ystäväpiiriä ja fyysinenkin terveys on välillä vaakalaudalla. Jotta en masentuisi, haluan keskittyä niihin elämän pieniin iloihin, joita minulla on.
Pyydänkin, älä pidä pienistä asioista iloitsevia ihmisiä tekopirteinä tai muuten ärsyttävinä. Ne pienet asiat voivat olla ne ainoat hyvät asiat ihmisen elämässä.
Ap
Kommentit (53)
Suomessa on pari selvää lainalaisuutta:
-jos joku on onnellinen, se on muilta pois
-jos joku pärjää jossakin, se on muilta pois
-jos joku on saavuttanut jotakin, se on muilta pois
-jos joku osaa arvostaa elämäänsä, se on muilta pois
= ääneen et saisi iloita siitä, mitä sinulla on tai jos olet onnellinen
Onko missään muussa kulttuurissa tällaista? Naurettavaa ajatella, että toisen ihmisen onnellisuus tai hyvät asiat elämässä olisivat muilta jotenkin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pari selvää lainalaisuutta:
-jos joku on onnellinen, se on muilta pois
-jos joku pärjää jossakin, se on muilta pois
-jos joku on saavuttanut jotakin, se on muilta pois
-jos joku osaa arvostaa elämäänsä, se on muilta pois
= ääneen et saisi iloita siitä, mitä sinulla on tai jos olet onnellinen
Onko missään muussa kulttuurissa tällaista? Naurettavaa ajatella, että toisen ihmisen onnellisuus tai hyvät asiat elämässä olisivat muilta jotenkin pois.
Tää on niin totta!
ootte vaan rasittavia pikkupäivänsäteitä
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä, miten monia ärsyttää se, et joku osaa arvostaa omaa elämäänsä, vaikkei se kauhean kaksista olisikaan. Miten se teiltä on pois, jos joku iloitsee pikkuasioista?
Musta ois kiva tietää tää myös. Ei mun elämää tee vähemmän hyväksi se, jos naapuri pääsee eläkepäivien viettoon, serkku saa palkankorotuksen tai kaveri terveen paperit syöpähoitojen jälkeen. Eikä haittaa sekään, et joku on keittänyt hyvät aamukahvit tai tykkää ulkona olevasta säästä.
Eiköhän positiivisuus ole ihan myönteistä työpaikoilla. Ainakin itse pysähdyn niiden iloisten nauravaisten tai yleensä asioihin positiivisemmin suhtautuvien kanssa juttelemään töissä kuin niiden ruttunaamaisten valittajien. Erityisen rasittavia minusta ovat kaikesta draamaa tekevät, kun kahvipöydässä nuori nainen huitoo käsillään ja selittää suu vaahdossa kuinka bussikuski ei odottanut tai kuinka koiralla on niiiiin hankalat juoksut juon kahvini muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari asiaa tulee itselle mieleen.
Ekaksi, ihmisistä toiset on luonnostaan positiivisempia kuin toiset. Osalle on helpompaa nähdä hyvät puolet, toiset pessimistisempinä katsoo niitä vikoja. Ajattelen ton piirteen olevan ihmisessä aika pysyvä. Jos oot kauhean negatiivinen, ärsyttää toisten iloisuus kun et itse kykene samaan (vaikka ehkä haluaisit).
Tokaksi, moni ei jaksa nähdä elämässään niitä hyviä asioita. Varsinkin ruuhkavuosia elävillä on niin paljon stressiä ja ikävät asiat voivat syödä jaksamista paljonkin. Jos lapsi vaikka sairastuu/on erityislapsi, menee aika arjesta selviytymiseen. Ei silloin jaksa iloita mistään kukista tai kissoista.
Mä voin suoraan myöntää olevani sellainen, joka inhoaa pienistä asioista iloitsemista - en tykkää tuollaisista facepäivityksistä, instakuvista tai kasvotusten ollessa vaihdan mielelläni aihetta. Ollakseni rehellinen, mua harmittaa etten itse osaa samalla tavalla iloita. Liian harvoin sanon lapsille ja miehelle, että olen heistä kiitollinen ja rakastan heitä. Arki vaan rassaa niin paljon, päivät tuntuvat olevan täynnä eskarilaisen päiväkotijuttuja, koululaisten lupalappuja ja kotitöitä. Miehenkin kanssa on ollut jo melko pitkään vaikeampaa, vaikkei mitään suurempaa olekaan. En vaan jaksa olla iloinen kaiken tämän keskellä ja toisten iloitseminen tuntuu ärsyttävän mua entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekopyhää hehkuttaa omaa elämää yhtään missään
Ihminen kaipaa sitä mitä itse on vailla. Yksinäinen kaipaa seuraa, perheellinen edes yhtä rauhallista aamua ilman kiljuvia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu miten AP kerrot noista asioista. Hehkutatko ylisanoin upeaa elämääsi vai kerrotko neutraalimmin? Tuollainen onnellisuus tulkitaan myös helposti omakehuksi tai itsensä jalustalle nostamiseksi
Mä iloitsin viime kesänä sinisestä taivaasta, auringosta ja siitä että pääsin pitkästä aikaa kävelemään ja istumaan ulos penkille. Se oli niin ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap oot säälittävä kun miehes lähti ja elämäs on muutenkin noin onnetonta!
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kaipaa sitä mitä itse on vailla. Yksinäinen kaipaa seuraa, perheellinen edes yhtä rauhallista aamua ilman kiljuvia lapsia.
On meitä elämäämme tyytyväisiäkin. Eikä se aina näy meistä niin, että suureen ääneen ihastelisimme asioita vaan pikemminkin ilmeestä ja asenteesta. Kun on hyvä olla voi vaan olla itsensä, puhua muidenkin asioista kun ei itse tarvitse esittää mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua häiritse nimittäin ei vittuakaan kiinnosta sun ilonaiheet.
Vierailija kirjoitti:
Teennäistä lässyttämistä. Iloitse itseksesi. Se feikki muille hehkuttaminen ärsyttää.
Apeen kirjoituksesta tosiaan paistaa se että ei oikeasti tunne iloa, hän vain feikkaa iloa pikkujutuista jottei murenisi. Teennäistä, mutta ehkä tarpeellista.
ihmiset tällä palstalla on kyllä todella ilkeitä, tässäkin sen huomaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teennäistä lässyttämistä. Iloitse itseksesi. Se feikki muille hehkuttaminen ärsyttää.
Apeen kirjoituksesta tosiaan paistaa se että ei oikeasti tunne iloa, hän vain feikkaa iloa pikkujutuista jottei murenisi. Teennäistä, mutta ehkä tarpeellista.
Sinä et kyllä voi tietää mitä toinen tuntee ja mitä ei. Itse opin kovien vastoinkäymisten myötä nauttimaan pienistä asioista. Ymmärsin,että niistä se onnellisuus tulee,oli kuinka kliseistä tahansa. Onni on pääosin asenteesta kiinni.
Olisi varmasti sullekin tarpeen "feikata",ettet olisi noin raskas ja negatiivinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten AP kerrot noista asioista. Hehkutatko ylisanoin upeaa elämääsi vai kerrotko neutraalimmin? Tuollainen onnellisuus tulkitaan myös helposti omakehuksi tai itsensä jalustalle nostamiseksi
Jos joku tulkitsee tuollaisen "itsensä jalustalle nostamiseksi" niin on kyllä tulkitsijan mielessä ja itsetunnossa vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teennäistä lässyttämistä. Iloitse itseksesi. Se feikki muille hehkuttaminen ärsyttää.
Apeen kirjoituksesta tosiaan paistaa se että ei oikeasti tunne iloa, hän vain feikkaa iloa pikkujutuista jottei murenisi. Teennäistä, mutta ehkä tarpeellista.
Tästä kirjoituksestasi paistaa läpi,että et kestä toisten onnellisuutta. Pitää feikata ja uskotella itselleen,että kyllä ne oikeasti on yhtä onnettomia kuin sinä,jotta ei murenisi.
Teennäistä,mutta ehkä tarpeellista.
Itsekin iloitsen elämän pienistä asioista, mutta en hehkuta ilonaiheitani muille, varsinkaan vieraammille ihmisille. Tiedän, miten tuollaisten asioiden kertominen saattaa ärsyttää muita ja he saattavat ottaa sen itsekehuna ja kertojan oman erikoisuuden korostamisena. Kaikilla ihmisillä on niin omat ilon- kuin murheenaiheensakin, siksi annan "rauhan" kanssaihmisille. Keskustella voi niin monesta muustakin asiasta.