Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka et pidä siitä, että iloitsen elämän pienistä iloista
13.02.2017 |
Olen ihminen, joka puhuu elämän pienistä iloista: käsiä lämmittävästä teekupillisestä, ostamastani tarjousruusukimpusta ja aurinkoisesta päivästä, joka piristää mieltä. Arvostan valtavasti elämän pieniä iloja ja joillekin se tuntuu olevan ongelma (nämä ihmiset ovat sanoneet, etteivät itse osaa nähdä elämän pieniä iloja). Usein nämä pienille iloilleni nyrpistelijät ovat vakituisessa työssä olevia työkavereitani, pienten lasten äitejä, joilla odottaa työpäivän jälkeen kotona puoliso, lapset ja oma koti. Toivoisin, että et katsoisi nenänvarttasi pitkin tätä pienistä asioista iloitsemistani. Miksikö?
Iloitsen elämän pienistä asioista, koska minulla ei ole suuria asioita, joista iloita. Minulla ei ole perhettä, sillä aviomieheni lähti toisen naisen matkaan. Jäin yksin, ilman puolisoa eikä lapsiakaan ole. Ikääntyvät vanhemmat asuvat kaukana. Minulla ei ole vakituista työtä, vaan kitkuttelen määräaikaisissa pätkätöissä eikä varmuutta tulevaisuudesta ole. Työtilanteeni takia minulla ei ole mahdollisuutta omaan asuntoon, vaan asun vuokralla kerrostalossa. Jouduin muuttamaan pätkätöiden perässä kauas entisestä asuinpaikastani, asun vieraassa pikkukaupungissa ja olen saanut yhden ainoa kaverin. Jos minulla on jokin hätänä, esimerkiksi sairastun, kukaan ei huolehdi minusta, käy puolestani kaupassa tai apteekissa. Minulla ei siis ole puolisoa, lapsia, ei vakituista työtä, ei omaa kotia, ei laajaa ystäväpiiriä ja fyysinenkin terveys on välillä vaakalaudalla. Jotta en masentuisi, haluan keskittyä niihin elämän pieniin iloihin, joita minulla on.
Pyydänkin, älä pidä pienistä asioista iloitsevia ihmisiä tekopirteinä tai muuten ärsyttävinä. Ne pienet asiat voivat olla ne ainoat hyvät asiat ihmisen elämässä.
Ap
Kommentit (53)
Voihan ne lapsiperheelliset työkaveritkin kärsiä isoista ongelmista. Joku lapsi voi olla sairas, avioliitto rakoilla tai olla taloudellisia vaikeuksia. Ei kaikki puhu ongelmistaan ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua, AP. Itsellä samankaltainen tilanne. Työssä en tällä hetkellä pysty olemaan, kun fyysinen terveys on niin huono. Elämäni ainoat ilot taitavat olla kissa ja kahvi.
Tuskinpa ihmiset niin ärsyyntyvät sun positiivisuudesta. Heitä ei vain kiinnosta muu kuin oma elämä.
Ihmisiä ärsyttää varmaan joku muu. Ekhä tapasi puhua. Liioittelu, teennäisyys?
Pienet ilot ei varmasti
Mua nyppii tuollaiset "ah, ihanan kaunis päivä tänään" -tyypit. Oon paatunut pessimisti ja optimistiset ihmiset vain saavat mut ärsyyntymään. Jos itse olet tapellut aamun saadaksesi lapset ajoissa päiväkotiin ja kouluun, mies tiuskisi keittiössä ja koira pitäisi käyttää ulkona ennen lähtöä, tuskin olisit itsekään kovin iloisella tuulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä valita ap, kyllä elämä tuo vielä eteesi jotain hyvää :)
Uskoisin et osa on ihan vaan kateellisia, kun pystyt näkemään elämässäsi pienet hyvät jutut. Onhan niitä pieniä hyviä juttuja varmasti heilläkin, joilla on vaikka kiireistä lapsiperhearkea? Lapset oppii uutta joka viikko ja käy halaamassa? Puolison kanssa ei varmaankaan oo koko aikaa riitaisaa, vaan on sitä yhteistä parisuhdeaikaa? Nämäkin pienet hyvät jutut pitäisi vain oppia näkemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyrkytätkö elämäntapaasi muille? Koska se on ainakin vi*un ärsyttävää.
Pidä nenäsi pois muiden asioista. Jos et hehkuta ääneen niin ei kukaan tuomitse vaikka kuinka pienistä asioista ilahtuisit. Joku voi ilahtua vaikka siitä että sinä olet hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset kadehtii sitä, mitä itsellä ei ole
Teennäistä lässyttämistä. Iloitse itseksesi. Se feikki muille hehkuttaminen ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä nenää nyrpistelevistä pessimisteistä, iloitse sinulle tärkeistä pienistäkin asioista.Aurinkoista kevään odotusta🙂🌷
Tää palsta on selvästi täynnä heitä, joita elämän pienet ilot ei liikuta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua nyppii tuollaiset "ah, ihanan kaunis päivä tänään" -tyypit. Oon paatunut pessimisti ja optimistiset ihmiset vain saavat mut ärsyyntymään. Jos itse olet tapellut aamun saadaksesi lapset ajoissa päiväkotiin ja kouluun, mies tiuskisi keittiössä ja koira pitäisi käyttää ulkona ennen lähtöä, tuskin olisit itsekään kovin iloisella tuulella.
Sulla on perhe ja ilmeisesti työ jonne mennä ja työkykyä, varaa pitää lemmikkiä, lapset niin terveitä että voivat käydä koulussa ja päiväkodissa... No, ehkä joku päivä opit arvostamaan sitä mikä monelle ei todellakaan ole itsestään selvää.
Huomaa kyllä, miten monia ärsyttää se, et joku osaa arvostaa omaa elämäänsä, vaikkei se kauhean kaksista olisikaan. Miten se teiltä on pois, jos joku iloitsee pikkuasioista?
AP ja kaikki hänen kaltaisensa:
Olette fiksuja, kun osaatte vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta keskittyä kaikkeen kauniiseen ympärillä. Moni voisi ottaa teistä mallia. :)
Ap:n aloitus ois voinu olla mun kirjoittama. Tällä hetkellä makaan kotona toipumassa sairaalajakson jälkeen ja olen pois määräaikaisista töistäni. Työkavereista "makoilen vaan turhan pitkään kotona", koska en näytä ulkoapäin sairaalta. Tää onkin tosi kivaa, maata kotona tietämättä toipuuko kunnolla ja tietäen, ettei määräaikaiset työt tämän jälkeen jatku, kun työt loppuu. On pakko keskittyä pieniin hyviin asioihin, että jaksaa jotenkin jatkaa eteenpäin.
Ihmiset osaa monesti arvostaa hyviä asioita vasta, kun ne menettää. Ne lasten kanssa tappelevat ja parisuhteestaan stressaavat perheenäidit eivät niissä tilanteissa osaa arvostaa sitä, mitä heillä on. Sitten, kun lapsi sairastuu tai mies lähtee, huomataan, mikä merkitys noilla asioilla on ollut.
Tietääkö noi ihmiset sun elämästä? Jos ne luulee et sulla on kaikkea ja kaikki hyvin?