Lue keskustelun säännöt.
38 v. ja haluan ensimmäistä kertaa elämässäni lasta, miehelle jolla on jo lapsia. Mitä teen?
13.02.2017 |
Olen luullut olevani vela, ja tavallaan olenkin sitä, mutta tämä mies herättää minussa aivan raivokkaan primitiivisen lisääntymisvietin. Olen ihan hämmästynyt itsekin asiasta. En kokenut tällaista tunnetta edes ex-kumppanini kanssa, jonka kanssa sentään yritimme lisääntyä monta vuotta (tuloksetta).
Miehen lapset ovat jo teinejä enkä usko että hänellä on enää toiveissa tehdä lisää. En ole kysynyt häneltä asiaa, koska emme ole edes suhteessa keskenämme, vaan tapailemme ystävinä ja mies tapailee seurustelumielessä toista naista. Hän tosin on alkanut vihjailla, ettei suhteesta ehkä tule mitään. Silti tilanne on aivan mahdoton lisääntymistä ajatellen ja minä olen jo tämän ikäinenkin!
Mitä tekisitte tilanteessani? Vai teenkö mitään?
Kommentit (43)
En nyt kyllä tajua, miten vela-käsitteeseen (vapaaehtoisesti lapseton) sopii se, että on monta vuotta yrittänyt saada lasta ex-miehen kanssa. Sulla on halu saada lapsi, mikä velalta puuttuu. Et ole vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jees, luonto yrittää sanoa että tee jälkeläinen tämän kanssa, palikat sopisivat täydellisesti yhteen (toisin kuin sen eksän kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Öö, 1,5 vuotta se kusipää on onnistunut pitämään sua kakkoshoitona ja sinä haluat sen kanssa lapsen?? Tuota, edelleen, se että se on saavuttamaton saa jotkin hormonit yhdessä lisääntymisen viimehetkien kanssa sinut tuohon idioottiuden tilaan. Ajattelet munasarjoillasi nainen. Jätä se.
En koskaan suostuisi kenenkään kakkoshoidoksi, en myöskään tälle miehelle. Tapailemme toisiamme ystävinä.
ap
Vierailija kirjoitti:
En nyt kyllä tajua, miten vela-käsitteeseen (vapaaehtoisesti lapseton) sopii se, että on monta vuotta yrittänyt saada lasta ex-miehen kanssa. Sulla on halu saada lapsi, mikä velalta puuttuu. Et ole vela.
Vapaaehtoisesti lapseton voi hyvin olla olematta sitä kuitenkaan fanaattisesti. Minulle olisi sopinut lapsen saaminen ex-miehen kanssa niillä ehdoilla, joita hän minulle tarjosi (hän olisi ottanut päävastuun lapsesta). Erottuamme totesin, että en halua lasta yksin ja koska en kokenut mitenkään liian vaikeaksi sopeutua siihen, että jäisin lapsettomaksi, tein kaikki suunnitelmat sen mukaan.
Asiat elämässä ovat harvemmin täysin mustia tai valkoisia. Ymmärrän, että jos itse olet fanaattinen vela tai fanaattinen lisääntymisuskovainen, et pysty hyväksymään että vähemmänkin jyrkästi ajattelevia ihmisiä on.
ap
No puhu sen miehen kanssa. Voihan hyvin olla, että hän haluaa lapsia kanssasi mutta ei uskalla sanoa. Nimittäin kyllähän tuo on jonkinlainen signaali jos juttelee sinulle useasti lapsista(si).
Ja on siis suhteessa toisen kanssa mutta vihjailee ettei suhde välttämättä tule onnistumaan? Et sanonut tuota ihan selkeästi.
Joka tapauksessa, kun asia on sinulle selvästi noin tärkeä niin puhu hyvä ihminen kunnolla, avoimesti ja vakavasta miehen kanssa.
Saatat jopa hämmästyä sillä kyllä tuossa on melkoisesti mies signals siihen suuntaan, että mies saattaa haaveilla asioista kanssasi.
Jos ei, niin tiedätpä ainakin.
Ja ei 38 ole vanha. Juuri sopiva ikä äidiksi ja raskaus täysin mahdollista, siitäkin huolimatta että exän kanssa ei tärpännyt. Kyse saattoi olla exästä tai sitten vain yhteensopimattomuudestanne.
Mutta älä nyt ainakaan jää miettimään puhumatta ja tekemättä mitään. Eli nyt mars kunnon keskusteluun miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleelliseempaa on se että jos oot 1,5 vuotta tuntenut noita tunteita ettekä silti miehen kanssa edes seurustele niin asia on aika lailla selvä.
Tunteet eivät aiemmin olleet näin vahvoja, ja olen parhaani mukaan yrittänyt kieltää niitä ja työntää pois mielestä. Lisäksi en missään tapauksessa halua yrittää mennä tämän miehen ja hänen tapailemansa naisen väliin. Niin kauan kuin heillä on suhde, kunnioitan sitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jees, luonto yrittää sanoa että tee jälkeläinen tämän kanssa, palikat sopisivat täydellisesti yhteen (toisin kuin sen eksän kanssa).
Tämä. Toimi nyt hyvä nainen. Tietysti järkevästi ja vastuullisesti, eli selvittämällä miehen kanssa missä mennään ja mikä on tilanne.
Nuo lapsijuttujen lähettelyt sinulle, se ettei ole koskaan sanonut ettei haluaisi lisää lapsia ja vihjailu että nykyinen suhde ei taidakaan toimia ovat melkoisia merkkejä.
Joten kysy, juttele, keskustele, selvitä. Jos teillä on hyvä ystävyys niin kunnon aidon ja rehellisen keskustelun pitäisi kyllä onnistua.
Jos käy ilmi että haaveesi ovat mahdottomia tämän miehen suhteen niin tiedätpä sitten ainakin sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oleelliseempaa on se että jos oot 1,5 vuotta tuntenut noita tunteita ettekä silti miehen kanssa edes seurustele niin asia on aika lailla selvä.
Tunteet eivät aiemmin olleet näin vahvoja, ja olen parhaani mukaan yrittänyt kieltää niitä ja työntää pois mielestä. Lisäksi en missään tapauksessa halua yrittää mennä tämän miehen ja hänen tapailemansa naisen väliin. Niin kauan kuin heillä on suhde, kunnioitan sitä.
ap
Niin mutta jos mies itse on vihjaillut että suhde ei välttämättä kestä, niin ei ole mitään moraalitonta ottaa asiaa puheeksi.
Jos ette ole koskaan puhuneet näistä asioista avoimesti, niin eihän hänkään tiedä yhtään mitä sinun mielessäsi liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ensinnäkin miettiä, että haluatko sä sen lapsen vai sen miehen ja sen lapsen. Keskustelu on nimitäin vähän erilainen riippuen siitä haluatko sä vaan siltä mieheltä spermaa vai parisuhteen. Jos jälkimmäisen niin kannattaa ehkä ensin puhua siitä parisuhteesta ja sitten vasta niistä lapsista, jos mies ylipäätään haluaa olla kanssasi.
No siis. En osaa vastata!
Aiemmin olisin sanonut, että haluan ensisijaisesti tämän miehen. En ole koskaan halunnut ketään näin paljon. Mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että haluankin lapsen, jos valita täytyy. Tuntuu hyvin ristiriitaiselta, koska olen luullut, että en edes halua lapsia.
Tämä kyseinen mies on maininnut muutaman kerran, että minun kannattaisi hankkia lapsia ja lähettää välillä linkkejä aiheeseen liittyviin artikkeleihin. Viimeinen pisara taisi olla, kun hän viimeksi tavatessamme mainitsi että voisi tulla hoitamaan lapsiani jos saisin sellaisia. Jos nyt tarkemmin mietin, niin tuo taisi lopullisesti laukaista minussa nämä tunteet. On minusta tältä tuntunut aiemminkin mutta nyt tunteet vyöryvät yli äyräiden, enkä voi oikein ajatella mitään muuta.
ap
Ota aikalisä nainen! Musta tuntuu että sulla on nyt joku kumma kiire. En sano että ole hiljaa asiasta vaan ota se puheeksi miehelle. Tai kysele hänen suunnitelmistaan.
On ok tahtoa lasta, vaikkei sitten koskaan alkaisi lasta yrittää. Minusta olet vaan ehkä kieltänyt itseltäsi nuo haaveet (et tiedä haluatko lapsen vai miehen -ja miksi edes pitäisi valita toinen) ja nyt sinulle on tullut mielikuva että mies ehkä tahtookin olla kanssasi..
Jos olet miehelle kertonut että tahdotkin lapsen, niin ehkä se on ystävä joka sanoo että tee lapsi!
Tarkoittaako se ett tee lapsi hänen kanssaan -jos hän sanoo että voisi auttaa sinua (olethan yh ja kaipaat varmaan välillä päästä yksin esim. kauppaan)?
Yksi minkä voisit selvittää on tuo suhteen kunto. Onko mies jäämässä sinkuksi ja tahtoisiko olla kanssasi? Tahtoisitko sitä? Vai vaan lapsen mieheltä. Voihan sitäkin ehdottaa.
Jos teidän suhde etenee parisuhteeksi niin puhe vauvaan kääntyy varmaan nopeasti. Onhan mies sinua kannustanut hankkimaan lapsen. Mitään suuria odotuksia en tekisi noista puheista että mies ottaisi sinut ja hommaisi kanssasi lapsen, vaan ne saattaa olla ihan kaveripohjalta. Jos olet kuitenkin itse ihastunut häneen niin siinä voi olla sinun tulkintaa ja toiveet lapsesta jälleen nousseet.
Ikäsi puolesta joko lapsi tulee tai ei tule. Riskit kasvaa kokoajan kun nainen vanhenee mutta kaikki me tehdään tuo päätös tekeekö lapsen 38- vuotiaana.
Ehkä sinulla on jotain kriisiä ja kiire elää? Ei voi kukaan sitä sinulle sanoa mitä sinä tahdot. Mutta ei tuo ole tämän päivän päätös, keskustella voit siitä kyllä miehen kanssa vaikka heti. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin, tsemppiä.
Ja kuten muutkin ovat sanoneet: keskustele asia miehen kanssa läpi.
Kaikki osat siitä: mitä mies haluaa yleensä, mikä on tilanne hänen suhteensa kanssa, haluaako lapsia, mitä tuntee sinua kohtaan, haluaisiko suhdetta kanssasi, haluaisiko lapsia kanssasi. Ja tietenkin myös kaikki nuo omat ajatuksesi ja tunteesi.
Sitten olet paljon viisaampi miettimään omia valintojasi.
Ja kun otat itse asiat käsiisi olet paljon onnellisempi, menivät asiat millä tavoin vain.
Ja kerro meille sitten miten meni! :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö tästä asiasta voi puhua miehelle? Kerrot, että hän herättää sinussa alkukantaisen lisääntymisvietin ja että tätä on jatkunut jo 1,5 vuotta. Kerro myös, että tilanne hämmentää sinua etkä oikein itsekään tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Eikö tämä nyt ole joka tapauksessa sellainen asia, jota voi pohtia miehen kanssa yhdessä?
Varmaan pitää ottaa puheeksi, jos tämä ei odottelun jälkeenkään mene ohitse.
ap
Älä nyt jää odottelemaan.
Tietysti mitään ratkaisuja ei tarvitse tai kannata tehdä hopulla, mutta miksi ihmeessä lykkäisit keskustelua asiasta? Millä tavalla keskustelun odottaminen parantaa asiaa? Tai mitä sinulla on menetettävää jos käyt keskustelun nyt?
Selvästi tunteet eivät ole vain ohimenevää ihastusta jos ovat jatkuneet 1,5 vuotta. Ja selvästi mies välittää sinusta ainakin ystävänä (mikä on paljon - ystävyys on todella arvokasta) kun on ollut mukana kuvioissa tuon ajan. Sekin tekee siitä arvokkaampaa, että olette tosiaan olleet ystäviä, joten selvästi hän aidosti pitää sinusta, eikä vain käytä hyväkseen sivuseksisuhteena.
Joten miten odottaminen auttaa? Ehkä tunteet menevät ohitse, mutta haluatko aina jossitella että mitä jos asiat olisivatkin toimineet miehen kanssa ja miettiä, että et koskaan uskaltanut ottaa edes selvää.
Ja vaikka vastaus on kielteinen, niin eikö se tuo sinulle mielenrauhaa tietää, että haaveesi ovat vain haaveita ja että voit suunnata elämääsi uusin tavoin kun silloin pystyt päästämään niistä irti. Sillä niin kauan kuin toivot edes alitajuisesti että asiat toimivat miehen kanssa, niin roikut hänessä jollain tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulin etten halua lapsia, mutta niin vain alkoi oudosti tuntua siltä 27-vuotiaana, ja yli 30-vuotiaana vauvakuume oli jo raastava. Sinulla se alkoi vähän myöhemmin, mutta ei sinullakaan välttämättä vielä myöhäistä ole. Tuttuni teki nelikymppisenä ainokaisensa, yksin, spermapankista. On nykyisin todella onnellinen pikkuisen äiti.
Jos nykyään olisin samassa tilanteessa, tekisin samoin mieluummin kun jäisin lapsettomaksi vasten tahtoani. En tiedä tarkemmin, mutta olen kuullut että monet tekevät sen tanskalaisella luovutusspermalla. Siinä saa valita esim jotain isän ominaisuuksia, vähän kuin olisi luomunakin lapsilleen isän valinnut.
Ensi sijassa ota nyt puheeksi tuon miehen kanssa. Jos hän ei yhtään ole kiinnostunut, rupea heti toimeen muuta kautta ettei aika lopu kesken.
Miehen entist lapset olisivat miehelle yhtä tärkeitä. Olet kyllä aika outo, jos mies seurustelee toisen kanssa. Oletko kuullut pakkomielteestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin 47-vuotiaana mieheen, jonka kanssa haikeina totesimme, että olisimme halunneet lapsia yhdessä, jos olisimme tavanneet ajoissa. Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Sinulla ei ole vielä myöhäistä, kunhan saisit suusi auki asiasta.
Jätä ehkäisy pois kertomatta miehelle. Olet lapsen ansainnut.
Kuulostat lähinnä pakkomielteiseltä. Älä hanki lasta vaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö tästä asiasta voi puhua miehelle? Kerrot, että hän herättää sinussa alkukantaisen lisääntymisvietin ja että tätä on jatkunut jo 1,5 vuotta. Kerro myös, että tilanne hämmentää sinua etkä oikein itsekään tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Eikö tämä nyt ole joka tapauksessa sellainen asia, jota voi pohtia miehen kanssa yhdessä?
Varmaan pitää ottaa puheeksi, jos tämä ei odottelun jälkeenkään mene ohitse.
ap
Älä nyt jää odottelemaan.
Tietysti mitään ratkaisuja ei tarvitse tai kannata tehdä hopulla, mutta miksi ihmeessä lykkäisit keskustelua asiasta? Millä tavalla keskustelun odottaminen parantaa asiaa? Tai mitä sinulla on menetettävää jos käyt keskustelun nyt?
Selvästi tunteet eivät ole vain ohimenevää ihastusta jos ovat jatkuneet 1,5 vuotta. Ja selvästi mies välittää sinusta ainakin ystävänä (mikä on paljon - ystävyys on todella arvokasta) kun on ollut mukana kuvioissa tuon ajan. Sekin tekee siitä arvokkaampaa, että olette tosiaan olleet ystäviä, joten selvästi hän aidosti pitää sinusta, eikä vain käytä hyväkseen sivuseksisuhteena.
Joten miten odottaminen auttaa? Ehkä tunteet menevät ohitse, mutta haluatko aina jossitella että mitä jos asiat olisivatkin toimineet miehen kanssa ja miettiä, että et koskaan uskaltanut ottaa edes selvää.
Ja vaikka vastaus on kielteinen, niin eikö se tuo sinulle mielenrauhaa tietää, että haaveesi ovat vain haaveita ja että voit suunnata elämääsi uusin tavoin kun silloin pystyt päästämään niistä irti. Sillä niin kauan kuin toivot edes alitajuisesti että asiat toimivat miehen kanssa, niin roikut hänessä jollain tasolla.
Kyllä mä nyt sen verran tässä odotan, että näen mille tasolle tunteet asettuvat ajan kuluessa. Olen myös ajatellut, että jos hätiköiden tekee isoja ratkaisuja, on iso riski tehdä myös virheitä. Jos tunteet eivät hellitä vaikka annan niille vähän aikaa, lienee syytä ottaa asia puheeksi tämän miehen kanssa. Jos taas hellittävät, niin me kaikki osapuolet pääsemme helpommalla kun en lähde asiaa avaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikö tästä asiasta voi puhua miehelle? Kerrot, että hän herättää sinussa alkukantaisen lisääntymisvietin ja että tätä on jatkunut jo 1,5 vuotta. Kerro myös, että tilanne hämmentää sinua etkä oikein itsekään tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Eikö tämä nyt ole joka tapauksessa sellainen asia, jota voi pohtia miehen kanssa yhdessä?
Varmaan pitää ottaa puheeksi, jos tämä ei odottelun jälkeenkään mene ohitse.
ap
Älä nyt jää odottelemaan.
Tietysti mitään ratkaisuja ei tarvitse tai kannata tehdä hopulla, mutta miksi ihmeessä lykkäisit keskustelua asiasta? Millä tavalla keskustelun odottaminen parantaa asiaa? Tai mitä sinulla on menetettävää jos käyt keskustelun nyt?
Selvästi tunteet eivät ole vain ohimenevää ihastusta jos ovat jatkuneet 1,5 vuotta. Ja selvästi mies välittää sinusta ainakin ystävänä (mikä on paljon - ystävyys on todella arvokasta) kun on ollut mukana kuvioissa tuon ajan. Sekin tekee siitä arvokkaampaa, että olette tosiaan olleet ystäviä, joten selvästi hän aidosti pitää sinusta, eikä vain käytä hyväkseen sivuseksisuhteena.
Joten miten odottaminen auttaa? Ehkä tunteet menevät ohitse, mutta haluatko aina jossitella että mitä jos asiat olisivatkin toimineet miehen kanssa ja miettiä, että et koskaan uskaltanut ottaa edes selvää.
Ja vaikka vastaus on kielteinen, niin eikö se tuo sinulle mielenrauhaa tietää, että haaveesi ovat vain haaveita ja että voit suunnata elämääsi uusin tavoin kun silloin pystyt päästämään niistä irti. Sillä niin kauan kuin toivot edes alitajuisesti että asiat toimivat miehen kanssa, niin roikut hänessä jollain tasolla.
Kyllä mä nyt sen verran tässä odotan, että näen mille tasolle tunteet asettuvat ajan kuluessa. Olen myös ajatellut, että jos hätiköiden tekee isoja ratkaisuja, on iso riski tehdä myös virheitä. Jos tunteet eivät hellitä vaikka annan niille vähän aikaa, lienee syytä ottaa asia puheeksi tämän miehen kanssa. Jos taas hellittävät, niin me kaikki osapuolet pääsemme helpommalla kun en lähde asiaa avaamaan.
Ja tarkoitan nyt siis erityisesti näitä lisääntymiseen liittyviä tunteita, jotka ovat yhtäkkiä voimistuneet ihan uudelle tasolle. Miehelle olen tähän asti puhunut lapsiin liittyen samaa kuin muillekin ihmisille eroni jälkeen: että tavoitteenani on nyt sopeutua siihen että en tule koskaan lapsia saamaan.
ap
Minusta oleelliseempaa on se että jos oot 1,5 vuotta tuntenut noita tunteita ettekä silti miehen kanssa edes seurustele niin asia on aika lailla selvä.