Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun alkuhuuma sammuu?
12.02.2017 |
Avoliittoa takana 4 vuotta, noin 1,5 vuotta sitten tuli ekan kerran fiilikset että noh tässäkö tämä oli, toinen kyllästyttää, ja intohimo toista kohtaan lopahti. Fiilikset vain voimistuneet tässä ajan myötä, mutta silti välillä on "parempia" aikoja. En ole koskaan aiemmin ollut näin "pitkässä" suhteessa, joten en tiedä miten näihin kyllästymisen tunteisiin tulisi suhtautua. Mies on kyllä ihana, tukee kaikessa, tekee vuokseni mitä vain, on selvästi onnellinen kanssani ja kertoo rakastavansa minua säännöllisesti. Itsellä paha mieli ja syyllinen olo, kun en itse enää tunne niin voimakkaasti, välillä tuntuu jopa siltä, että olemme vain kavereita (minun puoleltani) :( Onko tämä alkuhuuman lopahdus ihan normaali ilmiö suhteessa kuin suhteessa, ja miten saada samanlaisia fiiliksiä uudelleen kuin suhteen alussa? Haluaisin saman kiihkon ja kipinän itselleni kuin aiemmin. Neuvoja? Kokemuksia? Kiitos!
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhukaa. Meillä (mulla) oli samantyyppinen kriisi ja asian myöntäminen oli vaikeaa, mutta auttoi. Läheisyyttä fyysisesti ja henkisesti ja paljon.
Tietenkin ensin täytyy vastata tärkeimpään kysymykseen: HALUATKO korjata asiat? Todella?
Tapahtuu aina ja kaikissa suhteissa. Kiintymyksen voimalla mennään alkuhuuman jälkeen.
Kiitos neuvoista! Joo, tiedän että pitäisi puhua, ei vaan haluaisi yhtään loukata toista. Vaikeaa ilmaista oma kyllästyminen, niin että se ei loukkaisi toista. Ja huomasin kyllä, että fyysinen läheisyyskin auttaa aina hetkeksi.
Toki haluan korjata ongelman, mutta mistä tiedän milloin on tarpeeksi yritetty, ja että kannattaako yrittämistä vielä jatkaa? Mistä tietää, onko toinen vain vääränlainen kumppani?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista! Joo, tiedän että pitäisi puhua, ei vaan haluaisi yhtään loukata toista. Vaikeaa ilmaista oma kyllästyminen, niin että se ei loukkaisi toista. Ja huomasin kyllä, että fyysinen läheisyyskin auttaa aina hetkeksi.
Toki haluan korjata ongelman, mutta mistä tiedän milloin on tarpeeksi yritetty, ja että kannattaako yrittämistä vielä jatkaa? Mistä tietää, onko toinen vain vääränlainen kumppani?
Sen vaan tietää. En osaa selittää, mistä, mutta kun on itselleen 110% rehellinen, sen tietää. Minusta jo se, että miettii kannattaako jatkaa yrittämistä, on perusteellisen itsetutkiskelun paikka. Kun oikeasti haluaa olla toisen kanssa, ei yrittäminen ole mikään pakko, vaan se tapahtuu omasta halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisyys, kosketus, halaaminen, suukot, keskustelut, yhdessä tekeminen, harrastukset yhdessä ja erikseen, kotitöihin osallistuminen kumpikin, seksiä unohtamatta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos neuvoista! Joo, tiedän että pitäisi puhua, ei vaan haluaisi yhtään loukata toista. Vaikeaa ilmaista oma kyllästyminen, niin että se ei loukkaisi toista. Ja huomasin kyllä, että fyysinen läheisyyskin auttaa aina hetkeksi.
Toki haluan korjata ongelman, mutta mistä tiedän milloin on tarpeeksi yritetty, ja että kannattaako yrittämistä vielä jatkaa? Mistä tietää, onko toinen vain vääränlainen kumppani?
Puhuminen on vaikeaa. Jos ei olisi, olisi maailmassa vähemmän ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla että enemmän pidit vain siitä tunteesta kuin kyseisestä ihmisestä... Mikä sai sinut aikoinaan rakastumaan häneen?
Vaihda uuteen niin saat kokea taas uuden alkuhuuman ja kun se loppuu niin taas uusi alkuhuuma jonkun uuden kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Help!