Lue keskustelun säännöt.
Koetteko olevanne erityisiä?
12.02.2017 |
Olen lapsuudesta lähtien kokenut, että Jumalalla on minulle erityinen tehtävä ja että Jumala käyttää minua maailmassa erityisenä työkalunaan. Kokemukseni on minulle niin itsestään selvä, etten ole edes tiedostanut sitä ennen kuin vasta aikuisena. Olen vain aina uskonut siihen lapsellisella viattomuudella. Nyt aikuisena olen alkanut tulla tästä tietoiseksi.
Ulospäin olen lapsesta lähtien ollut ujo, arka ja nöyrä, se on luonteeni. Olen hiljainen ja enemmän syrjäänvetäytyvä kuin itseäni esiin tuova.
Luonteestani huolimatta ihmiset monissa yhteisöissä (mm. koulussa, opiskelupaikassa ja työyhteisössä) ovat ärsyyntyneet minuun, kuin yrittäisivät "voittaa" minua, päteä jotenkin, näyttää että "ovat yhtä hyviä kuin minäkin" tms.? Ihmettelen että ärsytän osaa ihmisistä. Ehkä he vaistoavat sisäisen erityisyyden kokemukseni ja ärsyyntyvät siitä?
Onko muita samanlaisia? Kokevatko lopulta melkein kaikki sisimmässään, että ovat jotenkin erityisiä, esim. Jumalan erityiseen tehtävään valitsemia?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmen majakka?
16Tarkoitus on valaista tietä ja joskus totuuden valaiseminen sattuu vastaanottajaa ja tämä aiheuttaa vihaa valaisijaa kohtaan.
Sinkkumies
Oletko aivan varma, ettet kykenisi valaisemaan niin, että se ei satu?
/quote]En väitä etteikö se olisi mahdollista, mutta teen vain sen mihin inhimillisin puittein kykenen. Jos voisin saattaa maailmaan rauhan ja hyvää tahtoa yhdellä sanalla, niin tietenkin sen tekisin.
Sinkkumies
Aih...ja tämäkö tekee sinusta majakan? Kuulostaa täysin tavalliselta ihmiseltä minusta.
16Ei se tee. Mikään inhimillinen ei tee.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo majakka-ajatus ei muutenkaan oikein sovi yksiin ajatuksiin olla jumalan erityinen lähettiläs maailmassa. Jeesuskin pesi jonkun jalat, koska oli hänen palvelijansa. Miten sinkkumies suhtautuu tähän muiden palvelijana olemisen ajatukseen? Miten sinä palvelet toisia etkä torju?
16Olen suudellut tyttöystävän jalat. Käykö se?
Sinkkumies
Ei ole sama asia. Kyse on henkisestä asenteesta.
16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmen majakka?
16Tarkoitus on valaista tietä ja joskus totuuden valaiseminen sattuu vastaanottajaa ja tämä aiheuttaa vihaa valaisijaa kohtaan.
Sinkkumies
Oletko aivan varma, ettet kykenisi valaisemaan niin, että se ei satu? Minusta tuo ei kuulosta jumalasta lähtöisin olevalta avulta, vaan narsismilta. Miten kannat vastuusi muiden tunteista?
16Jumalaa ei sinun itkusi kiinnosta. Miksi muuten joku kuolisi esim. syöpään?
Sinkkumies
Minä ymmärsin sinun sanovan olevasi jumalan lähettämä maailmaan valoa tuova majakka. En näe tässä sinulla kyllä nyt mitään kykyä siihen.
16Näet kokoajan. Valaisen kokoajan kirjoituksiasi. Vastarintasi johtuu vain siitä, ettet halua nähdä.
Sinkkumies
Mikä vastarinta?
16
Tunne siitä että on erityinen on erittäin yleinen. Pahimmillaan se voi johtaa siihen että luulee olevansa ties mikä messias ja ainoa joka voi pelastaa muun maailman. Ihminen on laumaolento ja tämä ertyiseksi itsensä tunteminen mahdollistaa sen, että yksilöt ovat valmiit ottamaan johtoaseman lauman hierarkiassa. Valta myös vahvistaa tätä itsensä erityiseksi tuntemista. Eli valta korruptoi.
Asian kääntöpuoli on myös ihmisten halu kunnioittaa lauman johtajaa. Auktoriteettiasemassa olevia ihmisiä kunnioitetaan jo pelkästään sen takia että he ovat auktoriteettiasemaan päässeet, vaikka tämä olisi tapahtunut sattumalta, ilman sen kummempia erikoiskykyjä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas tunteettomien vastauksia. Minä tavallaan ymmärrän, mitä ajat takaa. Mutta se, että koet vastarintaa, on sinulle eräänlainen tulikoe. Et saa alkaa vajota sille tasolle, että pahastut siitä. Muutenhan siitä, että sinun olisi määrä olla jotain meille muille, jotka emme ole, ei toteudu.
Tajuatko, mitä tarkoitan? En näe, että aloituksella olisi mitään tekemistä narsismin kanssa.
En niinkään ole pahastunut, vaan ihmetellyt. Se on kyllä haaste, ettei pahastuisi koskaan. Olen joskus pahastunut, mutta heti olen "palannut ruotuun" ja muistuttanut itseäni, että minulla on erityinen tehtävä hoidettavanani.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin kannattaisi tunnistaa olevansa osa suurempaa kokonaisuutta, kuin keskittyä oman erilaisuuden ulostuomiseen.
Elämäni perustuu tositapahtumiin ja olen siinä päähenkilö :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas tunteettomien vastauksia. Minä tavallaan ymmärrän, mitä ajat takaa. Mutta se, että koet vastarintaa, on sinulle eräänlainen tulikoe. Et saa alkaa vajota sille tasolle, että pahastut siitä. Muutenhan siitä, että sinun olisi määrä olla jotain meille muille, jotka emme ole, ei toteudu.
Tajuatko, mitä tarkoitan? En näe, että aloituksella olisi mitään tekemistä narsismin kanssa.En niinkään ole pahastunut, vaan ihmetellyt. Se on kyllä haaste, ettei pahastuisi koskaan. Olen joskus pahastunut, mutta heti olen "palannut ruotuun" ja muistuttanut itseäni, että minulla on erityinen tehtävä hoidettavanani.
ap.
Niin no saahan sitä tietty pahastua, mutta itseni on silloin ainakin vaikea ajatella toisesta paljoakaan hyvää. Eihän se riitä, jos on erityinen, että vain on ja käsittelee pahastumiset ja taas on, vaan tulisi hyödyttää ja palvella toisia, joita varten on. Niin miten palvelee, jos herättää toisissa ärtymyksen, sitä vain mietin. Ei kauhean hyvä, minusta. Ja erityinen ihminen ei voi siihen vastata minusta, että "ei se minun vikani ole, jos muut ärtyy". Mitäs erityistä tilanteessa sitten on muka? Kuulostaa vain epäsosiaaliselle. Eikä takuulla auta ketään yhtään.
16
Me olemme kaikki erityisiä ja jokainen tänne syntynyt Jumalan tahdosta.
Se jos alkaa kuvitella olevansa tärkeämpi tai parempi kuin muut, on eri juttu ja liittyy tietynlaisiin persoonallisuushäiriöihin. Ap ei ole tarkentanut, miten ajattelee.
Eli ap ymmärrätkö muiden olevan yhtä ainutlaatuisia ja koetko heidät alempiarvoisemoina, joiden pitäisi tunnustaa sinun erityisyytesi ja jolleivat niin tee, ovat mielestäsi kateellisia, rriidanhaluisia ja ikäviä tyyppejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin kannattaisi tunnistaa olevansa osa suurempaa kokonaisuutta, kuin keskittyä oman erilaisuuden ulostuomiseen.
Tätäkään kohtaa en ymmärrä. Saa selittää :) Miten sen tunnistamista voisi lähteä kerimään auki? Mitä tämä tarkoittaa?
16
Jos oikeasti on ihmisenä " suurempi" pystyy suhtautumaan muiden ja omaan epätäydellisyyteen lempeästi. Harvoin tälläinen henkilö ärsyttää muita. Jos ajattelee olevansa erityinen niin, että on parempi kuin muut, kyllä se puskee läpi. Silloin suhtautuu muihin ylhäältä alaspäin, vaikka ei itse sitä tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuon tunteen tehtävästä, jonkinlaisen halun pelastaa maailma. Olen aikaisemmin hävennyt tätä ominaisuutta itsessäni, koska olen tulkinnut sen kumpuavan halusta olla erityinen, joka taas on kotoisi huonosta itsetunnosta, tai näin olen luullut.
Kun asiaa tarkastelee lähemmin, voi kuitenkin ajatella että vahva kutsumus maailmanparantamiseen on ominaisuus siinä kuin into liikuntaan tai kiinnostus matematiikkaan. Ne ihmiset, jotka ovat tämän ominaisuuden syntymässä saaneet, omistavat todennäköisemmin elämänsä muiden auttamiselle kuin ne, joilta se puuttuu.
Ongelmaksi tämä muodostuu siinä vaiheessa kun oletetaan että ihmiset joilla on kutsumus maailmanparantamiseen ovat jotenkin parempia ihmisiä kuin muut. Silloin ihmisiä, jotka kuvittelevat omaavansa tällaisen kutsumuksen, on helppo lyödä pilkkanimillä ja diagnooseilla. Jos se ajateltaisiin vain luonteenpiirteenä, se olisi helpompi hyväksyä sekä itsessä että muissa.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme kaikki erityisiä ja jokainen tänne syntynyt Jumalan tahdosta.
Se jos alkaa kuvitella olevansa tärkeämpi tai parempi kuin muut, on eri juttu ja liittyy tietynlaisiin persoonallisuushäiriöihin. Ap ei ole tarkentanut, miten ajattelee.
Eli ap ymmärrätkö muiden olevan yhtä ainutlaatuisia ja koetko heidät alempiarvoisemoina, joiden pitäisi tunnustaa sinun erityisyytesi ja jolleivat niin tee, ovat mielestäsi kateellisia, rriidanhaluisia ja ikäviä tyyppejä?
En ole tärkeämpi enkä parempi kuin muut. Minulla vain on erityinen tehtävä, jonka olen saanut Jumalalta. Se on muiden palvelemista.
Laitoin aloitukseni nimenomaan sitä hakien, että ehkäpä kaikilla on jokin erityinen tehtävä Jumalalta, mutta vain osa ihmisistä (kuten minä) ovat tiedostaneet sen?
Minä lienen ketjun perusteella suht harvinainen, kun olen tiedostanut erityisyyteni kirkkaasti aivan lapsuudestani alkaen.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan jokaisella meistä on piirteitä persoonallisuushäiriöistä.
Ihmiselle ei voi langettaa minkään persoonallisuushäiriön diagnoosia mikäli niistä piirteistä ei ole huomattavaa haittaa jokapäiväisessä elämässä.
Näet kokoajan. Valaisen kokoajan kirjoituksiasi. Vastarintasi johtuu vain siitä, ettet halua nähdä.
Sinkkumies