Lasten nimiä, joita et tajua

Vierailija kirjoitti:

Yksi nimi, joka mua on aina nimipäiväkalenterissa ihmetyttänyt, on Ano.

En tunne ketään sen nimistä, enkä ole ikinä kuullut kenellään kyseistä nimeä. Mulle tulee nimestä mieleen anoreksia.

Ano on suomalainen miehen etunimi.[1]

Ano kuuluu suomalaisiin muinaisnimiin ja esiintyy vanhoissa loitsurunoissa. Nimen alkuperä on verbissä anoa ’pyytää’.[2]

Nimi sai ensimmäisiä käyttäjiä 1860-luvulla, ja Suomen almanakassa Ano on ollut vuodesta 1929 lähtien.

Vuoden 2015 loppuun mennessä Ano-nimen oli Väestörekisterikeskuksen mukaan saanut 275 miestä ja muutama nainen.[3]

Vanha nimi, mutta ei kyllä ole yleinen ollut koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mun isän työkaveri oli Senjoriitta. Totaa, joo. Utu on kanssa outo nimi, voi olla tyttö tai poika.

Eipä ole eka tässä ketjussa, joka kehittelee nimiä joita ei ole edes Suomessa annettu. On tainnut olla isin ihan muu kaveri kyseinen Senjoriitta. Joillakin on kyllä täällä niin pitkiä inhokkilistoja, että aivan ihmettää. Ja siellä inhotaan sekä vanhahtavia nimiä, että nykyisiä muotinimiä ja kaikkea siltä väliltä. Minkähänlaisia nimiä näiden ihmisten mielestä pitäisi antaa?

Ihmettelen ettei Einaria ole sanottu. Itsessään nimessä minun mielestäni ei ole mitään vikaa, hauska nimi, ja tunnen yhden Einarin jolle nimi sopii kuin nenä päähän, mutta paljon vittuilua hän on nimestään saanut kuulla, kiitos kummelin. Syntynyt siis 90-luvulla.

Minusta etu- ja sukunimen pitäisi olla "samaa sarjaa" eli sointua yhteen vähintään tyyliltään mutta myös äänteiltään. Ei tietenkään tarvi olla sama alkukirjain. Esim:

Adele Lindholm - kyllä

Adele Pärssinen - ei. Kuulostaa sketsihahmolta.

Pinja Pärssinen - kyllä

jne. Ymmärrän täysin kaksikielisiä perheitä tässä asiassa, mutta supisuomalaisella perheellä siinä on jotenkin yliyrittämisen makua.

Veikistelevät nimet on karmeita. Esim. Verneri tai vielä pahempi: Werneri.

Odelia, Felix, Isla, Myrsky, JessiCa, Jennifer, Inna, Yrjö, Minea, Asta,......

Meaiisaaamueveliina kirjoitti:

Kaikki Neeasta väännetyt, Nea, Bea, Mea, Ea jne.

Samoin Iisa, eikö Liisa ja Miisa riitä? Samaan ryhmään menee Disa.

Aamu ja Ilta niminä ärsyttää.

Sitte kans Karoliinat ja muut Liinat sekä Noorat (Eleonoora tms.) ottaa päähän.

"Normaalit" nimet lapsille!

Bea tulee Beatrice- nimestä, Mea taas tulee mea- sanasta sekä on myös johdannainen nimestä Mia. Eli miten nämä nimet ovat Neeasta väännettyjä? Täysin eri nimet ja eri alkuperä, eikä se Neea muuten tod oo myöskään mikään alkuperäinen versio :D

Vierailija kirjoitti:

Minusta etu- ja sukunimen pitäisi olla "samaa sarjaa" eli sointua yhteen vähintään tyyliltään mutta myös äänteiltään. Ei tietenkään tarvi olla sama alkukirjain. Esim:

Adele Lindholm - kyllä

Adele Pärssinen - ei. Kuulostaa sketsihahmolta.

Pinja Pärssinen - kyllä

jne. Ymmärrän täysin kaksikielisiä perheitä tässä asiassa, mutta supisuomalaisella perheellä siinä on jotenkin yliyrittämisen makua.

Veikistelevät nimet on karmeita. Esim. Verneri tai vielä pahempi: Werneri.

Mikäs veikistelevä nimi se Verneri on, ikivanha saksalaisperäinen nimi. Suomessa tullut käyttöön 1900-luvun alussa ja tuli uudelleen suosituksi 1980-luvulla. Kaksois W oli yleisessä käytössä varsinkin erisnimissä v:n rinnalla vielä 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Oma isoisäni käytti sukunimessään vielä kaksois w:tä 1950-luvulla. 

Harmittaa kirjoitti:

Voisiko joku kertoa miksi jokapaikassa pojan nimi Anton sanotaan kahdella t-kirjaimella,eli Antton. Ei osata tavuttaa. Antton on taas ihan eri nimi. Jopa lastenohjelmassa (pikkukakkosessa) Anton lausutaan väärin.

Olen huomannut saman. Lukutaidotonta kansaa.

Vierailija kirjoitti:

Toope (joo, lapseni on tolvana)

Suomessa ei ole yhtään Toopea, eikä myöskään Miroiinaa, joka jossain viestissä oli mainittu.

https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/nimipalvelu_etunimihaku.asp?L=1

Ja mikähän on sitten sellainen "hyväksyttyvä/oikea" nimi lapselle? Kuuluko se kenellekään muulle piirun vertaa minkä nimen sille lapselleen antaa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta etu- ja sukunimen pitäisi olla "samaa sarjaa" eli sointua yhteen vähintään tyyliltään mutta myös äänteiltään. Ei tietenkään tarvi olla sama alkukirjain. Esim:

Adele Lindholm - kyllä

Adele Pärssinen - ei. Kuulostaa sketsihahmolta.

Pinja Pärssinen - kyllä

jne. Ymmärrän täysin kaksikielisiä perheitä tässä asiassa, mutta supisuomalaisella perheellä siinä on jotenkin yliyrittämisen makua.

Veikistelevät nimet on karmeita. Esim. Verneri tai vielä pahempi: Werneri.

Lindholm on ihan ruotsinkielinen junttinimi, joten en mä ymmärrä, miksi joku Adele siihenkään sopisi.

Kummallinen aloitus, miksi ei saisi antaa omasta mielestä kivaa nimeä lapselle. Tässäkin asiassa varmaan päätee, että makuja on monia. En oikein ymmärrä tuota ajatusta, että joku nimi on tytön nimi, mutta ei aikuisen. Pitääkö sen Pepin sitten vaihtaa se nimi, kun täyttää 18 vuotta.

Ymmärtäisin tämän sitten, jos nimestä tulisi joku ikävä juttu, kuten se Unelma Sirpa Leena,  Anu Saukko tai Miina Kenttä/ Miina Harava.

Hevosten ja lehmien nimet lapsilla: Sinttu, Santtu, Vilppu, Käpy, Hilja, Hilma, Kukka, Kuura, Mahla, Pontus, Salli jne..

70- ja 80-luvun nimet tuntuvat todella ankeilta nykyään. 

En koskaan antaisi näitä nimiä lapselleni. Mikko, Petteri, Jaakko, Antti, Matti, Juhani, Tapani, Mikael, Antero, Mika, Marko, Tapio, Maria, Johanna, Elina, Susanna, Kristiina, Hannele, Anna, Maarit, Minna, Helena.

Kaneli, KANELI!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta etu- ja sukunimen pitäisi olla "samaa sarjaa" eli sointua yhteen vähintään tyyliltään mutta myös äänteiltään. Ei tietenkään tarvi olla sama alkukirjain. Esim:

Adele Lindholm - kyllä

Adele Pärssinen - ei. Kuulostaa sketsihahmolta.

Pinja Pärssinen - kyllä

jne. Ymmärrän täysin kaksikielisiä perheitä tässä asiassa, mutta supisuomalaisella perheellä siinä on jotenkin yliyrittämisen makua.

Veikistelevät nimet on karmeita. Esim. Verneri tai vielä pahempi: Werneri.

Lindholm on ihan ruotsinkielinen junttinimi, joten en mä ymmärrä, miksi joku Adele siihenkään sopisi.

Ööh siis oliko tarkoitus että tässä ketjussa arvostellaan myös sukunimiä...?

Anton on paljon yleisempi nimi ruotsiksi ja silloin Anton äännetään aina niinkuin suomenkieliset sanoo "antton"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta etu- ja sukunimen pitäisi olla "samaa sarjaa" eli sointua yhteen vähintään tyyliltään mutta myös äänteiltään. Ei tietenkään tarvi olla sama alkukirjain. Esim:

Adele Lindholm - kyllä

Adele Pärssinen - ei. Kuulostaa sketsihahmolta.

Pinja Pärssinen - kyllä

jne. Ymmärrän täysin kaksikielisiä perheitä tässä asiassa, mutta supisuomalaisella perheellä siinä on jotenkin yliyrittämisen makua.

Veikistelevät nimet on karmeita. Esim. Verneri tai vielä pahempi: Werneri.

Mikäs veikistelevä nimi se Verneri on, ikivanha saksalaisperäinen nimi. Suomessa tullut käyttöön 1900-luvun alussa ja tuli uudelleen suosituksi 1980-luvulla. Kaksois W oli yleisessä käytössä varsinkin erisnimissä v:n rinnalla vielä 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Oma isoisäni käytti sukunimessään vielä kaksois w:tä 1950-luvulla. 

Voipa hyvinkin olla wanha nimi, en sanonutkaan että olisi liian uusi nimi. Sanoin että on weikistelevä. Tulee mieleen ylpeät vanhemmat jotka pää kallellaan kehuvat kuinka meidän Werneri se on varsinainen vilpertti. Mutta joo, enempi siinä ärsyttää juuri tuo W eikä itse nimi. Isoisäsi aikaan se oli varmaan ihan normaalia, mutta nykyisin päälle liimattua. Ellei sattumalta sukunimi ala myös kaksoisveellä.

Kamalimpia ovat omasta mielestäni venäläiset etunimet.

huomasitteko että ollaan taas Iltalehdessä?  :D