Syy, miksi moni nainen haluaa korkeakoulutetun miehen...

Jos miehellä parempi koulutus = paljon yhteistä keskusteltavaa ja samankaltainen arvomaailma

Jos naisella parempi koulutus = ei mitään yhteistä keskusteltavaa ja täysin erilainen arvomaailma

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulututkinto vahvistaa jo useimmiten olemassaolevia analyyttisiä taitoja, ongelmanratkaisukykyjä, laajojen syy ja seurausketjujen ymmärtämistä ja tiedonhakutaitoja puhumattakaan lähdekritiikistä. Useimmitien todellinen tiedemies on myös avoin uudelle ja utelias maailmalle ja sen tapahtumille ja merkityksille. Tämän vuoksi en ole kelpuuttanut alle tohtorin tutkinnon suorittaneita miehiä.

No tässä kyllä nostaisin esille sen lähdekritiikin. Tohtorintutkintoa tekemään valikoituu niitä älykkäitä, mutta aika paljon varsin kapeasti asioista ajattelevia ihmisiä jotka haluavat fokusoitua tiettyihin asioihin. Tuo älyllinen uteliaisuuskin monilla pysähtyy täysin omaan alaan. Varsinkin nykyään kun yliopistot naisistuvat niitä älykkäitä, laaja-alaisesti uteliaita nuoria miehiä löytyy paljon yliopistojen ulkopuolelta. Ja tämän viestin lähettäjä, jos olet noin kiinnostunut "tohtoritason älykkyydestä" toivon totisesti, että olet itse väitellyt nainen kuten nykyään monilla aloilla jo suurin osa väitelijöistä on, muuten kuulostaa hieman statuksen metsästyksellä miehen avulla mikä aika luotaantyöntävää nykyaikana. T niitä tohtoriopiskelijoita ohjaava professorinainen.

Hassuja olettamuksia ihmisistä. Minulla on kaksi amk tutkintoa sekä kohta myös maisteri kunhan gradu valmistuu. Olen koulutusta vastaavassa työssä ja palkka on ihan hyvä. Miehellä taas on kaksi eri ammattiopistotason koulutusta ja hän tienaa kaksi kertaa enemmän kuin minä. Lisäksi puhuu neljää eri kieltä sujuvasti, ei polta, juo harvoin, harrastaa tavoitteellista liikuntaa, seuraa politiikkaa ja on matkustellut paljon. Älkää tuijotelko potentiaalisissa kumppaneissa pelkästään koulutusta. Menee moni komea ja hyvä mies sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Olen FM (matikka ja tietojenkäsittely), työskentelen data-analyytikkona ja harrastan strategiapelejä ja ohjelmointia. Naisrintamalla on ollut hiljaista lukion jälkeen. Uudet naistuttavuudet kiinnostuvat yleensä jommastakummasta kahdesta kaveristani (toinen musiikkia harrastava taksikuski ja toinen urheilullinen fysioterapeutti). Enkä ihan usko, että huono flaksini johtuu tohtorin tutkinnon puuttumisesta

Mua vois kiinnostaa!

No sama se on miehilläkin, itse olen lääkäri, pääsin sisään lääkikseen 90-luvulla ensimmäisellä yrittämällä, kun lääkikseen oli vielä paljon vaikeampi päästä sisään, hakijat tuolloin suurin osa lukeneet yliopistossa kemiaa ja/tai fysiikkaa ja biologiaa ja teekkareits oli paljon hakijoissa kuten on edelleenkin, kurssit pienempiä ja sisään otettiin siis palj9n vähemmän, itselläni oli 80 kurssilaisesta 4 uutta saman ikäistä uutta ylioppilasta kuin itse olin ja yhteensä 7 oli jotka pääsivät ekalla hakemisella, 3 oli käynyt lukion 4 vuodessa siis. Edeliselle vuoskurssille otettiin vain 45 ja vain yksi oli uusi ylioppilas joka pääsi ekalla hakukerralla sisään suoraan lukiosta. Nyt pääsee suurilla sisäänotoilla sisään helpommin ja enemmän ensikertalaisia, taitavat saada uusina ylioppilaina jotain lisäpisteitäkin, itse en saanut lisäpisteitä sen vuoksi että olin vasta kirjoittanut. Hain lukemaan myös fysiikkaa yliopistoon, kun pääsin kahteen yliopistoon eli fysiikkaa ja lääketiedettä lukemaan suoraan lukiosta niin valitsin lääketieteen.

Kandina yksi tyttöystävä oli oikein rakastunut ja todella hyvä sängyssä, parasta seksiä koskaan, mutta nuori nainen oli ammattikoulun keskeyttänyt peruskoulun vain loppuun käynyt tapaus, ja ajatusmaailmat olivat aika kaukana toisistaan, vaihdoin 19-vuotiaaseen lääkisopiskelijaan tämän henkisellä tasolla homma sujui taas paremmin kuten tätä ammattikoulun lopettanutta naista ennen toisen lääketieteen kandinkin kanssa. Lisäksi otin huomioon minkälaiset geenit lapsi saisi ja sittemmin menimme naimisiin tuon jälkimmäisen naisen kanssa kun hänkin oli jo lääketieteen lisensiaatti ja saimme äärimmäisen lahjakkaaksi osoittautuneen fiksun, oivaltavan ja taitavan erinomaisen tytön lapseksi, toki huomioin myös muut ominaisuudet kuten terveydentilan yms. tuon älyn ja lahjakkuuden osalta lapsen äidin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ammattikoulun käynyt mies on yrittäjä? Silloin miehestä tulee toimitusjohtaja. Muuttuuko käsitys miehestä normaaliin duunariin verrattuna.

Tai entä jos mies on duunari, mutta vaikka jonkin alan erikoisasiantuntija ammattikoulupohjalta. Siis tällainen vaikka 10 vuotta alalla työskennellyt tekninen yms. asiantuntija. Muuttuuko käsitys silloin?

Ei muutu. Yhteinen tausta muokkaa ihmisten ajattelua ja arvomaailmaa. Opiskelu on yksi tällainen tausta. Mitä vähemmän on taustassa yhteistä, sitä vähemmän kohtaamispintaa.

Duunaritaustainen korkeakoulutettu voikin ottaa duunaritaustaisen duunarin tai amk:in, jos tällä on muuten hoksottimet ja seuraa kulttuuria ja politiikkaa, ja on muuten täysi kymppi yhteisiä arvoja ja harrastuksia.

Samoin kahdella korkeakoulutetulla ei ole riittävästi yhteistä taustaa, jos toinen vaikka on ituhippi ja toinen ökykapitalisti, näin karrikoidusti.

Yhteisestä koulutustaustasta vaan tulee todella paljon pisteitä tähän yhteisiin arvoihin.

Simple as that kirjoitti:

No kyllähän ne on ne hyvät hankkeet ja korkea yhteiskunnallinen status ja asema sellaisen miehen rinnalla.

Koska puolisoni on humanististen aineiden maisteri, minulla on korkea yhteiskunnallinen status ja asema? Korkeampi kuin omalla koulutuksellani (valt. maist)? Selittäisitkö, miksi.

Vierailija kirjoitti:

Naisia viehättää tuossa korkeassa koulutuksessa ensisijaisesti sen tuoma status. Siinä ei mielestäni ole mitään väärää, mutta turhauttaa, kun sen tilalle yritetään keksiä outoja tekoselityksiä.

N29

Selittäisitkö, miten se miehen status realisoidaan niin, että siitä olisi minulle jotain iloa ja hyötyä. En ihan oikeasti ymmärrä. Meillä on saman tasoiset koulutukset, toinen humanisti ja toinen valtiotieteilijä. Miten voisin hyötyä mieheni statuksesta ja miksi edes haluaisin/yrittäisin?

Vierailija kirjoitti:

Ette te enää vanhempana sitten saa niitä koulutettuja ja varakkaita miehiä, vaikka kuinka olisitte itse akateemisia. Sitten kun perse leviää, niin ei paljon väitöskirjat auta, jos vaihtoehtona on nuorempi ja vähemmän koulutettu nainen. :)

Olin 51-vuotias, kun tapasin nykyisen puolisoni (akateemisesti koulutetty yrittäjä). Hänelle oli aidosti tärkeää, että minäkin olisin koulutettu, työelämässä, mielellään hyvin toimeen tuleva ja kulttuurista kiinnostunut. No, kovin hyvin toimeen tuleva en ole, mutta kuitenkin siinä määrin, että pystymme harrastamaan samoja asioita (matkailu, moottoripyöräily, kulttuuri, liikunta).

Vierailija kirjoitti:

Oikea syy on kyllä korkeakoulututkinnon oletettu status-arvo. Naiset ovat erittäin koulutususkovaisia. Ja pätemisenhaluisia. Naisten maailmassa tutkinto on tärkeä juttu.

Ja naisille on tärkeää että pääsevät pätemään myös miehellään.

Pätemään missä? Kertokaa nyt hyvät ihmiset, että missä sillä miehellä pädetään ja miten hänen kauttaan korotetaan statusta? Se, että kerron puolisoni koulutuksen anonyymilla keskustelupalstalla ei varmasti vaikuta todelliseen elämääni millään tavalla. En muista ovatko ystäväni koskaan kyselleet hänen koulutustaan, työkavereista tai muista tuttavista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä kaikille korkea koulua käyneille akateemisen sivistyksen omaava mies. Putkimies tienaa monin verroin mitä humanisti nainen saa.

Ei riitä ei. Lisäksi korkeakoulutetulle miehelle naisessa merkitsee muut asiat enemmän kuin koulutus eli eivät ensisijaisesti ole valitsemassa naista koulutustaustan perusteella. Jää moni maisterinainen rannalle ihmettelemään, kun yliopiston käynyt mies ottikin naisekseen sen kivan leipurin.

Päivän rationalisointihamsteroinnit.

Tulee mieleen se ketju jossa nainen perusteli haluaan löytää pitkä mies sillä että pitkät miehet ovat keskimäärin hieman menestyneempiä.

Tuo on samaa sarjaa. Jos haluat pitkäjänteisen miehen, etsit  pitkäjänteisen miehen. Sama pätee sivistykseen, ahkeruuteen, tms.

Todellisuudessa mitä ap haluaa on koulutuksen tuoma status. Hän ei halua pariutua "alaspäin".

Todellakaan korkeakoulutus ei juuri kerro mitään pitkäjänteisyydestä muissa asioissa. Se kertoo pitkäjänteisyydestä opiskelussa, jos sitäkään ottaen huomioon kuinka pitkään monet roikkuvat opiston kirjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Päivän rationalisointihamsteroinnit.

Tulee mieleen se ketju jossa nainen perusteli haluaan löytää pitkä mies sillä että pitkät miehet ovat keskimäärin hieman menestyneempiä.

Tuo on samaa sarjaa. Jos haluat pitkäjänteisen miehen, etsit  pitkäjänteisen miehen. Sama pätee sivistykseen, ahkeruuteen, tms.

Todellisuudessa mitä ap haluaa on koulutuksen tuoma status. Hän ei halua pariutua "alaspäin".

Todellakaan korkeakoulutus ei juuri kerro mitään pitkäjänteisyydestä muissa asioissa. Se kertoo pitkäjänteisyydestä opiskelussa, jos sitäkään ottaen huomioon kuinka pitkään monet roikkuvat opiston kirjoilla.

 

Se status tarkoittaa mitä ja kenelle ja missä yhteyksissä? Miksi naisen oma koulutus ja ura ei tarjoa samaa statusta?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yliopistosta valmistuneita vakavista mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä. Eivät ole työllistyneet valmistumisen jälkeen eikä heillä varmaan ole edes kykyä työskennellä vakituisesti tai edes pätkissä näiden ongelmiensa vuoksi.

Kouluttamattomilla vasta nuppiongelmia onkin. Esim. sinulla. Sehän teikäläiset syrjäyttää.

Vierailija kirjoitti:

Päivän rationalisointihamsteroinnit.

Tulee mieleen se ketju jossa nainen perusteli haluaan löytää pitkä mies sillä että pitkät miehet ovat keskimäärin hieman menestyneempiä.

Tuo on samaa sarjaa. Jos haluat pitkäjänteisen miehen, etsit  pitkäjänteisen miehen. Sama pätee sivistykseen, ahkeruuteen, tms.

Todellisuudessa mitä ap haluaa on koulutuksen tuoma status. Hän ei halua pariutua "alaspäin".

Todellakaan korkeakoulutus ei juuri kerro mitään pitkäjänteisyydestä muissa asioissa. Se kertoo pitkäjänteisyydestä opiskelussa, jos sitäkään ottaen huomioon kuinka pitkään monet roikkuvat opiston kirjoilla.

 

Jäikö asperger-Antti nyt jumiin "pitkäjänteisyyteen"?

Koulutus kertoo myös määrätietoisuudesta, älykkyydestä ja elämänhallinnasta sekä kyvystä hahmottaa isoja kokonaisuuksia. Koulutettu ihminen on todennäköisesti kiinnostavampi keskustelukumppani kuin sinä, joka yrität vain saada viimeisen sanan, mutta joka et kykene yhtään omaperäistä ajatusta synnyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivän rationalisointihamsteroinnit.

Tulee mieleen se ketju jossa nainen perusteli haluaan löytää pitkä mies sillä että pitkät miehet ovat keskimäärin hieman menestyneempiä.

Tuo on samaa sarjaa. Jos haluat pitkäjänteisen miehen, etsit  pitkäjänteisen miehen. Sama pätee sivistykseen, ahkeruuteen, tms.

Todellisuudessa mitä ap haluaa on koulutuksen tuoma status. Hän ei halua pariutua "alaspäin".

Todellakaan korkeakoulutus ei juuri kerro mitään pitkäjänteisyydestä muissa asioissa. Se kertoo pitkäjänteisyydestä opiskelussa, jos sitäkään ottaen huomioon kuinka pitkään monet roikkuvat opiston kirjoilla.

 

Se status tarkoittaa mitä ja kenelle ja missä yhteyksissä? Miksi naisen oma koulutus ja ura ei tarjoa samaa statusta?

Siksi koska miehet eivät välitä naisen korkeankoulutuksessa parinvalinnassa yhtä paljon kuin naiset miehen korkeakoulutuksesta.

Samasta syystä miespuolisella toimitusjohtajalla on enemmän sosiaalista statusta ammatttinsa johdosta, vaikka teoriassa molempien sosioekonominen status olisi sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivän rationalisointihamsteroinnit.

Tulee mieleen se ketju jossa nainen perusteli haluaan löytää pitkä mies sillä että pitkät miehet ovat keskimäärin hieman menestyneempiä.

Tuo on samaa sarjaa. Jos haluat pitkäjänteisen miehen, etsit  pitkäjänteisen miehen. Sama pätee sivistykseen, ahkeruuteen, tms.

Todellisuudessa mitä ap haluaa on koulutuksen tuoma status. Hän ei halua pariutua "alaspäin".

Todellakaan korkeakoulutus ei juuri kerro mitään pitkäjänteisyydestä muissa asioissa. Se kertoo pitkäjänteisyydestä opiskelussa, jos sitäkään ottaen huomioon kuinka pitkään monet roikkuvat opiston kirjoilla.

 

Jäikö asperger-Antti nyt jumiin "pitkäjänteisyyteen"?

Koulutus kertoo myös määrätietoisuudesta, älykkyydestä ja elämänhallinnasta sekä kyvystä hahmottaa isoja kokonaisuuksia. Koulutettu ihminen on todennäköisesti kiinnostavampi keskustelukumppani kuin sinä, joka yrität vain saada viimeisen sanan, mutta joka et kykene yhtään omaperäistä ajatusta synnyttämään.

Yhäkin jos haluat määrätietoisen, älykkään, elämänhallintataidoiltaan hyvän miehen joka on kiinnostava keskustelukumppani - sitten etsit miestä näillä kriteereillä.

Eikö tuo ole loogisempaa kuin etsiä korkeakoulutettua miestä joka on todennäköisemmin, mutta ei todellakaan välttämättä, kaikkea tuota?

Tuo on kuin minä etsisin liikunnallista naista mutta laittaisin deitti-ilmoitukseen hakevani hoikkaa naista, koska hoikat naiset ovat todennäköisesti liikunnallisempia.

Syy, miksi olen pudonnut parisuhdemarkkinoilta vapaaehtoisesti:

Naiset vaativat minulta liian paljon verrattuna siihen, mitä minä saan naisilta.

Edellinen kumppanini olisi halunnut omakotitalon, lapsia. Ihan kaikkea. Eikä siinä mitään. Kaikkea saa haluta ja pitääkin.

Kysymys onkin siinä, että kuka sen lystin maksaa?

Ei ainakaan sellainen nainen, joka on päiväkodissa töissä.

Hyvin pian suhteen edetessä hän alkoi vielä puhumaan minulle, että minun pitäisi kouluttautua lisää.

Miksiköhän? 

Lopulta hän jätti minut, koska hän ei saanut, mitä oli halunnut. :D

En ole korkeasti koulutettu, eikä palkka ole kovin korkea, mutta nautin työstäni. Siitä huolimatta seuraan politiikkaa ja tapahtumia ympäri maapallon.

Palstan naisille:

Unohtakaa jo se koulutus. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko mies todellisuudessa hyvä vai huono.

- M24

Mulle kelpaisi oikein mainiosti myös kouluttamaton mies, jos vaan arvomaailma ja huumorintaju sopii yhteen. Joitain riskejä siinä toki todennäköisemmin ilmenee kuin korkeasti koulutettujen kanssa, ainakin sen perusteella mitä olen ollut tekemisissä vähemmän koulutettujen kanssa. 

Otetaan esimerkiksi elämäntavat. Ne "amikset" joita olen elämäni aikana tavannut ovat pitäneet pienellä paikkakunnalla asumisesta, yksityisautoilusta, liharuuista, rahan tuhlaamisesta teknologiaan, alkoholista ja perinteisistä roolimalleista. Itse olen kasvispainotteisesti syövä kulutusta välttelevä kaupunkilainen. Suostuuko mies muuttamaan kaupunkiin ja kulkemaan julkisisilla? Tai syömään viikonloppuisin kasvisruokaa?

Toisena esimerkkinä itsetunto. Miehellä saa olla puolestani pienet tulot, jos hänen itsetuntonsa kestää sen että minulla, ystävilläni, ja ystävieni puolisoilla on suuret tulot.

Kolmantena lastenkasvatus. Lapsi oppii vanhemmiltaan sen, miten suhtaudutaan uuden oppimiseen ja muihin ihmisiin. Jos puolison kouluttamattomuus on tulosta kouluvastaisuudesta, on suuri riski että se asenne siirtyy lapsiin. Siitä näkökulmasta kouluttamaton puoliso voi olla jo ihan biologisten tavoitteiden kannalta huono valinta.

Mutta tietenkin kyse on vain todennäköisyyksistä ja kaikenlaisia ihmisiä voi löytyä kaikenlaisista ryhmistä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kelpaisi oikein mainiosti myös kouluttamaton mies, jos vaan arvomaailma ja huumorintaju sopii yhteen. Joitain riskejä siinä toki todennäköisemmin ilmenee kuin korkeasti koulutettujen kanssa, ainakin sen perusteella mitä olen ollut tekemisissä vähemmän koulutettujen kanssa. 

Otetaan esimerkiksi elämäntavat. Ne "amikset" joita olen elämäni aikana tavannut ovat pitäneet pienellä paikkakunnalla asumisesta, yksityisautoilusta, liharuuista, rahan tuhlaamisesta teknologiaan, alkoholista ja perinteisistä roolimalleista. Itse olen kasvispainotteisesti syövä kulutusta välttelevä kaupunkilainen. Suostuuko mies muuttamaan kaupunkiin ja kulkemaan julkisisilla? Tai syömään viikonloppuisin kasvisruokaa?

Toisena esimerkkinä itsetunto. Miehellä saa olla puolestani pienet tulot, jos hänen itsetuntonsa kestää sen että minulla, ystävilläni, ja ystävieni puolisoilla on suuret tulot.

Kolmantena lastenkasvatus. Lapsi oppii vanhemmiltaan sen, miten suhtaudutaan uuden oppimiseen ja muihin ihmisiin. Jos puolison kouluttamattomuus on tulosta kouluvastaisuudesta, on suuri riski että se asenne siirtyy lapsiin. Siitä näkökulmasta kouluttamaton puoliso voi olla jo ihan biologisten tavoitteiden kannalta huono valinta.

Mutta tietenkin kyse on vain todennäköisyyksistä ja kaikenlaisia ihmisiä voi löytyä kaikenlaisista ryhmistä.

En ihan ymmärrä näitä ketjuja. Jokainen saa haluta ihan sellaisen puolison kuin itse tahtoo, ei sitä kukaan muuksi varmaan halua vääntää. Kertokaa te korkeakoulutetut naiset, miksi tuotatte näitä ketjuja, ottakaa vain niistä omista piireistänne se sopiva mies, vaikka se korkeakoulutettu vegaani joka haluaa asua kaupungissa ilman autoa, kuuntelee samanlaista musiikkia ja äänestää oikeaa puoluetta, miksi asiasta täytyy tuottaa näitä perusteluketjuja. Ja kun haluaa samanlaista sen löytämisen ei pitäisi olla mahdotonta, ne unelmamiehet kun löytyvät sitten ihan siitä vierestä, samoista sakeista.