Nilkkamurtumasta toipuneet

Pystyin kävellä ilman keppiä jo kipsin kansaa. Vuoden verran meni murtumasta että jalka oli täysin oma, 6kk murtumasta luistelu oli vielä hankalaa ja ennenkaikkea nilkka sen verran turpea että hankala survoa luistimeen. Muuten arjessa ja kevyessä liikunnassa ei haitannut kuin pari kk.

Miten pian olette päässeet normaaliin elämään kiinni? Eli kauanko olette käyttäneet keppiä ja miten toipuminen on vaikuttanut työhön jos teette fyysistä työtä?

Minulla on nyt viimeinen kipsiviikko. Kävelen ilman keppejä, mutta kipu on kova. Onko kellään tietoa kestääkö kauan että kipu helpottaa?

Vierailija kirjoitti:

Keppi pos heti. Kävelylenkkiä makaroonijalalla ahkerasti, kyllä se menetetty voima palaa ja lihas kasvaa ennalleen. Kipulääkettä iltaisin. Turvotukseen kohoasento ja jääpussi. Puolen vuoden päästä helpottaa nilkuttaminen iltaa kohti ja vuoden päästä alkaa tuntua jo paremmalta. Toipuminen on pitkäaikaista, äläodota tuloksia liian pian. Mulla oli pelkkä kipsi mutta murtumaa oli useassa kohtaa.

en todellakaan susosittelisi, mulla on molemmat nilkat rajusti "nyrjähtäneet"usiein, vaikka todellisuudessa nyt taidan epäillä että on murtumia jossain siellä. Kyllä ne kannattaa loppuun asti hoitaa liikkumattomina. Näistä on jo pari vuottaa aikaa, menee uudestaan helpommin. Mulla ei siis ole leikattu eikä kuvattu eikä mitään. Välinpitämättömästi suhtauduttu. Ei oikein kaikki liikkeet onnistu, aerobicissa tai arjessakaan, mutta ei voi mitään.

Mua kiinnostaisi kuulla lisää kokemuksia! Itsellä weber c -murtuma (pohjeluu kahdesta kohtaa ja kehräsluu murtuneet, nivelsiteet poikki). Leikattiin, murtunut luu tuettiin metallilevyllä ja pohje- ja sääriluu vedettiin takaisin yhteen ruuvilla. Sitten kipsiin kuudeksi viikoksi. Nyt oon puolipainovarauksella, mutta viimeiset kaksi viikkoa kipsin kanssa saa jo kävellä normaalisti kepeillä tai ilman oman kyvyn mukaan.

Tää on tähän asti sujunut yllättävän hyvin. Söin kipulääkkeitä ekan viikon, sitten lopetin. Sen jälkeen kipuja ei ole ollut. Jalka ei myöskään turpoa, kun käyn kävelyllä. Nilkan liikkuvuus toki on ihan surkea (mulla on siis halkaistu kipsi, jonka otan pois nilkkajumpan ajaksi) ja sääri on jo nyt onneton tikku, vaikka on vielä 3 viikkoa kipsiä jäljellä.

Miten teillä, joilla kävely turvottaa jalkaa ja aihetuttaa kipua, oliko jalassa kipuja ja turvotusta jo kipsin kanssa vai alkoivatko vasta kipsin poiston jälkeen? Minkälaisessa aikataulussa pystyitte taas kävelemään normaalisti tai juoksemaan?

Toiset toipuu ja toiset ei. Mulla meni nilkka, eikä edes näyttänyt pahalta vammalta. Lopputuloksena kuitenkin pysyvä aristus kovassa ja pitkäkestoisessa rasituksessa. Eli ei välttämättä toivu aivan täysin normaaliksi koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi kuulla lisää kokemuksia! Itsellä weber c -murtuma (pohjeluu kahdesta kohtaa ja kehräsluu murtuneet, nivelsiteet poikki). Leikattiin, murtunut luu tuettiin metallilevyllä ja pohje- ja sääriluu vedettiin takaisin yhteen ruuvilla. Sitten kipsiin kuudeksi viikoksi. Nyt oon puolipainovarauksella, mutta viimeiset kaksi viikkoa kipsin kanssa saa jo kävellä normaalisti kepeillä tai ilman oman kyvyn mukaan.

Tää on tähän asti sujunut yllättävän hyvin. Söin kipulääkkeitä ekan viikon, sitten lopetin. Sen jälkeen kipuja ei ole ollut. Jalka ei myöskään turpoa, kun käyn kävelyllä. Nilkan liikkuvuus toki on ihan surkea (mulla on siis halkaistu kipsi, jonka otan pois nilkkajumpan ajaksi) ja sääri on jo nyt onneton tikku, vaikka on vielä 3 viikkoa kipsiä jäljellä.

Miten teillä, joilla kävely turvottaa jalkaa ja aihetuttaa kipua, oliko jalassa kipuja ja turvotusta jo kipsin kanssa vai alkoivatko vasta kipsin poiston jälkeen? Minkälaisessa aikataulussa pystyitte taas kävelemään normaalisti tai juoksemaan?

Mulla meni yhtä pahasti kuin sulla ja aloitinkin tämän ketjun. Kipsikävelyn kanssa jalka turposi todella paljon ja loppupeleissä se hankasi todella pahasti. Ei jäänyt ikävä kun sain sen viimein pois 10:n viikon jälkeen. Kipsi lähti pääsiäiseksi ja tällä hetkellä saatan jo unohtaa koko homman. Välillä tuo turpoilee. Olihan ne ensimmäiset viikot ilman kipsiä vaikeat ja etenkin kun pehmytkudokset siellä alkoivat parantumaan, mutta ne menee ohi. En vielä lähtisi juoksemaan, mutta kävelen jo 10 km lenkkejä. Nilkassa ei oikein ole iskunvaimennusta, joten hyppiminen jne. ei onnistu. Samasta syystä portaat alas ovat vaikeita ja bussia en vielä uskalla lainkaan. Menisin herkillä nurin alas tullessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi kuulla lisää kokemuksia! Itsellä weber c -murtuma (pohjeluu kahdesta kohtaa ja kehräsluu murtuneet, nivelsiteet poikki). Leikattiin, murtunut luu tuettiin metallilevyllä ja pohje- ja sääriluu vedettiin takaisin yhteen ruuvilla. Sitten kipsiin kuudeksi viikoksi. Nyt oon puolipainovarauksella, mutta viimeiset kaksi viikkoa kipsin kanssa saa jo kävellä normaalisti kepeillä tai ilman oman kyvyn mukaan.

Tää on tähän asti sujunut yllättävän hyvin. Söin kipulääkkeitä ekan viikon, sitten lopetin. Sen jälkeen kipuja ei ole ollut. Jalka ei myöskään turpoa, kun käyn kävelyllä. Nilkan liikkuvuus toki on ihan surkea (mulla on siis halkaistu kipsi, jonka otan pois nilkkajumpan ajaksi) ja sääri on jo nyt onneton tikku, vaikka on vielä 3 viikkoa kipsiä jäljellä.

Miten teillä, joilla kävely turvottaa jalkaa ja aihetuttaa kipua, oliko jalassa kipuja ja turvotusta jo kipsin kanssa vai alkoivatko vasta kipsin poiston jälkeen? Minkälaisessa aikataulussa pystyitte taas kävelemään normaalisti tai juoksemaan?

Mulla meni yhtä pahasti kuin sulla ja aloitinkin tämän ketjun. Kipsikävelyn kanssa jalka turposi todella paljon ja loppupeleissä se hankasi todella pahasti. Ei jäänyt ikävä kun sain sen viimein pois 10:n viikon jälkeen. Kipsi lähti pääsiäiseksi ja tällä hetkellä saatan jo unohtaa koko homman. Välillä tuo turpoilee. Olihan ne ensimmäiset viikot ilman kipsiä vaikeat ja etenkin kun pehmytkudokset siellä alkoivat parantumaan, mutta ne menee ohi. En vielä lähtisi juoksemaan, mutta kävelen jo 10 km lenkkejä. Nilkassa ei oikein ole iskunvaimennusta, joten hyppiminen jne. ei onnistu. Samasta syystä portaat alas ovat vaikeita ja bussia en vielä uskalla lainkaan. Menisin herkillä nurin alas tullessa.

Oho! Eli ymmärsinkö oikein että lähemmäs neljä kuukautta mennyt ja vieläkään ei pysty juoksemaan? Miltä jalka tuntui siinä vaiheessa, kun sait kävellä koko painolla kipsin kanssa? Sulla tosin taisi mennä vielä pahemmin kuin mulla, koska kipsissä vierähti 4 viikkoa enemmän. :( Oliko tuo 10 viikkoa ihan suunniteltu vai tuliko takapakkia? Mikä nilkan liikkuvuus on tällä hetkellä? (Oletan siis, että iskunvaimennuksen puute johtuu liikkuvuuden puutteesta.)

Tuota bussijuttua en ollut tullutkaan ajatelleeksi, mutta nyt kun sanoit, tunnistan kyllä ongelman. Mun pitää arjessa kulkea bussilla eli keppejä saanee sit kantaa mukana jonkin aikaa kipsin lähdön jälkeenkin...

Tsemppiä kuntoutukseen!

Vierailija kirjoitti:

Toiset toipuu ja toiset ei. Mulla meni nilkka, eikä edes näyttänyt pahalta vammalta. Lopputuloksena kuitenkin pysyvä aristus kovassa ja pitkäkestoisessa rasituksessa. Eli ei välttämättä toivu aivan täysin normaaliksi koskaan.

Voi miten kurjaa. Miten nilkka meni, leikattinko vai mitä tehtiin? Oliko kuntoutuksen aikana kipua vai ilmenikö se vasta jälkeenpäin?

Vierailija kirjoitti:

Oliko paha murtuma? Mulla nilkka säpäleinä vaati leikkauksen ja titaania reilusti.

Täällä sama homma. Nilkka tosin meni poikki ja leikattiin. Nyt siis täynnä rautaa, eikä koskaan tule olemaan kokonaan normaali. Siihen pitää vaan tottua. Kipsi oli 8 viikkoa. Kipsin poiston jälkeen jalka oli todella hauras, kun lihakset haurastuneet, mutta pikku hiljaa käveleen ja muutenkin liikuttamaan jalkaa. Kyllä se siitä. Tsemppiä sulle toipumiseen! :)

Weber B, kaksi luuta poikki. Ensin oli jakso, kun ei saanut kuormittaa ollenkaan, ja se oli pahinta kun ei oikein päässyt mihinkään.  Aika pian sai sitten 50% kuorman laittaa, ja se mahdollisti mm. autoilun ja kaupassa käynnin. Seuraavaksi pääsikin sitten kävelemään kipsillä - tämä oli vaikea vaihe, että uskalsi oikeasti astua sille murtuneelle jalalle.

Kipsin poiston jälkeen sitten heti kepit pois, vaikka vaikeaa olikin. Vähitelleen lisää ja lisää matkaa kävelyyn, vaikka turposi ja sattui, alkuun meni 2 km matkaan 2 tuntia. Oleellista oli myös päästä yli henkisestä kynnyksestä kävellä epätasaisilla pinnoilla, koska paraneminen lähti vasta toden teolla liikkeellä kun nilkkaan kohdistui vääntöjä. Ja oli kyllä todella turvonnut ja kipeä lumisilla poluilla tehtyjen lenkkien jälkeen, mutta sinnikkäästi vaan, matka-kello yhdistelmä kertoi kuitenkin lahjomattomasti jatkuvasta edistymisestä, aika lyheni ja matka piteni.

Kolmisen kuukautta murtumasta kävin sitten ensimmäiset kerrat lumikenkäilemässä, ja tein muutaman päivän retkenkin, jossa reilu 10 km tuli käveltyä. Aivan täyttä tuskaa nilkalle, mutta sen jälkeen (tai ehkä viikko tuon kidutuksen loputtua) se ei sitten enää päivittäistä elämää haitannutkaan, kun lihakset vahvistuivat ja jänteet venyivät palauttaen liikkuvuutta. 8 kk kohdalla sillä pystyi kävelemään normaaleja 20 km päivämatkoja maastossa, joskin vielä nytkin 10 kk kohdalla edelleen turpoilee ja voi joskus vähän vihlaistakin. 

Sen verran vielä loppuun, että kipeää siis teki tuo harjoittelu ja välillä oli nimenomaan henkisellä puolella vaikea päästä yli esteistä. Fyysisesti se oli sellaista samanlaista tuskansekaista puurtamista kuin urheilijan päämäärätietoinen harjoittelu pahimmillaan on. Edistystä kannattaa seurata, jotta tietää, ettei tee turhaa työtä. Mutta kyllä se rääkkääminen sitten palkitaan, kun alle vuodessa nilkka ei rajoita enää millään tavalla.

Minulla murtui sisäkehräsluu yhdestä kohtaa ja on ollut nyt melkein 6vko ja pitäisi saada kipsi pois. En saisi kävellä mutta joskus vahingossa laittanut painoa tälle jalalle ja vieläki kohdassa tuntuu oudolle mutta ei kuitenkaan kipua. Mietin vaan onko normaalia että kohdassa vielä ns säteilee

Joutuuko mieskin istumaan pöntöllä pissatessaan, jos häneltä on murtunut nilkka ja joutuu kulkemaan kepeillä kipeä jalka ilmassa?

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko mieskin istumaan pöntöllä pissatessaan, jos häneltä on murtunut nilkka ja joutuu kulkemaan kepeillä kipeä jalka ilmassa?

Ei ole pakko jos osut yhdellä jalalla seisten. Kannattaa istua... jalkaa ei ole pakko kuljettaa koukussa, jos osaa keventää toisella jalalla niin ettei se osu maahan. Keppiä voi myös vaihtaa kädestä toiseen, joten murtuma ei välttämättä juuri näy ulospäin, jos osaa kikkailla. Riippuu miten sporttinen olet ja toimiiko motoriikka, onnistuuko mikään. 

Mulla meni 6 vuotta poissa työelämästä. Eikä toi jalka tullut ikinä kunnolla kuntoon, vaikka 11 leikkausta on jo takana.

No, näillä mennään..

Mulla meni vuonna 2007. Laitettin rautaa ja nauloja. Olin ammattiurheilija siihen asti. Leikkaaja oli maailman eliittiä ja varmasti teki parhaansa. Sanoi, että nilkka niin pienissä säpäleissä ettei se voi luutua eikä metalleja koskaan poistaa.

Ei kestänyt mitään enää sen jälkeen, tehtiin kaikki mitä voitiin. Siihen jäi juoksut, hyppelyt, epätasainen alusta kävelylle, kaikki missä tarvitsee varata jalalle.

Karua huomata miten yksi tapaturma voi vetää maton jalkojen alta. Riippuu täysin onko hyvä vai huono tuuri.