Lue keskustelun säännöt.
Miksi alkoholisti on aina alkoholisti?
10.02.2017 |
Miksi aina pitää todeta, että alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka olisikin lopettanut juomisen ja pysynyt siinä elämänsä loppuun saakka? Ymmärrän,että tämä ehkä pitää alkoholistin takaraivossa paremmin ajatuksen mielessä, että hänen ei kannata enää yrittää edes kohtuukäyttöä, mutta miksi se pitää julistaa kaikkialle? Jotenkin alentavaa.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, en määkään alkoholismiani kellekään julista, mutta saatan siitä mainita lähinnä niissä tilanteissa, joissa alkaa se hermoillekäyvä tuputus.." Kyllä sää nyt yhden voit ottaa, ota nyt, mikset ota, yksi vain.." sillä sen yleensä saa loppumaan, ja voi rauhassa olla vesilinjalla loppuillan.
Ai niin, ja sille viinisnobbailija-alkoholistille - jos sää todellakin olet alkoholisti, niin ymmärrät varmaan itsekin, että pelaat ihan venäläistä rulettia ton asian kanssa, ennen pitkää häviät taatusti. Jos oot vaan suurkuluttaja, niin suattaahan tuo onnistuakin. Siksi just se alkoholisti on aina alkoholisti, kun se viina vie lopulta aina voiton, jos sille antaa mahdollisuuden. Voi olla pitkiäkin aikoja se valheellinen turvallisuudentunto, että nyt mää tän haltsaan ja aikansa sen haltsaakin, kunnes sitten tulee se päivä, kun ei enää haltsaakaan. Usko pois, alkoholistille se tulee aina, ennemmin tai myöhemmin.
Tiedän tuon oikein hyvin. Saankin tästä lähinnä jotain kieroutunutta masokistista nautintoa. Vaikea selittää asiaa. Mainitsemasi fakta pitää paikkansa, vaikka hieman holhoavaan sävyyn sen kerroitkin. On eri asia valehdella itselleen, että juominen on hallussa, kuin hyväksyä oma ongelmansa ja rajoittaa juomista.
T. 5
En tarkoittanut holhota, anteeksi, jos tuli sellainen olo. Oon vaan niin monta kertaa itse lyönyt päätäni seinään tämän asian kanssa ja toivoisin, että muut sen voisivat välttää. Yritin siis sanoa, että alkoholisti EI VOI itse rajoittaa juomistaan määräänsä pitemmälle, vaikka se siltä saattaa aluksi vaikuttaakin. Jonkin aikaa pystyy, mutta ei loputtomiin. Ei se AA mullekaan sopinut ( tosin jumalan kanssa AA:lla ei ole mitään tekemistä, joten ateistikin siellä voi hyvillä mielin käydä ), mutta sen verta useasti siellä kävin, että hyvin moneen sellaiseen tarinaan törmäsin, joissa alkoholisti oli kuvitellut hallitsevansa juomisensa ja jonkin aikaa onnistuikin, mutta loppujen lopuksi tie päättyi mullan alle. Se on yksi alkoholisteille tyypillinen piirre, tuo kuvitelma omasta ylivertaisuudestaan alkoholiin ( ja muuhunkin ) nähden ja siihen kuoppaan olen minäkin monesti pudonnut. Mää oon aika päättäväinen ihminen kun sille päälle satun - lopetin tupakoinnin tuosta vain, laihdutin 30kg, olen lopettanut huonot ihmissuhteet taakseni katsomatta, hankkinut melkoisen määrän lihasta kroppaani - MITEN NIIN MUKA mää en pysty halutessani rajoittamaan juomistani?? Kesti pirunmoisen kauan ja tarvitsin melko pahan pohjalla käynnin, ennen kuin tajusin nostaa kädet ylös ja tunnustaa, että voimaton mää oon alkoholin edessä.
Sää toki toimit parhaaksi katsomallasi tavalla, enkä pahalla tätä kirjoittanut, tsemppiä elämääsi, mitä sitten päätätkään!
Minunkin eräs ystäväni on alkoholisti. Hän lopetti alkoholin juonnin mutta joi silloin tällöin aina oluen tai pari. Joskus meni yli ja meinasi jäädä putki päälle. Lopulta hän huomasi että voi juoda yhden tai kaksi, mutta jos juo enemmän niin tulee heti juotua koko ilta. Hetken hän jatkoi parin oluen juomista, kunnes jutteli toisen alkoholistikaverinsa kanssa, joka totesi että on aivan turhaa kiusata itseään parilla oluella. Jos alkoholi on se ongelma, niin on paras olla kokonaan juomatta. Mitä iloa siitä oluesta tai parista on? Se on edelleenkin vain hyvä syy juoda ja pysyä koukussa. Tämä tuli mieleeni 5. viestin kirjoittajastakin. Haluaa todistaa itselleen hallitsevansa itsensä ja alkoholin. Mutta jos kuvittelet voivasi hallita itsesi ja alkoholin, niin miksi sitten et pysty olemaan ilman? Jos alkoholi melkein tuhosi elämäsi, miksi edelleen roikut siinä kiinni ja juot? En tarkoita tätä millään pahalla, sanon vain esimerkkinä siitä miten ihmiset valehtelevat itselleen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, en määkään alkoholismiani kellekään julista, mutta saatan siitä mainita lähinnä niissä tilanteissa, joissa alkaa se hermoillekäyvä tuputus.." Kyllä sää nyt yhden voit ottaa, ota nyt, mikset ota, yksi vain.." sillä sen yleensä saa loppumaan, ja voi rauhassa olla vesilinjalla loppuillan.
Ai niin, ja sille viinisnobbailija-alkoholistille - jos sää todellakin olet alkoholisti, niin ymmärrät varmaan itsekin, että pelaat ihan venäläistä rulettia ton asian kanssa, ennen pitkää häviät taatusti. Jos oot vaan suurkuluttaja, niin suattaahan tuo onnistuakin. Siksi just se alkoholisti on aina alkoholisti, kun se viina vie lopulta aina voiton, jos sille antaa mahdollisuuden. Voi olla pitkiäkin aikoja se valheellinen turvallisuudentunto, että nyt mää tän haltsaan ja aikansa sen haltsaakin, kunnes sitten tulee se päivä, kun ei enää haltsaakaan. Usko pois, alkoholistille se tulee aina, ennemmin tai myöhemmin.
Tiedän tuon oikein hyvin. Saankin tästä lähinnä jotain kieroutunutta masokistista nautintoa. Vaikea selittää asiaa. Mainitsemasi fakta pitää paikkansa, vaikka hieman holhoavaan sävyyn sen kerroitkin. On eri asia valehdella itselleen, että juominen on hallussa, kuin hyväksyä oma ongelmansa ja rajoittaa juomista.
T. 5
En tarkoittanut holhota, anteeksi, jos tuli sellainen olo. Oon vaan niin monta kertaa itse lyönyt päätäni seinään tämän asian kanssa ja toivoisin, että muut sen voisivat välttää. Yritin siis sanoa, että alkoholisti EI VOI itse rajoittaa juomistaan määräänsä pitemmälle, vaikka se siltä saattaa aluksi vaikuttaakin. Jonkin aikaa pystyy, mutta ei loputtomiin. Ei se AA mullekaan sopinut ( tosin jumalan kanssa AA:lla ei ole mitään tekemistä, joten ateistikin siellä voi hyvillä mielin käydä ), mutta sen verta useasti siellä kävin, että hyvin moneen sellaiseen tarinaan törmäsin, joissa alkoholisti oli kuvitellut hallitsevansa juomisensa ja jonkin aikaa onnistuikin, mutta loppujen lopuksi tie päättyi mullan alle. Se on yksi alkoholisteille tyypillinen piirre, tuo kuvitelma omasta ylivertaisuudestaan alkoholiin ( ja muuhunkin ) nähden ja siihen kuoppaan olen minäkin monesti pudonnut. Mää oon aika päättäväinen ihminen kun sille päälle satun - lopetin tupakoinnin tuosta vain, laihdutin 30kg, olen lopettanut huonot ihmissuhteet taakseni katsomatta, hankkinut melkoisen määrän lihasta kroppaani - MITEN NIIN MUKA mää en pysty halutessani rajoittamaan juomistani?? Kesti pirunmoisen kauan ja tarvitsin melko pahan pohjalla käynnin, ennen kuin tajusin nostaa kädet ylös ja tunnustaa, että voimaton mää oon alkoholin edessä.
Sää toki toimit parhaaksi katsomallasi tavalla, enkä pahalla tätä kirjoittanut, tsemppiä elämääsi, mitä sitten päätätkään!
Minunkin eräs ystäväni on alkoholisti. Hän lopetti alkoholin juonnin mutta joi silloin tällöin aina oluen tai pari. Joskus meni yli ja meinasi jäädä putki päälle. Lopulta hän huomasi että voi juoda yhden tai kaksi, mutta jos juo enemmän niin tulee heti juotua koko ilta. Hetken hän jatkoi parin oluen juomista, kunnes jutteli toisen alkoholistikaverinsa kanssa, joka totesi että on aivan turhaa kiusata itseään parilla oluella. Jos alkoholi on se ongelma, niin on paras olla kokonaan juomatta. Mitä iloa siitä oluesta tai parista on? Se on edelleenkin vain hyvä syy juoda ja pysyä koukussa. Tämä tuli mieleeni 5. viestin kirjoittajastakin. Haluaa todistaa itselleen hallitsevansa itsensä ja alkoholin. Mutta jos kuvittelet voivasi hallita itsesi ja alkoholin, niin miksi sitten et pysty olemaan ilman? Jos alkoholi melkein tuhosi elämäsi, miksi edelleen roikut siinä kiinni ja juot? En tarkoita tätä millään pahalla, sanon vain esimerkkinä siitä miten ihmiset valehtelevat itselleen. :)
Niin, ja alkoholistilla siinä käy ennen pitkää niin, että se kaksi kaljaa muuttuu kolmeksi, sitten uusi normi onkin taas se humala " kunhan pysyy yhdessä illassa! " ja jossain vaiheessa " ei se haittaa, jos sitä nyt tän kerran ottais pari päivää putkeen, tän jälkeen en sitten ota enää aikoihin " ja sitten jossain vaiheessa tajutaan, kun on juotu kodit, työt ja ihmissuhteet ja ihmetellään, miten tässä näin kävi, kun kaikki oli hallinnassa ja kyse vaan parista kaljasta, " kun mää pystyn siihen kyllä, kun vaan päätän! " vaikka kukaan alkoholisti aikaisemmin tai tulevaisuudessa ei ole siihen pystynyt.
Mää tiedän, että on ihan pirun katkera kalkki se myöntää, että niin se menee omallakin kohdalla, mutta jos selviytyä haluaa, se on tajuttava ja myönnettävä. Kukaan alkoholisti ei ole tässä asiassa se erityismies/nainen, vaikka jokainen niin uskookin tai on uskonut. Ihan jokainen on ajatellut noin, että mää oon se, joka pystyy. Ja ne, jotka ei sitä ajatteluaan muuta, ne on niitä, jotka päätyy mielisairaalaan, vankilaan tai sinne mullan alle, kuka ennemmin, kuka myöhemmin, mutta onnellinen se matka ei tule olemaan.
Tää on mielenkiintoinen keskustelu, toivottavasti jatkuisi vielä.
Up