Terveystieteiden lehtori Anni Ojajärvi armeijasta keskeyttäneistä: ”Se, ettei ihminen sopeudu totaalilaitokseen on ymmärrettävää eikä välttämättä hänen kannaltaan huono asia.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sun ongelma on? Huono itsetunto vai ihmisviha?

Sinäkin siis vihaat suomalaista varusmiestä, joka sopeutuu armeijaan, koska jonkun pitää puolustaa tätä maata.

Miten niin tässä kukaan "vihaa" yhtään ketään?

#luetunymmärtäminen

Mikä sun ongelma on? Huono itsetunto vai ihmisviha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro 12. mikä sivarissa voi olla raskaampaa kuin töissä?

Alun koulutus sivarikeskuksessa

Ei se koulus raskasta ole mutta pössyttelyn määrästä tottumaton saa psykoosin.

Snadisti kertausta. Olen siis kasvanut  ( perhepäivähoito  puolivuotiaasta kouluiläiseksi) semisti perheessä, joka harrasti seuraavia asioita: metsästys, kalastus, marjastus ja sienestys; niistä myös tehtiin kaikista sapuskaa. Isäni ja sukuni on myös sotilaita ammatiltaan- näistä asioista ei luonnollisestikaan koskaan puhuttu kotona. Sotahulluja metsästäjiä koko suku- ja /tai tuttavapiiri täynnä? Vai... Rauhaa yli kaiken arvostavia ihmisiä, jotka diggailevat luonnosta (  - myös suojelusta, ei vain hoidosta ) ja merestä. Saatte itse päättää.... Itse valitsin siviilipalveluksen. Tämä ei tuottanut minkäänlaista kitkaa/painetta suvun sisällä. Onneksi ei sentään ollut enää 16 kk., ja kuulustelut. Vankilaa harkitsin - en ollut valmis  vapaudenriistoon sen ikäisenä. Mukavaa viikonloppua.

Onhan se kestämätöntä, kun ei saa somettaa silloin kun haluaa ja joku muu kuin mutsi sanoo, mitä pitäis tehä, ja pitää totella myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro 12. mikä sivarissa voi olla raskaampaa kuin töissä?

Alun koulutus sivarikeskuksessa

Yhyy.

Naminami ite kysyit

Armeija on pienen pieni leppoisa saareke keskellä tätä totaalilaitosta nimeltä sairas yhteiskunta :(

Sanoisin, että mikäli ei kestä vuotta, saati puolta vuotta intissä, elämällä saattaa olla vielä paljon ikäviä yllätyksiä tarjottavanaan. Pitkäpiimäiseltä paskalta nimittäin ei kukaan välty ja jollei pitkäpiimäistä paskaa kestä, niin se on voi voi.

Ei siellä juuri kukaan viihdy, mutta näen tilapäisen vitutuksen sietämisen vahvan psyyken merkkinä. Poikkeuksia toki on, mutta keskimäärin intistä maitojunalla lähtevät eivät kovin vahvasti muussakaan elämässä pärjää.

Gonamies kirjoitti:

Sanoisin, että mikäli ei kestä vuotta, saati puolta vuotta intissä, elämällä saattaa olla vielä paljon ikäviä yllätyksiä tarjottavanaan. Pitkäpiimäiseltä paskalta nimittäin ei kukaan välty ja jollei pitkäpiimäistä paskaa kestä, niin se on voi voi.

Ei siellä juuri kukaan viihdy, mutta näen tilapäisen vitutuksen sietämisen vahvan psyyken merkkinä. Poikkeuksia toki on, mutta keskimäärin intistä maitojunalla lähtevät eivät kovin vahvasti muussakaan elämässä pärjää.

Miten määrittelet vahvasti elämässä pärjäämisen? Mielestäni oon pärjännyt ihan mukavasti ja paremmin kuin osa intin lusineista lapsuudenkavereistani

12

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Sanoisin, että mikäli ei kestä vuotta, saati puolta vuotta intissä, elämällä saattaa olla vielä paljon ikäviä yllätyksiä tarjottavanaan. Pitkäpiimäiseltä paskalta nimittäin ei kukaan välty ja jollei pitkäpiimäistä paskaa kestä, niin se on voi voi.

Ei siellä juuri kukaan viihdy, mutta näen tilapäisen vitutuksen sietämisen vahvan psyyken merkkinä. Poikkeuksia toki on, mutta keskimäärin intistä maitojunalla lähtevät eivät kovin vahvasti muussakaan elämässä pärjää.

Miten määrittelet vahvasti elämässä pärjäämisen? Mielestäni oon pärjännyt ihan mukavasti ja paremmin kuin osa intin lusineista lapsuudenkavereistani

12

No sanoisin, että ainakin pitää ymmärtää termit "keskimäärin" ja "poikkeuksia", jotta tulkitsen vahvasti elämässä pärjääväksi. Jollei ymmärrä, niin ei tainneet rahkeet riittää peruskouluunkaan. Jos taas ymmärtää, niin sitten ei varmaan rinnasta yksilöä suureen otantaan, vai kuinka?