Lue keskustelun säännöt.
Mitä kummaa, että olisiko minunkin pitänyt jaksaa opiskella äitiyslomillani??
10.02.2017 |
Luettuani liittyen Teemu Selänteen vaimon Sirpan lausahduksista poikiviin mielipiteisiin kotiäitiydestä tutkijoiden sun muiden niin ikään mukamas viisasten kivien lausahduksiaan mukamas, että tämmöstä tällä kertaa, jossa kohtaa minua alkoi jo vähän ikään kuin kimmastuttamahan :
""Vauva-aika on intensiivistä, omanlaistaan työtä, mutta se ei vie koko vuorokautta, hän kertoo ja jatkaa, että esimerkiksi vauvan nukkuessa äidille saattaa jäädä aikaa esimerkiksi opiskelemiseen.""
Ja nyt lataan minä kokemukseni rintaäänen painolla, että itse synnytin kaksi lastani kahden vuoden välein aikoinaan, ja kun oikein alan muistelemaan mennyttä ihanaa aikaa sinänsä, kun lapsemme olivat pienoisia ja vielä hoidettavia sekä kaitsettavia lapsia, ja ihan normaalejakin kaiken lisäksi, niin silti täytynee kyllä myöntää, että ehkä sitten olin laiska tai huonossa kunnossa (olin kylläkin ihan terve), mutta en kyllä olisi ehtinyt tai sitten muuten vaan jaksanut opiskella tai tehdä yhtään mitään muita hommia, kun lapsemme nukkuivat esim. päiväunosiaan. Kyllä se tosiaan intensiivistä hommaa on olla pienten lasten kotiäitinä!!! Mistä tuollaisia "valopäitä" oikein syntyy, onko niin, että tutkijoilla ei itsellään ole yhtään kokemusta omakohtaisesti, mitä on olla pienten lasten äitinä kotona, ja tehdä siellä kotityöt, ja lapset tuovat niitä kotitöitä kahden aikuisen perheeseenkin rutkasti lisää. Minulla ainakin meni aivan sutjakkaasti kotiaskareissa, kun lapset nukkuivat, eli oli ruoan laittamista, huushollin siivoomista, vaatehuoltoa sisältäen pyykkikoneen lataamista likaisilla vaatteilla ja niiden kuivumaan laittamista/poistamista, silittämistä, astianpesukoneen täyttämistä/tyhjentämistä jne. Ei todellakaan tullut opiskelut mieleeni. Ja jos joku päivä olikin vähemmän jotain kotityötä, niin todellakin otin itsekin pienet lepotauon ja etenkin silloin kun lapsista jompi kumpi oli imeväisikäinen. Ja kaikki pienten lasten äidit ja isät tietävät, etteivät yöllä kupsehtemiset lopu lapsen kanssa imetyksen päättymiseen, vaan sitten tulevat erilaiset nuhakuumeet sun muut lasten kulkutaudit ja uusien hampaiden puhkeamisen aikaiset yöllisetkin kitinät, joiden takia lasten kanssa yölläkin joutuu pomppimaan ja katkaisemaan yöunensa.
Puollan kuitenkin ihan pienten lasten kotihoitoa kouluikään saakka täysillä, jos siihen on mahdollisuudet taloudellisesti. Kaikillahan äideillä ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin omia lapsiaan hoitamaan, vaan on pakko rientää töihin. Eläkeasiat voisivat olla kyllä paremmalla tolalla myöskin kotiin jäävien naisten kohdalla. Työtä se on lasten kasvatuskin, teki sen sitten tarhatäti tai oma äiti!
Kommentit (24)
Miksi Suomessa äitien pitää tehdä kokopäivätöitä lasten ollessa pieniä, kun muissa maissa äideillä on taloudellinen mahdollisuus olla osapäivätöissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No moni äiti opiskelee. Itse tein yliopisto-opintoja jo kuukauden vanhan vauvan kanssa.
Ehkäpä S.S.:llä oli kotiapulainen. Ei varmaan itse siivonnut ja hoitanut huushollia alusta loppuun.
No mietin tässä, että helpompaa olisi ollut opiskella äitiyslomalla kuin nyt. Tällähetkellä siis käyn töissä, opiskelen amk:ssa monimuoto-opiskeluna, opiskelen avoimessa yliopistossa ja lapsi on kaksi vuotias joten siinäkin riittää hommaa ja vahdittavaa. Mies on yrittäjä joten hän on töissä melkeen 24/7, eli kotihommat jää myös minulle. Kyllä äitiyslomalla oli paljon rennonpaa.
Minulla on kaksi lasta kahden vuoden välein. Tein sekä töitä että opiskelin kun hoidin heitä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin opiskelin avoimessa yliopistossa kursseja alkaen vauvan 2kk iästä. Kyllästyin kotona ja noin pieni lapsi nukkuu niin monet päikkärit, että hyvin ehtii esseitä kirjoitella. Joskus myös iltaisin käytin omaa aikaani opiskeluun.
Kyllä minulle lapsen hoito oli lomaa työhön verrattuna. Ja tein kyllä kotityöt ja jokaikisen vauvan soseenkin itse. Lapsi nukkui 3kk iästä yhdellä herätyksellä, 6kk iästä täydet yöt.
Että älähän yleistä. Jokainen tavallaan ja omilla rahkeillaan.
Mulla on kyllä ollut sellainen "mommy brains"-tilanne vähintään ensimmäisen vuoden, ettei siinä tarvinnut opiskeluja miettiä. Jäätävä väsymys tietenkin myös vaikutti, mutta välillä hyvä jos muistin missä asutaan. Lääkärillä käydessä jouduin joskus tarkistamaan lasten syntymäaikoja kela-kortista. Ihan hukkaan olisi se opiskeluun käytetty aika mennyt, myöhemmin opiskelu onnistuu paljon tehokkaammin. Minä ainakin mielummin nautin siitä ajasta, kun lapset pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin ollessani raskaana. Vielä kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa kävin tentissä. Vauva potki mahassa kovasti aina, kun aloin keskittyä ja lukea tenttiin. Ikään kuin se olisi stressannut siitä puolestani.
Luulin siis, että äitiyslomalla opiskelu on helppoa myös vauvan syntymän jälkeen.
Mutta ei ollutkaan. Kaikki muuttui täysin.
En oystynyt keskittymään muuhun kuin vauvan vointiin ja omaan vointiini. Imettää piti tiheästi päivin öin ja varoa, ettei vahingossa pudota lasta tai tee muuta tyhmää.
Edes kotitöihin ei aina riittänyt energiaa, vaan siivous jäi usein miehen tehtäväksi.
Mielipiteeni muuttui täysin lapsen synnyttyä. Nykyään uskon, että opiskelu ei onnistu kaikilta äitiyslomalla.
Minulta se sujui hyvin lapsen syntymään asti. En olisi uskonut, että elämä muuttuu niin paljon sen jälkeen. Myönnän, että olen hieman kateellinen näille monitaitureille, jotka hoitavat esimerkillisesti lapset, kodin, työn ja opiskelun. Nutta multitasking ei ole kaikkien juttu, ei edes kaikkien naisten juttu, vaikka jotkut väittävät kaikkien naisten osaavan sen.
Ja tuosta siis on jo kauan, lapsi on jo aikuinen. En siis kirjoittele tätä nuoruuden kokemattomuudesta.
Maisteritason opinnot ja gradu vanhempainvapailla. Kätevä tapa edetä uralla vaikka ei töissä käykään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei. Eka koliikkinen, heräs 10-15 krt yössä ja rääkyi päivisin sen 6-8 tuntia. Tissillä öin ja päivin ja hetkeksikään ei olis saanut sylistä laskea, jos laski niin rääkyi. Tätä kylkitakiaisuutta kesti ekat pari vuotta. Sit tulin raskaaksi, oksensin monta kuukautta ja valvoin yöt. Syntyi toinen joka oli sinänsä helppo vauva, mutta tissillä hänkin viihtyi. Kun vauvan sai laskettua sänkyynsä niin jonossa oli huomionkipeä 3v tunkemassa syliin ja pyytämässä sitä sun tätä. Nyt tämä toinen on jo pian 2 v eikä anna hetkenkään rauhaa.... ihan mahdoton hulivili.
Mulla sakkas aivotkin pahasti noina vauva/taaperovuosina, siis en edes enää muistanut omaa ikääni, koska ei ollut aikaa miettiä yhtään mitään omia asioita. Lapset ja niiden tarpeet täytti vuorokauden 24/7.
Mutta jos on helppo vauva, paljon apukäsiä (esim. mies paljon kotona, isovanhemmat yms), muuta kotiapua tms niin miksipäs ei opiskelisi jos tarve tai halu. Mulla kyllä onneksi ne kriittisimmät opinnot oli hoidettu alta pois ennen lapsia.... eli ei mikään pakkorako edes ollut.
Kaksi lasta 1v5kk erolla ja yliopiston aloitus kun nuorempi oli reilusti alle vuoden. Olin myös yrittäjänä kun lapset oli pieniä. Ja lapset laitoin vasta hoitoon 2 ja 4v ikäisinä. Opinnot hoidin kotona ollessa. Musta se oli helppoa :) ja koti oli myös aina siisti ja harrastaa ehti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni oli vauvana todella huono nukkumaan päivällä. Maksimissaan 40 minuutin pätkiä ja ei tullut mieleenkään, että olisin muuta tehnyt kuin levännyt ja syönyt niiden aikana. Ja kotityöt piti itse myös hoitaa, koska mies paljon töiden takia poissa.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta 1v5kk erolla ja yliopiston aloitus kun nuorempi oli reilusti alle vuoden. Olin myös yrittäjänä kun lapset oli pieniä. Ja lapset laitoin vasta hoitoon 2 ja 4v ikäisinä. Opinnot hoidin kotona ollessa. Musta se oli helppoa :) ja koti oli myös aina siisti ja harrastaa ehti :D
Ja ruoat tein alusta loppuun omasta biodynaamisesti viljellystä sadosta. Samalla toimin maidonluovuttajana ja hoidin sijoitettuja lapsia. Hyvin ehti vielä toimia vapaaehtoistyöntekijänä vanhusten palvelutalossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä ollut sellainen "mommy brains"-tilanne vähintään ensimmäisen vuoden, ettei siinä tarvinnut opiskeluja miettiä. Jäätävä väsymys tietenkin myös vaikutti, mutta välillä hyvä jos muistin missä asutaan. Lääkärillä käydessä jouduin joskus tarkistamaan lasten syntymäaikoja kela-kortista. Ihan hukkaan olisi se opiskeluun käytetty aika mennyt, myöhemmin opiskelu onnistuu paljon tehokkaammin. Minä ainakin mielummin nautin siitä ajasta, kun lapset pieniä.
Lisään vielä, että palasin yliopistolle, kun nuorin oli vähän päälle 2v. Aloitettiin max 20h/vko sopparilla ja se oli oikein hyvä ratkaisu paitsi lapsille, myös minulle. Siinä vaiheessa osasin ihan eri lailla nauttia siitä opiskelusta.
Opinto-oikeus oli kotiäitivuosien aikana ehtinyt mennä umpeen, mutta sekään ei ollut mikään ongelma, vaan sain jatkoaikaa sunnitelmani mukaan.
Ei ole mikään ihme,jos ei jaksa opiskella vauvan äitinä. Jos kuitenkin helppo vauva ja jaksamista on, niin sehän voi olla vain mielenterveyttä tukevaa toimintaa. Saa harrastella jotain hyödyllistä. :)
Itse sain lapset yliopisto-opintojen aikana. Ensimmäisen jälkeen aloin turhan nopeasti opiskelemaan sivutoimisesti, kun lapsi oli 3 kk. En jaksanut vielä keskittyä, olin masentunut ja arvosanat olivat huonoja. Toisen kohdalla kokemus oli opettanut ja keskityin vain lastenhoitoon ensimmäiset 6 kk. Sen jälkeen olikin jo paljon parempi vointi jatkaa opintoja lastenhoidon ohella ja opiskelu oli ilo, kun pääsi lasten päiväunien ja illalla lasten mentyä nukkumaan "aikuisten maailmaan" kehittämään itseään. Se oleminen kotona lasten kanssa voi olla todella puuduttavaa ja silloin esim. opiskelu voi olla hyvä juttu - jos pitää siitä opiskelusta.
Mulla myös kaksi lasta pariin vuoteen ja samaan aikaan yliopisto-opintoja. Huomattavasti helpompaa oli opiskella kotona ollessa kuin sitten kokopäivätöihin palamisen jälkeen. Nyt kolmannen lapsen kanssa kotona ja hetken harkitsin jonkun opiskelujutun aloittamista. Laiskuus kuitenkin voitti, ja kieltämättä olen nauttinut tästä äitiyslomalla enemmän kun opiskeluun liittyvää stressiä ei ole. Aikaa olisi kyllä ollut, kun vauva nukkuu hyvät päiväunet ja isommat on koulussa.
Kannattaisikohan käydä eka ne ah niin hienot yliopistot ja muutkin koulut ENNEN kun alkaa niitä muksuja vääntää.. Ei tartte sitten äitiylomilla miettiä toissijaisia asioita.
Hoidetaan lapsi kotona ja palataan töihin. Äitiysloman jälkeen tai hoitovapaan jälkeen.
Ja rahaakin on ihan terveellistä siitä palkkatyöstä laittaa säästöön. Ei tarvii olla ss, että voi lasta hoitaa pidempäänkin kotona.
Ensimmäisen lapsen äitiysloman aikaan opiskelin. Oli helppoa. :) Syntyi toinen, ikäeroa vähän vajaa 2v. Menin osa-aika töihin, kun kuopus oli 10kk. Suomalaiset äidit muka makaa kauan kotona loikoillen "hyvällä" khtuella. Eihän noi missään tilastoissa näy. Lapset meni kuitenkin hoitoon vasta 4,5v ja 2,5v iässä.
Itse kyllä opiskelin toisen äitiysloman aikaan, mutta vain siksi, ettei pää hajonnut pitkään kotona oloon ja se oli lähinnä harrastus, itselleni mieluista. Mutta eikö tutkijoille tule mieleen sellainen asia, että ehkä vauvan nukkuessa voisi äitikin ehkä nukkua itse? Itse opiskelin iltaisin kun mies oli kotona, mutta päivällä nukuin lasten kanssa, sen verran katkonaista oli yöuni joskus.