Sinä, jolla on kova ammattitaito ja kielitaito, miksi ihmeessä asut vielä Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri hankkimassa sitä rautaista ammattitaitoa, jonka turvin voin häipyä tästä maasta. Kielitaitoa on jo. En todellakaan ymmärrä, mitä hienoa tässä maassa enää on. Onhan se helvetin surullista.

Ehkä joskus huomaat (tai et).

Olin jo töissä ulkomailla, Ruotsissa ja USAssa. Mukavat kokemukset, varsinkin Ruotsiin olisi voinut jäädäkin, USAssa en pitänyt turvattomuuden ilmapiiristä enkä suurista tuloeroista yhteiskunnassa. Tulin takaisin Suomeen kun haluttiin lapsia, mieheni on myös suomalainen ja molemmille järjestyi hyvät paikat täältä. Suomalainen sosiaaliturva on paljon amerikkalaista parempi, paljon helpompaa pitää vuoden äitiys- ja vanhempaisloma, lasten sairastamiset ei olleet katastrofeja jne. Monet jutut jota täällä ei osata arvostaa, plus kouluikäisten lasten vapaa liikkuminen, jenkkilässä ei kouluun pyörälty. Enää en suunnittele ulkomaille muuttamista, oltiin jo perheenäkin lyhyellä komennuksella overseas. Mutta eikö hyvä näin suomalaiselle yhteiskunnalle, aivovuodoksihan sitä kutsuttaisiin jos kaikki lähtijät hauaisivat jäädä ulkomaille, nyt tuodaan takaisin kokemusta, osaamista ja uudenlaista toimintakulttuuria?

Ei ole minne mennä. Perheelle ainoat vaihtoehdot olisivat USA tai UK toisessa on Trump ja toisessa Brexit. Ei paljon nekään nappaa. Muuten elintaso olisi taatusti parempi noissa kuin täällä.

Rakas, laaja ystäväpiiri (joo voi pitää nykyään helposti yhteyttä, mutta minulle on tärkeää että voi lyhyellä varoitusajalla piipahtaa vaikka saunaan tai kävelylle tai baariin).

Lapsille hyvä ympäristö, koulut, puhdas ilma, turvallisuus.

Päiväkotijärjestelmä mahdollistaa molempien vanhempien työssäkäynnin.

Arvostan tuttua ja turvallista ympäristöä, en ole kovin seikkailunhaluinen luonne.

Esikoinen on ollut sosiaalisesti kovin arka ja tuttu ympäristö on hänelle tärkeä. En voisi riistää häntä kaverien luota, nyt kun hänelle on muodostunut läheinen kaveripiiri koulussa. Itse jouduin muuttamaan paljon lapsena ja minun oli vaikea saada ystäviä, en halua sitä lapsilleni.

Mies on joutunut lapsena muuttamaan maasta toiseen ja koki sen kamalana, kun kaverit jäivät, eikä halua sitä lapsilleen.

Saatamme lähteä kyllä myöhemmin vuodeksi tai puoleksi jos mahdollisuuksia vielä on (meidän alalla kyllä hyvin todennäköisesti on).

Isänmaallisuudesta kukaan koskaan kuullut? Siitä että haluaa tehdä juuri tästä maasta mahdollisimman hyvä? Tahtoo olla että heikompi aines karkaa.

Vierailija kirjoitti:

Isänmaallisuudesta kukaan koskaan kuullut? Siitä että haluaa tehdä juuri tästä maasta mahdollisimman hyvä? Tahtoo olla että heikompi aines karkaa.

Ei suomalainen halua tehdä maasta hyvää vaan elannon itselleen. Ihanteeksi kelpaa Kekkonen tai Trump ja oma ajattelu on pelottavaa. Ahdasmielisiä, nurkkakuntaisia, kyräileviä, juoruilevia, pahantahtoisia, mykkiä, masentuneita ihmisiä jotka odottavat vaan Thaimaan reissua että pääsevät hetkeksi eroon muista samanlaisista. Nuoriso on kasvatettu sekopäiseksi ruutuuntuijottajaksi joka pääsee yläasteelta eläkkeelle mt-syistä. Armeijan sijasta mennään sivariin, naiset sluibaavat kokonaan. Siinä sulle maan paras aines joka on isänmaan asialla. Moro.

Ulkomaille ei aina niin vain lähdetä. Itsellä löytyy kova ammattitaito ja kielitaito, mutta ei se silti ole helppoa. Moni maa ei ota noin vaan työperäisiä maahanmuuttajia vaan pitää pystyä todistamaan olevansa jotain korvaamatonta. Työnantajatkaan eivät usein halua palkata ulkomaalaista, jos myös paikallisia löytyy samalla ammattitaidolla, koska helpompaahan se paikallisen palkkaaminen on. Oma ammattinimikkeeni kun on vielä joka paikassa laissa säädelty eli aina uudessa maassa pitää erikseen hakea lupaa käyttää ammattinimikettään. Prosessi maksaa ja on vaivalloinen, pitää lähettää kaikenmaailman tutkintotodistuksia ja kurssitodistuksia, ja silti voi olla, että joutuu käymään ylimääräisen koulutuksen tai saa ensin tehdä töitä vain valvottuna tai koejalla.