Lue keskustelun säännöt.
Ònko tavallista, etteivät lapset kuulu kolmikymppisen elämään millään tavalla?
10.02.2017 |
Kirjoitin toisessa ketjussa olevani kolmikymppinen mies, jonka tuttavapiirissä on muutama pieni lapsi, mutta joka ei ole lasten kanssa tekemisissä käytännössä koskaan. Tapaan kyllä näiden lasten vanhempia silloin tällöin, mutta kyläilyä ei juuri harrasteta, vaan näemme baarissa tai kahvilla, niin kuin kaupungissa on tapana.En ole aikuisiälläni edes puhunut pienelle (alle kouluikäiselle) lapselle puhumattakaan, että olisin pitänyt sellaista sylissä. En tiennyt, että tässä olisi jotakin omituista. Onko muita samassa tilanteessa? Voiko tästä olla jotakin haittaa?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäni lähisukuun ei tainnut syntyä lapsia kokosinä aikana, kun seurustelimme. Eräälle serkulle syntyi kaksikin, mutta he asuvat toisella puolella Suomea, enkä tavannut heitä kuin kerran. Yleisesti ottaen en käy sukuni tapahtumissa. En ole sukurakas.