Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koska täydellistä kumppania ei ole, niin mitä "puutteita" voisit hyväksyä?
10.02.2017 |
Jos oletetaan, että vihdoin löytyy se fiksu, rehellinen, uskollinen, luotettava, ystävällinen kumppani. Sellainen, jonka kohdalla on kaikki tuollaiset "perusasiat" kunnossa, ja joka haluaa suunnilleen samat asiat tulevaisuudelta kuin sinä. Täydellistä ei ole eikä täydellistä voi saada, myöskin se kuu taivaalta on mahdoton toive. Mitä "puutteita" voisit hyväksyä tällaisen perushyvän ja perussopivan kumppanin kohdalla? Entä jos hän onkin huono sängyssä (esim tosi epävarma tai miehen ollessa kyseessä laukeaa 20 sekunnissa)? Entä jos hän on parisuhdemielessä vähän kömpelö eikä osaa aina huomioida eikä muista synttäreitä ym? Entä jos hänellä on paljon matalampi libido kuin sinulla? Tai ei ihan vastaa ulkonäköihannettasi vaan on pari kiloa liikaa tai liian vähän? Mitkä olisi sellaisia, että alkava suhde päättyisi ja jatkaisit sen täydellisemmän etsintää?
Kommentit (29)
Mulla on tuollainen ihana arvostava uskollinen ja omistautunut puoliso. Olen jo alussa hyväksynyt vatsakummun ja tupakoinnin ( mikä onneksi loppui) mutta näin 20v jälkeen alkaa tökkimään läheisyyden puute!
Voisin vaikka kestää harventuneet seksikerrat mutta en kestä enää tätä kosketuksettomuutta! Ei siksi että minä tai suhteemme olisi vastenmielinen vaan kun ei vaan tykkää koskettaa!! Eikä jousta pätkääkään jotta löytäisivät kompromissiin.
Saa nähdä miten käy:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla on lähes täydellinen kumppani, hänessä hyväksyn että ei tykkää kotieläimistä joita itse rakastan, ei ole yhtä innokas sitoutumaan kuin minä, on köyhä ja nyt on meidän suhteen aikana lihonutkin. Niin ja hänen vanhemmat asuu kaukana mikä on hankalaa jos joskus hankitaan vauva. Ja ehkä hän voisi olla vähän aktiivisempi ja sosiaalisempi ja pelata tietokoneella vähemmän. Muuten on täydellinen.
"ei ole yhtä innokas sitoutumaan kuin minä"
Hieno kumppani, täytyy sanoa :-D
Siis me asutaan jo yhdessä ja ollaan molemmat sitoutuneita tähän. Ite oon semmonen et menisin heti tyyliin naimisiin ja nyt haluisin kihloihin, mies tarvitsi reilun vuoden seurustelua ennen kuin muutti mun luo.
Oon hyväksynyt sen, että mies on kotona viihtyvä ihminen, jonka lempiajanviete on tietokoneella pelaaminen. Harvoin ehdottaa mitään yhteistä ohjelmaa meidän lähipiirin ulkopuolella. Suostuu kuitenkin useimmiten mun ehdotuksiin.
Jos mies olisi menevämpi, minäkin varmaan olisin. Nyt tulee itsekin hidastettua tahtia, kun en jaksa itsekään koko ajan kehittää jotain ohjelmaa.
Mä oon hyväksynyt miehen "vioista" köyhyyden, koulutuksen puutteen, lapsen edellisestä suhteesta, epäromanttisuuden ja möhömahan. Pieniä juttuja sen rinnalla, että on kunnollinen kumppani, joka rakastaa ja tukee. Ja jonka kanssa ollaan samalla aallonpituudella monessa jutussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kovat vaatimukset aikoinaan, mutta niin vain rakastuin lyhyeen, lihavahkoon ja pienimunaiseen mieheen. Yhdessä nyt yli 10 vuotta.
En hyväksyisi kouluttamatonta rasistia tai sovinistia tai mitään noita yksinään. Kokeiltu on.
Mies on ihana, huomioiva, luotettava ja huumorintajuinen (=eli tykkää samoista jutuista kuin minä). Ymmärtää todella hyvin, jaksaa olla empaattinen ja kannustava. Kaikinpuolin tosi tosi hyvä.
Hyväksyn sen, että hän ei aina osaa puhua tunteistaan, laskee joskus liikaa leikkiä ja ei ole kovin intohimoinen sängyssä.
Viimeinen taitaa kyllä olla enemmän harjoituksen/tottumuksen puutetta: Ei oikein osaa olla "tuhma". Tuhmat puheet yms ei luonnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hyväksynyt kumppanini "puutteet".
Niitä ovat esimerkiksi nämä:
-Jos hän ei ymmärrä tunnetilaani (miksi esimerkiksi olen liian iloinen) hän ei enää puhu mitään tai toteaa "Onkohan tähän nyt reagoitava noin". Jankuttaa myös kauan jos jokin vaatteeni ei miellytä häntä. Eli hienotunteisuus häneltä kai osittain puuttuu. Töksäyttelee asioita.
-Tukkii kirjaimellisesti korvat/piiloutuu ja ähisee jos kerron "mitättömästä" asiasta. Enkä edes puhu kauan, korkeintaan 20 sekuntia. Ei reagoi mitenkään kun lopetan lauseen kesken ja häivyn. Onneksi kuitenkin tulee jossain vaiheessa vastaamaan minulle.
Olivatko "puutteet" sittenkin ihan normaaleja asioita vai mikä tässä on väärää?
Alue: Aihe vapaa
Köyhyys ja velkaisuus ok, kunhan en joutuisi elättäjäksi.
Kokemattomuus parempi kuin typeryys.
Tupakointi parempi kuin alkoholin suurkulutus, huumeita en sietäisi ollenkaan.
Kätevyys ja halu ottaa asioista selvää korvaisi koulutuksen puutteen.
Vittumaiset sukulaisetkin menis kunhan olisi katkaissut napanuoransa.
Sairaudet ei este jos vain koittaisi hoidattaa niitä ja pitäisi muuten itsestään huolta.
Mustasukkaisuus ja sen takia yritys rajoittaa minun harrastuksiani ei saisi yhtään pistettä. Mukavampi olisi harrastaa edes jotain yhdessä.
Väkivalta missään muodossa ei anteeksi annettava piirre. Mieluummin kattelisin vaikka jotain seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvaa kuten aseksuaalia tai biseksuaalia.