Koska täydellistä kumppania ei ole, niin mitä "puutteita" voisit hyväksyä?

Väkivaltaisuutta, epäluotettavuutta ja feministisyyttä en voisi hyväksyä, mutta muuten ei taida olla mitään. Naisen pituudella, painolla yms. ei ole käytännössä merkitystä. Sänkyjuttujakin voi "harjoitella"

Hyväksyn naisen aivot jos muuten on kaunis ja asiallinen nainen.

No mulla on lähes täydellinen kumppani, hänessä hyväksyn että ei tykkää kotieläimistä joita itse rakastan, ei ole yhtä innokas sitoutumaan kuin minä, on köyhä ja nyt on meidän suhteen aikana lihonutkin. Niin ja hänen vanhemmat asuu kaukana mikä on hankalaa jos joskus hankitaan vauva. Ja ehkä hän voisi olla vähän aktiivisempi ja sosiaalisempi ja pelata tietokoneella vähemmän. Muuten on täydellinen.

Exässä nämä asiat ärsytti, mutta hyväksyin tietysti, koska rakastin häntä:

Oli tosi epäkäytännöllinen jossain asioissa mitä tuli käytännöllisten asioiden hoitoon, ja välillä myös tosi huonomuistinen, joku lasku jäi vaikka maksamatta. 

Lämpeni persupopulismille ja se oli hänelle niin tunneasia, ettei pystynyt siitä analyyttisesti keskustelemaan.

Hänen oma tapansa treenata oli myös niin tunneasia hänelle, että ei pystynyt siitä keskustelemaan, suuttui vain aiheesta ja otti kaiken jyrkkänä, häneen kohdistuvana arvosteluna.

Ei halunnut seksissä kokeilla uusia juttuja  (tämä ei ärsyttänyt kovin paljon).

Hänen oma tapansa tehdä tietty kotityö oli oikea ja muut vääriä.

Asiat joita en voi katsoa sormien läpi: epämusikaalisuus, kiinnostumattomuus monipuoliseen seksiin, aloitekyvyttömyys, liian laiha ja kapea

Köyhyys ei haittaa, ja annan anteeksi myös epäkäytännöllisyyttä, laiskuutta ja vähän kyseenalaista arvomaailmaakin, sillä näitä vikoja itsessänikin on.

Minua ei nyt niin kauheasti haittaisi jos unohtaisi nimipäivän, ystävänpäivän, ensimmäisen tapaamispäivän jne. pienet päivät koska itsekkin tahdon unohdella eikä sitä synttäriä joka  vuosi tarvi viettää. Ulkonäkökään ei ole minulle kovin iso ongelma, koska olen ihastunut vähän,vaikka ja minkänäköisiin ihmisiin. Eikä tyypin tarvitsisi harrastaa kaikkia samoja asioita kuin minä, kunhan vain antaa minun niitä harrastaa. Kokematon petipuuhissa ei myöskään haittaa, koska itsekkin olen sitä ja silloinhan se toisen, sekä itsensä tutkiskelu on kaksinverroin jännempää.

Kömpelyyden ja hönttiyden joissakin asioissa voi hyväksyä, en tietoista näyttelemistä. 

Mä tingin miehen koulutuksesta ja urasta, hän on siis alhaisemmin koulutettu kuin minä eikä tienaa juuri mitään, joten ei voida esim matkustella yhdessä, kun mäkään en halua alkaa jatkuvasti toista elättämään. Toisaalta hän on muuten fiksu ja älykäs ja miehekäs sekä todella komea ja seksikäs ja hyvä sängyssä. Ja huomioi ja tekee ystävällisiä pikkupalveluksia arjessa, kuten pakkasaamuna yllättää raaputtamalla mun auton ikkunan valmiiksi jne. Siis paljon tärkeämpää on, että kemia toimii ja luonteet sopivat yhteen kuin se, että olisi hienoa sosiaalista asemaa ja maallista mammonaa.

Kokemuksen puutteen seksissä, jos kuitenkin haluaisi oppia ja osaisi koskettaa. Lievän hajamielisyyden hyväksyisin myös, köyhyyskään ei olisi ongelma. Ja monta muuta "vikaa" voisin hyväksyä.

En pystyisi hyväksymään, jos mies ei antaisi minun olla sellainen kuin olen.

Mulla on täydellinen kumppani.Ainut kompromissi minkä tein oli oman osoitteen siirtäminen pois kotikaupungista.

Jos seksi on huonoa, ei parisuhde kestä. Se nyt vaan on niin.

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyn naisen aivot jos muuten on kaunis ja asiallinen nainen.

Aivot? Sinäkö siis normaalisti haaveilet parisuhteesta ensisijaisesti aivokuolleitten, koomapotilaitten tai lobotomiapotilaisen kanssa? Jotenkin epäilen, että nykyisen kumppanisi on nimeltään "Barbara"...

Minulla on minulle täydellinen mies.

Vierailija kirjoitti:

No mulla on lähes täydellinen kumppani, hänessä hyväksyn että ei tykkää kotieläimistä joita itse rakastan, ei ole yhtä innokas sitoutumaan kuin minä, on köyhä ja nyt on meidän suhteen aikana lihonutkin. Niin ja hänen vanhemmat asuu kaukana mikä on hankalaa jos joskus hankitaan vauva. Ja ehkä hän voisi olla vähän aktiivisempi ja sosiaalisempi ja pelata tietokoneella vähemmän. Muuten on täydellinen.

"ei ole yhtä innokas sitoutumaan kuin minä"

Hieno kumppani, täytyy sanoa :-D

Minulle ei muulla ole väliä, kuin että on luotettava ja rehellinen. Muuten siedän lähes kaikkea. Mutta enpä ole luotettavaa ja rehellistä miestä tavannut, niin en usko, että sellaisia edes on.

Nykyinen on pahimman luokan kusettaja, enkä tiedä miksi siinä vielä roikun, tai mitä ylipäätään alunperin siinä näin.

Tällä hetkellä hyväksyn lievän bakteerikammon ja hygieniahysterian. Ainakaan ei tarvitse murehtia että peseekö mies käsiään vessassa käynnin jälkeen tai ennen ruuanlaittoa. Bakteerikammo ilmenee siten että mies pesee käsiään ihan liikaa, liian usein, ihan pikkusyistä (esim. jos hipaisee keittiön roskakaapin kahvaa) ja käyttää tolkuttomasti saippuaa. Mutta en voisi hyväksyä epähygienisyyttäkään, ällöttäisi liikaa. Liian huono itsetunto, ylitsepursuava epävarmuus seksissä ja sekä laihuus että bodarilihaksikkuus ovat myös luotaantyöntäviä ominaisuuksia, joita en voisi kestää.

Tämä on paha, enkä halua miehelleni kertoa, mutta edelliset kumppanit ovat olleet paljon parempia suutelemaan kuin hän. Tämän puutteen kanssa olen kuitenkin päättänyt elää, ja meillä määrä saa korvata laadun.

Vähän hassu kysymys. Voisin hyväksyä vaikka mitä ominaisuuksia, jos ne eivät häiritse minua. Mutta jos ne eivät häiritse minua, eivät ne silloin ole minun mielestäni puutteita. Esimerkiksi siviilipalveluksen käyminen, parta ja ruotsinkielisyys olisivat varmaan jollekulle nikottelua aiheuttavia asioita, mutta minä "hyväksyn" ne ihan mielelläni, koska noilla ei ole minulle merkitystä.

En haluaisi elää suhteessa, jossa joutuisin koko ajan sietämään puolisoni puutteita. Haluan loistavan kumppanin tai en kumppania ollenkaan.

Itse olen hyväksynyt seuraavat "viat" samassa ihmisessä: naimisissa, lapsia, huomattavasti vanhempi.

Muuta vikaa miehessä ei olekaan ja nykyään ollaan keskenämme naimisissa, lapsensa ovat jo aikuisia, mutta ikäeromme on toki ennallaan, muttei mikään ongelma.

Minä hyväksyn aika paljon. Ylipaino, tupakointi, köyhyys. Bring it on! Laiska siivooja, huono kokki, ei halua lapsia. Nämäkin käy.

Kunhan kohtelee minua arvostavasti ja on uskollinen. Sänkyhommat pitää sujua ainakin pitkällä aikavälillä. Ja huumori saisi olla kypsää ja mustaa.

Olen hyväksynyt kumppanini "puutteet".

Niitä ovat esimerkiksi nämä:

-Jos hän ei ymmärrä tunnetilaani (miksi esimerkiksi olen liian iloinen) hän ei enää puhu mitään tai toteaa "Onkohan tähän nyt reagoitava noin". Jankuttaa myös kauan jos jokin vaatteeni ei miellytä häntä. Eli hienotunteisuus häneltä kai osittain puuttuu. Töksäyttelee asioita.

-Tukkii kirjaimellisesti korvat/piiloutuu ja ähisee jos kerron "mitättömästä" asiasta. Enkä edes puhu kauan, korkeintaan 20 sekuntia. Ei reagoi mitenkään kun lopetan lauseen kesken ja häivyn. Onneksi kuitenkin tulee jossain vaiheessa vastaamaan minulle.