Taaperon normaali riehuminen?

Nyt ku mainitsit niin piirtäminen pysäyttää mut 15min kerralla. Sit lentää kynät. Kaikki hampaat tullu aikoi sit ja rumba Alko ku sai ensimmäisen pallon vähän sen jälkeen ku oppi kävelemään

Lapsissa on tosi paljon eroja perusvilkkaudessa/liikunnan tarpeessa. Et ole varmasti tehnyt mitään väärin ♡ mielestäni 2v on liian pieni jäähylle, varsinkin jos se ei toimi edes. Miten käy jos oikein syvennyt leikkimään hänen kanssaan? Ja jatkat sinnikkäästi vaikka viikon vaikka aluksi ei tunnu onnistuvan? Jos lapsi tarvitsee tosi paljon aikuisen antamia "raameja" että omat impulssit eivät lyö yli?

Hei kiitos tästä ,halusin kuulla juuri tuollaisia vinkkejä muiden omista kokemuksista. Niitä en saa keneltäkään omasta lähipiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä alkutalvesta 2v täyttänyt ja myös vauhtia piisaa. On kyllä välillä rauhallinenkin tosin. Oon huomannut, että kun menee ylilujaa on joko väsynyt, nälkäinen, janoinen, ulkoilua vailla tms. Tai sitten huomiota, yhteistä leikkiä ja äidin tai isin kanssa riehumista/hauskanpitoa vailla. Se on auttanut ehkä vähän, kun yritetään vähän ennakoiden alkaa riehua yhdessä. :-) Harjoitellaan tasajalkaa hyppimistä olkkarissa käsi kädessä, hypitään käsi kädessä pienten esteiden yli (meillä ei siis osaa vielä hypätä), koitetaan seistä yhdellä jalalla, pyöritään, kieputetaan, kontataan kilpaa, kurkitaan haarovälistä "kukkuu", mennään pelästysleikkiä ym. Tällöin saa vähän purkaa riehumisenergiaansa ja kikattaa täysillä, niin on taas jonkin aikaa tyytyväinen... Luulen, että lapsi janoaa tuollaista positiivista huomiota ja yhdessäoloa, kun molemmilla on aidosti hauskaa. Tykkää myös hirveästi, kun saa touhuta mukana ja auttaa kotitöissä: tyhjentää astianpesukonetta, pyyhkiä pölyjä omalla rätillään.

Oon huomannut senkin, että kun oma pinna on kireämmällä ja oon väsynyt, poika on jotenkin paljon touhukkaampi ja "omapäisempi". Yrittää silloin hakea huomiota ja jos ei saa hyvällä, niin yrittää "pahalla". Jos korotan ääntäni, se oikeastaan vain pahentaa ja saa lapsen vain nauramaan räkäisemmin. Paras on tiukka, vakava, sellainen vähän tyynen toteava/vähän ikäänkuin välinpitämätön sanominen. Jäähy ei tän ikäiselle kai niin toimi, mutta meilläkin on se käytössä, että jos leluja heitellään eteiseen portin yli tai vingutetaan niillä seiniä (tää uusin villitys...), niin sanotaan, että ei saa tehdä niin ja jos teet, niin kerään ne pois. Ja sit oikeasti kerään, jos ei usko. Sitten kun olen hyvällä tuulella, poika on kiltti ja aurinkoinen. Se on kuin peili, joka heijastaa mun mielialat: hyvässä ja pahassa... Mun neuvo on siis se vanha klassinen ja loppuunkulunut, että koita ensisijassa huolehtia itsestäsi ja pitää huolta omasta jaksamisestasi. Onko lapsen isä kuvioissa?

Mulla on vanhemmat, mutta he ei kuitenkaan ole, hmm, silleen kuvioissa, että voisin kysyä, millaista mun ja sisarusteni kanssa oli pienenä. Poika on meidänkin esikoinen ja täytyy myöntää, että joskus myös oon miettinyt tekeväni aloituksen, kun tulee hetkiä, jolloin mietin, onko kaikki ihan normaalia... Mutta luulen, että näitä hetkiä tulee kaikille vanhemmille?

Kiitos tästä todella paljon, on lohduttavaa kuulla aitoja neuvoja aidoista kokemuksista

Mulla 2,5-vuotias poika ja kun viime syksyn alussa meni päiväkotiin ja minä töihin niin meillä oli kotona ihan kamalaa. Kotiaika oli riehumista ja rikkomista pojan puolelta, leikit menivät aina ylikierroksille. Muiden seurassa kaikki kiukutti, enkä kehdannut mennä esim. ruokakauppaan pojan kanssa kun oli niin villi. Itse kun olin juuri jatkanut töissä niin väsymys aiheutti sen, etten jaksanut olla pojan kanssa kunnolla läsnä, vaan heittäydyin itse hommaan mukaan eli rähisin ja kiukuttelin myös, kun poika teki jotain pahaa. Jäähyjä en käyttänyt, mutta muita noin pienelle ihan tarpeettoman kovia kasvatuskeinoja. Illat olivat ihan kamalia kun sydän hakkasi suuttumuksesta ja aina nukkumaan mennessä podin huonoa omaatuntoa siitä, mihin suuntaan oltiin menty:(

Jossain vaiheessa heräsin siihen että meidän arki on ihan yhtä h*lvettiä ja että siihen täytyy saada muutos. Lopetin itse rähisemisen, otin pojan syliin kun häntä kiukutti ja ohjasin oikeaan tekemiseen yhdessä. Tämä yhdessä tekeminen ja ohjaaminen, riehuminen, hellittely, maailman ihmettely niin sisällä kuin ulkona on ollut meillä pelastava tekijä. Lastenohjelmatkin katsotaan usein yhdessä (poika haluaa aina katsoa kerta toisensa jälkeen niitä, jotka on joskus katsottu yhdessä ja äiti kommentoinut ja höpötellyt ohjelmasta samalla juttuja, ilmeisesti lapselle tulee kiva fiilis/muisto siitä). Poika on rauhoittunut ihan silminnähden ja tekee asioita harkiten ja arvioiden.

Nyt meillä pelaa kommunikaatio tosi hyvin ja poika on samalla itsenäistynyt ihan hirveästi. Käyttäytyy fiksusti kotona ja kodin ulkopuolella, muistaa, mitkä asiat ovat kiellettyjä ja mitkä sallittuja ja usein kertaillaan, mikä on fiksua ja mikä ei. Kun meinaa hölmöillä (esim. hypätä korkealta tuolilta), kysyn "onko fiksua?", johon poika vastaa iloisesti "ei", jolloin riskitilanteistakin tulee tavallaan kivoja yhteisiä hetkiä ja poika muistaa, että äiti on aina läsnä ja saatavilla. Tuntuu myös, että kun olen lapsen kanssa 'täysillä' esim. puoli tuntia, saan seuraavat puoli tuntia olla rauhassa, esim. laittaa ruokaa ilman, että lapsi tekee pahojaan. Muistelisin, että muutos ei tullut hetkessä, mutta jo viikon aikana päiviin oli tullut tosi huomattava ero!

Luulen, että monelta ongelmalta perheissä vältyttäisiin, jos vanhemmat yrittäisivät nähdä maailmaa enemmän lapsen näkökulmasta. Paljon näkee lapsi-vanhempi-komboja tuolla kun kuljetaan, että lapset ja vanhemmat puhuvat toisilleen ikään kuin eri kieltä. Toki on eri asia, jos lapsella oikeasti on esim AD/HD, mutta näin terveen lapsen vanhemman näkövinkkelistä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ku mainitsit niin piirtäminen pysäyttää mut 15min kerralla. Sit lentää kynät. Kaikki hampaat tullu aikoi sit ja rumba Alko ku sai ensimmäisen pallon vähän sen jälkeen ku oppi kävelemään

Olet nähtävästi ap? Ihan ensimmäiseksi kannattaa tuota omaa ulosantia kehittää, nimittäin kirjoituksesi ovat täynnä virheitä ja niitä on vaikeaa ymmärtää. Ilmeisesti olet ulkomaalaistaustainen, kun ei suomen kieli ja oikeinkirjoitus suju.

Kun olet opetellut kirjoittamaan, niin palaa huolesi kanssa tänne uudestaan neuvoja kysymään. Saat varmasti enemmän niitä, kun kaikki tajuavat mitä yrität selittää. 

Tuolla aiemmin kerroit "karsinasta" ja nyt on "Alko" mielessä.... voi voi... säälittävää.

Niin ja lapsesi ei ole normaali. Hae apua riehumiseen ammattiauttajalta, joka voisi myös auttaa teitä molempia. Ei sinullakaan kaikki ole kunnossa pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt ku mainitsit niin piirtäminen pysäyttää mut 15min kerralla. Sit lentää kynät. Kaikki hampaat tullu aikoi sit ja rumba Alko ku sai ensimmäisen pallon vähän sen jälkeen ku oppi kävelemään

Olet nähtävästi ap? Ihan ensimmäiseksi kannattaa tuota omaa ulosantia kehittää, nimittäin kirjoituksesi ovat täynnä virheitä ja niitä on vaikeaa ymmärtää. Ilmeisesti olet ulkomaalaistaustainen, kun ei suomen kieli ja oikeinkirjoitus suju.

Kun olet opetellut kirjoittamaan, niin palaa huolesi kanssa tänne uudestaan neuvoja kysymään. Saat varmasti enemmän niitä, kun kaikki tajuavat mitä yrität selittää. 

Tuolla aiemmin kerroit "karsinasta" ja nyt on "Alko" mielessä.... voi voi... säälittävää.

Niin ja lapsesi ei ole normaali. Hae apua riehumiseen ammattiauttajalta, joka voisi myös auttaa teitä molempia. Ei sinullakaan kaikki ole kunnossa pään sisällä.

Kiitos tästäkin, olen kyllä suomalainen. Ja osaan jopa kirjoittaa. Mulla on automaatti tekstin syöttö.

Ja kiitos että sait aiheutettua vielä huonomman olon mitä oli. Tulin pyytämään neuvoja koska olen yksin näiden asioiden kanssa. Enkä hakemaan haukkuja ihmisiltä.

Saako tunkea samaan ketjuun ja kysyä, miten muiden vähän päälle 2-vuotiaat syövät?

Meillä oli kiinteiden ruokien alkutaival aika toivotonta ja hampaatkin tuli tosi nopsaa tahtia. Pitkään oli niin, ettei ollut kiinnostunut syömisestä ja ruokailuvälineitä olisi lähinnä vain järsinyt. 2-vuotispäivänä oli jo melkein kaikki suussa, yksi poskihammas enää puuttuu. Jotain kuitenkin saatiin aina syöttämällä syötettyä ja on kyllä kasvanut normaalisti.

Nyt oli jonkin aikaa syönyt jo tosi hyvällä ruokahalulla ja itse syöminenkin tavallaan alkanut sujua melko hyvin, vaikka ei vielä täydellisesti. Nyt on muutaman viikon ajan vain tullut kuvioihin ihan ihme ruokailuriehuminen. Osaa juoda itse tavallisesti lasista, mutta yrittää usein tunkea sinne koko kätensä uimaan. Tästä on tullut ihan kuin nopeuskilpailu, että ehtii ajoissa estämään sen ja takavarikoimaan lasin pois. Sama ruokien kanssa. Saattaa syödä ensin ihan nätisti, mutta sitten yhtäkkiä yrittää läntätä kätensä lautaselle ja levittää ruoat ympäriinsä tai läpsytellä ja taputella niitä. Silloin on tehty niin, että ei ole saanut enää syödä itse, vaan ollaan syötetty. Jos yrittää vielä kun syötetäänkin, on joutunut olemaan ilman ruokaa seuraavalle aterialle. Toisaalta usein tuntuu, että pöydästä poispääsy on lapselle juuri se mitä haluaa.

Onko tämä jotain taantumaa? Tai siis kun tuntuu, että ollaan aina menty vähän jäljessä kaikkeen ruokailuun liittyvässä, niin onkohan tämäkin jotain "takautuvaa" käsin ruokaan tutustumista, kun se jäi vauva-aikana vähän kuin väliin, kun vain pureksi niitä aterimia? Vai onko ns. uhmaikään kuuluvaa? Vai jotain epänormaalia käytöstä?

Tuntuu, että ruokailu on yhtä stressiä useimmiten nykyään... Onko muilla ollut tällaista? Tuntuu, että kaikkien muiden lapset syö tosi nätisti ja rauhallisesti...

Ap, älä välitä kirjoittajasta nro 26... Luin minäkin suu auki tuota kirjoitusta, että mitä ihmettä. :-D

26: Tänne kun alkaa kirjoittaa vuolaasti jostain itseä pitkäänkin vaivanneesta ongelmasta, niin siinä saattaa tunteet ryöpsähtää pintaan ja teksti alkaa rönsyillä, kun antaa palaa ja avautuu aiheesta. Siinä ei aina oikeinkirjoituskaan ole silloin päällimmäisenä mielessä. Myös esim. iPadilla on tosi hankalaa kirjoittaa ja juuri tuollaiset automaattiset tekstinsyötöt voi tehdä kirjoituksesta vähän kökköjä eikä niitä nopeasti pitkiä juttuja kirjoittaessaan aina huomaa/jaksa korjata.

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä välitä kirjoittajasta nro 26... Luin minäkin suu auki tuota kirjoitusta, että mitä ihmettä. :-D

26: Tänne kun alkaa kirjoittaa vuolaasti jostain itseä pitkäänkin vaivanneesta ongelmasta, niin siinä saattaa tunteet ryöpsähtää pintaan ja teksti alkaa rönsyillä, kun antaa palaa ja avautuu aiheesta. Siinä ei aina oikeinkirjoituskaan ole silloin päällimmäisenä mielessä. Myös esim. iPadilla on tosi hankalaa kirjoittaa ja juuri tuollaiset automaattiset tekstinsyötöt voi tehdä kirjoituksesta vähän kökköjä eikä niitä nopeasti pitkiä juttuja kirjoittaessaan aina huomaa/jaksa korjata.

Kiitos -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et asu kerrostalossa.

Miten tämän kommentin on tarkoitus auttaa aloittajaa tai yhtään ketään?

Se on muistutus ap:lle, että kaikki paiskiminen, juokseminen, huutaminen ja riehuminen kuuluu naapuriin. Jos et saa lastasi kuriin, vapahda ainakin naapurisi tuosta helvetistä ja muuta pois. Alan saada tarpeekseni kakarasi touhuista.

Juu. Ei tarvitse ilmoittaa muutosta. Kun huomaamme että olette poistuneet niin pidämme suuret juhlat jonne kutsutaan kaikki mölyisimmät lapset samaan aikaan ja tarjotaan sokeria. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et asu kerrostalossa.

Miten tämän kommentin on tarkoitus auttaa aloittajaa tai yhtään ketään?

Se on muistutus ap:lle, että kaikki paiskiminen, juokseminen, huutaminen ja riehuminen kuuluu naapuriin. Jos et saa lastasi kuriin, vapahda ainakin naapurisi tuosta helvetistä ja muuta pois. Alan saada tarpeekseni kakarasi touhuista.

Juu. Ei tarvitse ilmoittaa muutosta. Kun huomaamme että olette poistuneet niin pidämme suuret juhlat jonne kutsutaan kaikki mölyisimmät lapset samaan aikaan ja tarjotaan sokeria. :)

jonnet essii ja jonnet essii?

Meillä kannustetaan taaperoa ilmaisemaan itseään ja tekemään mölyä.

Vähän toisenlainen kasvatusmalli. Tulee isän puolelta Gambiasta tämä malli. Meillä on rummut olohuoneessa ja lapsi totutetaan ääniin jo vauvana. Masussa ollessa soitimme viidakon ääniä ja lintujen laulua.

Meidän lapsesta tulee esiintyjä. Funk-tähti tai Dubsonic kuten isä sanoo.

Up