Miten ihmeessä teillä on varaa käydä terapiassa?
Eikö se Kelan tukemakin maksaa muutamia kymppejä per kerta? Saati jos maksaa koko lystin itse!
Ei mulla työssäkäyvänä ole varaa pistää edes 150e kuussa terapiaan.
Kommentit (36)
Ompa sulla ihmettelyn aihe. Jos se on jollekulle niin tarpeellista, että jättää kaljat juomatta ja röökit polttamatta, että on varaa terapiaan. Valintakysymys. Ja miksi muuten kysyt, oletko kateellinen jollekin terapiaan päässeelle? Eiköhän sille terapialle ole aika painavat syyt, mutta kateellinenhan tottakai voi olla mistä vaan...
Ajattele vähän pidemmällä mittakaavalla tuota asiaa.
Jos sinulla on tavoite terapiallesi, ja mielessäsi millainen haluat terapian jälkeen olla, niin pieni hinta.
Mihin se raha muka olisi parempi laittaa? Lapsen merkki haalareihin? Tupakkaan, viiniin? Tekoripsiin?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varaa enää olla käymättä.
Niin totta. Aloittajalla ollut varmaan sen verran helppo elämä, ettei asiaa ymmärrä.
Jos pääsen kelan tukemaan terapiaan, niin saan toimeentulotukena sen omaosan katettua.
Joku ei mene oikein, jos ei työssä käyvänäkään ole vara terapiaan, kun työttömilläkin on.
Pitäisiköhän ap:n pitää pari kuukautta kirjaa IHAN kaikista menoistaan, ja katsoa mihin turhaan ne 150e menevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varaa enää olla käymättä.
Niin totta. Aloittajalla ollut varmaan sen verran helppo elämä, ettei asiaa ymmärrä.
Niinpä, on työpaikat ja kaikki. Mielestäni ihmisellä menee silloin hyvin jos isoin huoli on joku 150e.
Olet kateellinen jollekin terapiaa käyvälle? Minä olen yksi terapiaa tarvitseva ja siellä käyvä. Toki toivon, ettei olisi tapahtunut niitä asioita, jotka tähän johtivat. Oletko niistäkin kateellinen?
Kerro toki mistä oot löytänyt terapian, johon menee vaan 150 e/kk, menisin viivana, on niin halpa. Terapiatunnit tuntuu alkavan 85 e/kerta ja niitä pari viikossa, niin toi on jo löytö.
Ei olekaan varaa. Käyn psykiatrisen terveydenhoitajan juttusilla sekä lääkärillä hakemassa lääkereseptin.
Vierailija kirjoitti:
Kerro toki mistä oot löytänyt terapian, johon menee vaan 150 e/kk, menisin viivana, on niin halpa. Terapiatunnit tuntuu alkavan 85 e/kerta ja niitä pari viikossa, niin toi on jo löytö.
Jos on perusteet, saa kelakorvauksen, eli maksaa omavastuun, ei koko summaa.
Minäkään en ymmärrä. Psykologit ovat ihan jees mutta paras terapeutti on yksi, yksinäisesti itse itselleen.
Ei ole varaa työttömänä. Lähete ehti vanhentuakin...
En ole saanut koskaan kelan maksamaa terapiaa. Ei ole rahaa käydä niin paljon kun pitäis. Niin olen sitten ilman terapiaa.
Se on onni ettei minulle ole siunaantunut perhettä. Olen eläkelläinen. Niin kela katsoo ettei minusta ole enään mihinkään. Niin ei kannata hoitaa. T. Pakko-oirehäiriöinen ja psykoosin tasoisen masennuksen kanssa kamppaileva.
En oo käynyt terapiassa ei oo tuntunut olevan tarvetta. On ollut avoero, avioero, erittäin ikävä juttu jne.
Eihän noista terapiakäynneistä jää itselle maksettavaksi kuin max 10e jos edes sitä jos siis saat Kelalta korvauksen. Jos jää enemmän niin sitten aloita halvemmalla.
Niin oliko tässä siis kysymys siitä, että ap haluaisi itsekin terapiaan mutta ei pysty itse kustantamaan sitä?
koska en pysty elämään sairauteni kanssa ilman hoitoa eli otan velkaa ystävältä. Pankista en lainaa saa, kun olen väliaikaisella eläkkeellä. Pitäisikö minun sitten jäädä pysyvälle eläkkeelle? On vaan pakko repiä rahaa jostain, lainana, sukulaisilta yms. Itsellä terapia maksaa kuitenkin lähemmäksi 700 e kk. ja eläkeellä olen...pienellä eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro toki mistä oot löytänyt terapian, johon menee vaan 150 e/kk, menisin viivana, on niin halpa. Terapiatunnit tuntuu alkavan 85 e/kerta ja niitä pari viikossa, niin toi on jo löytö.
Eiköhän tossa 150e/kk ollut kyse juuri omavastuusta joka jää maksettavaksi kelan tuen jälkeen
Kelan tuki on noussut. Mulla ainakin nyt kolmantena kelan tukemana terapiavuonna jää maksettavaksi vähän päälle euroa / tunti. Käyn terapiassa tunnin kerran viikossa. Olen hyötynyt terapiasta paljon. Kärsin mm. epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, joka on terapian myötä selvästi helpottanut. Masennuslääkkeitä syön edelleen ja todennäköisesti lopun elämääni.
Ja kyllä sitä kelan tukea siihen terapiaan saa, jos on oikeasti vaikeuksissa ja terapian tarpeessa. Täytyy vaan hakea apua. Voi aloittaa vaikka yksityiseltä psykiatrilta, sieltä minä aloitin.
Ei ole varaa enää olla käymättä.