4-vuotias tyttö käyttäytyy huonosti

Rakkautta ja rajoja. Lapsi uhmaa, koska luonto käskee niin tehdä. Häntä täytyy ymmärtää mutta periksi säännöistä ei pidä antaa.

Toisaalta on hyvä valita taistelunsa.

Lyöminen ja pureminen ja toisten tavaroiden ottaminen on aina väärin. Julkisella paikalla tai kylässä ei aleta kiukutella. Näissä pitää olla tiukka.

Sitten taas pidä löysää liekaa siinä, mitkä vaatteet lapsi saa laittaa päiväkotiin. Ehkä joskus voi valita iltapalankin ja mennä hiukan myöhemmin nukkumaan.

Vaikka lapsi hokee koko ajan EI, vaikka mitä ehdotat, ei hän todennäköisesti tarkoita, että kaikki on paskaa.

Meillä poika 4,5 v, samaa ollut jo useamman kuukauden. Kasvukipuja luulen. Kun on niin iso ja pieni samaan aikaan. Omien voimien testailu niin fyysisesti kuin henkisesti on nyt myös pinnalla. Tunteet tulee hirmu voimakkaina eikä aina niitä meinaa hallita.

Pitkää pinnaa......

Up

Anna paljon huomiota juuri nyt

pk:ssa tapahtuvaan käytökseen et voi vaikuttaa?? no totta hemmetissä voit! Sinun tehtäväsikin se on. Jos lapsi ei käyttäydy tarhassa kuten pitää ja noudata aikuisten ohjeita, hän vastaa teoistaan kotona.

Vanhempana tehtävänäsi on tuottaa pettymyksiä ja osoittaa rajat. Kun ei kerran maita ohjeet, ei kotonakaan maita sitten mikään kivan tekeminen. Leffoja ei tarvitse katsella, pelejä pelata ja kotonakin voi sitten viettää aikaansa omassa huoneessaan. Tarhan kanssakin voi sopia, että kun ei ohjeita noudeteta, ei leikkeihinkään tarvitse osallistua. Tämä on sitä rajojen asettamista.

Jos et nyt osaa niitä rajoja asettaa ja lapsellesi opettaa peruskäyttäytymistä, mietipä millaista tulee olemaan kouluiässä... Siinäpä sitä töitä sitten teetkin, jos et tee pohjatyötä tässä iässä.

Siis... Rajat, rajat ja rajat. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

juupajuu kirjoitti:

pk:ssa tapahtuvaan käytökseen et voi vaikuttaa?? no totta hemmetissä voit! Sinun tehtäväsikin se on. Jos lapsi ei käyttäydy tarhassa kuten pitää ja noudata aikuisten ohjeita, hän vastaa teoistaan kotona.

Vanhempana tehtävänäsi on tuottaa pettymyksiä ja osoittaa rajat. Kun ei kerran maita ohjeet, ei kotonakaan maita sitten mikään kivan tekeminen. Leffoja ei tarvitse katsella, pelejä pelata ja kotonakin voi sitten viettää aikaansa omassa huoneessaan. Tarhan kanssakin voi sopia, että kun ei ohjeita noudeteta, ei leikkeihinkään tarvitse osallistua. Tämä on sitä rajojen asettamista.

Jos et nyt osaa niitä rajoja asettaa ja lapsellesi opettaa peruskäyttäytymistä, mietipä millaista tulee olemaan kouluiässä... Siinäpä sitä töitä sitten teetkin, jos et tee pohjatyötä tässä iässä.

Siis... Rajat, rajat ja rajat. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

Hitto että menee kylmät väreet tällaisista viesteistä, ja negapeukuttaa ei voi kuin kerran.

4-vuotiasta lasta ei rangaista hoitopäivän jälkeen kotona huonosta käytöksestä hoidossa. Tuon ikäinen tarvitsee palautteen HETI, eikä siihen negatiiviseen juututa niin että sitä kerrataan puoli vuorokautta. Toki asiasta voi keskustella, mutta mahdolliset sanktiot kuuluu saada siinä hetkessä.

Eristäminen ei ole kenenkään täyspäisen mielestä 4-vuotiaan kasvattamista.

Rajat pitää olla, mutta se mistä sinä puhut ei ole rajojen ja niiden noudattamisen opettamista vaan osaamattomuudesta rankaisemista. Ja aika monessa taidossa siihen opettamiseen tarvitaan muutakin kuin ikävä seuraus epäonnistumisesta, ohjaamista, selittämistä, toimivien toimintatapojen tarjoamista. Vaikka toki ennen on uimaan opetettu heittämällä laiturilta.