Minua on kohdeltu huonosti ilman omaa syytäni. Turha luulla, että minäkään kohtelisin muita hyvin

Miltä tuntuu olla 100% empatiakyvytön? Paha ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Koen myötätuntoa monia kohtaan. Puolusta joukolla kiusattuja. Vaikka palstan reppanoita, joita kiusataan.

Tunsin myötätuntoa Oulun lapsisurmaajaan ja Seinäjoen tyttöä kohtaan.

Äitihullu herättää vain inhoa. Pahuus. Vs olosuhteet

He eivät ole solvanneet sun herkkää egoasi?

ap

Eräs itävaltalainen mies kärsi sinunlaillasi Suuresta vääryydestä. Hän sitten ottikin asiakseen korjata vääryydet, joita hän oli kokenut ymmärtämättömien ihmisten taholta. Päätyikin aika tunnetuksi mieheksi.

Ap on kaikkea negatiivistä itse yhden kerran enemmän kuin kukaan muu. Ap on hävinnyt. Tyhjyys. Hahhahhahhhahha!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä sillä koston kierteellä mitään voita. Asettumalla itse tilanteen yläpuolelle, kohtelemalla muita hyvin, myös niitä sua huonosti kohdelleita, osoitat todellista henkistä kypsyyttä.

Ei mulle ole kehittynyt sitä henkistä kypsyyttä, koska minua on kohdeltu huonosti. Et edes tiedä mistä puhut. Sinun "henkinen kypsyytesi" on vain pintaa joka murtuu pieneenkin vastoinkäymiseen, kun tulee tiukka paikka.

ap

Kuule, moni ihminen sanoisi sinulle tämän, mm. minä. Henkinen kanttini ei todellakaan petä tiukassa paikassa. Ja kyllä, traumaattisia asioita takana, paljon pahempia kuin sinulla mitä olen kirjoituksistasi lukenut.

Tarkoitin sitä, että olet ystävällinen ihmisille, jotka kohtelevat sinua pahasti (toki puolesi saat pitää, mutta et ikään kuin antaa takaisin). Se olisi sitä henkistä kypsyyttä, olla tyynenä idioottien yläpuolella heille raivostumatta, vaikka miten tuntuisi väärältä, jota minulta vaaditaan.

ap

Juuri niin teen. Ja moni muukin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä sillä koston kierteellä mitään voita. Asettumalla itse tilanteen yläpuolelle, kohtelemalla muita hyvin, myös niitä sua huonosti kohdelleita, osoitat todellista henkistä kypsyyttä.

Ei mulle ole kehittynyt sitä henkistä kypsyyttä, koska minua on kohdeltu huonosti. Et edes tiedä mistä puhut. Sinun "henkinen kypsyytesi" on vain pintaa joka murtuu pieneenkin vastoinkäymiseen, kun tulee tiukka paikka.

ap

Kuule, moni ihminen sanoisi sinulle tämän, mm. minä. Henkinen kanttini ei todellakaan petä tiukassa paikassa. Ja kyllä, traumaattisia asioita takana, paljon pahempia kuin sinulla mitä olen kirjoituksistasi lukenut.

Tarkoitin sitä, että olet ystävällinen ihmisille, jotka kohtelevat sinua pahasti (toki puolesi saat pitää, mutta et ikään kuin antaa takaisin). Se olisi sitä henkistä kypsyyttä, olla tyynenä idioottien yläpuolella heille raivostumatta, vaikka miten tuntuisi väärältä, jota minulta vaaditaan.

ap

Juuri niin teen. Ja moni muukin tekee.

Sellaisia ihmisiä arvostan ja kunnioitan. Mutta aika moni palstalla ei tee noin. Ei pysty tai ei välitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku selittää kuka tää tyyppi on ja mitä sille on käynyt?

Voin kertoa että suurinta osaa ihmisistä on kohdeltu huonosti elämänsä aikana, jos kaikki ajattelisi niin kuin sä niin täällä olisi aika ikävää.

Tämä on Äitihullu. Jankannut tätä samaa kaksi vuotta. Aloitti sillä ettei voi siivota, koska äiti on (70-luvulla) käskenyt siivota. Niinpä ei tee kotona mitään. 2 lasta. 9-v ja 7-v. Vihaa heitä. Ei tee heidän eteensä mitään. Poika on epäviihdyttävä.

Mies harrastaa maratonia. Ja tästä syystä joutuu joskus hoitamaan lapsia eli mies ei ole kotona tekemässä kaikkea.

Tästä valitusta joko päivä.

Kivikissaäiti (ikävä tarina sekin).

Isä sairaana. Odottaa isia perintöä. Kunhan nyt kuolisi! Sitten voi muuttaa kotoa

Isän vaimo tiellä. Olleet naimisissa 30 vuotta. Mutta isän se akka vei ja nyt käynnissä edunvalvontariita. Ja huoli rahojen hupenemisesta isän hoitoon.

Huono työ. Ei ystäviä.

Ihastus mt piireissä. Ei seksiä.

Miestä haukkuu ettei eheytä häntä.

Kaikkia vihaa ja haukkuu. Oikeuttaa oman pahuutensa kuten tänään.

Palstan hirvein tyyppi. Sivutolkulla raivoa. Yksinpuhelua. Vihaa. Pahuutta

Muistanko ihan väärin, vai tuliko toi kivikissa siitä kun lapset halusivat ottaa lemmikeiksi kiviä ja keksivät että ne ovat kissoja ja isä antoi luvan tuoda ne sisälle ja jatkaa leikkiä ja tämä äiti sai hirveän kohtauksen kun niitä ei oltu pesty tai jotain?

Minun ylitseni käveltiin siinä (mies käveli) ettei keskusteltu kanssani siitä, sopivatko teräväreunaiset isot kivet vapaasti sisällä kotona leikkikaluiksi lattioita naarmuttamaan. Kun ei sovi mulle. Mikä tuossa oli ongelma, mies koitti kävellä siis ylitseni ja mä suutuin siitä.

ap

Äläpäs nyt valehtele. Miehesi ei yrittänyt kävellä sinun ylitsesi. Hän ainoastaan lupasi lapsille tuoda sisään kaksi kiveä ja laittaa ne kylppäriin odottamaan pesua. Hän oli se vanhempi, joka tuolloin lasten kanssa ulkona oli ja häneltä lapset lupaa kysyivät. Miehesi teki vain sen, mitä ihan joka päivä suomalaisissa lapsiperheissä vahemmat tekevät; käytti ihan omaa harkintaansa joko luvata tai kieltää koska oli lapsista sillä hetkellä vastuussa.

Luuletko sinä oikeasti, että tavallisissa perheissä joka pikkuasiasta vanhemmat neuvottelevat keskenään, ennenkuin lapsille jotain lupaavat tai kieltävät? Luuletko, että kotiäidit soittavat joka kerta miehelleen töihin, että pidetääs nyt pikku perhepalaveri, kun Jenni-Matias kysyi, että saako tuoda sisään kolme käpyä, joilla on viimeisen tunnin leikkinyt tai Mikko-Irmeli ei haluaisi laittaa kuriksia jalkaan??

Okei, miehesi olisi voinut tulla sinulta kysymään ensin, mutta se ettei hän sitä tehnyt, ei ollut ylitsesi kävelemistä. Se oli aivan normaalia arjen vanhemmuutta.

Kysyit mikä suuttumuksessasi oli ongelma. Ihmettelen ettet itse sitä tajua. Ongelma on tietenkin se, että sinä kostit lapsillesi sen, että miehesi teki mielestäsi virheen. Sinä aloit illalla huutamaan lapsillesi, että joko kivet lähtevät tai sinä lähdet. Lapsesi kysyivät sinulta kyynelsilmin, että saisivatko he pitää ne kivet sisällä yhden ainoan yön ja sinä et suostunut. Sen sijaan sinä uhkasit lähteä samana iltana pois kotoa yöksi, jos kivet jäävät sisään. Sinä uhkasit omia lapsiasi HYLKÄÄMISELLÄ siksi, että mies teki pienen virheen.

Kuinka itsekäs pitää ihmisen olla, ettei tällaisessa käytöksessä näe mitään ongelmaa??

Juu kyllä se Hammurabin laki on pätevä tänäkin päivänä: anna pahan kiertää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku selittää kuka tää tyyppi on ja mitä sille on käynyt?

Voin kertoa että suurinta osaa ihmisistä on kohdeltu huonosti elämänsä aikana, jos kaikki ajattelisi niin kuin sä niin täällä olisi aika ikävää.

Tämä on Äitihullu. Jankannut tätä samaa kaksi vuotta. Aloitti sillä ettei voi siivota, koska äiti on (70-luvulla) käskenyt siivota. Niinpä ei tee kotona mitään. 2 lasta. 9-v ja 7-v. Vihaa heitä. Ei tee heidän eteensä mitään. Poika on epäviihdyttävä.

Mies harrastaa maratonia. Ja tästä syystä joutuu joskus hoitamaan lapsia eli mies ei ole kotona tekemässä kaikkea.

Tästä valitusta joko päivä.

Kivikissaäiti (ikävä tarina sekin).

Isä sairaana. Odottaa isia perintöä. Kunhan nyt kuolisi! Sitten voi muuttaa kotoa

Isän vaimo tiellä. Olleet naimisissa 30 vuotta. Mutta isän se akka vei ja nyt käynnissä edunvalvontariita. Ja huoli rahojen hupenemisesta isän hoitoon.

Huono työ. Ei ystäviä.

Ihastus mt piireissä. Ei seksiä.

Miestä haukkuu ettei eheytä häntä.

Kaikkia vihaa ja haukkuu. Oikeuttaa oman pahuutensa kuten tänään.

Palstan hirvein tyyppi. Sivutolkulla raivoa. Yksinpuhelua. Vihaa. Pahuutta

Muistanko ihan väärin, vai tuliko toi kivikissa siitä kun lapset halusivat ottaa lemmikeiksi kiviä ja keksivät että ne ovat kissoja ja isä antoi luvan tuoda ne sisälle ja jatkaa leikkiä ja tämä äiti sai hirveän kohtauksen kun niitä ei oltu pesty tai jotain?

Minun ylitseni käveltiin siinä (mies käveli) ettei keskusteltu kanssani siitä, sopivatko teräväreunaiset isot kivet vapaasti sisällä kotona leikkikaluiksi lattioita naarmuttamaan. Kun ei sovi mulle. Mikä tuossa oli ongelma, mies koitti kävellä siis ylitseni ja mä suutuin siitä.

ap

Äläpäs nyt valehtele. Miehesi ei yrittänyt kävellä sinun ylitsesi. Hän ainoastaan lupasi lapsille tuoda sisään kaksi kiveä ja laittaa ne kylppäriin odottamaan pesua. Hän oli se vanhempi, joka tuolloin lasten kanssa ulkona oli ja häneltä lapset lupaa kysyivät. Miehesi teki vain sen, mitä ihan joka päivä suomalaisissa lapsiperheissä vahemmat tekevät; käytti ihan omaa harkintaansa joko luvata tai kieltää koska oli lapsista sillä hetkellä vastuussa.

Luuletko sinä oikeasti, että tavallisissa perheissä joka pikkuasiasta vanhemmat neuvottelevat keskenään, ennenkuin lapsille jotain lupaavat tai kieltävät? Luuletko, että kotiäidit soittavat joka kerta miehelleen töihin, että pidetääs nyt pikku perhepalaveri, kun Jenni-Matias kysyi, että saako tuoda sisään kolme käpyä, joilla on viimeisen tunnin leikkinyt tai Mikko-Irmeli ei haluaisi laittaa kuriksia jalkaan??

Okei, miehesi olisi voinut tulla sinulta kysymään ensin, mutta se ettei hän sitä tehnyt, ei ollut ylitsesi kävelemistä. Se oli aivan normaalia arjen vanhemmuutta.

Kysyit mikä suuttumuksessasi oli ongelma. Ihmettelen ettet itse sitä tajua. Ongelma on tietenkin se, että sinä kostit lapsillesi sen, että miehesi teki mielestäsi virheen. Sinä aloit illalla huutamaan lapsillesi, että joko kivet lähtevät tai sinä lähdet. Lapsesi kysyivät sinulta kyynelsilmin, että saisivatko he pitää ne kivet sisällä yhden ainoan yön ja sinä et suostunut. Sen sijaan sinä uhkasit lähteä samana iltana pois kotoa yöksi, jos kivet jäävät sisään. Sinä uhkasit omia lapsiasi HYLKÄÄMISELLÄ siksi, että mies teki pienen virheen.

Kuinka itsekäs pitää ihmisen olla, ettei tällaisessa käytöksessä näe mitään ongelmaa??

Mies lupasi että kivistä voi tulla leluja sisälle. Luuletko sinä, että minä sitten olisin täällä joka sekunti vahtimassa, ettei ne tipu kenenkään varpaalle tai niillä rikota paikkoja? Jos ne tuodaan sisään ja sallitaan "leluiksi" niin se avaa kaikelle tuolle tien ja sen jälkeen valittaminen olisi turhaa, etten halua että kukaan satuttaa niillä iyseään taikka rikkoo paikkoja. Tämä on PÄIVÄNSELVÄÄ kaikille äideille, että sisään ei tuoda mitään saatanan kivirotikoita, ne eivät ole SISÄLEIKKIKALUJA kenenkään kotona.

Ja lapsi ei mitään kysynyt kyynelsilmin, vaan kun MIES ei alkanut hoitaa kiviä ulos, vaikka sanoin, että en ole antanut niihin mitään lupaa (= suomeksi: en hyväksy niitä), niin sanoin miehelle, että häivyn hotelliin, koska muuten räjähdän.

Silloin lapset kantoivat kivet ulos, ettei MIEHEN TARVINNUT KOLHAISTA EGOAAN, kun oli mennyt lupaamaan jotakin selkäni takana. Mies oli osa ongelmaa, turha syyttää minua vain. Lapsille se oli tietenkin kamalaa, kun joutuvat paskavanhempiensa riitelyn keskelle, mutta mulla nyt vaan meni hermo _mieheen_. Ja tavallaan lapsiinkin, koska mies oli liittoutunut heidän kanssaan. Se oli tietysti väärin, ei se lasten vika koskaan ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku selittää kuka tää tyyppi on ja mitä sille on käynyt?

Voin kertoa että suurinta osaa ihmisistä on kohdeltu huonosti elämänsä aikana, jos kaikki ajattelisi niin kuin sä niin täällä olisi aika ikävää.

Tämä on Äitihullu. Jankannut tätä samaa kaksi vuotta. Aloitti sillä ettei voi siivota, koska äiti on (70-luvulla) käskenyt siivota. Niinpä ei tee kotona mitään. 2 lasta. 9-v ja 7-v. Vihaa heitä. Ei tee heidän eteensä mitään. Poika on epäviihdyttävä.

Mies harrastaa maratonia. Ja tästä syystä joutuu joskus hoitamaan lapsia eli mies ei ole kotona tekemässä kaikkea.

Tästä valitusta joko päivä.

Kivikissaäiti (ikävä tarina sekin).

Isä sairaana. Odottaa isia perintöä. Kunhan nyt kuolisi! Sitten voi muuttaa kotoa

Isän vaimo tiellä. Olleet naimisissa 30 vuotta. Mutta isän se akka vei ja nyt käynnissä edunvalvontariita. Ja huoli rahojen hupenemisesta isän hoitoon.

Huono työ. Ei ystäviä.

Ihastus mt piireissä. Ei seksiä.

Miestä haukkuu ettei eheytä häntä.

Kaikkia vihaa ja haukkuu. Oikeuttaa oman pahuutensa kuten tänään.

Palstan hirvein tyyppi. Sivutolkulla raivoa. Yksinpuhelua. Vihaa. Pahuutta

Muistanko ihan väärin, vai tuliko toi kivikissa siitä kun lapset halusivat ottaa lemmikeiksi kiviä ja keksivät että ne ovat kissoja ja isä antoi luvan tuoda ne sisälle ja jatkaa leikkiä ja tämä äiti sai hirveän kohtauksen kun niitä ei oltu pesty tai jotain?

Minun ylitseni käveltiin siinä (mies käveli) ettei keskusteltu kanssani siitä, sopivatko teräväreunaiset isot kivet vapaasti sisällä kotona leikkikaluiksi lattioita naarmuttamaan. Kun ei sovi mulle. Mikä tuossa oli ongelma, mies koitti kävellä siis ylitseni ja mä suutuin siitä.

ap

Äläpäs nyt valehtele. Miehesi ei yrittänyt kävellä sinun ylitsesi. Hän ainoastaan lupasi lapsille tuoda sisään kaksi kiveä ja laittaa ne kylppäriin odottamaan pesua. Hän oli se vanhempi, joka tuolloin lasten kanssa ulkona oli ja häneltä lapset lupaa kysyivät. Miehesi teki vain sen, mitä ihan joka päivä suomalaisissa lapsiperheissä vahemmat tekevät; käytti ihan omaa harkintaansa joko luvata tai kieltää koska oli lapsista sillä hetkellä vastuussa.

Luuletko sinä oikeasti, että tavallisissa perheissä joka pikkuasiasta vanhemmat neuvottelevat keskenään, ennenkuin lapsille jotain lupaavat tai kieltävät? Luuletko, että kotiäidit soittavat joka kerta miehelleen töihin, että pidetääs nyt pikku perhepalaveri, kun Jenni-Matias kysyi, että saako tuoda sisään kolme käpyä, joilla on viimeisen tunnin leikkinyt tai Mikko-Irmeli ei haluaisi laittaa kuriksia jalkaan??

Okei, miehesi olisi voinut tulla sinulta kysymään ensin, mutta se ettei hän sitä tehnyt, ei ollut ylitsesi kävelemistä. Se oli aivan normaalia arjen vanhemmuutta.

Kysyit mikä suuttumuksessasi oli ongelma. Ihmettelen ettet itse sitä tajua. Ongelma on tietenkin se, että sinä kostit lapsillesi sen, että miehesi teki mielestäsi virheen. Sinä aloit illalla huutamaan lapsillesi, että joko kivet lähtevät tai sinä lähdet. Lapsesi kysyivät sinulta kyynelsilmin, että saisivatko he pitää ne kivet sisällä yhden ainoan yön ja sinä et suostunut. Sen sijaan sinä uhkasit lähteä samana iltana pois kotoa yöksi, jos kivet jäävät sisään. Sinä uhkasit omia lapsiasi HYLKÄÄMISELLÄ siksi, että mies teki pienen virheen.

Kuinka itsekäs pitää ihmisen olla, ettei tällaisessa käytöksessä näe mitään ongelmaa??

Mies lupasi että kivistä voi tulla leluja sisälle. Luuletko sinä, että minä sitten olisin täällä joka sekunti vahtimassa, ettei ne tipu kenenkään varpaalle tai niillä rikota paikkoja? Jos ne tuodaan sisään ja sallitaan "leluiksi" niin se avaa kaikelle tuolle tien ja sen jälkeen valittaminen olisi turhaa, etten halua että kukaan satuttaa niillä iyseään taikka rikkoo paikkoja. Tämä on PÄIVÄNSELVÄÄ kaikille äideille, että sisään ei tuoda mitään saatanan kivirotikoita, ne eivät ole SISÄLEIKKIKALUJA kenenkään kotona.

Ja lapsi ei mitään kysynyt kyynelsilmin, vaan kun MIES ei alkanut hoitaa kiviä ulos, vaikka sanoin, että en ole antanut niihin mitään lupaa (= suomeksi: en hyväksy niitä), niin sanoin miehelle, että häivyn hotelliin, koska muuten räjähdän.

Silloin lapset kantoivat kivet ulos, ettei MIEHEN TARVINNUT KOLHAISTA EGOAAN, kun oli mennyt lupaamaan jotakin selkäni takana. Mies oli osa ongelmaa, turha syyttää minua vain. Lapsille se oli tietenkin kamalaa, kun joutuvat paskavanhempiensa riitelyn keskelle, mutta mulla nyt vaan meni hermo _mieheen_. Ja tavallaan lapsiinkin, koska mies oli liittoutunut heidän kanssaan. Se oli tietysti väärin, ei se lasten vika koskaan ole.

ap

Niin siis sinullehan ei mikään kompromissi kelvannut, mitä ketjussa ehdotettiin. Ja muista nyt, sä istuit koneella KOKO SAAKELIN PÄIVÄN kiukuttelemassa niistä kivistä. Sinulle ehdotettiin esimerkiksi moneen kertaan, että kivet olisi pesty ja lapset olisivat saaneet tehdä niille pesät omiin huoneisiinsa. Ne kivikissat olisivat saaneet olla omissa pesissään lasten huoneissa , ei muualla asunnossa. Tätä sinulle ehdotettiin esimerkiksi moneen kertaan, mutta sinulle ei kelvannut. Sinä halusit että tehdään just niinkuin sinä määräät, riippumatta miehesi ja lastesi mielipiteistä. Sinähän siinä olit se, joka ei halunnut yhdessä mitään neuvotella vaan halusit että sinä yksin saat päättää.

Ja illalla sinä huusit lähteväsi hotelliin, jos kivet eivät lähde ulos ja sinä itse kerroit lapsesi vieneen hädissään itkien ne kivet sitten ulos ja pytäneen, että älä äiti lähde!!!! Totuus on se, että sinä uhkasit hylätä omat lapsesi, koska sinä et osaa tehdä kompromisseja ja antaa miehesi tehdä pieniäkään itenäisiä päätöksiä lasten suhteen.

Normaali järkevä vanhempi olisi sanonut lapsille, että "kivillä leikitään ulkona", eikä hyväksynyt sitä, että nää onkin meillä nyt sisäleikkikaluja! Tavalliset, mustat, isot, terävät ja muhkuraiset kivet! En helvetti kattele sellaisia lasten leluina. Täysin kummallista, ettei kaikki av-mammat puolustaneet minua, vai olisitteko itse sanoneet lapsille, että joo, otetaan sisään vain! Kun meillä sen sitten tietää, että mikään sääntö ei mene jakeluun leikkiä niillä vain "tietyllä lailla" eli kph:ssa, tms, enkä kannatakaan sellaista että pienten tulee muistaa miten näiden kanssa nyt sai olla. Parempi että kivillä leikitään vain ulkona, mutta mies pilasi senkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku selittää kuka tää tyyppi on ja mitä sille on käynyt?

Voin kertoa että suurinta osaa ihmisistä on kohdeltu huonosti elämänsä aikana, jos kaikki ajattelisi niin kuin sä niin täällä olisi aika ikävää.

Tämä on Äitihullu. Jankannut tätä samaa kaksi vuotta. Aloitti sillä ettei voi siivota, koska äiti on (70-luvulla) käskenyt siivota. Niinpä ei tee kotona mitään. 2 lasta. 9-v ja 7-v. Vihaa heitä. Ei tee heidän eteensä mitään. Poika on epäviihdyttävä.

Mies harrastaa maratonia. Ja tästä syystä joutuu joskus hoitamaan lapsia eli mies ei ole kotona tekemässä kaikkea.

Tästä valitusta joko päivä.

Kivikissaäiti (ikävä tarina sekin).

Isä sairaana. Odottaa isia perintöä. Kunhan nyt kuolisi! Sitten voi muuttaa kotoa

Isän vaimo tiellä. Olleet naimisissa 30 vuotta. Mutta isän se akka vei ja nyt käynnissä edunvalvontariita. Ja huoli rahojen hupenemisesta isän hoitoon.

Huono työ. Ei ystäviä.

Ihastus mt piireissä. Ei seksiä.

Miestä haukkuu ettei eheytä häntä.

Kaikkia vihaa ja haukkuu. Oikeuttaa oman pahuutensa kuten tänään.

Palstan hirvein tyyppi. Sivutolkulla raivoa. Yksinpuhelua. Vihaa. Pahuutta

Muistanko ihan väärin, vai tuliko toi kivikissa siitä kun lapset halusivat ottaa lemmikeiksi kiviä ja keksivät että ne ovat kissoja ja isä antoi luvan tuoda ne sisälle ja jatkaa leikkiä ja tämä äiti sai hirveän kohtauksen kun niitä ei oltu pesty tai jotain?

Minun ylitseni käveltiin siinä (mies käveli) ettei keskusteltu kanssani siitä, sopivatko teräväreunaiset isot kivet vapaasti sisällä kotona leikkikaluiksi lattioita naarmuttamaan. Kun ei sovi mulle. Mikä tuossa oli ongelma, mies koitti kävellä siis ylitseni ja mä suutuin siitä.

ap

Äläpäs nyt valehtele. Miehesi ei yrittänyt kävellä sinun ylitsesi. Hän ainoastaan lupasi lapsille tuoda sisään kaksi kiveä ja laittaa ne kylppäriin odottamaan pesua. Hän oli se vanhempi, joka tuolloin lasten kanssa ulkona oli ja häneltä lapset lupaa kysyivät. Miehesi teki vain sen, mitä ihan joka päivä suomalaisissa lapsiperheissä vahemmat tekevät; käytti ihan omaa harkintaansa joko luvata tai kieltää koska oli lapsista sillä hetkellä vastuussa.

Luuletko sinä oikeasti, että tavallisissa perheissä joka pikkuasiasta vanhemmat neuvottelevat keskenään, ennenkuin lapsille jotain lupaavat tai kieltävät? Luuletko, että kotiäidit soittavat joka kerta miehelleen töihin, että pidetääs nyt pikku perhepalaveri, kun Jenni-Matias kysyi, että saako tuoda sisään kolme käpyä, joilla on viimeisen tunnin leikkinyt tai Mikko-Irmeli ei haluaisi laittaa kuriksia jalkaan??

Okei, miehesi olisi voinut tulla sinulta kysymään ensin, mutta se ettei hän sitä tehnyt, ei ollut ylitsesi kävelemistä. Se oli aivan normaalia arjen vanhemmuutta.

Kysyit mikä suuttumuksessasi oli ongelma. Ihmettelen ettet itse sitä tajua. Ongelma on tietenkin se, että sinä kostit lapsillesi sen, että miehesi teki mielestäsi virheen. Sinä aloit illalla huutamaan lapsillesi, että joko kivet lähtevät tai sinä lähdet. Lapsesi kysyivät sinulta kyynelsilmin, että saisivatko he pitää ne kivet sisällä yhden ainoan yön ja sinä et suostunut. Sen sijaan sinä uhkasit lähteä samana iltana pois kotoa yöksi, jos kivet jäävät sisään. Sinä uhkasit omia lapsiasi HYLKÄÄMISELLÄ siksi, että mies teki pienen virheen.

Kuinka itsekäs pitää ihmisen olla, ettei tällaisessa käytöksessä näe mitään ongelmaa??

Mies lupasi että kivistä voi tulla leluja sisälle. Luuletko sinä, että minä sitten olisin täällä joka sekunti vahtimassa, ettei ne tipu kenenkään varpaalle tai niillä rikota paikkoja? Jos ne tuodaan sisään ja sallitaan "leluiksi" niin se avaa kaikelle tuolle tien ja sen jälkeen valittaminen olisi turhaa, etten halua että kukaan satuttaa niillä iyseään taikka rikkoo paikkoja. Tämä on PÄIVÄNSELVÄÄ kaikille äideille, että sisään ei tuoda mitään saatanan kivirotikoita, ne eivät ole SISÄLEIKKIKALUJA kenenkään kotona.

Ja lapsi ei mitään kysynyt kyynelsilmin, vaan kun MIES ei alkanut hoitaa kiviä ulos, vaikka sanoin, että en ole antanut niihin mitään lupaa (= suomeksi: en hyväksy niitä), niin sanoin miehelle, että häivyn hotelliin, koska muuten räjähdän.

Silloin lapset kantoivat kivet ulos, ettei MIEHEN TARVINNUT KOLHAISTA EGOAAN, kun oli mennyt lupaamaan jotakin selkäni takana. Mies oli osa ongelmaa, turha syyttää minua vain. Lapsille se oli tietenkin kamalaa, kun joutuvat paskavanhempiensa riitelyn keskelle, mutta mulla nyt vaan meni hermo _mieheen_. Ja tavallaan lapsiinkin, koska mies oli liittoutunut heidän kanssaan. Se oli tietysti väärin, ei se lasten vika koskaan ole.

ap

Niin siis sinullehan ei mikään kompromissi kelvannut, mitä ketjussa ehdotettiin. Ja muista nyt, sä istuit koneella KOKO SAAKELIN PÄIVÄN kiukuttelemassa niistä kivistä. Sinulle ehdotettiin esimerkiksi moneen kertaan, että kivet olisi pesty ja lapset olisivat saaneet tehdä niille pesät omiin huoneisiinsa. Ne kivikissat olisivat saaneet olla omissa pesissään lasten huoneissa , ei muualla asunnossa. Tätä sinulle ehdotettiin esimerkiksi moneen kertaan, mutta sinulle ei kelvannut. Sinä halusit että tehdään just niinkuin sinä määräät, riippumatta miehesi ja lastesi mielipiteistä. Sinähän siinä olit se, joka ei halunnut yhdessä mitään neuvotella vaan halusit että sinä yksin saat päättää.

Ja illalla sinä huusit lähteväsi hotelliin, jos kivet eivät lähde ulos ja sinä itse kerroit lapsesi vieneen hädissään itkien ne kivet sitten ulos ja pytäneen, että älä äiti lähde!!!! Totuus on se, että sinä uhkasit hylätä omat lapsesi, koska sinä et osaa tehdä kompromisseja ja antaa miehesi tehdä pieniäkään itenäisiä päätöksiä lasten suhteen.

Miten se kivien pesu olisi estänyt niitä putoamasta jonkun varpaalle sitten? Tai tekemästä naarmua jonnekin? Sinäkö tulisit tänne vahtimaan, että joku pesäleikki omissa huoneissa onnistuu? Kuten sanoin minusta sellaiset lelut ovat parempia, joilla saa tehdä melkein mitä huvittaa, ei sellaisia, joista tietää jo kättelyssä, että ongelmiahan tuosta tulee.

Ja joo, lapset hätääntyi, että äiti älä lähde, mutta mies olisi voinut senkin mun kiukun pelastaa uskomalla minua!!!!!

ap

Ja mies saa tehdä päätöksiä lasten kanssa, siitä ei ollut kyse. Hänhän lapsia pääasiassa hoitaakin. Mutta tämä on minunkin kotini.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntuu olla 100% empatiakyvytön? Paha ihminen?

Eli vakea-asteinen NAR-SIS-TI.

Mies jos lupaa vahtia, että lapset leikkii niillä niin, ettei mitään satu, niin se nyt tiedetään. Ei vain kykene ja sit jotain sattuukin. Sitten syytän miestä, että nonni, miksi tämä tapahtui? Lupasit vahtia. Et pitänyt lupaustasi. Parempi ehkäistä typerä ongelma jo ennalta. Jos mieheen voisi luottaa, mutta kun ei vaan voi. Sillä on eri arvot kuin mulla. Se on huono asia, haluaisin samat arvot omaavan miehen. Mutta mies oli hiljaa aina ennen kuin saatiin lapsia kun mä kerroin omat arvoni, oma vikansa kun koitti leikkiä samiksia, jos ei olekaan. Vaatikoot nyt mua taipumaan tahtoonsa, en aio. Miestä ei haittaa naarmut lattiassa ja mustat varpaankynnet. Minusta taas on järkevää ennakoida. Ajatella kaukaa viisaasti. Ja lapset ois aivan hyvin voineet pitää niitä ulkokissoina.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja joo, lapset hätääntyi, että äiti älä lähde, mutta mies olisi voinut senkin mun kiukun pelastaa uskomalla minua!!!!!

ap

Juuri tässä kuvastuu se äärimmäinen itsekkyys, joka sinua vaivaa. Sinä et koe olevasi vastuussa mistään, edes siitä mitä sinä itse teet ja sanot. Sinun pitää saada määrätä ja jos miehesi ei usko, niin sinulla on oikeus uhata lapsiasi hylkäämisellä. Miehen vika, mitäs ei totellut sinua! Sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa.

Oikeasti hyvä ihminen nyt, katso peiliin ja myönnä virheesi! Lakkaa syyttelemästä miestäsi ja myönnä, että se miten sinä sen tilanteen hoidit, oli aivan hirvittävän väärin tehty ja sinä olet yksin vastuussa siitä mitä teit!

Kumpi sinusta on pahempi virhe, antaa lasten tuoda sisään kaksi kiveä, vai uhata lapsia hylkäämisellä?

Vierailija kirjoitti:

Miten se kivien pesu olisi estänyt niitä putoamasta jonkun varpaalle sitten? Tai tekemästä naarmua jonnekin? Sinäkö tulisit tänne vahtimaan, että joku pesäleikki omissa huoneissa onnistuu?

Niin, ne kivet ehtivät teillä olla siellä kylppärissä koko päivän. Koituiko tästä suurtakin vahinkoa kodillenne? Tuliko parketteihin paljon naarmuja niistä kivistä sen päivän aikana? Putosivatko ne jonkun varpaille sen päivän aikana?

Jos sen yhden päivän aikana mitään pahaa ei tapahtunut, niin mitä pahaa olisi voinut tapahtua yhden yön aikana, vaikka ne kivet olisivat saaneet olla sisällä sen yhden yön vielä? Sitten olisitte aamulla vieneet ne takaisin ulos ja lapsiakaan ei olisi tarvinnut pelotella hylkäämisellä. Mitä kauheaa olisi voinut tapahtua siitä, että sinä olisit tehnyt yhden yön mittaisen kompromissin?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin minusta sellaiset lelut ovat parempia, joilla saa tehdä melkein mitä huvittaa, ei sellaisia, joista tietää jo kättelyssä, että ongelmiahan tuosta tulee.

Varmasti sellaiset lelut ovatkin parempia, mutta nyt kuitenkin pointti on se, että sun lapsesi olivat todella innoissaan niistä kivistä. Kerroit siinä ketjussa, että poikasi oli sinullekin tullut silmät innosta hehkuen selittämään kuinka kivaa oli saada tuoda kivikissa sisään. Tosiaanko lasten aito ilo pitää pilata vain siksi, että sinä et tykkää kun talossa on kaksi kiveä kylppärissä yhden yön? Sinä kuitenkin itse kerroit lapsesi ehdottaneen silloin illalla, että he veisivät kivet aamulla ulos, mutta sinä et siihen suostunut. Miksi et? Eikö lastesi ilo olisi ollut sen arvoista? Eikö lasten takia olisi voinut sanoa, että olkoot kivet yön sisällä ja viekää aamulla ne sitten ulos? Miksi sinusta oli parempi uhata lähteä pois kotoa yöksi, kuin tehdä yksi pieni kompromissi omien lastesi hyväksi?

Ap on todella todella ikävä ihminen. Enkä nyt tarkoita tuota ihme kissa asiaa vaan yleisesti miten vihamielinen ihminen voi olla. No mutta, katkeruus syö ihmistä, et jaksa kauaa. Tiedän pari kaltaistasi ja ensimmäisenä tulee rytmihäiriöitä kun miettiikin heidän läsnäoloaan, hyi saatana sanotaanko.

Ap yritätkö väittää että myös lääkärit ovat tehneet elämästäsi helvettiä? Joissakin vastauksissa annoit epäsuorasti näin ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Mies jos lupaa vahtia, että lapset leikkii niillä niin, ettei mitään satu, niin se nyt tiedetään. Ei vain kykene ja sit jotain sattuukin. Sitten syytän miestä, että nonni, miksi tämä tapahtui? Lupasit vahtia. Et pitänyt lupaustasi. Parempi ehkäistä typerä ongelma jo ennalta. Jos mieheen voisi luottaa, mutta kun ei vaan voi. Sillä on eri arvot kuin mulla.

ohis, mutta miten sä uskalsit laskea lapset ulos miehen kanssa yksin, jos miehesi on noin epäluotettava ettei kykene lapsia vahtimaan? Paljon enemmän vaarojahan siellä ulkona on kuin sisällä!