Olen kateellinen teille kaikille, jotka tunnette himoa miestänne kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Luin tutkimuksen, jossa oli, että lähes kaikki naiset menettävät seksuaalisen mielenkiinnon miestään kohtaan jo puolen vuoden kuluttua suhteen alkamisesta. Eli naisen on vissiin tarkoitettu vaihtavan kumppania melko usein? Miehen seksuaalinen mielenkiinto taas omaa vaimoa kohtaan kestää vaikka koko elämän, siis yleensä.

On totta, että toisiin ihmisiin tuntee enemmän himoa kuin toisiin, mutta uskon, että kyse on yleisestä seksuaalisuudesta. Jos seksuaalisuuden taso on matala, niin alun jälkeen se katoaa. Jos taso on korkea, niin ei se vuosien saatossa häviä.

Minä tunnen himoa miestäni kohtaan. Kostun pelkästä vierellämakaamisesta. Sellaista riitaa ei olekaan, että halut kuolisi. No, väsymys ainoastaam tappaa halut, ja silloinkin seksi on sitten ajoituksesta kiinni. Ja kyllä minä tunnen seksinälkää sinkkunakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intohimottoman maisen mies kysyy: minkä vitun takia sitten menette näiden "ihan kiva"-miesten kanssa pysyvämpäänkin kimppaan, aivan sikamainen kusetus miestä kohtaan tuollainen.

Oma naiseni on tuollainen, sillä minä myös tiedän mitä on naisen oikea halua miestä kohden. Tämä ei ole edes yrittänytkään kaataa minua eteisen matolle pikapanoa varten kuten ne joiden kanssa homma vaan kulki, tämän kanssa se on max yksi kerta kk jne. Olisi vaan pitänyt kenkiä mäkeen, mutta luulin että aika parantaa "ujouden".

Täh? No minkä vitun takia itse menit tuon naisen kimppaan, jos huomasit heti alussa, ettei teidän välillänne sitä intohimoa ole? Omaa typeryyttäsi yrität nyt naisen syyksi sälyttää, kun jotenkin maagisesti oletit, että "ujous paranee".

No kun miehet kuvittelee, että ne muuttaa sen pidättyvän naisen kiihkeäksi villikissaksi omalla charmillaan ja seksitaidoillaan. Sama sammakkoprinssisyndrooma kuin renttuihin rakastuvilla naisilla.

Totuus on, että toista ei nyt vaan voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Luin tutkimuksen, jossa oli, että lähes kaikki naiset menettävät seksuaalisen mielenkiinnon miestään kohtaan jo puolen vuoden kuluttua suhteen alkamisesta. Eli naisen on vissiin tarkoitettu vaihtavan kumppania melko usein? Miehen seksuaalinen mielenkiinto taas omaa vaimoa kohtaan kestää vaikka koko elämän, siis yleensä.

Olen eri mieltä. Naiseksi minulla on voimakas libido. Menin naimisiin miehen kanssa jonka kanssa meillä oli alussa ihan ok seksiä ihan ok usein. Vuosien myötä häneltä hiipui se vähäkin seikkailunhalu seksissä, mitä alkuhuumassa vielä vähän oli. Se oli aina sama sanaton ja hyväilemätön päälle kierähtäminen aamustondiksessa, tai humalassa, tai krapulassa. Vuosia tätä, ja olin jo unohtanut että seksi voi olla kivaakin. Miehen halut hiipui niin että lopulta meillä meni kaksikin vuotta ilman seksiä. Minä kyllä kävin omalla kädellä joka ilta, ja jos onnen kauppaa jäin yksin kotiin, monta kertaa peräkkäin kunnes pahin panetus laukesi hetkeksi.

Kyllä se voi olla miehestäkin kiinni. En tänä päivänä tiedä perimmäistä syytä tähän, oliko hänellä masennus, alkoholinkäyttö, suhde, vaihdevuodet? Vai vaan yleinen mul*kuus.

Eron jälkeen tapasin miehen jolla ei ole mitään rajoitteita halun eikä kyvyn suhteen, eikä sen mitä voimme kokeilla. Lopultakin kaikki himoni ja fantasiani ovat ok ja tulevat tyydytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sama ongelma kuin aloittajalla. Asuin ja elin miehen kanssa yli 10 vuotta ilman intohimoa, saimme jopa pari lasta. Tämä kaikki johtui siitä etten tiennyt, mitä toimiva seksi on, totuin siihen, etten nauti seksistä, enhän nauttinut siitä aikaisemmissakaan suhteissa. Seksielämä hiipui ja lopulta loppui kokonaan, en tuntenut minkäänlaista halua miestäni kohtaan, yritin kyllä, mutta ei tunteita voi pakottaa. Edes sääliseksi ei enää onnistunut, kun miehen räpeltävä kosketus inhotti jo ajatuksena. Eli ero tuli ja se olikin paras päätös elämässäni. Eron jälkeen harrastin seksiä satunnaisesti ja lopulta kohdalleni osui se OIKEA, jota en uskonut edes olevan olemassa. Löysin intohimon, rakkauden ja kaikki muutkin parisuhteen hyvät puolet. Tätä onnea on jatkunut jo useamman vuoden ja näin jälkeenpäin ajatellen oli todella tyhmä, kun tyydyin siihen, mitä avioliitossani sain.

Mitä onnea lapset saivat perheen rikkomisestasi? 

Vierailija kirjoitti:

Luin tutkimuksen, jossa oli, että lähes kaikki naiset menettävät seksuaalisen mielenkiinnon miestään kohtaan jo puolen vuoden kuluttua suhteen alkamisesta. Eli naisen on vissiin tarkoitettu vaihtavan kumppania melko usein? Miehen seksuaalinen mielenkiinto taas omaa vaimoa kohtaan kestää vaikka koko elämän, siis yleensä.

Mikähän taho on rahoittanut ko tutkimuksen, tai mikä taho on tutkimuksen takana? Aika hurjan kuuloinen tutkimustulos / naiset.

Olen ajan saatossa kiinnostunut yhä enemmän naisista. Se varmasti vaikuttaa.

Mun mielestä intohimo lähtee kyllä siitä että tunnet itse itsesi seksikkääksi. Ja uskallat tuoda itses esiin. Siinä kun mies syttyy ja haluaa sinua, niin kyllä se intohimo siitä sullakin roihahtaa. Vähän tuhmuutta kehiin. Ei mikään intohimo säily pimeässä peiton alla.  Hormonit ja kemia tietysti vaikuttavat, mutta eirittäin paljon on kiinni ihmisestä itsestään. Vastuu ei aina ole toisella, eikä ihmeitä taivaastakaan tipahtele. Lähetä miehelles vaikka tuhmia viestejä :) Ja viritä itse itsesi seksuaaliseen fiilikseen. Seksi on tosi tärkeä osa hyvää elämää ja parisuhdetta. 

Monet vielä ajattelevat, että kituutan yhdessä siihen asti kun lapset lähtee. Itselläni vanhemmat erosi kun olin jo lentänyt pesästä niin sanonpa vaan että ei se ole herkkua sittenkään. Isä ja äiti ei ole yhteyksissä, minulla ei ole enää lapsuudenkotia vaan kaksi vierasta kotia jossa isä ja äiti puolet. Parempi siis erota kun lapset pieniä niin vanhempana on sitten kaksi lapsuudenkotia.

Ap mitä olet tehnyt sen eteen että liekki taas roihahtaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sama ongelma kuin aloittajalla. Asuin ja elin miehen kanssa yli 10 vuotta ilman intohimoa, saimme jopa pari lasta. Tämä kaikki johtui siitä etten tiennyt, mitä toimiva seksi on, totuin siihen, etten nauti seksistä, enhän nauttinut siitä aikaisemmissakaan suhteissa. Seksielämä hiipui ja lopulta loppui kokonaan, en tuntenut minkäänlaista halua miestäni kohtaan, yritin kyllä, mutta ei tunteita voi pakottaa. Edes sääliseksi ei enää onnistunut, kun miehen räpeltävä kosketus inhotti jo ajatuksena. Eli ero tuli ja se olikin paras päätös elämässäni. Eron jälkeen harrastin seksiä satunnaisesti ja lopulta kohdalleni osui se OIKEA, jota en uskonut edes olevan olemassa. Löysin intohimon, rakkauden ja kaikki muutkin parisuhteen hyvät puolet. Tätä onnea on jatkunut jo useamman vuoden ja näin jälkeenpäin ajatellen oli todella tyhmä, kun tyydyin siihen, mitä avioliitossani sain.

Mitä onnea lapset saivat perheen rikkomisestasi? 

No, en ole tuo vastaaja, mutta lapset saavat tuollaisesta tilanteesta esim sen onnen että näkevät aikuisten välistä rakkautta ja läheisyyttä- se on paljon parempi malli kuin nukkavieru, melankolinen parisuhdemalli. Kun vanhemmat voivat hyvin ja pitävät itsestään ja eämästän, lapsetkin oppivat samaa. Ylipäätään, lapset näkevät mikä on elämisen arvoista. Ainahan erossa myös kaikki jotakin menettävät, mutta kyllä mun lapset ainakin nauttivat suuresti siitä, että meillä on kotona iloista ja mukava tunnelma, kun olen myös löytänyt sen oikean. Kun elin heidän kanssaan yksin, elämä oli enemmänkin vain arjen puurtamista. Heidän isänsä kanssa taas olimme onnettomia ja lapset joskus vieläkin muistavat kuinka kamalaa oli kun emme rakastaneet toisiamme, tehneet mitään yhdessä ja vielä riitelimme.  Että parhaimmillaan vanhempien onni parantaa lasten elämää paljon. Toki niistä lapsistakin pitää muistaa huolehtia. Ei se "ehjä" perhe ole läheskään aina paras, jos se on tunnekylmä, alakuloinen tms.

Vierailija kirjoitti:

Intohimottoman maisen mies kysyy: minkä vitun takia sitten menette näiden "ihan kiva"-miesten kanssa pysyvämpäänkin kimppaan, aivan sikamainen kusetus miestä kohtaan tuollainen.

Oma naiseni on tuollainen, sillä minä myös tiedän mitä on naisen oikea halua miestä kohden. Tämä ei ole edes yrittänytkään kaataa minua eteisen matolle pikapanoa varten kuten ne joiden kanssa homma vaan kulki, tämän kanssa se on max yksi kerta kk jne. Olisi vaan pitänyt kenkiä mäkeen, mutta luulin että aika parantaa "ujouden".

Varmaan samasta syystä kuin sinäkin räpellät suhteessa vaikka tiedät tilanteen. Pata kattilaa soimaa...

Vierailija kirjoitti:

Luin tutkimuksen, jossa oli, että lähes kaikki naiset menettävät seksuaalisen mielenkiinnon miestään kohtaan jo puolen vuoden kuluttua suhteen alkamisesta. Eli naisen on vissiin tarkoitettu vaihtavan kumppania melko usein? Miehen seksuaalinen mielenkiinto taas omaa vaimoa kohtaan kestää vaikka koko elämän, siis yleensä.

En oikein usko tuota. On pareja joissa seksi on viimeinen toimiva osa, toisilla taas se vähenee nopeasti. Ehkä naisilla kaikki se muu parisuhteessa vakuttaa myös seksuaalisuuteen. Jos  kokee jäävänsä muutenkin ilman huomiota ei jaksa innostua ensimmäisestä kutsusta seksiin. Joku gynekologi joskus kirjoitti, että naisten kannattaa lähteä seksiin vaikkei aina niin huvittaisikaan. Kun on jatkuvaa, pysyy se läheisyys, hyvin satunnainen seksi tuntuu hankalammalta, vaikea innostua. Ja seksitutkimuksissa ka on todettu, että määrä on tärkeämpää kuin pelkkä laatu, kerta vuotee unelmamiehen kanssa ei voita jokaviikkoista aktia sen oman miehen kanssa. Ap, miksi et halua miestäsi, mihin se hävisi? Onko vika jossain muussa kuin himossa? Kun monille miehille seksi on hyvin tärkeää ovat valmiita hotamaan parisuhdettakin (pariterapia ym) seksin parantumisen varjolla. Itse en ole kyllästynyt puolisooni, se vuosien mukana tullut tuttuus auttaa tietämään mitä toinen haluaa. Me ruokitaan kipinää pienillä jutuilla: mies tuo kukkia, minä ostan jotain pientä tarpeellista jota tiedän miehen tarvitsevan mutta unohtavan, laitan kynttilät pöydälle illalliselle, kumpikin hipaisee ohimennessä... Lapset lähtivät juuri omilleen, voi elää uutta nuoruutta kotonakin...

Mäkin löysin sen oikean. Elin vuosia täysin seksittömässä suhteessa. Miehelläni oli ollut muutaman kerran vuodessa seksiä, kertoi että silloinen naisensa juuri ja juuri vaivautui jalkansa levittämään ja  siinä makasi, armollisesti antaen. No, meillä kohtas intohimot. Neljättä vuotta ollaan yhdessä, aina vaan hurjempia fantasioita ja myös suurempaa rakkautta ja hellyyttä. Jos lapsia ei ole paikalla, voimme rakastella koko päivän.  Kumpikin on saanut toteuttaa )melkein) kaikki fantasiansa.  Onhan se ihan mieletöntä että saa elää niin. Osataan arvostaa. 

No ne "kilttimiehet" on usein niitä, joiden kanssa intohimoa ei ole. Pariudutaan lähinnä siksi, että on turvallista ja mukavaa olla yhdessä. Saadaan luotettava elinkumppani ja lapsille hyvä isä. Todella, todella harvoin tuohon pakettiin osuu enää intohimo, koska intohimoa ei voi määritellä että kenen kanssa sitä on. Useimmiten sitä on sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi kuvitellakaan suhdetta. Jostain on pakko tinkiä, jos haluaa perheen ja parisuhteen. Varmasti sama toimii myös toisin päin, moni mies ns. tyytyy hyvään naiseen, vaikkei nainen niin sytytäkään.

Minä olen kerran elämässäni tuntenut mieletöntä, eläimellistä intohimoa. Emme seurustelleet tai edes tapailleet, näimme muissa merkeissä jatkuvasti ja olin korviani myöten ihastunut. Pari kertaa päädyimme sänkyyn ja olihan se uskomatonta. En varmaan ikinä unohda sitä tunnetta, kun mies kaappasi minut kainaloonsa. Meinasi jo siitä sydän pamppailla ulos rinnasta.

Harmi sinänsä, nyt kun tiedän tuollaista intohimoa olevan olemassa, on vaikea tyytyä enää vähempään. Itse en kompromissisuhteisiin pysty tai edes halua pystyä, eksän kanssa seksi oli pakkopullaa ja koko suhde ahdisti siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intohimottoman maisen mies kysyy: minkä vitun takia sitten menette näiden "ihan kiva"-miesten kanssa pysyvämpäänkin kimppaan, aivan sikamainen kusetus miestä kohtaan tuollainen.

Oma naiseni on tuollainen, sillä minä myös tiedän mitä on naisen oikea halua miestä kohden. Tämä ei ole edes yrittänytkään kaataa minua eteisen matolle pikapanoa varten kuten ne joiden kanssa homma vaan kulki, tämän kanssa se on max yksi kerta kk jne. Olisi vaan pitänyt kenkiä mäkeen, mutta luulin että aika parantaa "ujouden".

Täh? No minkä vitun takia itse menit tuon naisen kimppaan, jos huomasit heti alussa, ettei teidän välillänne sitä intohimoa ole? Omaa typeryyttäsi yrität nyt naisen syyksi sälyttää, kun jotenkin maagisesti oletit, että "ujous paranee".

No kun miehet kuvittelee, että ne muuttaa sen pidättyvän naisen kiihkeäksi villikissaksi omalla charmillaan ja seksitaidoillaan. Sama sammakkoprinssisyndrooma kuin renttuihin rakastuvilla naisilla.

Totuus on, että toista ei nyt vaan voi muuttaa.

Tätä tukee myös naiset tarinoillaan siitä, miten kohdattuaan sen oikean, joka sai heidät tuntemaan itsensä hyväksytyiksi sellaisenaan, heidän seksuaalisuutensa puhkesi kukkaan. Miehet sitten erehtyvät luulemaan, että heidän rakkautensa auttaisi sitä ujoa arastelevaa tyttöä muuttumaan seksistä nauttivaksi naiseksi. On toki mahdollista, että näinkin käy. Taitaa kuitenkin olla yleisempää, että into seksiin alkuhuuman jälkeen vain vähenee. Siihen voi joko sopeutua tai yrittää parinvalintaa uudelleen.

T: Samaan retkuun mennyt perheenisä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intohimottoman maisen mies kysyy: minkä vitun takia sitten menette näiden "ihan kiva"-miesten kanssa pysyvämpäänkin kimppaan, aivan sikamainen kusetus miestä kohtaan tuollainen.

Oma naiseni on tuollainen, sillä minä myös tiedän mitä on naisen oikea halua miestä kohden. Tämä ei ole edes yrittänytkään kaataa minua eteisen matolle pikapanoa varten kuten ne joiden kanssa homma vaan kulki, tämän kanssa se on max yksi kerta kk jne. Olisi vaan pitänyt kenkiä mäkeen, mutta luulin että aika parantaa "ujouden".

Täh? No minkä vitun takia itse menit tuon naisen kimppaan, jos huomasit heti alussa, ettei teidän välillänne sitä intohimoa ole? Omaa typeryyttäsi yrität nyt naisen syyksi sälyttää, kun jotenkin maagisesti oletit, että "ujous paranee".

No kun miehet kuvittelee, että ne muuttaa sen pidättyvän naisen kiihkeäksi villikissaksi omalla charmillaan ja seksitaidoillaan. Sama sammakkoprinssisyndrooma kuin renttuihin rakastuvilla naisilla.

Totuus on, että toista ei nyt vaan voi muuttaa.

Tätä tukee myös naiset tarinoillaan siitä, miten kohdattuaan sen oikean, joka sai heidät tuntemaan itsensä hyväksytyiksi sellaisenaan, heidän seksuaalisuutensa puhkesi kukkaan. Miehet sitten erehtyvät luulemaan, että heidän rakkautensa auttaisi sitä ujoa arastelevaa tyttöä muuttumaan seksistä nauttivaksi naiseksi. On toki mahdollista, että näinkin käy. Taitaa kuitenkin olla yleisempää, että into seksiin alkuhuuman jälkeen vain vähenee. Siihen voi joko sopeutua tai yrittää parinvalintaa uudelleen.

T: Samaan retkuun mennyt perheenisä

Otan osaa. Kohtalotovereita taitaa löytyä ja paljon. Oletko myös vaimosi kiltti apulainen, jonka pitää kaikki tärkeät kysymykset hyväksyttää vaimolla? Olen tyrmistyneenä katsellut kuinka alentavasti moni nainen kohtelee miestään ja seksistä tulee "antamista", jos mies nyt jostain syystä moisen lahjan ansaitsee. Ei kannata ainutta elämäänsä pilata suostumalla toisen määrittelemään elämään. Seksi on tärkeä voimavara ja ihan terveyskysymyskin. 

Vierailija kirjoitti:

Luin tutkimuksen, jossa oli, että lähes kaikki naiset menettävät seksuaalisen mielenkiinnon miestään kohtaan jo puolen vuoden kuluttua suhteen alkamisesta. Eli naisen on vissiin tarkoitettu vaihtavan kumppania melko usein? Miehen seksuaalinen mielenkiinto taas omaa vaimoa kohtaan kestää vaikka koko elämän, siis yleensä.

Jos seksi toimii, nainen tuntee himoa muutaman vuoden. Jos suhteeseen syntyy lapsia, se ylläpitää halua, vaikka kuulostaakin epätodennäköiseltä. Se on joku evoluutiojuttu, että vaikka nainen ei fyysisesti välttämättä tunne pikkulapsiaikana yhtä helposti halukkuutta väsymyksen ja hormonaalisten muutosten takia, henkisesti kipinä pysyy hänellä yllä niin pitkään kun saa lisääntyä.

Itse elin aika pitkään väljähtäneessä liitossa ennen kuin ihastuin toiseen, jonka kanssa tunsin voimakasta intohimoa. Sain pidettyä molemmat, ja parin vuoden päästä huomasin, että oikeasti arvostin enemmän seksuaalisesti väljähtäneen liiton henkistä puolta, olimme hyvät ystävät ja teimme kuitenkin sängyn ulkopuolelle toisillemme paljon palveluksia ja hyviä tekoja. Jätin sitten tuon sivusuhdemiehen ja sain siirrettyä osan intohimosta alkuperäiseen mieheen. Ihmisen mieli ja ruumis toimivat joskus todella odottamattomasti, mutta kun pitää mielen avoimena ja tunnustaa tunteensa rehellisesti, kaikesta voi oppia.

Vierailija kirjoitti:

Intohimottoman maisen mies kysyy: minkä vitun takia sitten menette näiden "ihan kiva"-miesten kanssa pysyvämpäänkin kimppaan, aivan sikamainen kusetus miestä kohtaan tuollainen.

Oma naiseni on tuollainen, sillä minä myös tiedän mitä on naisen oikea halua miestä kohden. Tämä ei ole edes yrittänytkään kaataa minua eteisen matolle pikapanoa varten kuten ne joiden kanssa homma vaan kulki, tämän kanssa se on max yksi kerta kk jne. Olisi vaan pitänyt kenkiä mäkeen, mutta luulin että aika parantaa "ujouden".

Ei olekaan reilua.

Mulla on teidän kaltaisenne ystäväpariskunta ja nainen on ihan avoimesti kertonut omille ystävilleen, ettei ole ikinä halunnut miestään ja meni yhteen vain, koska halusi lapsen. Seksin ajatteleminenkin ko miehen kanssa kuulemma inhottaa eikä hän aio sitä nyt lapsen saatuaan enää koskaan harrastaakaan.

Miesparka ei tajua tilannetta vaan luulee, että halut palaavat, kunhan pikkulapsiaika on ohi.

Olemme kaveripiirissä kannustaneet ystävääni eroamaan, kaikilta osapuolilta menee tuossa elämä hukkaan. Kumpikin voisi löytää jonkun itselleen sopivamman puolison. Ihan hanurista tuollainen.

Itse pysyin sinkkuna vanhaksi asti, kunnes löysin miehen, joka himotti ensi tapaamisella ja himottaa yhä vuosien avioliiton jälkeenkin. Se tunne on vienyt yli monesta vaikeasta vaiheesta, joihin liitto olisi muuten kaatunut. Että tuntee hillitöntä himoa toista kohtaan ja on pakko olla lähellä ja koskettaa ja ilman sitä kosketusta suunnilleen tuntuu, että sisuskaluja revittäisiin irti.

Oikean kemian tunnistamiseksi kannattaa viettää ensin villiä sinkkuutta, jotta tietää, mikä on on hyvää seksiä eikä tyydy vähempään.

N43

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä intohimo lähtee kyllä siitä että tunnet itse itsesi seksikkääksi. Ja uskallat tuoda itses esiin. Siinä kun mies syttyy ja haluaa sinua, niin kyllä se intohimo siitä sullakin roihahtaa. Vähän tuhmuutta kehiin. Ei mikään intohimo säily pimeässä peiton alla.  Hormonit ja kemia tietysti vaikuttavat, mutta eirittäin paljon on kiinni ihmisestä itsestään. Vastuu ei aina ole toisella, eikä ihmeitä taivaastakaan tipahtele. Lähetä miehelles vaikka tuhmia viestejä :) Ja viritä itse itsesi seksuaaliseen fiilikseen. Seksi on tosi tärkeä osa hyvää elämää ja parisuhdetta. 

Näin pitkälle sai lukea ja sitten tuli tämä standardivastaus. Ai että pistää vihaks nää laita korkkarit, stringit, hoitsuasu, hiero hartioita ja varaa matka Venetsiaan ja syötä miehellesi granaattiomenoita -patenttiratkaisut.

Se ongelma on vittu paljon perustavanlaatuisempi.