Miksi jotkut ihmiset eivät halua selvittää ongelmia puhumalla?

Vierailija kirjoitti:

Koska hyvin usein nämä puhumalla ongelmia selvittelevät katsovat olevansa oikeassa ja toinen on väärässä. Puhuminen tarkoittaa, että toinen jankkaa omaa näkemystään  niin kauan, kunnes toinen luovuttaa tai tulee kunnon riita. 

No, sittenhän ei ole kyse keskustelusta jos toinen jankkaa ja toinen kuuntelee. Kaikki puhe ei ole keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska hyvin usein nämä puhumalla ongelmia selvittelevät katsovat olevansa oikeassa ja toinen on väärässä. Puhuminen tarkoittaa, että toinen jankkaa omaa näkemystään  niin kauan, kunnes toinen luovuttaa tai tulee kunnon riita. 

No, sittenhän ei ole kyse keskustelusta jos toinen jankkaa ja toinen kuuntelee. Kaikki puhe ei ole keskustelua.

Jospa tällaisella puhumaan haluttomalla on kokemuksia vain jankkaajista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni ainoa kerta kun tavannut tämmösen oli ortodoksi . Ilmeisesti ortodoksisuuteen ei vaan kuulu anteeksianto vaikka toinen pyytäisi. Hänen ei myöskään tarvinnut lainkaan yrittää ymmärtää miksi loukkasin ( oli vaikea helvitillinen elämäntilanne) , vaan hän elämöi virheelläni. Ja jatkaa edelleen.

Joka ikisen ihmisen kanssa olen tähän saakka pytynyt edes keskustelemaan mutta tämä täydellinen ihminen senkun nosti nokkaansa.

Oikeaoppiseen ortodksisuuteen kuuluu myös hyvittäminen. Mahdoitko ihan varmasti olla tekemisissä ortodoksien kanssa?

Kyllä olin ja luuria korvaan tuli kun yritin pyytää anteeksi. Ja teossa oli kuitenkin puhe vain sanoista ei kummemmasta. Kimpaannuin koska paha tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin käyttäydytään kuin ei olisi mitään selvitettävää ja vältetään toisen tapaamista jne? Mikä siinä on niin vaikeaa nostaa kissa pöydälle ja selvittää ongelmat? Jatkaa sen jälkeen elämää kevyemmällä mielellä?

Oletko kokeillut laittaa tekstarin, jossa pyydät anteeksi?

Joissain tapauksissa ei voi edes tietää MITÄ tai MIKSI pitäisi pyytää anteeksi jos on käyttäytynyt aina ystävällisesti ja reilusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin käyttäydytään kuin ei olisi mitään selvitettävää ja vältetään toisen tapaamista jne? Mikä siinä on niin vaikeaa nostaa kissa pöydälle ja selvittää ongelmat? Jatkaa sen jälkeen elämää kevyemmällä mielellä?

Oletko kokeillut laittaa tekstarin, jossa pyydät anteeksi?

Minä tein juuri tämäkin virheen ja vastaus oli uhkaukset pelkästään:(! Siinä ei paljo selvitetty ikinä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska hyvin usein nämä puhumalla ongelmia selvittelevät katsovat olevansa oikeassa ja toinen on väärässä. Puhuminen tarkoittaa, että toinen jankkaa omaa näkemystään  niin kauan, kunnes toinen luovuttaa tai tulee kunnon riita. 

No, sittenhän ei ole kyse keskustelusta jos toinen jankkaa ja toinen kuuntelee. Kaikki puhe ei ole keskustelua.

Jospa tällaisella puhumaan haluttomalla on kokemuksia vain jankkaajista? 

Miksei aikuinen ihminen pysty uskomaan, että täällä maailmassa on monenlaisia ihmisiä ja kaikki eivät ole jankkaajia. On ikävää leimata toinen jankkaajaksi jollei hän sitä ole.

Jotkut ei halua sopia koska haluavat rahaa toisen virheestä vaikka toinen pyytäisi kuinka anteeksi .

Toisen virhettä voi myös käyttää maksimaalisesti hyväksi ja kampittaa toinen pois kokonaan ja sitä voi käyttää eaim poliittisesti itsensä nostamiseenkin. Nämä tyypit ei ikinä edes harkistse anteeksiantoa mistä voivat hyötyä. Se on heille kuin lottovoitto ja iloitsevat toisen virheestä.

Minua ei yleensä kiinnosta selvittää muita kuin käytännön asioita. Esim. tunteiden vatvomisia en jaksa yhtään, ei kiinnosta. Jos on joku käytännön juttu mikä pitää ratkaista yhdessä, niin puhutaan ja päädytään ratkaisuun, mutta yleinen puhuminen "lämpimikseen" ei kiinnosta. Ei myöskään oman tunne-elämäni jakaminen muille, en ole koskaan tarvinnut sitä. Ääri-introverttiyden iloja ;) 

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin käyttäydytään kuin ei olisi mitään selvitettävää ja vältetään toisen tapaamista jne? Mikä siinä on niin vaikeaa nostaa kissa pöydälle ja selvittää ongelmat? Jatkaa sen jälkeen elämää kevyemmällä mielellä?

Ehkä sitä toista ei kiinnosta pätkääkään enää koskaan olla missään tekeimisissä kohteen kanssa. Sekin päätös on ihmisellä oikeus tehdä. Ei hänen mielensä välttämättä ole sen takia yhtään raskas. Se voi olla hyvinkin vapautunut, kun on päässyt eroon sellaisesta ihmisestä elämässään, jonka kanssa ei halua olla enää tekemisissä.

Joillekin ihmisille ei ole olemassa tosiasioita eikä loogisia syitä, vaan heille on olemassa pelkkiä tunteita ja asenteita - heidän oikeat tunteet ja sinun väärä asenteesi. Heillä ei ei ole keskusteltavaa, koska riittää, että sinä korjaat omaa asennettasi. Jos olet eri mieltä, ongelma on siinä, ettet arvosta häntä. Kompromisseista ei voi neuvotella, koska matkalla olisi punnittava monta väärää vaihtoehtoa, joista jokainen loukkaa ja osoittaa, ettet huomioi häntä riittävästi. Vaikka onnistuisit selvittämään alkuperäisen ongelman puhumalla, olet aiheuttanut uusia, anteeksiantamattomia ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei halua sopia koska haluavat rahaa toisen virheestä vaikka toinen pyytäisi kuinka anteeksi .

Ei Suomen oikeuslaitos kai vielä niin sekaisin ole, että määräisi maksamaan korvauksia oletetusta mielenpahoituksesta, josta ei ole mitään näyttöjä.

Suhteessa voi toki maksattaa helposti omat huvinsa syyllisyydentuntoisella tai epävarmalla partnerilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin käyttäydytään kuin ei olisi mitään selvitettävää ja vältetään toisen tapaamista jne? Mikä siinä on niin vaikeaa nostaa kissa pöydälle ja selvittää ongelmat? Jatkaa sen jälkeen elämää kevyemmällä mielellä?

Ehkä sitä toista ei kiinnosta pätkääkään enää koskaan olla missään tekeimisissä kohteen kanssa. Sekin päätös on ihmisellä oikeus tehdä. Ei hänen mielensä välttämättä ole sen takia yhtään raskas. Se voi olla hyvinkin vapautunut, kun on päässyt eroon sellaisesta ihmisestä elämässään, jonka kanssa ei halua olla enää tekemisissä.

Olisi kohteliasta kuitenkin kertoa se rehellisesti eikä.pitää toista epätietoisuudessa.

Itse teen noin jos vastapuoli on liian tyhmä, jotta hänen kanssaan kannattaisi lähteä mihinkään järkevään keskusteluun. Jos molemmat osapuolet ovat fiksuja, niin tajuavat kyllä puhumattakin. Voi olla myös, että toinen osapuoli ei tajua, mutta en näe hänen toimintaansa niin haitallisena, että viitsisin lähteä siitä keskustelemaan ja mahdollisesti huonontamaan välejä. Olen aika joustava, koska osaan olla piittaamatta asioista. 

Aamen!!

Nyrkki on nopein, helpoin ja menee varmasti perille.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin ihmisille ei ole olemassa tosiasioita eikä loogisia syitä, vaan heille on olemassa pelkkiä tunteita ja asenteita - heidän oikeat tunteet ja sinun väärä asenteesi. Heillä ei ei ole keskusteltavaa, koska riittää, että sinä korjaat omaa asennettasi. Jos olet eri mieltä, ongelma on siinä, ettet arvosta häntä. Kompromisseista ei voi neuvotella, koska matkalla olisi punnittava monta väärää vaihtoehtoa, joista jokainen loukkaa ja osoittaa, ettet huomioi häntä riittävästi. Vaikka onnistuisit selvittämään alkuperäisen ongelman puhumalla, olet aiheuttanut uusia, anteeksiantamattomia ongelmia. 

Niinkin voi käydä. Suomalaisessa kasvatuksessa on jotain vikaa kun ei osata tehdä kompromisseja eikä ratkaista ongelmia eikä siihen edes kannusteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei halua sopia koska haluavat rahaa toisen virheestä vaikka toinen pyytäisi kuinka anteeksi .

Ei Suomen oikeuslaitos kai vielä niin sekaisin ole, että määräisi maksamaan korvauksia oletetusta mielenpahoituksesta, josta ei ole mitään näyttöjä.

Suhteessa voi toki maksattaa helposti omat huvinsa syyllisyydentuntoisella tai epävarmalla partnerilla.[/quote

Arvaa vaan monestiko vuoteen mielensäpahoittajat työllistävät poliisia ? Ja oikeuslaitostakin.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei yleensä kiinnosta selvittää muita kuin käytännön asioita. Esim. tunteiden vatvomisia en jaksa yhtään, ei kiinnosta. Jos on joku käytännön juttu mikä pitää ratkaista yhdessä, niin puhutaan ja päädytään ratkaisuun, mutta yleinen puhuminen "lämpimikseen" ei kiinnosta. Ei myöskään oman tunne-elämäni jakaminen muille, en ole koskaan tarvinnut sitä. Ääri-introverttiyden iloja ;) 

Eihän ongelmien ja väärinkäsitysten ratkaisun tarvi olla mitään tunteiden vatvomista ja tunteiden vallassa vellomista. Ainakaan minä en käsitä niin, että asian pitäisi olla sellaista. Sen verran tunteista pitäisi kuitenkin kysäistä, että miksi toinen käyttäytyy oudolla tavalla jne? Elämä olisi ihanaa jos asiat voisi käydä läpi järkevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei halua sopia koska haluavat rahaa toisen virheestä vaikka toinen pyytäisi kuinka anteeksi .

Ei Suomen oikeuslaitos kai vielä niin sekaisin ole, että määräisi maksamaan korvauksia oletetusta mielenpahoituksesta, josta ei ole mitään näyttöjä.

Suhteessa voi toki maksattaa helposti omat huvinsa syyllisyydentuntoisella tai epävarmalla partnerilla.[/quote

Arvaa vaan monestiko vuoteen mielensäpahoittajat työllistävät poliisia ? Ja oikeuslaitostakin.

Unohdit lasu-tehtailijat!