Elämäni on yhtä vaistoinkäymistä toisensa perään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma. Monet nuorena ilkeät ihmiset saavat nyt vihdoin maistaa vaikeuksia. Monet ovat sen ansainneet.. :) mua taas kiusattiin koulussa sen takia koska ennen kouluikää olin onnellinen ja siks nämä ns ongelmaperheissä syntyneet etenkin kiusasivat, nuoruus heille oli hauskaa sen ajan kun minä kärsin aikuisena vielä usean vuoden mutta nyt kun olen vihdoin löytänyt onnen tässä hiljalleen niin heillä alkaa alamäki, kan voi kun se alamäki iskee niin sinne moni jää. :)

T. Koulukiusattu ja nuorena ja aikuisena syvästi masentunut, mutta nyt onnellinen ennen 30 vuotta

Tiedätkö miten paljon tämä viestisi juuri satutti? Minä ihan oikeasti aloin itkemään. Olet ihan yhtä paha kuin kiusaajasi. Minuakin nimittäin kiusattiin koulussa. Lisäksi kasvoin alkoholihuuruisessa perheessä. Että kiitos vaan tästä. Mieti hetki mitä kirjoittelet. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja työnnä karma perseeseesi. Ap

Hänestä vain sattui tulemaan kiusaaja nyt kypsemmällä iällä! Tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Aivan, olet onnellinen ja elämässäsi on paljon hyvää, joten et voi käsittää, että meillä kaikilla ei mene noin hyvin.

Annoit just pskan tällä palstalle, jota ap ja moni muu tarvii!

t. näemmä asennevammainen

Tai oikeastaan, valoita, miksi olet onnellinen? Mitä kaikkea hyvää elämässäsi on? Luettelit vain negaa, ne tuskin ovat syynä tyytyväiseen elämääsi?

En kärsi tällä hetkellä kovista kroonisista kivuista ja terveys on jonkinlaisessa tasapainossa. Tämä voi muuttua koska vaan,joten nautin tästä.Työttömyys mahdollistaa minulle sen,että voin nukkua pidempään aamulla jos huvittaa. Olen parisuhteessa tällä hetkellä (moneen vuoteen en ollut) ja kumppani tuo iloa,joskin toki myös stressiä ja ongelmia. Olen onnellinen siitä että kesä tulee ja valon määrä lisääntyy kokoajan.

Et ole ap todellakaan yksin, Meitä elämän päähän potkimia on paljon. Ei muakaan enää kiinnosta mikään ja joka aamu eka ajatus on, miksi mun pitää herätä taas uuteen päivään taistelemaan?? Onnekkkaat, terveet ja taloudellisesti vakaat, eivät vaan voi ymmärtää millaista on kun ei oikeasti tapahdu mitään hyvää vuosiin vaikka kuinka itse yrittää; joka puolella on umpikuja vastassa. Siinä on turha tulla tsemppaamaan ja hokemaan ettei saa luovuttaa - olkaa hyvä ja kokeilkaa, kun joutuu karman sylkykupiksi! 

Mutta ei auta kun jaksaa, emmehän halua niille vähille läheisille aiheuttaa tuskaa, jota itsemurhan tehneen läheiset joutuvat loppuelämänsä kokemaan. Eli muiden takia jatkan, edes sen palveluksen voin heille tehdä kun en muuhun enää pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Aivan, olet onnellinen ja elämässäsi on paljon hyvää, joten et voi käsittää, että meillä kaikilla ei mene noin hyvin.

Annoit just pskan tällä palstalle, jota ap ja moni muu tarvii!

t. näemmä asennevammainen

Tai oikeastaan, valoita, miksi olet onnellinen? Mitä kaikkea hyvää elämässäsi on? Luettelit vain negaa, ne tuskin ovat syynä tyytyväiseen elämääsi?

Niin ja osaan kyllä hyvin kuvitella,ettei kaikilla mene hyvin koska olen itsekin ollut pari vuotta sitten melkoisessa suossa ja kamppaillut vaikka minkä kanssa. En varmasti tälläkään hetkellä elä monen mielestä erityisen menestynyttä elämää köyhänä,luottotietonsa menettäneenä ja velkaisena,monisairaana työttömänä mutta olen silti onnellinen. Teen parhaani asioiden muuttamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ap todellakaan yksin, Meitä elämän päähän potkimia on paljon. Ei muakaan enää kiinnosta mikään ja joka aamu eka ajatus on, miksi mun pitää herätä taas uuteen päivään taistelemaan?? Onnekkkaat, terveet ja taloudellisesti vakaat, eivät vaan voi ymmärtää millaista on kun ei oikeasti tapahdu mitään hyvää vuosiin vaikka kuinka itse yrittää; joka puolella on umpikuja vastassa. Siinä on turha tulla tsemppaamaan ja hokemaan ettei saa luovuttaa - olkaa hyvä ja kokeilkaa, kun joutuu karman sylkykupiksi! 

Mutta ei auta kun jaksaa, emmehän halua niille vähille läheisille aiheuttaa tuskaa, jota itsemurhan tehneen läheiset joutuvat loppuelämänsä kokemaan. Eli muiden takia jatkan, edes sen palveluksen voin heille tehdä kun en muuhun enää pysty. 

Jännä juttu, minä en ole onnekas,terve enkä varakas mutta silti en koe että elämä olisi minulle jotakin velkaa. Ei kukaan luvannut elämän olevan helppoa. Vaikea kuvitella,että juuri sinä olisit niin onneton raukka että mikään ei vaan onnistu vaikka kuinka yrittää. Mitä nämä vastoinkäymiset ovat joiden takia mikään ei onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Aivan, olet onnellinen ja elämässäsi on paljon hyvää, joten et voi käsittää, että meillä kaikilla ei mene noin hyvin.

Annoit just pskan tällä palstalle, jota ap ja moni muu tarvii!

t. näemmä asennevammainen

Tai oikeastaan, valoita, miksi olet onnellinen? Mitä kaikkea hyvää elämässäsi on? Luettelit vain negaa, ne tuskin ovat syynä tyytyväiseen elämääsi?

En kärsi tällä hetkellä kovista kroonisista kivuista ja terveys on jonkinlaisessa tasapainossa. Tämä voi muuttua koska vaan,joten nautin tästä.Työttömyys mahdollistaa minulle sen,että voin nukkua pidempään aamulla jos huvittaa. Olen parisuhteessa tällä hetkellä (moneen vuoteen en ollut) ja kumppani tuo iloa,joskin toki myös stressiä ja ongelmia. Olen onnellinen siitä että kesä tulee ja valon määrä lisääntyy kokoajan.

Sinulla on siis ihan ok terveys ja ilmeisesti kuitenkin hyvä kumppani. Ne ovat jo isoja positiivisia asioita. Minulla ei ole noista kumpaakaan. Minulla ei ole töitä, ei kumppania ja terveyskin reistailee. Rakkaaseen harrastukseenikaan ei ole enää niin varaa. Ystäviäon muutamia, mutta hekin menevät elämässä eteenpäin ja elämä muuttuu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Pitkään yritin ajatella positiivisesti ja sillä ajatuksella, että asiat voisivat olla huonomminkin. Nyt ei vaan enää kiinnosta. Tuntuu pahalta seurata sivusta kun ystävät menevät elämässä eteenpäin ja minulle ei tapahtu mitään positiivista. Ei minua kiinnosta elää tällaista elämää, jossa mitään positiivista ei tapahtu ja päivät ovat yhtä taistelua. Ap

Mitä positiivista sitten kaipaisit elämääsi? Mitä voit itse tehdä tilanteen muuttamiseksi? Osaatko nauttia auringonpaisteesta,hyvästä ruuasta,mistä tahansa arjen asioista?

Sinulla on nyt tällainen elämänvaihe,koita löytää siitä positiivisia puolia ja usko tulevaan. Lohduttavaa on että satavarmasti tilanne tulee muuttumaan,mikään ei pysy muuttumattomana.

Osasin ennen. En enää. Kai tätä masennukseksi voisi kutsua. Tuntuu vain niin turhalta hakea siihen apua, kun tiedän että oloni on seurausta kaikista kasaantuneista ikävistä tapahtumista. Mitä minä haluaisin? Ihan normaalia elämää. Olen opiskellut ahkerasti ja olisi mukava löytää alan töitä. Haluan, että minua rakastetaan. Parisuhteen. Kaikkien haluamani asioiden eteen olen yrittänyt tehdä töitä, mutta mikään ei tunnu onnistuvan.

Tottakai avun hakeminen kannattaa. Tekisi varmasti hyvää saada keskusteluapua ja puhua noista mieltä painavista asioista.Tee se itsesi takia,olet sen arvoinen! Kun rakastat ja hoivaat itseäsi,ei rakkauden hakeminen ulkopuolelta tunnu niin tärkeältä. Toki ymmärrettävää silti että toivoo parisuhdetta,monella menee pidempään sen oikean löytämiseen.

Jos töitä ei omalta alalta löydy,täytyy keksiä muuta. Sama tilanne valitettavasti monella. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän luulen kyllä että kohdallasi on kyse myös asennevammasta AP. On muillakin vastoinkäymisiä. Itse opiskelin ammattiin,sairastuin vakavasti ja kärsin kroonisista kivuista,minut leikattiin mutta leikkaus meni pieleen,en saanut töitä,sairastuin uudestaan vakavasti tällä kertaa eri tautiin,menetin väliaikaisesti lapseni,tuli ero,opiskelin uuden ammatin,en saanut taaskaan töitä ja nyt olen työtön. Terveysongelmia on kokoajan,olen vaan syntynyt muutaman sairauden,vamman ja allergian kanssa. Eihän ne tasan mene,joillakin on enemmän mutta niillä korteilla pelataan mitä on. Silti olen onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää,asiat voisi todella olla huonomminkin.

Aivan, olet onnellinen ja elämässäsi on paljon hyvää, joten et voi käsittää, että meillä kaikilla ei mene noin hyvin.

Annoit just pskan tällä palstalle, jota ap ja moni muu tarvii!

t. näemmä asennevammainen

Tai oikeastaan, valoita, miksi olet onnellinen? Mitä kaikkea hyvää elämässäsi on? Luettelit vain negaa, ne tuskin ovat syynä tyytyväiseen elämääsi?

En kärsi tällä hetkellä kovista kroonisista kivuista ja terveys on jonkinlaisessa tasapainossa. Tämä voi muuttua koska vaan,joten nautin tästä.Työttömyys mahdollistaa minulle sen,että voin nukkua pidempään aamulla jos huvittaa. Olen parisuhteessa tällä hetkellä (moneen vuoteen en ollut) ja kumppani tuo iloa,joskin toki myös stressiä ja ongelmia. Olen onnellinen siitä että kesä tulee ja valon määrä lisääntyy kokoajan.

Sinulla on siis ihan ok terveys ja ilmeisesti kuitenkin hyvä kumppani. Ne ovat jo isoja positiivisia asioita. Minulla ei ole noista kumpaakaan. Minulla ei ole töitä, ei kumppania ja terveyskin reistailee. Rakkaaseen harrastukseenikaan ei ole enää niin varaa. Ystäviäon muutamia, mutta hekin menevät elämässä eteenpäin ja elämä muuttuu. Ap

Kuule ap, voit käpertyä tuohon onnettomuuteesi ja syyttää siitä kohtaloa / Jumalaa tai ihan mitä haluat, mutta ei se siitä muutu. Ainut joka elämäsi voi muuttaa olet sinä. Hyväksy asiat joita et voi muuttaa ja muuta ne jotka voit, se on ainut tie.

Karma se on. Uskokaa tai älkää. :) katsokaa komedia sarja "hi my name is earl" t. Aiemmin karmasta puhunut

Ja en ole kiusaaja enkä katkera. Olen onnellinen ihminen ja elämän tosi asia on se että jos haluaa jotain niin pitää nähdä vaivaa eteen ja olla ystävällinen muille. Vain siten saavuttaa onnen. Itsesääli ja muiden kyttäys tekee teidätkin onnettomaksi ja etenkin kateus mikä piilee kaikessa mitä kirjoitatte tänne. Ennen olin niin kiltti ja ajattelin että pahuusko tässä maailmassa vain kannattaa. Mutta sitkeästi auttamalla muita ja itseään löytää onnen. Kaikki tuntemani kiltit ihmiset ovat rypineet suossa, mutta jossain välissä saa palkan siitä. En usko että vanhanakaan enää koen kriisejä ellei sitten lapselleni tai miehelleni käy jotain todella vakavaa tai sitten läheisilleni. Ja en tarkoita tyyliin että menettää työpaikan vaan juurikin että on todella vaivaava sairaus tai kuolema, vain ne saavat minut surulliseksi. Mikään muu ei saa minua enää masentumaan. Sen vain tietää.

Suosittelen pohtimaan omaa elämää, omia virheitä ja muiden ja ottaa opikseeen. Teistä kukaan ei puhu siitä että olisitte virheitä tehnyt, vaikka kaikki me teemme. Ne jotka sitä eivät itselleen myönnä, vaan muita vain syyttelee, tulee lopun elämään olemaan "kärsijä".

Mutta on se helppoa itkeä anonyymina ja saada muiden asiasta tietämättömien "sympatiaa". Vahvistatte vain pahaa oloanne,vaikka hetkellisesti saattekin iloa siitä että teitä on monta jotka ovat yhtä sokeita. Jos näkisitte naamatusten niin jokainen lopulta teistä vain ajaa omaa etuaan ja muka-tsemppaa. Vain totuuden myöntäminen ja löytäminen voi teidät parantaa. Julmaa, totuus satuttaa mutta se on ainoa tie mikä voi auttaa. Mutta tuskin teistä kukaan sitä tajuaa kun on tosiaan helpompi syyttää muita kaikesta ja minut nyt tuomita ilkeäksi kiusaajaksi :)

I feel you ap. Jos joskus jotain hyvää tapahtuu, se muuttuu äkkiä pahaksi.

Tervetuloa kerhoon, ap.

En jaksa kertoa omaa stooria, mutta tiedän miltä susta tuntuu.

Vaikeinta elämässä on kuulemma luopua unelmistaan. Hyväksyä, että toivomiaan asioita ei ole saanut eikä tule koskaan saamaankaan. Ei auringonpaisteet ja linnunlaulut tippaakaan ilahduta lapsettomuudesta kärsivääkään, jolla viimeinenkin hedelmöityshoito on päättynyt keskenmenoon. Jotkut selviävät siitäkin, joillain se tulee vaikuttamaan koko loppuelämän. 

Mä olen varmaan jollain tavalla onnekas, koska  mulla ei ole koskaan ollut unelmia. Mun elämässäni vaan tapahtuu asioita. Hyviä ja huonoja. Jostain jään varmasti paitsikin, kun ei mulla ole mitään toiveita tai suunnitelmiakaan. Teen asioita yleensä hetken mielijohteesta. Jotkut asiat onnistuvat, useimmat eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta elämässä on kuulemma luopua unelmistaan. Hyväksyä, että toivomiaan asioita ei ole saanut eikä tule koskaan saamaankaan. Ei auringonpaisteet ja linnunlaulut tippaakaan ilahduta lapsettomuudesta kärsivääkään, jolla viimeinenkin hedelmöityshoito on päättynyt keskenmenoon. Jotkut selviävät siitäkin, joillain se tulee vaikuttamaan koko loppuelämän. 

Mä olen varmaan jollain tavalla onnekas, koska  mulla ei ole koskaan ollut unelmia. Mun elämässäni vaan tapahtuu asioita. Hyviä ja huonoja. Jostain jään varmasti paitsikin, kun ei mulla ole mitään toiveita tai suunnitelmiakaan. Teen asioita yleensä hetken mielijohteesta. Jotkut asiat onnistuvat, useimmat eivät.

Kyllä tässä on pointtia siinä mielessä että iso osa onnettomuudesta johtuu siitä kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa. Koska todellisuutta ei voi muuttaa,ainoa keino on hyväksyä. Luopua siitä että haluan sitä nyt ja tätä tuolloin,hyväksyä että omaa polkuaan ei voi tietää etukäteen. Ota vastaan se mitä elämä antaa,opi virheistä ja vastoinkäymisistä,nauti pienistä asioista ja luota siihen että parempia aikoja tulee. Elämä ei aina mene niinkuin kuvittelee,mutta jälkikäteen voi huomata että ehkä niin oli parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta elämässä on kuulemma luopua unelmistaan. Hyväksyä, että toivomiaan asioita ei ole saanut eikä tule koskaan saamaankaan. Ei auringonpaisteet ja linnunlaulut tippaakaan ilahduta lapsettomuudesta kärsivääkään, jolla viimeinenkin hedelmöityshoito on päättynyt keskenmenoon. Jotkut selviävät siitäkin, joillain se tulee vaikuttamaan koko loppuelämän. 

Mä olen varmaan jollain tavalla onnekas, koska  mulla ei ole koskaan ollut unelmia. Mun elämässäni vaan tapahtuu asioita. Hyviä ja huonoja. Jostain jään varmasti paitsikin, kun ei mulla ole mitään toiveita tai suunnitelmiakaan. Teen asioita yleensä hetken mielijohteesta. Jotkut asiat onnistuvat, useimmat eivät.

Kyllä tässä on pointtia siinä mielessä että iso osa onnettomuudesta johtuu siitä kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa. Koska todellisuutta ei voi muuttaa,ainoa keino on hyväksyä. Luopua siitä että haluan sitä nyt ja tätä tuolloin,hyväksyä että omaa polkuaan ei voi tietää etukäteen. Ota vastaan se mitä elämä antaa,opi virheistä ja vastoinkäymisistä,nauti pienistä asioista ja luota siihen että parempia aikoja tulee. Elämä ei aina mene niinkuin kuvittelee,mutta jälkikäteen voi huomata että ehkä niin oli parempi.

Realistina voi kuitenkin muistaa, että ei niitä parempiakaan aikoja kaikille tule. Koskaan ei ole asiat niin huonosti, etteikö ne voisi olla vieläkin huonommin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta elämässä on kuulemma luopua unelmistaan. Hyväksyä, että toivomiaan asioita ei ole saanut eikä tule koskaan saamaankaan. Ei auringonpaisteet ja linnunlaulut tippaakaan ilahduta lapsettomuudesta kärsivääkään, jolla viimeinenkin hedelmöityshoito on päättynyt keskenmenoon. Jotkut selviävät siitäkin, joillain se tulee vaikuttamaan koko loppuelämän. 

Mä olen varmaan jollain tavalla onnekas, koska  mulla ei ole koskaan ollut unelmia. Mun elämässäni vaan tapahtuu asioita. Hyviä ja huonoja. Jostain jään varmasti paitsikin, kun ei mulla ole mitään toiveita tai suunnitelmiakaan. Teen asioita yleensä hetken mielijohteesta. Jotkut asiat onnistuvat, useimmat eivät.

Kyllä tässä on pointtia siinä mielessä että iso osa onnettomuudesta johtuu siitä kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa. Koska todellisuutta ei voi muuttaa,ainoa keino on hyväksyä. Luopua siitä että haluan sitä nyt ja tätä tuolloin,hyväksyä että omaa polkuaan ei voi tietää etukäteen. Ota vastaan se mitä elämä antaa,opi virheistä ja vastoinkäymisistä,nauti pienistä asioista ja luota siihen että parempia aikoja tulee. Elämä ei aina mene niinkuin kuvittelee,mutta jälkikäteen voi huomata että ehkä niin oli parempi.

Realistina voi kuitenkin muistaa, että ei niitä parempiakaan aikoja kaikille tule. Koskaan ei ole asiat niin huonosti, etteikö ne voisi olla vieläkin huonommin. 

Niin, syöpään voi esim.kuolla positiivisesta asenteesta huolimatta. Oikea realisti ymmärtää ettei voi TIETÄÄ miten asia tulee menemään,joten fiksuinta on pysyä positiivisena ja yrittää parhaansa. Aika harvassa on kyllä elämäntilanteet jotka vaan menee huonompaan suuntaan kokoajan ilman että ihminen voisi itse vaikuttaa mitenkään. Lähinnä jotkut todella vakavat sairaudet tulee mieleen.

Kyllä välillä on todella katkera olo. Itsellä takana kaikkea ikävää ja nyt kasvain aivoissa, joka tulee minut parin vuoden päästä tappamaan. Onneksi on aika musta huumorintaju ja voi lohduttautua sillä, ettei paljon pahemmaksi voi enää mennä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta elämässä on kuulemma luopua unelmistaan. Hyväksyä, että toivomiaan asioita ei ole saanut eikä tule koskaan saamaankaan. Ei auringonpaisteet ja linnunlaulut tippaakaan ilahduta lapsettomuudesta kärsivääkään, jolla viimeinenkin hedelmöityshoito on päättynyt keskenmenoon. Jotkut selviävät siitäkin, joillain se tulee vaikuttamaan koko loppuelämän. 

Mä olen varmaan jollain tavalla onnekas, koska  mulla ei ole koskaan ollut unelmia. Mun elämässäni vaan tapahtuu asioita. Hyviä ja huonoja. Jostain jään varmasti paitsikin, kun ei mulla ole mitään toiveita tai suunnitelmiakaan. Teen asioita yleensä hetken mielijohteesta. Jotkut asiat onnistuvat, useimmat eivät.

Kyllä tässä on pointtia siinä mielessä että iso osa onnettomuudesta johtuu siitä kun toiveet ja todellisuus ei kohtaa. Koska todellisuutta ei voi muuttaa,ainoa keino on hyväksyä. Luopua siitä että haluan sitä nyt ja tätä tuolloin,hyväksyä että omaa polkuaan ei voi tietää etukäteen. Ota vastaan se mitä elämä antaa,opi virheistä ja vastoinkäymisistä,nauti pienistä asioista ja luota siihen että parempia aikoja tulee. Elämä ei aina mene niinkuin kuvittelee,mutta jälkikäteen voi huomata että ehkä niin oli parempi.

Realistina voi kuitenkin muistaa, että ei niitä parempiakaan aikoja kaikille tule. Koskaan ei ole asiat niin huonosti, etteikö ne voisi olla vieläkin huonommin. 

Niin, syöpään voi esim.kuolla positiivisesta asenteesta huolimatta. Oikea realisti ymmärtää ettei voi TIETÄÄ miten asia tulee menemään,joten fiksuinta on pysyä positiivisena ja yrittää parhaansa. Aika harvassa on kyllä elämäntilanteet jotka vaan menee huonompaan suuntaan kokoajan ilman että ihminen voisi itse vaikuttaa mitenkään. Lähinnä jotkut todella vakavat sairaudet tulee mieleen.

Elämässä on lukematon määrä asioita, jotka voi tapahtua, vaikka miten yrittäisit. Ei pelkästään sairaudet. Mun tyytyväisyyteni elämääni perustuu lähinnä ajatukseen, että tämä päivä voi olla koko loppuelämäni onnellisin. Siispä nautin siitä nyt, huomenna kaikki voi olla jo toisin. Lisäks ajattelen, että kun en tavoittele mitään, en putoa niin korkealtakaan, kun tavoitteeni eivät täyty. 

up

Vierailija kirjoitti:

Karma se on. Uskokaa tai älkää. :) katsokaa komedia sarja "hi my name is earl" t. Aiemmin karmasta puhunut

Ja en ole kiusaaja enkä katkera. Olen onnellinen ihminen ja elämän tosi asia on se että jos haluaa jotain niin pitää nähdä vaivaa eteen ja olla ystävällinen muille. Vain siten saavuttaa onnen. Itsesääli ja muiden kyttäys tekee teidätkin onnettomaksi ja etenkin kateus mikä piilee kaikessa mitä kirjoitatte tänne. Ennen olin niin kiltti ja ajattelin että pahuusko tässä maailmassa vain kannattaa. Mutta sitkeästi auttamalla muita ja itseään löytää onnen. Kaikki tuntemani kiltit ihmiset ovat rypineet suossa, mutta jossain välissä saa palkan siitä. En usko että vanhanakaan enää koen kriisejä ellei sitten lapselleni tai miehelleni käy jotain todella vakavaa tai sitten läheisilleni. Ja en tarkoita tyyliin että menettää työpaikan vaan juurikin että on todella vaivaava sairaus tai kuolema, vain ne saavat minut surulliseksi. Mikään muu ei saa minua enää masentumaan. Sen vain tietää.

Suosittelen pohtimaan omaa elämää, omia virheitä ja muiden ja ottaa opikseeen. Teistä kukaan ei puhu siitä että olisitte virheitä tehnyt, vaikka kaikki me teemme. Ne jotka sitä eivät itselleen myönnä, vaan muita vain syyttelee, tulee lopun elämään olemaan "kärsijä".

Mutta on se helppoa itkeä anonyymina ja saada muiden asiasta tietämättömien "sympatiaa". Vahvistatte vain pahaa oloanne,vaikka hetkellisesti saattekin iloa siitä että teitä on monta jotka ovat yhtä sokeita. Jos näkisitte naamatusten niin jokainen lopulta teistä vain ajaa omaa etuaan ja muka-tsemppaa. Vain totuuden myöntäminen ja löytäminen voi teidät parantaa. Julmaa, totuus satuttaa mutta se on ainoa tie mikä voi auttaa. Mutta tuskin teistä kukaan sitä tajuaa kun on tosiaan helpompi syyttää muita kaikesta ja minut nyt tuomita ilkeäksi kiusaajaksi :)

Niin. Nyt kun olet onnellinen, voit ajatella noin, mutta silloin kun et ollut onnellinen, et ajatellut noin.

En kyllä mitenkään pysty ymmärtämään, miksi esim. koulukiusatun pitäisi ryhtyä etsimään vikaa itsestään sillä hetkellä kun tilanne on ajankohtainen, jotta voisi "parantua". On eri asia tarkastella tapahtumia jälkeenpäin, kun on jo selviytynyt vaikeista ajoista, kuin silloin kun ne ovat juuri meneillään, eikä ole mitään tietoa siitä, tulevatko asiat kääntymään parempaan ja jos, niin milloin. Todella epäempaattista tekstiä :(

Vierailija kirjoitti:

Karma se on. Uskokaa tai älkää. :) katsokaa komedia sarja "hi my name is earl" t. Aiemmin karmasta puhunut

Ja en ole kiusaaja enkä katkera. Olen onnellinen ihminen ja elämän tosi asia on se että jos haluaa jotain niin pitää nähdä vaivaa eteen ja olla ystävällinen muille. Vain siten saavuttaa onnen. Itsesääli ja muiden kyttäys tekee teidätkin onnettomaksi ja etenkin kateus mikä piilee kaikessa mitä kirjoitatte tänne. Ennen olin niin kiltti ja ajattelin että pahuusko tässä maailmassa vain kannattaa. Mutta sitkeästi auttamalla muita ja itseään löytää onnen. Kaikki tuntemani kiltit ihmiset ovat rypineet suossa, mutta jossain välissä saa palkan siitä. En usko että vanhanakaan enää koen kriisejä ellei sitten lapselleni tai miehelleni käy jotain todella vakavaa tai sitten läheisilleni. Ja en tarkoita tyyliin että menettää työpaikan vaan juurikin että on todella vaivaava sairaus tai kuolema, vain ne saavat minut surulliseksi. Mikään muu ei saa minua enää masentumaan. Sen vain tietää.

Suosittelen pohtimaan omaa elämää, omia virheitä ja muiden ja ottaa opikseeen. Teistä kukaan ei puhu siitä että olisitte virheitä tehnyt, vaikka kaikki me teemme. Ne jotka sitä eivät itselleen myönnä, vaan muita vain syyttelee, tulee lopun elämään olemaan "kärsijä".

Mutta on se helppoa itkeä anonyymina ja saada muiden asiasta tietämättömien "sympatiaa". Vahvistatte vain pahaa oloanne,vaikka hetkellisesti saattekin iloa siitä että teitä on monta jotka ovat yhtä sokeita. Jos näkisitte naamatusten niin jokainen lopulta teistä vain ajaa omaa etuaan ja muka-tsemppaa. Vain totuuden myöntäminen ja löytäminen voi teidät parantaa. Julmaa, totuus satuttaa mutta se on ainoa tie mikä voi auttaa. Mutta tuskin teistä kukaan sitä tajuaa kun on tosiaan helpompi syyttää muita kaikesta ja minut nyt tuomita ilkeäksi kiusaajaksi :)

Kun kerran uskot karmaan (itsekin uskon muuten), niin miksi keräät itsellesi huonoa karmaa kirjoittamalla tuollaista?